Espanjalaisehko perunamunakas

Tässä on nyt joku Eurooppa-innostus vallallaan, joten jatketaan vielä kolmannen postauksen verran kansainvälisessä hengessä. Tässä päivänä eräänä piti keksiä yhden hengen illallinen niukahkoista aineksista, ja päätin reteästi että teenpä espanjalaisen perunamunakkaan. Reteästi siksi, etten oikein tiedä, miten sellainen tehdään, oon vaan kuullut juttua, ja laiskuus asian todelliseen selvittämiseen oli liian suuri. Neuvot ja oikaisut otetaan auliisti vastaan. Esimerkiksi perunoita ainakin lykkäisin mukaan seuraavalla kerralla yhden sijaan kaksi, niin hyviksi viipaleet paistuivat.

Tässä siis espanjalaishenkinen munakas kuulopuheiden perusteella, por favor!























Perunamunakas (yhdelle)

1 peruna
muutama viipale mausteista kestomakkaraa (kuten chorizoa)
n. 1 rkl öljyä paistoon
mustapippuria, suolaa
2 munaa
2 rkl vettä

*Leikkaa peruna ohuen ohuiksi viipaleiksi. Paistele peruna- ja makkaraviipaleita pienellä paistinpannulla matalalla lämmöllä öljyssä noin 10-12 minuutin ajan välillä käännellen, tai kunnes perunaviipaleet ovat rapeita ja kypsiä. Mausta mustapippurilla ja pienellä ripauksella suolaa. Nosta lämpö korkeaksi.
*Sekoita kipossa haarukalla munat ja vesi. Kippaa munaseos kuumaan pannuun perunoiden ja makkaraviipaleiden päälle. Laske lämpö heti pienemmälle. Kun munakas on paistunut yhdeltä puolelta parin minuutin ajan, käännä se varovasti vaikkapa kattilankannen avulla ja paista toiseltakin puolelta. Nauti.

Ranskalainen sipulikeitto

Alkaa olla kiire talvikokkailun kanssa, kun kevät tulee niin kovaa vauhtia!

Sipulipussi ja korpuiksi kuivahtaneet leivänpalaset olivat odottaneet vuoroaan ikuisuuden, kun jääkaapissa tuntui joka päivä olevan jotakin, joka pitäisi kokata pois tieltä ensin. Pelkäsin jo, etten ehtisi toteuttaa sipulikeittoajatustani ennen kuin kevät vyöryisi kunnolla päälle. Kevään ensimmäiset kunnon ruukkuyrtit/tomaatit/kevätsipulit/parsakaalit/mitkävaan kun huutavat pian päästä mukaan kaupasta sanelemaan, mitä tänään syötäisiin.























Vaan löytyihän se sopiva sauma vielä! Ranskalainen sipulikeitto valmistui parin eri kirjan ohjeiden evästyksillä. Hyvää leivällä ja juustolla kuorrutettuna, ja hyvää myös parin päivän päästä sellaisenaan lusikoituna. Niin hyvää, että ensi talvena voisi keitellä sopan jo syksyn puolella!


















Ranskalainen sipulikeitto (6-8 annosta)

500-600 g sipulia ohueksi viipaloituna
3 rkl voita
1 rkl öljyä
ripaus suolaa
ripaus sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
n. 1 1/2 l kuumaa kasvislientä fondista
2 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa (oikeammin mukaan tulisi noin lasillinen valkoviiniä)
mustapippuria
kuivahtanutta maalaisleipää
vahvaa juustoa (esim. Emmental) raastettuna

