Mangochutney-suklaakakku

Keksin tässä päivänä muutamana, että mangochutney voisi toimia suklaakakun maustajana. Erilaisia hedelmiähän kakkuihin lykätään, ja chili ja suklaa on varsin tunnustettu makupari, joten miksei siis molempia yhtä aikaa. Hieman epäilytti chutneyn suolaisuus, ja epäilin myös chutneystä löytyvän valkosipulin eksoottisuusarvoa suklaan seurassa, mutta epäröinti oli turhaa. Kakusta syntyi jännä yhdistelmä makeaa ja vähän suolaista. Mikään mauste ei ponkaissut liiaksi läpi, edes se valkosipuli. Tuliselle herkän koemaistajan suuta poltteli, joten potkuakin siis löytyi. Leipomuksen ohjenuorana käytin 70-luku tarjottimella -kirjan perussuklaakakkuohjetta pienin muutoksin.























Mangochutney-suklaakakku

150 g voita
200 g taloussuklaata
1 1/2 dl sokeria
4 munaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
noin 1 dl mangochutneyta
voita ja korppujauhoja vuoan voiteluun & jauhotukseen

*Sulata voi ja suklaa kattilassa. Lisää joukkoon sokeri voimakkaasti vatkaten, anna jäähtyä hieman.
*Vatkaa munat kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kääntele taikinan joukkoon munavaahto sekä kuivat aineet.
*Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka tai piirasvuoka. Kaada noin puolet taikinasta vuokaan. Lisää sitten mangochutneyta vuokaan nokareina tasaisesti sinne tänne. Lisää vuokaan loppu taikina, sekoita halutessasi varovasti taikinaa ja mangochutney-nokareita vielä hieman niin, että mangohilloketta on varmasti joka puolella.
*Paista kakkua 175 °C:n lämmössä noin 25-30 minuuttia.
(*Kakun seurana voi tarjota halutessaan esim. vaahdotettua kermaa.)

Appelsiini-tomaattihummus

Hummushammasta kolotti, pöydällä nökötti appelsiininpuolikas. Niinpä oranssi appelsiinimehu sai maustaa kikhernetahnaa perinteisen sitruunaserkkunsa sijaan. Oranssinpunertavasta värimaailmasta intoutuneena lykkäsin tehosekoittimeen myös muutaman aurinkokuivatun tomaatin.























Pyöreä maku vaati vielä vähän kirpeyttä, joten lisäsin joukkoon vaaleaa balsamicoa. Valkosipulia ja oliiviöljyä toki löytyi myös joukosta. Lopputulos oli kohtuullisen toimiva, ainakin mukavaa vaihtelua perinteiselle sitruunahummukselle. Ainemääristä antakoon osviittaa vaikkapa tämä aiempi ohjeeni, nyt tosin etenin ohjetta muunnellessani lähinnä maistellen, lisäillen, maistellen ja vähän taas lisäillen.

Paputahnoja soisi syötävän leipien päällä yleisemminkin. Ovat kuitenkin melkoisen terveellinen vaihtoehto suomalaisittain perinteisemmille leivänpäällysteille!

Harmaa herkku

Viime aikoina olen herkutellut muutaman kerran helpolla, mutta ihan älyttömän koukuttavalla jäätelöannoksella. Jos kuulut siihen kaltaisteni joukkoon, joka jo pienenä tykkäsi kovissa karkeissa eniten siitä jauhomaisesta sisuksesta, toimii turkinpippurijäätelö taatusti.























Jauha perinteisiä salmiakkiturkinpippureita tehosekoittimella jauhoksi ja annostele mieltymyksen mukaan lautaselle vaniljajäätelön kera. Sekoita tasaiseksi tai lusikoi salmiakkijauhoa suuhun vuorotellen jäätelön kanssa. Nam!

Lasagnea pöytään

Ruokaseuran toiveesta tehtiin tässä taannoin lasagnea. Sitä tulikin melkoinen määrä, kaikki ei mahtunut edes keittiön suurimpaan uunivuokaan. Kahdesta vuoasta syötiin kahdestaan aika monta kertaa, mutta maut olivat niin kohdillaan, ettei kyllästyminen ehtinyt iskeä. Ihan perinteinen jauhelihalasagne ei allekirjoittaneeseen riemulla uppoa, joten tällä kertaa sovellettiin joukkoon palvikinkkua. Kaarinalta sain idean lisätä tomaattikastikkeeseen myös fenkolia, joka ei maistunut läpi, mutta jonka ansiota ehkä oli se, että kinkku-tomaattikastike jo yksinäänkin oli todella maistuvaa.























