Parsakaali

Hahaa. Nimesin postauksen parsakaaliksi ihan vain siksi, että kaikki parsakaalilla googlaisivat löytäisivät tiensä kohti samanlaista ohjetta, jonka minäkin 'broccolia' googlaamalla löysin. Nimittäin kohti BBCGoodFoodin inspiroimaa parsakaali-lohi-pastavuokaa. Todellista mukavuustavaraa ja karppien kauhua.























Tiedättekö mistä tunnistan tosi hyvän ruoan? Syön yleensä melko säännöllisesti ja reippaasti viiden-kuuden aikaan, ja sen jälkeen maistuu illalla yleensä vain lasi mehua tai pieni leipäviipale, kun palaan illan töistä tai menoista. Joidenkin ruokien maku jää kuitenkin kummittelemaan tuntikausiksi päähän, eikä iltamyöhälläkään osaa ajatella kuin sitä, että kotiin päästessä voisi ottaa vielä ihan vähän vaan...

Ja näin minä sellaista ruokaa tein:

Savulohi-kasvis-pastavuoka (suuri vuoallinen)

1 pss (500 g) penne-pastaa (vähempikin riittää, mikäli pussi on vajaa)
1/2 parsakaali (sattui olemaan vain tämän verran, voisi olla enemmänkin)
2 porkkanaa
25 g jauhoja
25 g voita
6 dl maitoa (tai maidon ja veden sekoitusta)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl kapriksia (kaksikin maistuisi hyvin)
ripaus suolaa, reilusti rouhittua mustapippuria
300 g lämminsavulohta
1 1/2 - 2 dl grana padanoa tai muuta parmesan-tyyppistä juustoa raastettuna

*Raasta juusto valmiiksi odottamaan.
*Kuori ja viipaloi porkkanat ohuelti, irrottele parsakaalin nuput suupaloiksi ja viipaloi halutessasi parsakaalin varttakin.
*Keitä pasta suuressa kattilassa runsaassa vedessä. Tarkoitus on, että lopputulos on vielä hieman keskeneräinen, sillä pasta jatkaa kypsymistään uunissa: vähennä siis esimerkiksi 11 minuutin kokonaiskeittoajasta 2-3 minuuttia. Lisää tämän vähennetyn keittoajan viimeisillä minuuteilla pastan keitinveteen paloitellut kasvikset. Mieltymyksistäsi riippuu, haluatko vain käyttää kasvikset vedessä vai ajoittaa niiden lisäämisen niin, että keittoaika on useampi minuutti. Muista, että myös kasvikset pehmenevät vielä uunissa.
*Valmista vaalea kastike. Sulata kattilassa rasva ja sekoita siihen jauhot, anna kiehahtaa mutta älä ruskista. Kaada joukkoon maito tasaisena nauhana ja sekoita samalla haarukkavatkaimella tai vispilällä. Anna kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja kaprikset, mausta suolalla ja pippurilla.
*Voitele suuri uunivuoka. Kaada pasta-kasvisseos vuokaan. Paloittele savulohi suupaloiksi ja asettele palaset vuokaan, kääntele niitä pastaseoksen sekaan. Kaada sitten tasaisesti päälle vaalea kastike ja ripottele lopuksi pinnalle juustoraaste.
*Anna pastavuoan paistua uunin keskitasossa 200°C:ssa noin 20-30 minuuttia, kunnes juusto on saanut kauniin ruskean värin.

Pääsiäisruokajuhlaa

Liityn pääsiäisen ruokanautintoja jakavien joukkoon taajaan, ja hehkutan ihan mahtavan raikasta ja värikästä, melkoisen täyttäväksi äitynyttä sunnuntaiateriaamme. Tällaisen työvuorojen värittämän kaupunkipääsiäisen ehdoton juhlahetki on, kun saa mennä ystävän luo kylään ja kattaa yhdessä pöydän notkumaan.























Salaattipedille koottu kylmäsavulohen, avokadon, kirsikkatomaattien ja punasipulin yhdistelmä toimitti alkuruoan virkaa. Erillistä salaatinkastiketta ei tarvittu, sillä Kädenvääntöä-blogin salaattiohjeesta inspiroituneena olimme kieritelleet tomaatinpuolikkaat ja sipulisiivut öljyn, sitruunamehun, suolan ja pippurin seoksessa.























