Linssejä, mangoa, kotijuustoa

Siskot kokkaa -blogin linssihöystön ohje osui ja upposi, kun keksin, että saisin sen hengessä tyhjennettyä loppuun kaapissa odotelleet currytahna- ja mangochutneypurnukat. Eipäs ollutkaan mitä tahansa koha-nyt-jotai-vaan -kaapintyhjennysruokaa tämä, ihan mielettömän hyvän makuista nimittäin!























En tiedä oliko salaisuus mangon makeudessa, oman versioni reilussa tulisuudessa, inkiväärissä, ylikypsentämättömissä linsseissä vai missä, mutta tämä olisi toiminut jopa ihan riisuttuna eli ilman jogurtti- ja juustolisäystäkin. Ja se on minulta itsetekemäni intialaisruoan kohdalla aika paljon sanottu! Kiitokset siis Siskolaan inspiksestä ja ohjeista.

Tein tulisen tomaattipohjaisen höystön kaveriksi kurkkuraitaa. Suosittelen, se maistuu makuparina mainiosti.

Linssi-mangocurry (reilu annos, ainakin neljälle)

2 pientä sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
reilu tilkka öljyä
2-3 rkl keltaista currytahnaa (esim. Rajah)
1 tl juustokuminaa
1 kuivattu chili hienonnettuna
400 g (valkosipulimaustettua) tomaattimurskaa
n. 2 dl punaisia linssejä huuhdeltuna
kiehuvaa vettä
n. 1 dl mangochutneytä
2 dl paksua maustamatonta jogurttia
kotijuustoa kuutioina
(tarjoiluun kevätsipulia)

*Hienonna sipulit, valkosipulinkynnet sekä inkivääri. Kuumenna pannulla parin ruokalusikallisen verran öljyä, lisää sipuli ja inkivääri öljyyn kuullottumaan. Kääntele joukkoon mausteet.
*Lisää pannuun tomaattimurska, linssit, mangochutney sekä sen verran vettä, että linssit peittyvät. Anna kiehua hiljalleen noin 20-25 minuuttia, eli kunnes linssit ovat kypsiä, mutteivät yhtään ylikypsiä eli hajonneita. Sekoita joukkoon jogurtti ja kuutioitu kotijuusto, anna lämmetä mutta älä enää keitä.

Kurkkuraita

1/2 kurkku
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 1/2 paksua maustamatonta jogurttia
ripaus juustokuminaa
ripaus chilirouhetta

*Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi. Painele raasteesta siivilän avulla liika neste pois.
*Sekoita kulhossa kurkkuraaste ja muuta ainekset keskenään, anna maustua viileässä noin tunnin ajan.

Porkkanaa, ihan rohkeasti vaan

Arkisen ruoanvalmistuksen oivallukset ovat lopulta aika yksinkertaisia juttuja. Sitä keksii jotain, joka keksimisen jälkeen tuntuu aivan itsestäänselvältä, mutta jonka keksiminen kuitenkin on antanut odottaa itseään tähän päivään.























Uskon, etten ole ainoa, jonka ostama porkkanapussi tuntuu kestävän loputtomiin, ja jolle porkkanoiden käyttäminen ennen niiden pilaantumista tuntuu välillä olevan taistelua aikaa vastaan. Nahistunut pötkylä ei oikein enää innosta raasteenakaan. Uskon, etten myöskään ole ainoa, joka on tottunut aloittamaan lähes jokaisen ruoan valmistamisen sipulin, tuon uskollisen luottoraaka-aineen, pilkkomisella ja kuullottamisella.























Kun sipulit sitten männä viikolla pääsivät yllättäen loppumaan, ja porkkanapussi vain jatkoi olemistaan, oivalsin, että arkista mitä-kaapista-löytyy lounasta varten voisinkin kuullottaa karkeaa porkkanaraastetta tai ohuita porkkanaviipaleita. Oi kyllä! Ja niin vain kävi, että porkkana toi ruokaan samaa makeutta ja pehmeyttä kuin sipulikin. Kuvassa edustavat porkkana-pähkinä-rucolapasta sekä porkkana-selleri-kinkku-kermakastike.