Kinkku-pekonilasagne (reilu annos)

Tomaatti-kinkkukastike:
6 viipaletta (tai maun mukaan) pekonia
öljyä
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
1/2 fenkolia
350 g palvikinkkua
500 g paseerattua tomaattia
2-3 dl vettä
1-2 rkl balsamiviinietikkaa
1-2 tl sokeria
(suurustetta, esim. Maizena)

Juustokastike:
voita
1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
pari suurta kourallista juustoraastetta

Lisäksi:
öljyä tai voita vuokien voiteluun
lasagnelevyjä
juustoraastetta
mustapippuria

*Hienonna pekoni silpuksi. Laita puolet pekonisilpusta sivuun odottamaan. Laita loppu pekonisilppu kylmälle, suurelle paistinpannulle tai laakeaan kattilaan. Kuumenna, anna pekonien saada hieman väriä.
*Hienonna sipuli, valkosipuli ja fenkoli. Lisää ne pannulle pekonin sekaan. Lisää tarvittaessa hieman öljyä. Anna kuullottua välillä sekoitellen.
*Kuutioi palvikinkku pieniksi palasiksi. Lisää kuutiot pannuun, sekoittele parin minuutin ajan. Lisää sitten pannuun paseerattu tomaatti, vesi, viinietikka sekä sokeri. Sekoita, ja anna kypsyä kannen alla alhaisella lämmöllä, hiljaa kiehuen, sillä aikaa kun valmistat juustokastikkeen.
*Sulata kattilassa voi ja sekoita siihen jauhot. (Tai sekoita kylmässä kattilassa osa maidosta ja jauhot huolellisesti keskenään, sekoita kunnes maito-jauhoseos kuumenee.) Lisää maito huolellisesti vatkaten. Kuumenna, anna kiehua vähintään viiden minuutin ajan. Lisää joukkoon juustoraaste ja mustapippuri, sekoita kunnes juusto on kokonaan sulanut joukkoon.
*Maista kinkku-tomaattikastiketta, mausta tarvittaessa. Mikäli kastike on kovin juoksevaa, voit antaa nesteen haihtua tai suurustaa kastiketta esim. Maizenalla.
*Voitele uunivuoka/uunivuoat. Kaada ensin vuoan pohjalle ohut kerros juustokastiketta, lisää sitten kerros lasagnelevyjä. Kaada päälle kerros tomaatti-kinkkukastiketta, sitten juustokastiketta ja peitä jälleen kerroksella lasagnelevyjä. Jatka samaan tapaan, jätä viimeiseksi kerro kerros lasagnelevyjä. Älä täytä vuokaa aivan pintaan saakka : jätä muutaman sentin verran ylikuohumisvaraa. Ripottele pinnalle vielä juustoraastetta sekä sivussa odottava pekonisilppu.
*Kypsennä uunissa 200°C:ssa noin 40-45 minuutin ajan.

Lempikahviloita

Tässä talven pimeydessä, kylmyydessä ja loskakelissä tekee aika usein mieli jäädä kodin lämpöön koko päiväksi. Aina se ei vain ole mahdollista, itsensä on pakko patistaa ulkomaailmaan. Onneksi ainakin Helsingin keskustan tuntumassa tarjolla on mukavia kotiluolan korvikkeita. Mikään ei vie ajatuksia yhtä tunnelmallisesti hetkeksi pois tuulisten katujen tuimasta kylmyydestä kuin kuppi hyvää teetä tai kaakaota lempikahvilassa. Kaamosahdistuksen karkoitukseen helsinkiläisittäin suosittelen paria tämänhetkistä talvisuosikkiani.

Cafe Aula sijaitsee Kampissa osoitteessa Malminrinne 2. Pienenpienen kahvila-baarin tunnelma on kaikkea muuta kuin kolkon aulamainen, kotoisa hämy kutsuu sivuun kadun vilinästä. Nettisivuja en löytänyt, mutta voin kertoa teille, että tarjolla on muun muassa toasteja ja muuta pientä purtavaa. Itse olen tyytynyt nauttimaan teetä: se tarjoillaankin asiakkaalle taidolla ja yksilöllisesti, omaan pieneen kannuun hauduttaen. Lasipurkeissa houkuttelevat teelehdet ovat kaukana pussiteemeiningistä.

Espresso Edge, Liisankatu 29, on kruununhakalainen kivijalkakahvila. Itse olen lumoutunut aiemmin muun muassa maukkaasta tonnikalatoastista, viimeksi ankean päivän taas pelasti kermainen kaakao. Paikasta tekee mieleenpainuvan myös värikäs sisustus ja rennon lämmin tunnelma. Juomien ja ruokien ääreen kannattaa löytää ajoissa, sillä kahvila on auki arkisin vain klo 19 saakka, viikonloppuisin ovet sulkeutuvat vielä aiemmin.

Kuulisin mielelläni vinkkejä muistakin lämpöisistä päivänpelastajakahviloista, Helsingissä tai muualla!