Pääruokalautaselta löytyi pannulla rapeaksi paistettuja halloumijuustoviipaleita, tzatzikia, uunissa paahdettua paprikaa, bataattia, kesäkurpitsaa ja sipulia sekä uuniperunoita. Halloumia oli liotettu vedessä etukäteen hieman vähempisuolaiseksi. Uunikasvikset saivat ennen uuniin menoa lomaansa samaa öljy-sitruunamarinadia, jossa alkusalaatin tomaatitkin oli kieritelty. Perunat ja vuoassa olevat kasvikset kypsyivät uunissa 200°C:ssa yhtä aikaa, perunat uunin perällä noin reilun tunnin ajan ja kasvikset reilun puolisen tuntia. Ilman perunoitakin annos olisi toiminut vallan mainiosti, syötävää kun oli nautiskelijaa kohti varattu riittämiin.























Jälkiruokana tarjottiin sitruunavaahtokakkua, jonka alkuperäinen ohje löytyy Kinuskikissan blogista. Jätin pinnan kiilteen tekemättä, enkä niin satsannut ainesten keveyteen, mutta veikkaan että perusidea säilyi silti. Tykkäsin itse tästä kakusta hurjasti: valkuaisvaahto teki siitä pehmoista, sitruuna ja muut happamat ainekset taas raikasta.

Sitruunainen hyydykekakku

Pohja:
200 g kaurakeksejä
75 g Oivariinia tai vastaavaa rasvasekoitusta sulatettuna

Täyte:
5 liivatelehteä
2 dl maustamatonta jogurttia
1 tlk maitorahkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa (rasvaa 13%)
2 dl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori
2 sitruunan mehu
4 valkuaista

Koristeluun
mintunlehtiä
pieniä piparminttu-suklaamunia (esim. Panda)

*Vuoraa (irtopohja)vuoka, halkaisijaltaan 24 cm, leivinpaperilla. Murskaa keksit muruksi esimerkiksi kulhossa lasin tai mukin avulla. Sekoita keksimuruihin sula rasva, painele seos vuoan pohjalle tasaisesti ja anna jähmettyä jääkaapissa.
*Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Liotusajan tulisi olla noin 5-10 minuuttia.
*Sekoita kulhossa tasaiseksi seokseksi jogurtti, maitorahka, tuorejuusto, sokeri, sitruunankuoriraaste sekä yhden sitruunan mehu. Vaahdota valkuaiset toisessa kulhossa.
*Kuumenna kattilassa toisen sitruunan mehu kiehuvaksi. Liota kuumaan nesteeseen liivatelehdet.
*Sekoita liivate-mehuseos tasaisena nauhana kaataen jogurtti-rahka-tuorejuustoseoksen joukkoon. Kääntele lopuksi joukkoon varovasti mutta tasaisesti valkuaisvaahto. Kaada keksimurupohjan päälle, tasoita pinta ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.
*Koristele ennen tarjoilua mintunlehdillä ja suklaamunilla.

P.S Aihetta juhlaan on muutenkin: Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma antoi blogilleni kuun vaihtuessa Kuukauden ruokablogi-kunniamaininnan! Riemukkaat kiitokset tästä SRE:lle!

P.P.S Tämän ja muiden postausten kuvien eroavaisuuksia ihmetteleville tässä vaiheessa muuten tiedoksi, että käytössä on iloisesti ristikkäin kaksi tyystin erilaista kameraa, kahden eri kuvaajan käsissä. Visuaalisia ruokavisioita toteuttaa siis itseni lisäksi tätä nykyä myös mainio kanssamaistajani, koska eihän noista otoksista vaan voi kieltäytyä.

Linssejä, mangoa, kotijuustoa

Siskot kokkaa -blogin linssihöystön ohje osui ja upposi, kun keksin, että saisin sen hengessä tyhjennettyä loppuun kaapissa odotelleet currytahna- ja mangochutneypurnukat. Eipäs ollutkaan mitä tahansa koha-nyt-jotai-vaan -kaapintyhjennysruokaa tämä, ihan mielettömän hyvän makuista nimittäin!























En tiedä oliko salaisuus mangon makeudessa, oman versioni reilussa tulisuudessa, inkiväärissä, ylikypsentämättömissä linsseissä vai missä, mutta tämä olisi toiminut jopa ihan riisuttuna eli ilman jogurtti- ja juustolisäystäkin. Ja se on minulta itsetekemäni intialaisruoan kohdalla aika paljon sanottu! Kiitokset siis Siskolaan inspiksestä ja ohjeista.