*Valmista keitto suuressa kattilassa. Kuullota sipulia voissa ja öljyssä, miedolla lämmöllä, vähän väliä sekoitellen noin 40-50 minuuttia eli kunnes sipuli on kauttaaltaan kullanruskeaa väriltään. Kun sipuli on kuullotuksen alkuvaiheessa pehmennyt, lisää joukkoon suola ja sokeri (sokeri vauhdittaa sipulin ruskistumista, mutta veikkaan että jos lisäät sen ihan alussa, se saattaa kärähtää turhan helposti, siispä siksi näin). Pitkä kypsyttely kysyy hermoja, mutta kyllä se väri siitä vaaleanruskeaksi muuttuu!
*Lämmitä kasvisliemi kiehuvaksi (tai jos käytät vettä ja fondia, kiehauta vesi vedenkeittimessä). Sirottele vehnäjauhot kattilaan ja sekoita noin kolmen minuutin ajan. Ota kattila sivuun ja kaada kuuma kasvisliemi kattilaan koko ajan sekoittaen. Mausta balsamiviinietikalla ja mustapippurilla. Keitä hiljalleen noin 30-40 minuuttia tai mieluusti pitempäänkin. Maista, mausta tarvittaessa suolalla.
*Kun keitto on valmista, voit laittaa soppalautasten pohjalle maalaisleipäviipaleet ja juustoa, ja kaataa keiton päälle. Tai jos haluat kantaa pöytään kauniin gratinoidun keiton kuten minä, kauho keittoa uuninkestävään astiaan, asettele päälle leipäviipaleita ja runsaasti juustoa, ja anna koko komeuden levähtää uunin ylätasossa 225°C:ssa (tai grillivastuksen alla), kunnes juusto on saanut ruskeaa väriä.

Unkarilainen makkarapata

Edellisen kerran tein pataruokaa viikonloppureissulla kotikotona, ja pata laitettiin kiehumaan samoissa maisemissa tälläkin kertaa. Kylmiön tarjonta vinkkasi kovasti makkararuoan suuntaan, sillä Itä-Suomen tuliaisina kaappiin oli ilmestynyt Tuotteen grillimakkaraa sekä Aromilihan bratwursteja. Lähikaupan paprikoita taas on kiittäminen pataruoan kansainvälisestä nimestä. Hyvää!























Unkarilainen makkarapata (viidelle)

tilkka öljyä
2 sipulia
2-3 punaista tai keltaista paprikaa (käytin yhden tavallisen paprikan sekä kaksi pienehköä suippopaprikaa)
2-3 valkosipulinkynttä
2 tl paprikajauhetta
n. 600 g erilaisia makkaroita, kuten A-luokan mausteista grillimakkaraa tai bratwurstia
1 tl oreganoa
mustapippuria myllystä
1 tlk (n. 200 g) öljyyn säilöttyjä, chilillä maustettuja tomaatteja (omani oli joku kaapista löytynyt kummallinen purkki, voit siis käyttää myös purkillisen tavallisia säilyketomaatteja sekä makusi mukaan chiliä)
3-4 dl vettä
n. 1 dl ranskankermaa

*Hienonna sipulit ja valkosipuli, paloittele paprika. Viipaloi yksi makkara ja jätä muut odottamaan.
*Kuullota paistinpannussa sipuleita, paprikaa ja yhden makkaran viipaleita keskilämmöllä noin 7-10 minuutin ajan. Paloittele säilyketomaatit. Lisää tomaatit ja mausteet pannuun ja anna seoksen paistua vielä parin minuutin ajan. Kumoa pannun sisältö sitten uunipataan, lisää vettä noin 3 desilitraa ja lykkää 200°C-asteisen uunin alatasolle.
*Viipaloi loput makkarat. Paista niitä paistinpannussa melko kovalla lämmöllä silloin tällöin käännellen noin 5-10 minuutin ajan, kunnes viipaleet ovat saaneet rapean pinnan ja kauniin ruskean värin.
*Ota pata uunista ja sekoita vihannesseoksen joukkoon paistetut makkarat. Lisää vettä tarvittaessa: ainesten ei tarvitse kuitenkaan kokonaan peittyä veteen. Laita pata kansineen takaisin uuniin ja anna hautua vielä noin 20 minuutin ajan.
*Sekoita juuri ennen tarjoilua padan joukkoon ranskankerma, älä kypsennä enää.
*Tarjoa perunalumen ja raikkaan salaatin kera.