Pikkujoulubrunssi

Joukko ruokafiilistelijöitä kokoontui yhteen brunssin merkeissä. Letkeästi aamupäivästä iltapäivään taittunut sunnuntaihengailun hetki oli ainakin minulle suuri valopilkku marraskuun harmaudessa. Liekö kasassa aineksia mihinkään muuhun kuin onneen, kun elimistöään saattoi voidella vaikkapa persikkaisella skumpalla, punajuurihummuksella tai suussasulavalla ranskalaisella voilla?























Paljon muutakin pöydästä löytyi, kuten kuva kertoo. Juustoa, juustoa, juustopiirasta, lohta, karhu- ja villisikasalamia, perunalettusia, kotitekoista näkkileipää, kakkuja, viiden sokerin fudgea, muffineja, joulutorttuja... Tällaiselle kokonaisuudelle kannattaa tosiaan varata aikaa, sillä nautinnollinen santsaaminen santsaamisen jälkeen on ehkäpä koko brunssistamisen sielu. Tällainen kohtuuttomuus on niin suotavaa, että paavikin varmaan sallisi sen.























Oma viemiseni oli salaatti, joka koostui tammenlehväsalaatista, viinisuolaheinästä, päärynästä, sinihomejuustosta ja granaattiomenan siemenistä.























Silkkaa taidetta lautasella, kiitokset!

Tunnustuksia

Sain Pippurimyllyn Sannalta jokin aika sitten Kreativ Blogger -tunnustuksen, kiitos Sanna! Seitsemän tunnustuksen meemi lienee kiertänyt blogeissa jonkin aikaa, joten en heitä haastepalloa eteenpäin tällä kertaa, mutta voitte toki napata idean edelleen! Ajatuksena on siis kertoa itsestään seitsemän asiaa, joita muut eivät vielä tiedä.

1. Sain ihan äskettäin lukulasit, ja nyt olen aivan Julie & Julia -fiiliksissä. Leffassa Julie näet laittaa lasit nenälleen aina istahtaessaan bloggaamaan - niin minäkin nyt!

2. Rakastan ravintolassa syömistä. Rakastan niin fine dining -paikkoja kuin pikaruokaloitakin. Hyvällä ruoalla on toki iso merkitys, mutta yhtä tärkeää on se itse ravintolaan menemisen ja siellä olemisen tunnelma. Tässä kiintymyksessä on jotain kestävää, sillä ravintolaruokailun riemu ei ole hälvennyt vaikka melko usein itseäni ulkoruokinkin. Lisäksi ahmin ravintola-arvosteluja ja tylsinä hetkinäni selaan Hesarin Oma kaupunki -palvelua vain tarkkaillakseni, onko jonkin lähialueen ravintolan olemassaolo jäänyt huomaamatta.

3. Olen yrittänyt patistaa itseäni kokkaamaan joskus sinisimpukoita, mutta jokin vain estää minua. En tiedä mikä. En usko, että se olisi edes kovin vaikeaa.

4. Kotikeittiössä kasaan sipulinkuoret aina ensin pöydänkulmalle ja vasta siitä jäteastiaan. Minusta se on käytännöllistä, sillä pöydänkulmalle on leikkuulaudalta lyhyt matka, mutta saan usein kuulla "sotkuisuudestani" noottia. Sotkuisuus, pyh, kotona se on lopputulos joka siisteystasossa merkkaa.

5. Olen ollut aivan koukussa kuluvan kauden Top Chef -ohjelmaan. Aiemmat kaudet ovat menneet minulta ihan ohi, mutta nyt harmittaa etten ole katsonut niitä. Tosi-tv, jossa ihan oikeasti ruoditaan vain makua, rakennetta, esillepanoa ja keittiötyöskentelyä! Mieletöntä!

6. Unelmoin salaattilingosta. Tiedän, että se on se on epäkäytännöllinen säilytettävä, eikä minulla ole sellaista juuri siksi että se ei vain mahtuisi mihinkään, mutta unelmoin siitä silti. Haluaisin pestä salaatinlehdet huolella, mutta helposti. Unelmoin myös yleiskoneesta, vaikkei sillä pienessä taloudessa oikein mitään teekään.

7. BBC Good Food on mielestäni inspiroivimpia, ellei jopa inspiroivin ruokasivusto maailmassa. Silti olen kokeillut sen ohjeilla vain yhtä tai kahta ruokaa. Usein kauniit kuvat saavatkin toimia ennen kaikkea ideoiden lähteenä.

Uunissa tuoksuu makkara

Meidän noin kahden hengen ruokataloudessa minä olen useammin se ruoka-asioissa ideoiva ja innostuva osapuoli, toinen on toki mielellään mukana. Silloin tällöin onkin jännää heittäytyä sivuun roolistaan ja odottaa, mitä pöytään tulee kun itse päättää pysytellä sivussa.

