Seattle: Äyriäisiä, pienpanimoita ja rento fiilis

No mutta kesäinen moi pitkästä aikaa! Heinäkuu on sujunut lähes päivittäin vaihtuvissa maisemissa, mutta yhtä kaikki maapallon toisella puolella: nimittäin pitkään haaveiltua Yhdysvaltain ylösalas- ja läpiajoa toteuttaessa. Hengästyttävän mahtavan reissun lähestyessä loppuaan koetan kertoa edes siivuja siitä, mitä on yhdessä (kotioloistakin tutun) matkakumppanin kanssa nähty ja koettu. Sekä tietenkin syöty! Ja vaikka syöminen onkin ollut täällä enemmän tai vähemmän pääasia, seuraa varoitus: muutaman seuraavan postauksen ajaksi tämä ruokablogi muuttuu melkoisen vahvasti matkablogiksi.

Reissumme alkoi Yhdysvaltain luoteisnurkasta, Seattlesta. Kun ajattelimme Seattlea, ajattelimme Frasieria, vehreitä maisemia ja äyriäisiä. Kaksi jälkimmäistä löydettiin, Frasier-osio meni arvailuksi. Paikalliset pitävät Frasieria ehkä jonain outona hupsuna kuriositeettina Hollywoodista, sillä sarjaa ei mainittu edes kaupungin matkaoppaissa. Ei Frasier-kiertoajeluita! Aavistan markkinaraon!

Frasier-kiertueiden puute ei kuitenkaan haitannut lainkaan. Ihastuimme kaupunkiin, josta löysimme huikean korkean, mutta silti käveltävän pilvenpiirtäjäkeskustan, toimivan bussiliikenteen sekä tosi ystävällisiä ihmisiä.






















Hotellimme, nuhjuinen mutta ihan kelpoinen College Inn, sijaitsi University Districtillä bussimatkan päässä keskustasta. Kuten sanottua, keskustaan pääsi aika näppärästi 10-20 minuutissa, ja hintaa bussimatkalle oli 2,25-2,5 dollaria kellonajasta riippuen. Ilmeisesti päivälippuja ei ole - tai sitten ainakaan hotellin respa ja bussipysäkkien infot eivät sellaisista tienneet. Hotellin sumuisessa kuvassa myös paikallinen kolajuoma.























Keskustassa pääsimme heti ensimmäisenä aamupäivänä seuraamaan tosi upeaa Pride-kulkuetta. Kulkuetta kesti yli kaksi tuntia, ja siinä olivat mukana niin partiolaiset, yritykset (mm. Microsoft ja Starbucks), Seattlen kirjastonhoitajat, paikallinen poliisi vanhoinen autoineen kuin paikalliset yökerhot ja erilaiset yhdistyksetkin. Jos osut koskaan Seattleen kesäkuun lopussa, älä missaa tätä!






















Space Needle on ehkä Seattlen tunnetuin maamerkki. Vaikka Needleenkin pääsisi hissillä, kannattaa Seattlen silhuetti käydä totta kai kuvaamassa jostain muualta kuin sieltä neulasta käsin. Me päätettiin mennä sataman maailmanpyörään, mutta vaihtoehtoja varmasti löytyy kaupunkia ympäröivistä kukkuloista pilvenpiirtäjien näköalatasanteisiin (joista jokin kai on yleisölle avoin).

Seattle on tunnettu kahvista, mutta lisäksi se on yksi tämän hetken kuumimmista pienpanimokaupungeista Yhdysvalloissa. Tästä lukeneena päätimme lähteä Road Dogsin Brewery Tourille, jossa pääsi näkemään kolme pienpanimoa ja maistelemaan niiden tuotteita. Panimoilla on omat baarit, ja lisäksi paikalliset käyvät ostamassa olutta kotiin isojen lasikanistereiden kanssa. Tähän tyyliin tutustuimme Pyramid Breweriesiin, Big Al Brewingiin ja Georgetowniin. Noin 70 dollarin (reilun viidenkympin) hinta kiertoajelusta oli kova, mutta toisaalta ryhmät ovat tosi pieniä (meitä oli vain kolme), perusteellinen kierros kesti yli kolme tuntia ja siihen sisältyi lasilliset yhteensä 16 eri olutta.