Tein tulisen tomaattipohjaisen höystön kaveriksi kurkkuraitaa. Suosittelen, se maistuu makuparina mainiosti.

Linssi-mangocurry (reilu annos, ainakin neljälle)

2 pientä sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
reilu tilkka öljyä
2-3 rkl keltaista currytahnaa (esim. Rajah)
1 tl juustokuminaa
1 kuivattu chili hienonnettuna
400 g (valkosipulimaustettua) tomaattimurskaa
n. 2 dl punaisia linssejä huuhdeltuna
kiehuvaa vettä
n. 1 dl mangochutneytä
2 dl paksua maustamatonta jogurttia
kotijuustoa kuutioina
(tarjoiluun kevätsipulia)

*Hienonna sipulit, valkosipulinkynnet sekä inkivääri. Kuumenna pannulla parin ruokalusikallisen verran öljyä, lisää sipuli ja inkivääri öljyyn kuullottumaan. Kääntele joukkoon mausteet.
*Lisää pannuun tomaattimurska, linssit, mangochutney sekä sen verran vettä, että linssit peittyvät. Anna kiehua hiljalleen noin 20-25 minuuttia, eli kunnes linssit ovat kypsiä, mutteivät yhtään ylikypsiä eli hajonneita. Sekoita joukkoon jogurtti ja kuutioitu kotijuusto, anna lämmetä mutta älä enää keitä.

Kurkkuraita

1/2 kurkku
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 1/2 paksua maustamatonta jogurttia
ripaus juustokuminaa
ripaus chilirouhetta

*Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi. Painele raasteesta siivilän avulla liika neste pois.
*Sekoita kulhossa kurkkuraaste ja muuta ainekset keskenään, anna maustua viileässä noin tunnin ajan.

Porkkanaa, ihan rohkeasti vaan

Arkisen ruoanvalmistuksen oivallukset ovat lopulta aika yksinkertaisia juttuja. Sitä keksii jotain, joka keksimisen jälkeen tuntuu aivan itsestäänselvältä, mutta jonka keksiminen kuitenkin on antanut odottaa itseään tähän päivään.























Uskon, etten ole ainoa, jonka ostama porkkanapussi tuntuu kestävän loputtomiin, ja jolle porkkanoiden käyttäminen ennen niiden pilaantumista tuntuu välillä olevan taistelua aikaa vastaan. Nahistunut pötkylä ei oikein enää innosta raasteenakaan. Uskon, etten myöskään ole ainoa, joka on tottunut aloittamaan lähes jokaisen ruoan valmistamisen sipulin, tuon uskollisen luottoraaka-aineen, pilkkomisella ja kuullottamisella.























Kun sipulit sitten männä viikolla pääsivät yllättäen loppumaan, ja porkkanapussi vain jatkoi olemistaan, oivalsin, että arkista mitä-kaapista-löytyy lounasta varten voisinkin kuullottaa karkeaa porkkanaraastetta tai ohuita porkkanaviipaleita. Oi kyllä! Ja niin vain kävi, että porkkana toi ruokaan samaa makeutta ja pehmeyttä kuin sipulikin. Kuvassa edustavat porkkana-pähkinä-rucolapasta sekä porkkana-selleri-kinkku-kermakastike.

Jatkossa aion asettaa jääkaapissa nuutuvat porkkanat etusijalle, kun lämmintä ruokaa pitää saada pöytään nopeasti ja vähistä aineksista. Kuivat sipulit voivat mainiosti odottaa vielä viikon tai pari lisää, eikä porkkanoita harmita biojätepussissa.

Rullaati rullaa

Lettujen rullailu sai näkemään muutkin pyöreät littanat asiat potentiaalisesti rullattavina. Lapin rieskat täyttyivät mielikuvituksessani raikkailla vihanneksilla ja savuporotahnalla. Taloudellinen realismi ohitti tällä(kin) kertaa unelmoinnin ja tahna syntyi, yllätys yllätys, tonnikalasta, johon olen jo useiden kuukausien ajan tuntenut outoa viehtymystä. Lakipisteen saavuttamista edelleen odotellessa...