Mutakakku

Suklaisaa ja mutaisan pehmeää. Niitä pitää mutakakun olla. Tämä visio mielessäni leivoin kakkua eräänä iltana sisarusteni kanssa, ja samalla tavoitteella sitten uudelleen parin päivän päästä teekutsujen merkeissä.























Ensimmäinen kerta ei mennyt ihan putkeen. Liian syvään vuokaan lykätyn kakun kypsyyttä oli todella vaikeaa arvioida. Ensin liian raakana hyllynyt suklaamassa paistuikin pian kuivakakuksi. (Jotain tekemistä asian kanssa voi olla myös sillä, että uunivaiheen aikana yksi paistaja lähti töihin ja muut katsoivat keskittyneesti telkkaria.)

Uusintaottelu sen sijaan lunasti odotukset. Pikku-uunimme uunipannu osoitti jälleen kerran oivallisuutensa, sillä se oli mutakakkutaikinalle täydellinen alusta. Ohut kakku paistui tarpeeksi kypsäksi, mutta sopivan mutaisaksi lyhyessä ajassa, ja siitä oli helppo leikata pieniä paloja tarjoiltavaksi kermavaahdon kera. Kauniiden kakkuvuokien ystävillä saattaa olla sanansa sanottavana tästä pannukakkuharrastukseni visuaalisesta puolesta, mutta sitä odotellessa pistelen neliöpaloja tyytyväisenä omaan ja muiden napaan.























Mutakakku (Maku-lehden ohjeeseen pohjautuen)

4 munaa
2 dl sokeria
200 g voita
200 g tummaa suklaata
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

*Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sulata toisessa kulhossa voi sekä suklaa. Sekoita kolmannessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe sekä suola.
*Sekoita muna-sokerivaahdon joukkoon kevyesti vatkaten voi-suklaasulaseos sekä pienissä erissä myös jauhoseos. Kaada taikina leivinpaperoituun, puolikkaan uunin kokoiseen uunipannuun tai esimerkiksi voideltuun ja korppujauhotettuun lasagnevuokaan. (Tai laakeaan kakkuvuokaan.)
*Paista 200°C:ssa uunin alatasossa noin 10-15 minuuttia. Testaa kakun kypsyyttä heilauttamalla vuokaa edestakaisin. Huomaat kyllä, jos taikina on vielä ihan nestemäistä: silloin kakku on raakaa. Jos taikina hytkyy vuoassa vielä hieman, ja ylin pintakerros on paistunut kypsäksi, mutakakku on juuri sopivaa. Jos taikina ei liikahtele vuokaa heilauttaessa, on kakku jo kypsä - ei paha, muttei mutainenkaan.
*Jäähdytä mutakakku huoneenlämpöiseksi ennen tarjoilua: siten se on helpompi leikata palasiksi. Kakun maku syvenee ja rakenne tiivistyy, jos kakku saa levätä yön yli jääkaapissa.
*Tarjoile kermavaahdon kanssa.

Kello kuuden tee

Villa Ainala Cuisine -blogin Kirsikka kirjoitti helmikuussa teekutsuista, ja minä hurmaannuin englantilaisesta tunnelmasta niin, että kävin katselemassa postausta uudelleen varmaan parin päivän välein. Kun sitten päätin kutsua kavereita kylään, pääsin teetarjoiluissa viimein haaveista toteutuksen asteelle!


















Kirsikan blogipostauksessa tunnelma ja kattaus olivat tosiaan kuin suoraan englantilaisen kartanon iltapäivästä. Kuittasin autenttisen tunnelmaosuuden kätevästi linkittämällä vieraat etukäteen katsastamaan Villa Ainalan meiningin. Tämän keittiön todellisuudessa teetä juotiinkin sitten kuudelta viiden sijaan, muumimukeista teekuppien sijaan, ja astiatkin olivat eri paria, vaan maut ja hyvä mieli olivat kohdallaan!



