Tällä kertaa pöytään päätyi porkkanaraastetta, perunamuusia ja uunimakkaraa. Uunimakkaran tekoon lienee jokaisella vähän oma tapansa, itse sain maistaa tätä kyseistä makuyhdistelmää jo toiseen kertaan. Olen vakuuttunut.























Uunimakkaraa luoteisuusimaalaisittain

1 pkt Kabanossia
1/2-1 sipuli
Auran sinappia
juustoraastetta

*Halkaise makkarat pitkittäin ja asettele uunivuokaan tasainen puoli ylöspäin.
*Hienonna sipuli. Levitä makkaroiden pintaan reilu kerros sinappia. Levitä sitten päälle sipulisilppu ja lopuksi juustoraaste.
*Kypsennä uunimakkaroita 200°C:ssa noin 20-30 minuutin ajan tai kunnes juusto on kullanruskeaa.
*Tarjoile perunamuusin ja ananaspaloilla höystetyn porkkanaraasteen kera.

(Kääks! Nimesin juuri ruokalajin romantisoiden ajatusta ruokataloudenpuoliskon lapsuuden makumaailmoista, kunnes tyyppi juuri minuutti sitten tokaisi "se ohje on muuten jostain netistä"... :D)

Pastaa pepperonilla ja parsakaalilla

Kauniista Fakta ja Farfalle -blogista bongasin ohjeen nopeaan salamipastaan. Alunperin Rachel Rayn maailmaan päästämä ainesosalista muuntui käsissäni hieman, kun salamin sijaan jääkaapista löytyi pepperoniviipaleita ja lähikaupan valikoiman sanelemana ricotta vaihtui ranskankermaan. Parsakaalin ja mausteisen makkaran yhdistelmä toimi edelleen loistavasti muutoksista huolimatta!























Jokainen vähänkin ruokaan perehtynyt tietää, että pastaruoissa pastan tulisi olla mahdollisimman laadukasta. Pihiydessäni olen ostanut viime vuodet säännöllisesti S-ryhmän halvinta X-tra-spagettia, ja ollut sen suutuntumaan ja toimivuuteen oikein tyytyväinen. Luulin siis olevani tyytyväinen mihin tahansa. Totuus on paljastunut nyt kilpailijan vastaavaa eli Euroshopper-spagettia keitellessä. Kypsyysasteen tarkkailu menee ihan hukkaan, kun lopputulos on joka tapauksessa pinnalta tahmainen ja maistuukin liisteriltä. Rakenteessa ihan oikeasti mättää joku, koska kastike toisensa jälkeen kokkaroituu rumasti spagetin pintaan, kuten kuvassa näkyy. Väittäisin keitelleeni spagettia sen verran monesti, ettei vika voi ihan täysin olla kokkaajassa. Halpiksissakin on siis eroja, tämän kanssa rämmittyäni totean että X-tra on ihan oikeasti hyvää!

Nopea pepperonipasta

pastaa
1 parsakaalin kukinnot
tilkka öljyä
4 valkosipulinkynttä
ripaus chiliä
kourallinen pepperoniviipaleita paloiteltuna
2 dl ranskankermaa
suolaa, pippuria

*Keitä parsakaalin kukintoja hetki vedessä esimerkiksi paistinpannulla. Valuta vesi pois, siirrä parsakaali hetkeksi sivuun.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.
*Kuumenna pannulla tilkka öljyä. Hienonna valkosipulinkynnet, lisää ne ja ripaus chiliä öljyyn. Lisää hetken kuluttua paloitellut pepperoniviipaleet sekä kiehautetut parsakaalit. Sekoittele ja anna parsakaalien kypsyä. Lisää sitten ranskankerma, kuumenna mutta älä keitä.
*Sekoita kastike valutetun pastan joukkoon. Sekoita joukkoon parmesanjuustoa, mausta suolalla ja pippurilla ja nauti!

Välimeren suolainen tuulahdus

Note to self #1: Jos piiraaseen laittaa runsaasti fetaa, piiraaseen ei kannata laittaa muuta suolaista.
Note to self #2: Aurinkokuivatut tomaatit ovat suolaisia.























Rakenne ja maku muuten olivat kuitenkin niin kohdillaan, että kaverilta saatu loisto-ohje ansaitsee tulla jälleen mainituksi. Tällä kertaa siis täytteenä 200 g pakastepinaattia, pätkä purjoa sipulin puuttuessa, 200 g fetaa (kannattaa siis esim. liottaa tässä kombossa hieman vähemmän suolaiseksi), n. 50 g hienonnettua aurinkokuivattua tomaattia sekä muna-kermaseos sitruunamehuineen ja pippureineen. Täytteen ainesvaihdoksia lukuunottamatta mentiin aika tarkalleen blogissa aiemmin esitellyn lohi-pinaattipiiraan tapaan.