Raikkaudessaan ja maukkaudessaan tämä rullattu rieska veteli joka tapauksessa illallisvaihtoehtona vertoja tex-mex-serkulleen. Ainakin täytteet on halutessaan äärimmäisen helppoa valita mahdollisimman yksinkertaisiksi ja ei-teollisiksi. (Etenkin, jos tonnikala ei niin miellytä.)

Kaupassa myytävät rieskat ovat usein sillä lailla paksumpaa sorttia, että niistä syntyy sievien wrap-kääröjen sijaan helpommin ronski ja arkiruoaksi soveltuva kokonaisuus. Jos valmistaa cocktail-henkisiä tarjottavia, kannattaa kääre mielestäni vaihtaa joko tortillalättyihin tai sitten sellaiseen ohueen ohrarieskaan, jota saa lapsuusmuistojeni mukaan ainakin Oulusta. Ja sellaisen kylkeen se savuporo sitten ainakin kuuluisi.
























ÄrÄr eli rieskarullat

pyöreitä suuria Lapin rieskoja

Täytetahna:
1 prk (200g) ranskankermaa
2 tl piparjuuritahnaa
hienonnettua savuporoa, savulohta tai 2 tlk tonnikalaa arkitodellisuuden ehdoilla

Muut täytteet:
viipaloitua omenaa
viipaloitua avokadoa
hienonnettua punasipulia
juustoa raastettuna
(maustekurkkuviipaleita, mikäli maistuu)
rucolaa tai muuta maukasta salaattia

*Valmista täytetahna sekoittamalla ainekset keskenään. Aseta muut täyteainekset tarjolle. Kokoa täytteitä makusi mukaan rullalle, kääri ja nauti. Etenkin perunarieska voi olla hieman lohkeilevaa, joten veitsi ja haarukka helpottavat ateriointia, mutta se ei toki makuun vaikuta.

Sivistyin seljangan verran

Kohdalleni osui onnellinen sattuma, kun satuin kuluttamaan aikaa erään kotitalousluokan eteisessä ja huomasin edessäni keon vanhoja opetustauluja. Valistusta veden säästöstä, yhteenveto kuudesta eri tavasta valmistaa lihapataa ja sellaista. Vielä onnellisempi tuo sattuma olisi toki ollut, jos olisin sattunut olemaan divarissa tai kirpparilla, mutta koin euforisia tunteita jo ihan vain mahdollisuudesta katsella noita sivistystyön aarteita.

Kalaruokaohjetaulusta mieleen jäi kytemään kalaseljangan ohje, ja mikä parasta, kyteminen eteni käytäntöön ja herkullisen sopan syömiseen asti. Saattoipa muuten olla ensimmäinen kerta, kun keitin lohikeittoa, tai ainakaan tätä sen venäläistyyppistä versiota. Valistustaulun viesti siirtyi siis toimintaan vallan optimaalisella tavalla!






















Lohiseljanka

n. 1 l vettä
2-3 porkkanaa
1-2 sipulia
2 varsisellerin vartta
3 valkosipulinkynttä
4-5 perunaa
1 tl kuivattua lipstikkaa
8 kokonaista mustapippuria
8 kokonaista valkopippuria
n. 3 rkl (1 tlk) tomaattipyreetä
1-2 tl suolaa
300 g lohta kuutioina
1/2 dl maustekurkkua kuutioituna
(sitruunamehua)
tarjoiluun smetanaa

*Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Viipaloi porkkanat ja sellerinvarret, paloittele sipuli ja hienonna valkosipuli. Kuori ja paloittele perunat. Lisää kasvikset veteen. Mikäli pidät pehmeämmistä kasviksista, kannattaa porkkanan, sellerin ja sipulin antaa kiehua kattilassa jonkin aikaa ennen kuin lisäät perunat. Itse tykkään niistä napakoina, joten kippasin kattilaan kaiken suunnilleen samoihin aikoihin. Lisää vettä tarvittaessa niin, että kasvikset peittyvät reilusti.
*Lisää kattilaan lipstikka (joka tuo makua liemikuution tapaan), pippurit ja tomaattipyree. Anna kiehua hiljalleen, kunnes perunat ovat lähes kypsiä eli noin 10-30 minuuttia riippuen siitä, minkä kokoisia perunapalaset ovat.
*Sekoita keittoon suola ja lisää lohikuutiot. Anna kalapalojen kypsyä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan.
*Lisää lopuksi keiton pinnalle maustekurkkukuutiot, maista ja mausta halutessasi vielä sitruunamehulla. Tarjoile smetananokareen kera.