Teekutsuillani oli tarjolla skonsseja, croissantteja, maalaisleipää, kurkku- ja savusilakkatahnaa, vuohenjuustoa, kermavaahtoa, hilloja ja mutakakkua. Vuohenjuusto ja mansikkahillo on muuten mahtava makutrio croissantin kanssa - kiitokset tuliaisista Lauralle ja muille vieraille!

Otin Kirsikan vinkeistä vaarin ja satsasin hyvään Earl Grey -teehen. Hakaniemen hallin Parhialan Siirtomaatavaraliikkeen musta Earl Grey olikin todella ihanan tuoksuista ja makuista - taidanpa ostaa teetä irtomyynnistä jatkossakin.

Tein skonssit uskollisesti Villa Ainala Cuisine -blogin ohjeella. Taikina oli ihan mielettömän hyvän makuista! Kypsentämisessä taas kannattaa olla tarkkana ja huomioida oman uuninsa omituisuudet, sillä pikkuiset leipäset kuivahtavat helposti jos ovat uunissa yhtään liian kauan. Skonssit ottivat suvereenisti seurakseen niin suolaiset kuin makeatkin höysteet. Omat versioni suolaisista skonssin- ja leivänpäällisistä olivat brittiläisittäin reippaan happamia ja raikkaita.
























"Skonssit

4 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
50 g pehmeää voita
1 1/2 dl piimää

Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja suola. Nypi voi ja jauhot. Kaada sekaan piimä ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja muotoile taikinasta noin 2 cm paksuinen levy. Painele levystä lasilla tai muulla muotilla pyöreitä leivoksia. Voitele munalla. Paista skonsseja 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Tarjoile vadelmahillon ja kermavaahdon kera."

Savusilakkatahna

4 savusilakkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl (vaaleaa balsamico-)etikkaa
mustapippuria

*Perkaa savusilakat ja muusaa kala haarukalla tasaiseksi massaksi kulhossa. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja etikka, mausta mustapippurilla.

Kurkku-piparjuuritahna

1 pieni kurkku
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 - 1 1/2 rkl piparjuuritahnaa
2 tl (vaaleaa balsamico-)etikkaa
mustapippuria (ja suolaa)

*Raasta kurkku. Painele raasteesta siivilässä ylimääräinen neste pois.
*Sekoita kurkkuraaste, tuorejuusto, piparjuuritahna ja etikka. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla.

Lasi kädessä opittua

Viimeksi tänään taisin julistaa, että "kuvat ei oikein ole mun juttu". Koska omilta raiteilta poikkeaminen on pop, seuraa suoranainen kuvapostaus. Olen oppinut viikon sisään näet niin paljon uutta, että nyt jos koska tarvitaan niitä tuhatkertaisia kertojia sinne sanojen lomaan.























Olen oppinut kuluneella viikolla, että viinilasin muodolla on väliä. Uskomattoman paljon väliä, itse asiassa. Lempimaut puhkeavat oikeassa lasissa kukkaan, rajatapaukset muuttuvat vääränlaisessa lasissa bensiiniksi. Lukekaa seikkaperäinen selostus Riedelin viini- ja viinilasitastingista vaikkapa Chez Jasu -blogista!























Opin myös, että aasialaiset riisirullat ovat mahtavaa sormiruokaa. Hurjan kauniita, ja raikkaan makuisia. Pehmeitä ja rapeita, suolaisia ja yrttisiä. Riisirullien kaverina kannattaa nauttia tavallisen viinin sijaan kuohuviiniä tai vaaleaa olutta, oli juomalasin muoto mikä tahansa.























Opin, kuten joka kevät, että parsa-aika on pian taas käsillä! Ne tulevat viikko viikolta lähempää ja lähempää, ja ovat pian ihan lähikaupoissa asti.























