Sorvatut perunat ja smetanainen höystö

Noin kuukausi sitten talouteemme saapui omenasorvi. Olin toivonut joululahjaksi sellaista kuorimaveitsen kokoista omenaporaa, mutta mekaanis-teknisesti suuntautunut lahjanantaja toteutti toiveen odotettua luovemmin. Alkuhämmästyksen jälkeen sorvi on todettu erittäin käyttökelpoiseksi välineeksi, jonka omistamisesta olen suorastaan ylpeä. Veivattava laite paitsi poistaa kodan, myös kuorii ja siivuttaa sorvattavan tuotteen viehkoksi spiraaliksi. Ja mikä parasta, omenoiden operoinnin ohella sitä voi käyttää myös perunoihin!
























Kotitekoisten ranskalaisten ohjeen olen kirjannut blogiini aiemmin. Samalla uunituslogiikalla toteutetaan myös nämä perunakierteet. Tiiviimmässä muodossa niistä syntyisi vaikkapa hasselbackan perunoita.
























Jos sorvi on ottanut paikkansa pöydällä, niin smetana teki sen hiljattain jääkaap(e)issa. Useamman keittiön yhtäaikainen asuminen ja hajamielisyys aiheuttivat sen, että blini-iltamien jälkeen tuota syntistä herkkua oli jäljellä holtittoman paljon. Tähän spiraaliperunoiden kanssa nautittuun kasvispannuun smetana sopi melkoisen hyvin. Höystön voi muuten tehdä varsin mainiosti ilman makkaraakin, mikäli mielii. Eiköhän tuo kermajötkäys täytä raavaammankin vatsan.
























Makkara-kasvispannu (4 annosta)

3 mausteista grillimakkaraa (tai bratwurstia, krakovanmakkaraa tms.)
2 sipulia
3 porkkanaa
1/2 - 1 fenkoli
1 punainen paprika
1 omena
1 1/2 dl smetanaa
mustapippuria myllystä
kuivattua basilikaa (myös muut yrttimausteet käyvät)
(suolaa)

*Viipaloi makkara. Lohko sipuli, leikkaa porkkana vinoiksi viipaleiksi. Siivuta myös fenkoli ja paprika. Leikkaa omena pieniksi kuutioiksi.
*Ruskista makkaraviipaleisiin kuumalla pannulla hieman väriä. Lisää joukkoon sipuli ja porkkana, sekoita ja anna kypsentyä muutaman minuutin ajan välillä sekoitellen. Lisää fenkoli ja paprika, sekoita. Anna kypsyä kannen alla keskilämmöllä noin 10 minuuttia välillä sekoitellen. (Tarkoitus ei ole keittää kasviksia, mutta jos makkaroiden rasva ja kasviksista irtoava neste ei tunnu riittävän kiinnipalamisen estämiseksi, voit toki lisätä pannuun hieman vettä.)
*Sekoita joukkoon smetana sekä pienet omenakuutiot. Rouhi mukaan mustapippuria ja ripottele basilikaa. Anna hautua miedolla lämmöllä vielä noin 10 minuutin ajan. Lisää halutessasi suolaa. Tarjoile.

Blinit

Pääkaupunkimme katuja tallaava ei voi välttyä siltä tosiasialta, että bliniviikot ovat täällä. Heitin korteni ravintolavaihtoehtojen kilpakekoon, kun kutsuin vieraat kylään ja nautimme tammikuisen illallisen kotioloissa. Tämä ensimmäinen kokoonkutsumani blini-istunto ei varmasti jää viimeiseksi, sen verran onnelliseksi koko juttu ruokineen ja vieraineen sai mielen.























Onnistumisen edellytykset tarjosi Ruokatorstai-kirjan erinomaiseksi osoittautunut bliniohje, jota hieman muokkailin. Ylläolevasta kuvasta voi nähdä paistuvien blinien ilmavan olemuksen. Kuohkeuden ohella makua toi taikinan reilu kohotusaika.

Kirjan ohjeistuksen mukaan blinitaikinan jauhot voivat olla tattaria, vehnää tai molempia, mutta kokeilunhaluisena yhdistinkin vehnäjauhot ohrasellaisiin. Ei ehkä perinteiden mukaista, mutta ainakin itse pidin ohrablinien miedosta mutta silti omaperäisestä mausta. Perinteistä poikettiin myös, kun höystepuolella mäti vaihtui kylmäsavu- ja graaviloheen. Kala-smetanayhdistelmän vaihtoehtona oli Reetta-vieraan mukanaan tuoma smetana-aurinkotomaattituorejuusto-oliivi-paprikatahna. Hyvää, ja venäläishenkistäkin! Kannattaa pyytää vieraita tuomaan höysteitä mukanaan, niin ne eivät ainkaan lopu kesken ;).