Jatkossa aion asettaa jääkaapissa nuutuvat porkkanat etusijalle, kun lämmintä ruokaa pitää saada pöytään nopeasti ja vähistä aineksista. Kuivat sipulit voivat mainiosti odottaa vielä viikon tai pari lisää, eikä porkkanoita harmita biojätepussissa.

Rullaati rullaa

Lettujen rullailu sai näkemään muutkin pyöreät littanat asiat potentiaalisesti rullattavina. Lapin rieskat täyttyivät mielikuvituksessani raikkailla vihanneksilla ja savuporotahnalla. Taloudellinen realismi ohitti tällä(kin) kertaa unelmoinnin ja tahna syntyi, yllätys yllätys, tonnikalasta, johon olen jo useiden kuukausien ajan tuntenut outoa viehtymystä. Lakipisteen saavuttamista edelleen odotellessa...























Raikkaudessaan ja maukkaudessaan tämä rullattu rieska veteli joka tapauksessa illallisvaihtoehtona vertoja tex-mex-serkulleen. Ainakin täytteet on halutessaan äärimmäisen helppoa valita mahdollisimman yksinkertaisiksi ja ei-teollisiksi. (Etenkin, jos tonnikala ei niin miellytä.)

Kaupassa myytävät rieskat ovat usein sillä lailla paksumpaa sorttia, että niistä syntyy sievien wrap-kääröjen sijaan helpommin ronski ja arkiruoaksi soveltuva kokonaisuus. Jos valmistaa cocktail-henkisiä tarjottavia, kannattaa kääre mielestäni vaihtaa joko tortillalättyihin tai sitten sellaiseen ohueen ohrarieskaan, jota saa lapsuusmuistojeni mukaan ainakin Oulusta. Ja sellaisen kylkeen se savuporo sitten ainakin kuuluisi.
























ÄrÄr eli rieskarullat

pyöreitä suuria Lapin rieskoja

Täytetahna:
1 prk (200g) ranskankermaa
2 tl piparjuuritahnaa
hienonnettua savuporoa, savulohta tai 2 tlk tonnikalaa arkitodellisuuden ehdoilla

Muut täytteet:
viipaloitua omenaa
viipaloitua avokadoa
hienonnettua punasipulia
juustoa raastettuna
(maustekurkkuviipaleita, mikäli maistuu)
rucolaa tai muuta maukasta salaattia

*Valmista täytetahna sekoittamalla ainekset keskenään. Aseta muut täyteainekset tarjolle. Kokoa täytteitä makusi mukaan rullalle, kääri ja nauti. Etenkin perunarieska voi olla hieman lohkeilevaa, joten veitsi ja haarukka helpottavat ateriointia, mutta se ei toki makuun vaikuta.

Sivistyin seljangan verran

Kohdalleni osui onnellinen sattuma, kun satuin kuluttamaan aikaa erään kotitalousluokan eteisessä ja huomasin edessäni keon vanhoja opetustauluja. Valistusta veden säästöstä, yhteenveto kuudesta eri tavasta valmistaa lihapataa ja sellaista. Vielä onnellisempi tuo sattuma olisi toki ollut, jos olisin sattunut olemaan divarissa tai kirpparilla, mutta koin euforisia tunteita jo ihan vain mahdollisuudesta katsella noita sivistystyön aarteita.

Kalaruokaohjetaulusta mieleen jäi kytemään kalaseljangan ohje, ja mikä parasta, kyteminen eteni käytäntöön ja herkullisen sopan syömiseen asti. Saattoipa muuten olla ensimmäinen kerta, kun keitin lohikeittoa, tai ainakaan tätä sen venäläistyyppistä versiota. Valistustaulun viesti siirtyi siis toimintaan vallan optimaalisella tavalla!






