Opin sellaisenkin jutun, että klassisen hollandaise-kastikkeen joukkoon voi lorauttaa siideriä. SoupOpera-blogin Anuliina valmisti kastiketta ja minä ihailin vieressä, kuinka varmoin ottein ja hämmentymättä ammattilainen selvisi läpi vesihauteen, emulgoitumisen, vatkaamisen, kokkaroitumisuhkan ja jäähdytyksen. Aina sinne pehmeän kirpeään lopputulokseen saakka.























Opin, että pienet juustomunakasmuffinsit ovat hurjan suloisia, ja että niihinkin voi valmistusvaiheessa lorauttaa hieman olutta.




















Opin, oluesta puheenollen, että suklainen sellainen sopii yhteen tandoorilampaan kanssa. Näihin olut ja ruoka -tyyppisiin juttuihin kannattaa muuten perehtyä Sinebrychoffin mainiolla reseptisivulla.























Opin sellaisen mullistavan jutun, että kun käytän uunia kiertoilmatoiminnolla, voin lykätä yhden piiraan uunin pohjalle, jos ritilät eivät riitä! Sarjassamme asioita, joita ei uskalla kokeilla kotona, mutta jotka on pakko uskoa kun keittiömestari kädestä pitäen opettaa.























Ja tässä vaiheessa olen jo etääntynyt alusta niin kauas, etten todellakaan voi väittää oppineeni sitä, minkälaisessa lasissa kuoharinomainen siideri kannattaisi juoda. Mutta tiedän sen että söpössä piccolopullossa sitä ainakin on tarjolla.

Kiitokset tiedon ja oivallusten kartuttamisesta Decanterille ja Sinebrychoffille. Soiva kippis kauniilla laseilla, juomalla tai toisella, nautitaan ruoasta ja keväästä!

Pinaattiletut

"Jotain ihan tavallista, perinteistä ruokaa?"

Jokusen kerran on yllämainittu pyyntö tässä keittiössä kuulunut. Otan kaikenlaiset pyynnöt ilolla vastaan, etenkin ehdotusten kera, ja eräs ehdotus oli pinaattilettujen paistelu. Sopii!























Olen tehnyt pinaattilettuja viimeksi joskus vuosia, vuosia sitten yksin ja itselleni. Niistä tuli silloin jotenkin ankeita lerppanoita. Kannatti hommata asiansa osaava letunpaistaja elämäänsä, sillä näistä ohukaisista tuli hurjan rapeita ja maukkaita. Maukkaudesta kiinnitän tosin sulan myös omaan hattuuni, kun keksin taikinaa tehdessäni laittaa mukaan tattarijauhoja. Homma toimii varmasti pelkillä vehnäjauhoillakin, tai vaikkapa ruis- tai ohrajauhojen kanssa.













































Perinteiden tieltä poikkesin pikkuisen, kun puolukkasurvoksen sijaan katoin pöytään lettujen kaveriksi omenakuutioita ja raejuustoa. Omenan ja pinaatin yhteensopivuus tuli todettua jälleen!

Pinaattiletut (n. 8-10 keskisuurta lettua)

5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoa
1 dl tattarijauhoa
150 g pakastepinaattia sulatettuna
3/4 tl suolaa
2 kananmunaa
1/4 dl öljyä

paistamiseen voin ja öljyn sekoitusta

*Vatkaa kulhossa sekaisin maito, jauhot ja pinaatti. Anna taikinan turvota noin puolen tunnin ajan.
*Vatkaa taikinan joukkoon suola, kananmunat ja öljy.
*Kuumenna rasva pienehköllä paistinpannulla. Annostele taikinaa kauhalla pannuun. Paista, kunnes reunat ovat rapeat ja lettu pysyy koossa, käännä ja paista toiseltakin puolelta. Sekoittele taikinaa aina ennen seuraavaa kauhallista.
*Nauti perinteisesti puolukkasurvoksen tai vaihtoehtoisesti omenan ja raejuuston kera.