Jälkiruokamukeista lusikoitiin jäisiä venäläisiä karpaloita ja lämmintä kinuskikastiketta. Kun pääruoka vaatii vähän tekemistä ja keittiössä säntäilyä, on jälkiruoan helppous tekijälleen suuri ilo. Eipä sillä, blinien paistelukaan ei ollut niiden syömiseen yhdistettynä liian haastavaa, kun käytössä oli hyvä valurautainen apuri. Nelireikäisellä lettupannulla syntyi vähän kerrallaan ja tasaiseen tahtiin syötävää koko porukalle.























Blinit (viidelle)

1/2 l maitoa
25 g (1/2 pkt) hiivaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
5 dl jauhoja (esim. 3 dl vehnäjauhoja ja 2 dl ohrajauhoja)
2 dl kermaa
2 keltuaista
2 valkuaista
voita paistamiseen

Tarjoiluun: smetanaa, hienonnettua punasipulia, tilliä, kylmäsavu- tai graavilohta, kasvistahnaa

*Kaada kulhoon maito. Mikäli teet taikinan tekeytymään edellisenä iltana, voi maito olla kylmää. Mikäli kohotat taikinaa yön sijaan vain muutaman tunnin, tee se huoneenlämmössä ja lämmitä maitokin aluksi kädenlämpöiseksi.
*Murenna ja liota hiiva maitoon. Lisää suola, sokeri ja jauhot. Jätä taikina kohoamaan joko jääkaappiin yön yli tai huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi.
*Lämmitä kerma kädenlämpöiseksi. Sekoita taikinaan lämmin kerma ja keltuaiset. Nostata taikinaa huoneenlämmössä edelleen 3-4 tuntia. (Mikäli olet tehnyt aiemmankin nostatuksen huoneenlämmössä ja olet kiireinen, ei tämä nostatusvaihe liene enää välttämätön.)
*Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita vaahto varovasti nostellen taikinaan juuri ennen kuin aloitat blinien paiston.
*Paista taikinasta blinejä blini- tai ohukaispannussa. Valurautainen pannu on tarkoitukseen paras. Käytä ohukaispannussakin paistoon reilusti voita: esimerkiksi noin teelusikallinen syvennystä kohti. Kun blinin alapinta on saanut ruskeaa väriä ja yläpinta on hieman kuortunut, käännä lettunen lastan ja/tai lusikan avulla ja anna ruskistua toiselta puolelta.
*Tarjoa blinit kuumina heti paiston jälkeen lisäkkeiden kera.

Pasta carbonara

Onnistunut pasta carbonara on niitä ruokia, joita syödessä tekee mieli tirauttaa onnenkyynel tai pari. Parsakaalilla ja herkkusienillä höystettyä carbonaraa blogistani jo löytyykin, mutta klassikko on pyhässä yksinkertaisuudessaan aivan oma ruokalajinsa. Ohje on muotoutunut tuntumaksi näppeihin useamman kokeilukerran tuloksena. Kannattaa tehdä reilu annos, koska tätä tekee mieli ottaa lisää.























Pasta carbonara (neljälle, tai kahdelle jotka innostuvat ihan liikaa)

1/2-1 pkt pekonia
1 sipuli
4 keltuaista
1 dl kuohukermaa
1 dl kevytmaitoa
400-500 g hyvää spagettia
reilu kourallinen juustoraastetta
mustapippuria myllystä
(merisuolaa myllystä)

*Saksi pekoni suikaleiksi ja paista pannulla rapeaksi. Hienonna sipuli ja lisää pekonin joukkoon, sekoita ja anna sipulin sitten kuullottua keskilämmöllä. Kytke lämpö pois, mutta anna pannun vielä olla levyllä.
*Vatkaa pienessä kulhossa sekaisin keltuaiset, kerma ja maito.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Valuta pasta ja kumoa se pannulle sipulin ja pekonin seuraan. Kaada sekaan keltuaisseos, lisää juustoraaste ja sekoita nopeasti esimerkiksi kahdella kauhalla nostellen. Keltuaisseosta ei erikseen kypsytetä, vaan se kypsyy juuri sopivasti vielä kuuman pastan pinnalla. Sekoita vain hetken aikaa, sillä tarkoituksena ei ole antaa seoksen muodostua kokkareiseksi, vaan sen tulee jäädä pehmeän kermaiseksi.
*Rouhi pinnalle runsaasti mustapippuria. Mustapippuri kuvastaa hiiltä, ja se on carbonara-pastan tunnusmerkki. Mausta halutessasi vielä merisuolalla. Tarjoile välittömästi.