Lohiseljanka

n. 1 l vettä
2-3 porkkanaa
1-2 sipulia
2 varsisellerin vartta
3 valkosipulinkynttä
4-5 perunaa
1 tl kuivattua lipstikkaa
8 kokonaista mustapippuria
8 kokonaista valkopippuria
n. 3 rkl (1 tlk) tomaattipyreetä
1-2 tl suolaa
300 g lohta kuutioina
1/2 dl maustekurkkua kuutioituna
(sitruunamehua)
tarjoiluun smetanaa

*Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Viipaloi porkkanat ja sellerinvarret, paloittele sipuli ja hienonna valkosipuli. Kuori ja paloittele perunat. Lisää kasvikset veteen. Mikäli pidät pehmeämmistä kasviksista, kannattaa porkkanan, sellerin ja sipulin antaa kiehua kattilassa jonkin aikaa ennen kuin lisäät perunat. Itse tykkään niistä napakoina, joten kippasin kattilaan kaiken suunnilleen samoihin aikoihin. Lisää vettä tarvittaessa niin, että kasvikset peittyvät reilusti.
*Lisää kattilaan lipstikka (joka tuo makua liemikuution tapaan), pippurit ja tomaattipyree. Anna kiehua hiljalleen, kunnes perunat ovat lähes kypsiä eli noin 10-30 minuuttia riippuen siitä, minkä kokoisia perunapalaset ovat.
*Sekoita keittoon suola ja lisää lohikuutiot. Anna kalapalojen kypsyä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan.
*Lisää lopuksi keiton pinnalle maustekurkkukuutiot, maista ja mausta halutessasi vielä sitruunamehulla. Tarjoile smetananokareen kera.

DAIM-OHJE!?

Tv-tsätin alkuaikojen hittihuutelun intohimoinen kohde jäi aikanaan kokematta. Tässä päivänä eräänä päästiin kuitenkin melkoisen koti-daim-maisiin tunnelmiin. Tarkoitus oli ihan vain leipoa kaurakeksejä vanhalla tutulla luotto-ohjeella (joka näyttää siis tältä, kunhan vain vaihtaa vähäiset seesaminsiemenet kokonaan kaurahiutaleisiin). Matkan varrella intouduttiin tekemään tupla-annos, tosin vain yhdellä munalla kahden sijaan, ja korvaamaan/lisäämään kokonaissokerin määrää siirappitujauksella.























Lopputuloksena oli keksimäinen juttu, joka 1)levisi uunissa ai-van hillittömästi, enemmän kuin mitkään kaurakeksit ikinä ja 2)maistui Daimilta. (Tai Dajmilta, mitä koulukuntaa edustetaankaan.) Tässä välissä tiedoksi kaikille villiintyneille googlaajille: autenttinen DAIM-OHJE tämä ei siis ole, jätettäköön se edelleen mystisyyden verhon taa, mutta suklaalla kuorrutettuna tämä ajaisi asiansa varmasti varsin mainosti. Maistuu hyvältä sellaisenaankin.

Ylileviävä(t) herkkukeksi(t) (2-3 pellillistä)

100 g voita tai oivariinia
4 dl kaurahiutaleita
3 rkl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl sokeria
1 dl siirappia
1 kananmuna

*Sekoita keskenään kuivat aineet. Sulata kattilassa voi, anna jäähtyä. Sekoita sulan rasvan joukkoon kaikki ainekset.
*Annostele uunipellille joko pieniä nokareita harvoin välein, jolloin saatat saada erillisiä keksejä, tai yhdeksän suurehkoa nokaretta, jolloin saatat saada keksilevyn.
*Paista uunin ylätasolla 200°C:ssa noin 5-10 minuuttia.

Jäätelökesää odotellessa

Onnekas bloggaaja saattaa löytää itsensä kiinnostavista paikoista, ruoka-asioiden parista, kuinkas muutenkaan. Kuvan trooppista tunnelmaa aistittiin tämän päivän jäätelömaistiaisissa, joista enemmän postauksen lopussa, mutta ensin palaan viime viikon messufiiliksiin.
























Gastro-messuilla ammattilaisruokamaailman uutuudet olivat laajasti edustettuina. Ennen kaikkea olin paikalla kahvimielessä erään parhaillaan kehkeytyvän projektin tiimoilta, mutta toki haistelin ja maistelin tietoa ja ajatuksia kaikesta mahdollisesta muustakin.