Savuttomat blinit eli tattaripannari

Kun pitkällinen projekti saatiin päätökseen, vietettiin juhlapäivää kera kuohuviinin. Kuohuviiniä sai Alkosta, ja Alkon vieressä oli Hakaniemen Halli, ja sieltä taas matkaan tarttui juhlavinta mahdollista syötävää eli mätiä. Suu alkoi napsaa blinien suuntaan.























Oikeastaan olin haaveillut blineistä jo pidempään. Viime talven blini-ilta huuteli perinteelle jatkajaa, ja blogimaailmassa esimerkiksi Pippurimyllyn Sanna tarjoili ihania blinitäytteitä. Samaisen Sannan postauksen kommenttilaatikossa tuskailinkin sitten tätä nykyistä tilannettani: asun asunnossa, jossa on koko talon yhteinen palohälytysjärjestelmä, ja yleisesti tiedossa on, että käristämistä ei kannata harrastaa. Kaiken kukkuraksi talon ilmastointi lakkasi tässä päivänä muutamana toimimasta, joten blinien paisto olisi taatusti vienyt kaikki naapurini pihalle värjöttelemään.

Vaan ei hätää! Muutama viikko sitten sain nauttia Valion tarjoamaa mahtavaa tattaripannukakkua, jota tarjoiltiin perinteisten blinitäytteiden kanssa. Kaivoin ohjeen nyt muistilokeroistani ja materiaalipaketista esiin, ja paistelin pöytään pannarin.























Ja siitä tuli aivan mahtavaa. Käryn sijaan kämpässäni leijaili vain miedon kutsuva tattarin tuoksu. Ohjeella syntyi todella kuohkea ja pehmeä, pinnalta rapea ja ennen kaikkea maukas lopputulos. Leikkasin pannukakun pikkublinien kokoisiksi palasiksi, ja palaset maistuivat paitsi lämpiminä täytteiden kanssa, myös yön yli pöydällä kuivahtaneina aamupalaksi. Maku ja rakenne pysyivät. Hiiva, hapanmaitotuote, tattari ja riittävä suola lienevät taikinan salaisuus.

Jos olisin Top Chef-kokki cocktail-tarjoiluja järkkäämässä, valkkaisin tämän kätevän tattaripannarin pohjaksi taideteoksille. Itse kasasin palasten päälle enemmän tai vähemmän taiteellisesti vuoroin mätiä, smetanaa, tilliä, paprika-oliivi-tomaattitahnaa ja valkosipuli-yrttiherkkusieniä.























Mitä kuohariin tulee; kun kysyin Alkon myyjältä, mikä kuohuviini sopisi blinien kaveriksi, sain vastaukseksi "oikeastaan kaikki", ja suositukseksi Santa Julian. Jostain syystä mulle suositellaan aina tv:stä ja bussimainoksista tuttuja viinejä (kuten kerran risottoon El Tiempoa), ja jostain syystä myös uskon aina Alkon myyjiä (paitsi siitä Timpasta silloin kyllä kieltäydyin). Ehkä se syy on siinä, että aloitan aina sanomalla "jotain halpaa"... :D. Santa Julia oli hyvää sellaisenaan, mutta tiedoksenne vain, ei tosiaankaan sopinut yhteen happamansuolaisen tattaripannariaterian kanssa.

Vaan pääasia että kuohui, onhan gradun valmistuminen kuitenkin maljannoston arvoinen juttu!

