Joku rustiikkinen kädenjälki ja tatsi niistä puuttuu, ovat kovin massatuotetun oloisia eivätkä lainkaan symppiksiä. Yleensä odotan keittokirjalta, että siinä on joko jokin ainutkertainen juju, että se kuuluu ikuvanhaan Ruutusarjaan tai että siinä on härskin aidon kasarit tai muuten jännittävät valokuvat. Ruokasuosikit -kirjoissa ei ole mitään näistä. Mutta viimeistään sellaisen keskikokoisen Kasvisruoat-kirjan kohdalla sydämeni heltyi. (Taas.) Se oli vaan niin pullollaan hyviä reseptejä toinen toisensa jälkeen.
Aasialaisia sapuskoja tulee kokattua tuosta ja yhdestä toisesta samanlaisesta useinkin, mutta tällä kertaa lähdin amerikkalaiselle linjalle. Juustomakaronilla mennään. Useimmissa kirjan ohjeissa on ihan kohtuullisesti muistettu proteiinipartikkelikin, tässä sitä puolta edustaa lähinnä tuo juusto. Mutta tiiättekö, on niitä hiilareita pahempiakin hirviöitä tässä maailmassa nähty.
Ai niin. Se kasvisruoka-aspekti taisi kyllä mennä tällä kertaa siinä, että päätettiinkin laittaa mausteeksi aurajuuston sijaan pekonia. Mutta molempi parempi ja oman mielen mukaan.
Juustomakaronilaatikko (neljälle) Ruokasuosikit: Kasvisruoat
225-300 g sarvimakaronia
Valkokastike:
5 dl maitoa
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
1 laakerinlehti
6 kokonaista mustapippuria
sipuliviipale
ripaus muskottiraastetta
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
Mukaan makaronin ja valkokastikkeen lisäksi:
1 pkt pekonia
1 kananmuna vatkattuna
125+125 g kahta erilaista vahvaa juustoa raastettuna (esim. cheddar ja red leicester, tai parmesan ja jokin satunnainen pala)
1 rkl täysjyväsinappia
2 rkl tuoretta ruohosipulia pilkottuna
suolaa ja pippuria
4 tomaattia viipaloituna
2 rkl auringonkukansiemeniä
ruohosipulia koristeluun
*Kiehauta kattilallinen kevyesti suolattua vettä, keitä siinä makaronit al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta vesi pois ja laita sivuun odottamaan.
*Tee valkokastike. Kuumenna maito kiehuvaksi ja kaada sitten kuumankestävään astiaan odottamaan. Lisää tyhjän kattilan pohjalle voi, ja kun se alkaa kuplia, ripottele sekaan jauho ja keitä pienellä lämmöllä jatkuvasti sekoittaen noin 1 minuutin ajan. Kaada maidosta takaisin kattilaan puolet ja vatkaa samalla vimmatusti. Lisää sitten loput maidosta sekä laakerinlehti, sipuliviipale, pippurit ja muskottiraaste. Kiehauta ja keitä kastiketta välillä sekoitellen noin 5-10 minuuttia, kunnes se on sakeaa ja tasaista. Nouki laakerinlehti ja sipuliviipale pois, mausta suolalla ja pippurilla.
*Suikaloi pekoni kylmälle paistinpannulle, kuumenna ja anna suikaleiden ruskistua rapeiksi.
*Sekoita vatkattu muna, puolet juustoraasteesta, sinappi ja ruohosipuli valkokastikkeeseen (ja mausta tarvittaessa vielä ripauksella suolaa ja pippuria). Levitä voideltuun uunivuokaan makaronit ja sekoita sitten niihin pekonisuikaleet sekä valkokastikeseos niin, että makaronit peittyvät. Asettele pinnalle tomaattiviipaleet.
*Ripottele pinnalle loput juustoraasteesta sekä auringonkukansiemenet. Paista uunin alatasossa 190°C:ssa noin 25-30 minuuttia tai kunnes pinta kuplii ja on kullankeltainen. Koristele ruohosipulilla ja tarjoa.
Me tarjoiltiin ruoan kanssa samaisesta kirjasta bongattua yksinkertaista salaattia, jossa oli muun muassa tuoreita vihreitä papuja ja retiisejä. Rouskuivat kivasti pehmeän makaronilaatikon seurana.
4 kommenttia:
Nuo erilaiset ruokasuosikit ovat usein niin persoonattomia, missä lie painettu, käännetty vähän sinnepäin. Se joskus kyllä tuo hauskuutta, kun käännös on hupaisa. Mutten enää osta sellaisia kirjoja, kirjoja on meillä muutenkin aivan liikaa.
Campasimpukka: Jep, sitä osaa jo lukea kuminan juustokuminaksi ja niin ees päin - mutta käännöskukkasiin törmää kyllä jo vaikka Jamie Olivereissakin aika runsaasti :)
Ruokasuosikeille sulka hattuun siitä, että tosiaan paria sellaista omistamaani käytän ihan siinä missä muitakin käyttökeittokirjoja. Mutta mitään "kerää koko sarja"-intohimoja ne ei herätä.
Persoonaton on aika hyvä sana! Keittokirjassa on heti eri fiilis, kun sillä on ensinnäkin tekijä, ja toiseksi edes vähän tarinoita ohjeiden ympärillä.
Mä olen kai jotenkin aktiivisesti ohittanut tällaiset suosikit kun ei sano mulle mitään. :) Pitää mennä kirjahyllyyn kurkkimaan onko niitä kuitenkin kertynyt..
Jamie Italiassa on ainakin niin huonosti suomennettu et ei niitä juttuja pysty lukeen. Ei siinä ehkä niin niitä virheitä ole, mutta suomennos on muuten vaan kamala.
Mut mukavan oloinen tää loota.
Mulla on pari Jamie-kirjaa englanniksi ja yksi suomeksi. Jotenkin niissä englanninkielisissä ne Jamien maneerit (tai sellaiset hassut ylisanat ja muut) ei iske silmille yhtään niin pahasti kuin suomen-käännöksessä; mutta se voi tietty johtua siitä että a)englanti ei oo oma kieli ja b)Jamien sprinkle of olive oileihin on tottunut aika hyvin telkkarissa jo.
Mut oli miten oli, niin jotenkin tuntuu kauhean kököltä se käännetty rento puheenparsi! Ehkä pitäis pyytää telkkaritekstittäjiä kääntämään ne Jamien tekstihorinatkin, niin tulis ainakin ytimekästä matskua :)
Lähetä kommentti