Ajatuksia messuhallissa vaeltelu herättikin. Niin paljon kuin me antaumukselliset harrastajat blogimedioissamme intoilemmekin puhtaan, hitaan ja yksinkertaisen ruoan trendikkäästä noususta, tuntuu ravintola- ja catering-ala usein edelleen etsivän yhä nopeampia, helpompia ja valmiimpia ratkaisuja. Pohdittavaksi jää, onko kyse siitä, mitä kuluttajille halutaan tarjota vai mitä kuluttajat haluavat ostaa.

Silkan nautinnollisia suupalalojakin toki tuli koettua, ja erityisesti pienten valmistajien tuotteiden aidot maut erottuivat edukseen. Esimerkiksi välimerellisiin herkkuihin erikoistuneen Gavrielidesin tuotteet, joita ruokakaupoistakin saa, ihastuttivat. Alla olevassa kuvassa puolestaan on maistiaisannos Caminiton piparkakku- ja roquefort-jäätelöitä, nam! Messuilla esiteltyihiin uutuustuotteisiin tutustuessa saattoi kerta toisensa jälkeen todeta, että käsin tekeminen maistuu ihan oikeasti, kuluttajalle asti.
























Ja jäätelöistä puheenollen, GB Glace siis esitteli uutuusjäätelöitään makeannälkäisille ruokaihmisille tänään eksoottisissa kesätunnelmissa. Tuttuihin tuoteperheisiin on tulossa lähikuukausina paljon uusia jäseniä. Hedelmäinen ananas sekä sen aito maku ja väri edustivat mehujäässä, joka taisi hurmata minut ihan vain yksinkertaisella ja raikkaalla maullaan. Valikoimasta löytyy myös muun muassa maukkaan kinuskinen kermajäätelöpuikko, jonka suklaista pintaa koristaa kullanvärinen kuorrute. Tämän mieleenpainuvan tuotteen nimikin on muuten kuvaavasti Magnum Gold?! - kullanhohtoisia hellepäiviä siis odotellessa!























Jäätelö sopi muuten tähän päivään vallan mainiosti, ainakin Helsingin kaduilla aurinko paistoi niin että kesä tuntuu olevan jo melkein nurkan takana!

Pähkinä+selleri+leipäjuusto

Ensin sitä hehkutti Ketsuppila, sitten Herkun ja koukun Jytis jalosti sitä ja sitten se saapui minun keittiööni. Rouskuvaa, pehmeää, suolaista, makeaa ja aika terveellistäkin vielä, toimii! Omassa salaatissani rouskis-rouskista lisäsi entisestään salaattipedin vaihto ohuisiin punakaalisuikaleisiin. Unohdin tuoreet herkkusienet, jotka olisivat toimineet salaatin seassa varmasti hyvin, mutta ilmankin pärjättiin mainiosti. Tässäpä siis jälleen uusi versio.























Leipäjuusto-selleri-cashew-melonisalaatti

varsiselleriä ohueksi viipaloituna
leipäjuustoa kuutioina
suolattuja, savustettuja cashewpähkinöitä tai maustamattomia vastaavia
hunajamelonia kuutioina
salaattipohjaksi salaattia tai kaaliraastetta

*Sekoita, nauti öljyn ja/tai viinietikan kanssa tai ilman makusi mukaan.

Rasvaisen maukas kohtuu-chorizo kikherneiden seurassa

Kuvassa on Hakaniemen hallista ostettua herkullista, pientä ja tiivistä chorizoa, jonka käyttöön sain inspiksen Voisilmäpeliä-blogin viimeaikaisista postauksista aiheen tiimoilta.