Tattaripannukakku (18-24 pikkupalaa)
(alkuperäinen ohje Valion, ohessa oma versioni)

7 dl rasvatonta maitoa
120 g turkkilaista jogurttia
1/2 pss kuivahiivaa
1 1/2 tl suolaa
2 dl tattarijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
3 munaa
3/4 dl rypsiöljyä

*Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, sekoita joukkoon jogurtti. Liuota nesteeseen hiiva. Vatkaa joukkoon suola ja jauhot. Laita kulho lämpimään veteen. Peitä leivinliinalla. Odota kunnes taikina kuplii, n. 30 min - 1 tunti.
*Vatkaa sekaan munat ja öljy. Kaada taikina uunipannulle leivinpaperin päälle. Paista uunin keskiosassa 225°C:ssa noin 25 minuuttia tai kunnes pannukakku on kypsä. Pinnan tulee olla kauniin ruskea. (HUOM! Paistoin pannukakun kapeassa pikku-uunissani. Uskon että juuri siksi siitä tuli sopivan paksu eli pehmeä ja rapea yhtä aikaa. Normaalileveällä uunilla ainemäärät kannattaa siis puolitoistakertaistaa tai tuplata, ellei tahdo ohuempaa ja ehkä hieman kuivempaa lopputulosta.)























Höysteet:

Kirjolohen mätiä, smetanaa ja tilliä

Kasvis-tuorejuustotahna

1 paprika pieneksi kuutioituna
n. 10 kalamata-oliivia kivet poistettuina ja hienonnettuina
n. 7-8 aurinkokuivattua tomaattia hienonnettuna
n. 100 g turkkilaista jogurttia
n. 100 g valkosipulituorejuustoa
ripaus mustapippuria

*Sekoita ainekset kulhossa keskenään.

Valkosipuli-yrttiherkkusienet

1 rasia tuoreita herkkusieniä
2 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi pariin osaan viipaloituna
pari hyppysellistä kuivattuja yrttejä
tilkka juoksevaa hunajaa
merisuolaa, mustapippuria

*Paloittele herkkusienet puolikkaiksi tai neljäsosiksi. Kuumenna pannulla öljy ja valkosipuliviipaleet. Kun valkosipulit ovat tirisseet öljyssä hetken mutta eivät ole vielä ruskistuneet, nouki valkosipulit pois ja heitä sienet pannuun niiden tilalle. Lisää joukkoon myös pari hyppysellistä yrttisekoitusta.
*Kääntele sieniä keskilämmöllä muutaman minuutin ajan. Mausta hunajatilkalla, merisuolalla ja mustapippurilla.

Oivallinen kotivoi

Veikkaan, että ainakin joka toinen teistä on kuullut blogien kommenttilaatikoissa supistavan levitteestä, johon tulee 1/3 voita, 1/3 öljyä ja 1/3 vettä. Hyvä vaihtoehto, jos tykkää voin mausta mutta tykkää myös helposti levittyvästä leivänpäällisestä, jossa on pehmeitä rasvoja.























Röyhistelen nyt vähän tässä ja mainitsen, että minäpä tiesin tuosta jo kaaaaaauan kauan sitten. Kiitos serkkuni Riikan, joka perehdytti pikku-Annan voi-öljylevitteen saloihin joskus 2000-luvun alun Päijät-Hämeessä.

Ne salat ovat äärimmäisen helpot. Mittaa ainekset, esimerkiksi 100 g huoneenlämpöistä voita, 1 dl rypsiöljyä ja 1 dl vettä, syvään ja kapeaan kulhoon. Sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi - varo, ja käytä kantta jos sellainen on, sillä tämä seos roiskuu helposti! Mausta halutessasi merisuolalla tai muilla mausteilla. Siirrä pienempään kippoon ja anna jähmettyä jääkaapissa, ja sinulla on käytössäsi juuri sopivan pehmeä leivänpäällinen.























Kuvassa voi-öljy-vesi matkalla jääkaappiin jähmettymään

Tämän levitteen ydinjuttu on lisäaineettomuus. Ja kun maistaa, miten hyvältä omatekoinen, tuoreesta voista tehty levite maistuu, voi vain todeta, että sen kyllä huomaa.

(Lisäainepuritaanien kauhistukseksi tosin todettakoon, että silloin kymmenen vuotta sitten Päijät-Hämeestä palattuani roiskaisin reseptiin pussillisen American-dippiä. Törkeän hyvää, ja veikkaan että uppoaisi vieläkin!)