DAIM-OHJE!?

Tv-tsätin alkuaikojen hittihuutelun intohimoinen kohde jäi aikanaan kokematta. Tässä päivänä eräänä päästiin kuitenkin melkoisen koti-daim-maisiin tunnelmiin. Tarkoitus oli ihan vain leipoa kaurakeksejä vanhalla tutulla luotto-ohjeella (joka näyttää siis tältä, kunhan vain vaihtaa vähäiset seesaminsiemenet kokonaan kaurahiutaleisiin). Matkan varrella intouduttiin tekemään tupla-annos, tosin vain yhdellä munalla kahden sijaan, ja korvaamaan/lisäämään kokonaissokerin määrää siirappitujauksella.























Lopputuloksena oli keksimäinen juttu, joka 1)levisi uunissa ai-van hillittömästi, enemmän kuin mitkään kaurakeksit ikinä ja 2)maistui Daimilta. (Tai Dajmilta, mitä koulukuntaa edustetaankaan.) Tässä välissä tiedoksi kaikille villiintyneille googlaajille: autenttinen DAIM-OHJE tämä ei siis ole, jätettäköön se edelleen mystisyyden verhon taa, mutta suklaalla kuorrutettuna tämä ajaisi asiansa varmasti varsin mainosti. Maistuu hyvältä sellaisenaankin.

Ylileviävä(t) herkkukeksi(t) (2-3 pellillistä)

100 g voita tai oivariinia
4 dl kaurahiutaleita
3 rkl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl sokeria
1 dl siirappia
1 kananmuna

*Sekoita keskenään kuivat aineet. Sulata kattilassa voi, anna jäähtyä. Sekoita sulan rasvan joukkoon kaikki ainekset.
*Annostele uunipellille joko pieniä nokareita harvoin välein, jolloin saatat saada erillisiä keksejä, tai yhdeksän suurehkoa nokaretta, jolloin saatat saada keksilevyn.
*Paista uunin ylätasolla 200°C:ssa noin 5-10 minuuttia.

Jäätelökesää odotellessa

Onnekas bloggaaja saattaa löytää itsensä kiinnostavista paikoista, ruoka-asioiden parista, kuinkas muutenkaan. Kuvan trooppista tunnelmaa aistittiin tämän päivän jäätelömaistiaisissa, joista enemmän postauksen lopussa, mutta ensin palaan viime viikon messufiiliksiin.
























Gastro-messuilla ammattilaisruokamaailman uutuudet olivat laajasti edustettuina. Ennen kaikkea olin paikalla kahvimielessä erään parhaillaan kehkeytyvän projektin tiimoilta, mutta toki haistelin ja maistelin tietoa ja ajatuksia kaikesta mahdollisesta muustakin.























Ajatuksia messuhallissa vaeltelu herättikin. Niin paljon kuin me antaumukselliset harrastajat blogimedioissamme intoilemmekin puhtaan, hitaan ja yksinkertaisen ruoan trendikkäästä noususta, tuntuu ravintola- ja catering-ala usein edelleen etsivän yhä nopeampia, helpompia ja valmiimpia ratkaisuja. Pohdittavaksi jää, onko kyse siitä, mitä kuluttajille halutaan tarjota vai mitä kuluttajat haluavat ostaa.

Silkan nautinnollisia suupalalojakin toki tuli koettua, ja erityisesti pienten valmistajien tuotteiden aidot maut erottuivat edukseen. Esimerkiksi välimerellisiin herkkuihin erikoistuneen Gavrielidesin tuotteet, joita ruokakaupoistakin saa, ihastuttivat. Alla olevassa kuvassa puolestaan on maistiaisannos Caminiton piparkakku- ja roquefort-jäätelöitä, nam! Messuilla esiteltyihiin uutuustuotteisiin tutustuessa saattoi kerta toisensa jälkeen todeta, että käsin tekeminen maistuu ihan oikeasti, kuluttajalle asti.
