Chorizo ja ruoka, jota siitä valmistin ovat muuten malliesimerkkejä aiheesta, josta Eeva samaisessa blogissa juuri ansiokkaasti kirjoitti: viimeaikaisen rasvaverokeskustelun älyttömyydestä. Lukekaa teksti! Omat ajatukseni kulkevat erittäin, erittäin samoja ratoja. Aidon chorizon rasva- ja suolaprosentit kohoavat varmasti korkeuksiin, mutta se tuo jo pieninä määrinä paljon aitoa makua ruokaan. Sama logiikka toimii aika monen muunkin ruoka-aineen kohdalla silloin kun rinnakkain on alkuperäinen, täysrasvainen versio ja kevyttuotteeksi erilaisten täyteaineiden avulla kehitelty serkku. Ensimmäinen suo maun anteliaammin, ja kohtuudessa pysyy mielihyvin.

Chorizo-kikhernekuskusin ainesosalistan löysin jostakin vuosia vanhasta Koti&Keittiö -lehdestä. Tykkään itse tällaisista kuivista, jopa jauhoisen tuntuisista ruoista, mutta mikäli jo kuskusin kuivakkuus mietityttää, voi murenevaiset kikherneet halutessaan toki vaihtaa vaikkapa marinoituun tofuun tai herkkusieniin.























Chorizo-kikhernekuskus (3-4 annosta)
2 punasipulia
100 g maukasta, mausteista, kuivattua chorizo-makkaraa
tilkka öljyä
n. 2 dl keitettyjä/käyttövalmiita kikherneitä
2,5 dl kuskusia
2,5 dl kiehuvaa vettä
(suolaa)

*Paloittele punasipulit silppua karkeammiksi paloiksi. Viipaloi makkarat ohuelti. Kuullota sipuleita pannulla keskilämmöllä, lisää pannuun samalla myös makkaraviipaleet antamaan makua.
*Kun sipulit ovat muuttuneet hieman läpikuultaviksi, sekoita joukkoon kikherneet ja kuskussuurimot. Kaada sitten saman tien pannulle kiehuva vesi, sekoita, aseta pannun päälle kansi ja ota se syrjään levyltä. Anna kuskus-suurimoiden turvota pakkauksen ohjeen mukaisen ajan, esimerkiksi n. 5 minuuttia.
*Maista, mausta tarvittaessa suolalla.

Savulohi- ja kasvistäytteiset ohukaiset

No syntyihän sitä blogattavaa viimein! Jonkin-muun-kuin-kotiruokatop5-listan-ikikärkisuosikkien keksiminen vaati hartaan mietintähetken sunnuntaijaffan ääressä. Harras mietintähetki puolestaan vaati tulla käsille viimeistään silloin kun kanssakokkaaja ehdotti, että tänään syötäisiin "vaikka texmexiä", tietämättä mitä juuri tuli sanoneeksi... :D Samaisesta suunnasta lähti sitten mainio idea lettujen paistoon, ja pitkäaikainen kaipuuni savulohen ja piparjuuren pariin täydensi ruokavision täytetyiksi letuiksi.























Näitä olikin ollut tarkoitus tehdä jo pidemmän aikaa. (Ehkä 90-luvulta asti...?) Jotenkin ajatus on oudoksuttanut: miksi uunittaa letut, kun ne voi syödä sellaisenaankin? Vuokakierros teki kuitenkin letuista täytteineen kokonaisuuden, jossa maut olivat tasapainoiset ja täyteläiset. Ihan eri juttu kuin syödä letut ja täyte sellaisenaan! Juustokuorrutuskaan ei ole pahitteeksi, kuten hyvin tiedetään.

Täytetyt ohukaiset (neljä lettukääröä, täytteiden määrästä riippuen 2-4:lle)

Letut:
5 dl maitoa
2 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl ohrajauhoja
1/2 tl suolaa
voita paistamiseen

*Vatkaa kulhossa sekaisin 2,5 dl maitoa, munat, jauhot ja suola. Lisää sitten loppu maito. (Mikäli vatkaat sekaan kaiken maidon kerralla, jää taikinaan helpommin jauhopaakkuja.)
*Anna taikinan turvota n. 15-30 minuuttia.
*Paista taikinasta suurella pannulla ohukaisia. Niitä tulisi syntyä 4-5.