Herkkusieniherkkuja

Chocochili-blogin tomaatti-cashewpasta oli tälle pastan ja pähkinöiden ystävälle hyvä löytö. Kun Kurpitsamoskan Marikin pastaa suositteli, päätyivät kirsikkatomaatit ja cashewit minunkin tehosekoittimeeni. Pastakastikkeen maku oli valmistustavan ansiosta ihanan tuore, kun pitkän hauduttelun sijaan kastike syntyy minuuteissa. Pähkinät toivat ruokaan kermaisuutta, herkkusienet taas vaihtelua rakenteeseen ja ruokaisuutta.























Herkkusienten mausta innostuneena paistelin niistä ja parsakaalin paloista sittemmin myös lisäkkeen sosekeittoaterialle. Mielestäni kasvissosekeiton oheen on aina hyvä paistaa tai paahtaa jotain päälle pantavaa, se tekee sopasta enemmän "kunnon aterian" eli täyttävän oloisen, ja tekee toki rakenteesta jälleen mielenkiintoisemman.























Tuoretuotteeksi uskoisin viljeltyjen herkkusienten muuten olevan näin talviruokana ekologisestikin varsin ok, siis vaikkapa kasvihuonekasvatettuihin tomaatteihin verrattuna, vai mitä veikkaisitte?

Juhla-arkistoista

Tammikuun arki on alkanut jo ajat sitten, mutta jottei totuus eli juhlinta ruoan ääressä unohtuisi, palaillaan vielä hetkeksi muutaman viikon takaisiin tunnelmiin!

Joulutunnelma maistuu yhtä hyvältä vuodesta toiseen, niin nytkin. Tällä kertaa mätiä oli ostettu jääkaappiin varmuuden varoiksi sellainen määrä, että osasta oli syytä tehdä mätihyytelöä Ruokamaailman ohjeella. Maistuvaa oli se, siinä missä vanha tuttu kylmäsavulohijäädykekin. Tämän vuoden mahti-idea oli tehdä hyytelöitä ja jäädykkeitä viilipurkkeihin ja pakasterasioihin. Joulun eri kattauksiin sai nostettua aina uuden ja tuoreen pikkuhyydykkeen.























Siskon tekemä Baileys-puolukkakakku oli nannaa. Jospa ohjekin ilmestyisi blogiinsa jossain vaiheessa? ;)























Uudenvuoden ruokateemana olivat majoneesisalaatit. Oma kontribuutioni oli Voisilmäpeliä-blogin innoittamana tehty parsakaali-pekonisalaatti. Muistelen nähneeni samankaltaisen ohjeen joskus Glorian Ruoka&Viinissä, liekö siis sieltä peräisin. Tätä teen tosiaankin uudestaan! Rouskuva ja pehmeä, raikas ja täyttävä samaan aikaan.























Parsakaali-pekonisalaatti (2-4 annosta, tai noutopöytään useammalle)

1 parsakaali
5 siivua pekonia
1 sipuli
kourallinen cashew -pähkinöitä

1/2 dl majoneesia
1 rkl sitruunamehua
1/2 tl sinappia
suolaa
mustapippuria

*Pilko parsakaali pieniksi paloiksi. Hienonna sipuli.

*Paahda pähkinöitä kuivalla pannulla, siirrä sivuun. Paista pekonit pannulla rapsakoiksi. Kuullota sen jälkeen sipuli. Leikkaa pekonit pieniksi paloiksi. Jos haluat, voit kuullottaa myös parsakaalin paistinpannulla.

*Sekoita keskenään kastikkeen aineet: majoneesi, sitruunamehu, sinappi, suola ja mustapippuri.

*Sekoita lopuksi kulhossa parsakaali, pähkinät, pekonipalat, sipuli sekä kastike.