Ja jäätelöistä puheenollen, GB Glace siis esitteli uutuusjäätelöitään makeannälkäisille ruokaihmisille tänään eksoottisissa kesätunnelmissa. Tuttuihin tuoteperheisiin on tulossa lähikuukausina paljon uusia jäseniä. Hedelmäinen ananas sekä sen aito maku ja väri edustivat mehujäässä, joka taisi hurmata minut ihan vain yksinkertaisella ja raikkaalla maullaan. Valikoimasta löytyy myös muun muassa maukkaan kinuskinen kermajäätelöpuikko, jonka suklaista pintaa koristaa kullanvärinen kuorrute. Tämän mieleenpainuvan tuotteen nimikin on muuten kuvaavasti Magnum Gold?! - kullanhohtoisia hellepäiviä siis odotellessa!























Jäätelö sopi muuten tähän päivään vallan mainiosti, ainakin Helsingin kaduilla aurinko paistoi niin että kesä tuntuu olevan jo melkein nurkan takana!

Pähkinä+selleri+leipäjuusto

Ensin sitä hehkutti Ketsuppila, sitten Herkun ja koukun Jytis jalosti sitä ja sitten se saapui minun keittiööni. Rouskuvaa, pehmeää, suolaista, makeaa ja aika terveellistäkin vielä, toimii! Omassa salaatissani rouskis-rouskista lisäsi entisestään salaattipedin vaihto ohuisiin punakaalisuikaleisiin. Unohdin tuoreet herkkusienet, jotka olisivat toimineet salaatin seassa varmasti hyvin, mutta ilmankin pärjättiin mainiosti. Tässäpä siis jälleen uusi versio.























Leipäjuusto-selleri-cashew-melonisalaatti

varsiselleriä ohueksi viipaloituna
leipäjuustoa kuutioina
suolattuja, savustettuja cashewpähkinöitä tai maustamattomia vastaavia
hunajamelonia kuutioina
salaattipohjaksi salaattia tai kaaliraastetta

*Sekoita, nauti öljyn ja/tai viinietikan kanssa tai ilman makusi mukaan.

Rasvaisen maukas kohtuu-chorizo kikherneiden seurassa

Kuvassa on Hakaniemen hallista ostettua herkullista, pientä ja tiivistä chorizoa, jonka käyttöön sain inspiksen Voisilmäpeliä-blogin viimeaikaisista postauksista aiheen tiimoilta.























Chorizo ja ruoka, jota siitä valmistin ovat muuten malliesimerkkejä aiheesta, josta Eeva samaisessa blogissa juuri ansiokkaasti kirjoitti: viimeaikaisen rasvaverokeskustelun älyttömyydestä. Lukekaa teksti! Omat ajatukseni kulkevat erittäin, erittäin samoja ratoja. Aidon chorizon rasva- ja suolaprosentit kohoavat varmasti korkeuksiin, mutta se tuo jo pieninä määrinä paljon aitoa makua ruokaan. Sama logiikka toimii aika monen muunkin ruoka-aineen kohdalla silloin kun rinnakkain on alkuperäinen, täysrasvainen versio ja kevyttuotteeksi erilaisten täyteaineiden avulla kehitelty serkku. Ensimmäinen suo maun anteliaammin, ja kohtuudessa pysyy mielihyvin.

Chorizo-kikhernekuskusin ainesosalistan löysin jostakin vuosia vanhasta Koti&Keittiö -lehdestä. Tykkään itse tällaisista kuivista, jopa jauhoisen tuntuisista ruoista, mutta mikäli jo kuskusin kuivakkuus mietityttää, voi murenevaiset kikherneet halutessaan toki vaihtaa vaikkapa marinoituun tofuun tai herkkusieniin.























Chorizo-kikhernekuskus (3-4 annosta)
2 punasipulia
100 g maukasta, mausteista, kuivattua chorizo-makkaraa
tilkka öljyä
n. 2 dl keitettyjä/käyttövalmiita kikherneitä
2,5 dl kuskusia
2,5 dl kiehuvaa vettä
(suolaa)

*Paloittele punasipulit silppua karkeammiksi paloiksi. Viipaloi makkarat ohuelti. Kuullota sipuleita pannulla keskilämmöllä, lisää pannuun samalla myös makkaraviipaleet antamaan makua.
*Kun sipulit ovat muuttuneet hieman läpikuultaviksi, sekoita joukkoon kikherneet ja kuskussuurimot. Kaada sitten saman tien pannulle kiehuva vesi, sekoita, aseta pannun päälle kansi ja ota se syrjään levyltä. Anna kuskus-suurimoiden turvota pakkauksen ohjeen mukaisen ajan, esimerkiksi n. 5 minuuttia.
*Maista, mausta tarvittaessa suolalla.