Savulohitäyte:
300 g lämminsavulohta
n. 100 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 tl piparjuuritahnaa

*Hienonna lämminsavulohi haarukalla kulhossa. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja piparjuuritahna.























Kasvistäyte:
2-3 sipulia
1 punainen paprika
7-8 jumboherkkusientä
tilkka öljyä
1 tl paprikajauhetta
pieni ripaus chiliä
1-2 tl vaaleaa balsamico-etikkaa
2 tl soijakastiketta
3 rkl maustamatonta tuorejuustoa

*Paloittele sipuli ja paprika, puolita ja viipaloi herkkusienet. Kuullota pannussa öljytilkassa ensin sipulia ja paprikaa muutaman minuutin ajan, kääntele sitten joukkoon herkkusieniviipaleet ja jatka kypsentämistä hetken aikaa. Tarkoitus on, että sienet eivät ehtisi täysin menettää napakkuuttaan.
*Mausta paprikajauheella, chiliripauksella, etikalla, ja soijakastikkeella. Sekoita joukkoon tuorejuusto.























Lisäksi:
juustoraastetta

*Levitä ohukaisille joko savulohi- tai kasvistäytettä tai molempia. Rullaa ohukaiset ja aseta ne vierekkäin voideltuun vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Anna vuoan olla uunin ylätasossa 225°C:n lämmössä, kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä. Uunitusaika riippuu muun muassa uunistasi ja käyttämästäsi juustosta, mutta se liikkuu jossakin 10-15 minuutin tienoilla.

Sitruunainen tonnikalapiiras

Olen viime päivinä ihmetellyt ihan oman itseni kanssa sellaista ihmeellistä asiaa, että blogattavaa ei vaan ole ollut. Siis vaikka että blogi sinänsä kutsuisikin, niin jääkaappi ja makunystyrät kutsuvat tekemään kaikkea tavallistakin tavallisempaa tai jo blogattua: lasagnea, porkkanasoppaa, pizzaa, tonnikalapastaa, leipäkoneleipää, bulgur-paellaa, lisää tonnikalapastaa...

...ja niinpä tämän piirakan ohjekin muina muunnelmina löytyy jo blogista. Yritin sentään tehdä täytteen jostain muusta kun tonnikalasta, siitakesienistä nääs, mutta kun mokomat olivat lähikaupasta loppu niin oli tyytyminen tuohon viime kuukausien outolempeen. Reilu sitruunan käyttö raikasti kokonaisuuden, joten lopputulos oli aika hyvä! Haastan teidät paremmilla lähikaupoilla varustetut kuitenkin kokeilemaan täytettä kombolla purjo+siitakesieni+vuohenjuusto. Niin vahvasti se oli mielessäin.























Sitruunainen tonnikalapiiras

Pohja:
100 g voita
2 1/2 dl jauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kylmää vettä

Täyte:
1 purjo puhdistettuna ja hienonnettuna
tilkka öljyä
1 tlk tonnikalaa
2 dl ruokakermaa / ranskankermaa
3 kananmunaa
2-3 rkl sitruunamehua
mustapippuria ja merisuolaa myllystä
pehmeää vuohenjuustoa (n. 100 g)
(sitruunaviipaleita)

*Nypi taikinan ainekset kulhossa sekaisin, taputtele voideltuun vuokaan ja anna vuoan levätä kylmässä sillä välin kun valmistat täytteen.
*Käytä purjosilppua kuumassa öljyssä pannulla sen verran, että purjo juuri ja juuri pehmenee mutta pysyy vielä raikkaana.
*Sekoita kulhossa purjo, tonnikala, kerma. kananmunat, sitruunamehu ja mausteet. Kaada seos piiraspohjalle.
*Murusta pinnalle pehmeää vuohenjuustoa, asettele halutessasi päälle vielä sitruunaviipaleita. Paista 200°C:ssa uunin keskitasossa noin 30-40 minuuttia.

p.s. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä postaus kertoo pelottavissa määrin siitä, että elän tällä hetkellä 90-luvulla? Leipäkone, paellaa ja tonnikalaa x 3? Bloggaanko seuraavaksi tex-mex-illan?!