Helmiä hämärästä

Tämä blogi on olemassaolonsa aikana löytänyt aika hyvin luonnolliset uomansa, mitä tulee postaustahtiin. Samaan tyyliin kulki myös taakse jäänyt vuosi. Olen ollut oikeastaan aika iloisesti yllättynyt siitä, kuinka vähän ehdin avata kotona läppäriäni. Tällä kertaa kiireinen vuosi tarkoitti paljoa hyvää: hurjan monia uusia ja vanhoja kokemuksia, paikkoja, juttuja, tyyppejä, harrastuksia, menoja, saunailtoja, kokkailuja, kävelyjä, reissuja... Toisaalta, juuri nyt toivon alkavalta vuodelta pari kierrosta hitaampaa vauhtia: ehkä sellaista, että ehtisi ihan huvikseen kirjoittaakin.

Ongelma kun on tietysti se, että hyvät jutut meinaa unohtua ellei niitä tallenna. Näin ollen päräytänkin vuosikatsauksen hengessä eetteriin tällä kertaa joukon bloggaamatta jääneitä huippujuttuja, taitavat kaikki olla syksyltä. Tulevat internet-sukupolvet ja minä hatarapäinen itse, olkaamme hyvät:

























Syysauringon vielä paistaessa paistoin Jannan postaamaa punajuuripiirakkaa. Punajuurien marinointi ja runsas fetatäyte tekivät tästä ihan huikean hyvää. Kokeilkaa vaikka.

Stadin silakkamarkkinoilta ostin koukuttavan hyviä aurajuustosilakoita, ja niiden seuraksi tein virolaista salaattia, jonka opin edellistalvena Marttojen kurssilla. Takuuloistavaan salaattiin tulee keitettyjä härkäpapuja (muista keittäessä riittävä suola!), purjoa, omenaa, palvikinkkua, pippuria, sitruunaa ja ranskankermaa. Alkuperäisessä ohjeessa taisi olla majoakin, mutta melkein parempaa tää on vain ranskankermalla.


























Yksi keittokirjaleikki johti Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut -kirjaan, ja sitä kautta puolestaan kylmäsavulohella ja tuorejuustolla täytettyihin, parmesanilla kuorrutettuihin herkkusieniin. (Ne paistettiin uunissa vielä kuvan ottamisen jälkeen.) Hieman omituista, mutta ihan älyttömän runsaan, voimakkaan, hyvän makuista.

 























Jossain vaiheessa ostin Liidelistä chorizo-pötkön. Jos talouden toinen puolisko on vaihtarireissussa, niin voin muuten kertoa, että tuollaisen pötkön kuluminen kestää aivan järjettömän kauan! Kulutin sitä ainakin ylettömän paprikaiseen, tomaattiseen, fetaiseen ja basilikaiseen pastaan. Saattoi siinä pastassa olla aika reippaasti valkosipuliakin.


























Jossain vaiheessa tein valtavan satsin thaikku-wokkia. Tämä on mainitsemisen arvoinen asia siksi, että se oli ihan liian mones kerta kyseistä lajia. Puhumattakaan tietysti siitä, että sitä kertasatsiakin sai syödä monta päivää. Kyllästyin, enkä ole moneen kuukauteen tehnyt wokkia kotona sen jälkeen.


























Tähän sen sijaan en kyllästynyt sitten millään. Siis BBCGoodFoodista inspiksen saaneeseen kvinoa-salaattiin ja sen variaatioihin. Perusidea on, että pohjaksi keitetään quinoaa ja sitten sekoitetaan kuumaan, valutettuun jyväsettiin yrttejä ja sitruunamehua. Raikas sitruunan ja yrttien maku imeytyy koko ruokaan, oli höysteenä sitten halloumia tai fetaa, tomaattia tai paprikaa. Toimii, vaikka kvinoan vaihtaisi bulguriinkin. Toimii, tarjoili sitten kylmänä tai lämpimänä.




























Wok-kyllästyksen vastapainoksi kaipasin jotain tosi maanläheistä ja yksinkertaista, ja niinpä keittelin herkullista soppaa perunasta, ruusukaalista ja rakuunasta. Oli hienoa, miten maku muuttui ihan vain pitkän haudutusajan ansiosta. Pekoni ei pahentanut tätä ollenkaan.


























Vuoden parhaat lihapullat bongasin Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista. Keftoja ovat nämä, ja todella inkiväärisiä.


























Joulupikkujouluista jäi yli tähteitä, jotka johtivat luksuspastaan. Luksuspasta piti sisällään kerrrrmaista sinihomejuustoa, saksanpähkinöitä, parsakaalia ja viinirypäleitä. (Sekä tietysti tavallista luksuksempaa penne-pastaa, jonka olin ostanut, koska olin ostanut rikkinäisen radion, jonka sitten olin palauttanut, minkä vuoksi olin saanut hyvityksenä lahjakortin erääseen nimettömään tavarataloon, jossa oli myös ruokaosasto, ja jos on lahjakortti niin sehän on niinkuin ilmaista menoa se, ja kiitos tämän päätelmän söin sen lahjakortin ansiosta monta kertaa aika hyvin.)

























 
Syksyllä Helsingin Yrjönkadulle avattiin Rulla. Se ansaitsee tulla muistetuksi useamman kymmenen erilaisen ravintolahetken joukosta. En tiedä, voiko mikään olla yhtä raikasta ja... vaan ihan erilaista kuin mikään muu!

























Viime aikoina olen tehnyt tuttavuutta jääkaapissa möllöttävän HP-kastikkeen kanssa. Edelleen olen sitä mieltä, että se on todella omalaatuisen makuista, ja sulautuu osaksi järjellistä makukokemusta melko harvoin. Mutta ihan sattumalta löysin täydellisen yhdistelmän! Ei kannata oudoksua vaan kokeilla: Nämä quesadillat syntyvät niin että levitetään tortillalätylle aivan pieni tiraus HP-kastiketta, laitetaan tortilla kuumaan, kuivaan pannuun, asetellaan päälle siivut herkullista palvikinkkua sekä herkullista, rasvaista edamia. Tipotellaan muutama tippa vihreää tabascoa perään, lisätään toinen lätty päälle, käännetään koko juttu kertaalleen ympäri ja painellaan lastalla kevyesti, kunnes juusto on sulanut. Niin hyvää.

Joulun alla opin vielä uuden asian, oujee! Maustesilakoiden tekemisen, nimittäin. Silakkafileiden nylkeminen eli nahattomaksi tekeminen oli  huvittavan helppoa, vaikka psyykkasin itseäni siihen tuntitolkulla. Peukku vain kylkifileen kulmaan ja nahka irti. Suosittelen, koska nahaton maustesilakka on sata kertaa paremman makuinen kuin nahallinen. Siskon vinkeillä syntyivät loistavat valkosipuli-sinappisilakat, eli tämä HS.fi -ohje karkealla dijonilla ja moninkertaisella valkosipuli- ja tillimäärällä.