Aika huikeaa, että Washingtonin osavaltiossa, jonka pääkaupunki Seattle on, pienpanimoita on yli 140. Aika mielenkiintoinen juttu oli myös se, että Washingtonin pelloilla tuotetaan oluen valmistuksessa tarvittavaa humalaa toiseksi eniten maailmassa heti Belgian jälkeen! Kiitos kierroksen ja sen antaman tietopläjäyksen, meillä syttyi myös aika vahva kipinä maistella asiantunteva ilme kasvoilla paikallisia oluita muillakin paikkakunnilla aina kun mahdollista.

























































Edullista ruokaa maailman joka kolkasta löytyi University Districtiltä, aivan hotellimme läheltä, University Way NE-kadulta (Campus Parkwayn risteyksestä ylöspäin). Söimme siellä parit sandwichit ja aivan loistavaa pho-keittoa Pho Than Brothersissa (4207 University Way).






















Lähempänä keskustaa kiva ravintolakatu löytyi Capitol Hill -kaupunginosasta: Broadwayn varrelta valitsimme meksikolaisen lounasbuffan La Cocina & Cantinassa (432 Broadway E). Parasta meksikolaista koko reissulla! Capitol Hillissä on myös paljon kahviloita ja baareja. Toinen vilkas kahvila- ja ravintolakatu oli 1st Avenue Downtownista etelään. Samalla seudulla piti olla myös Elliot Bay Cafe, eli kahvila, jonka Google huhusi olleen Frasierin Cafe Nervosan esikuva. Noh, kahvila oli suljettu, mutta onneksi hyvät kahvit sentään saatiin hörpittyä läheisessä Grand Centralissa (24 1st Ave S).



































































Downtownissa, satamassa sijaitseva Pike Place Market on ruokafanille Seattlen virallinen turistinähtävyys. Kyseessä on oikeastaan ikivanhan kauppahallin ja kauppakeskuksen välimuoto. Kalatiskit kuningasrapuineen ovat tietysti Se Juttu, samoin kuin ensimmäinen Starbucks vanhoine, ruskeine logoineen. Tavarapuolella kamalien krääsäkauppojen seasta löytyy pari helmeä, kuten retrojulisteita ja -mainoksia myyvä putiikki. Krääsä oli siis sellaista posliinikoristekrääsää. Turistikrääsää oli tuskin lainkaan verrattuna San Franciscon vastaavahkoon satamamestaan, joka oli aivan järjetön turistirysä. Pike Place Marketille kannattaa mennä heti sen auettua aamulla, jotta välttää ruuhkat ja pystyy parhaiten kuikuilemaan tiskien tarjontaa.






















Ihan Pike Place Marketin lähellä, maailmanpyörän juuressa satamalaitureilla oli meidän "pääravintolakohteemme" Seattlessa: Man vs. Food -ohjelmassakin nähty The Crab Pot (1301 Alaskan Way). Jaoimme kahdestaan legendaarisen jättimäisen äyriäis-..hmm…-kasan. Saman valinnan näyttivät tekevän tosi monet muutkin pöytäkunnat. Meille tuotiin isot ruokalappuliinat kaulaan, puinen alusta ja puuhakka, pöytä päällystettiin kertispöytäliinalla, ja sitten pöydälle kaadettiin kulhollinen mereneläviä. Voihin ja sitruunaan dipatut, sourdough-leivän päällä nautiskellut jättikatkaravut, simpukat, taskuravunlihat ja tietysti ne kuningasravun palaset olivat aivan mahtavaa syötävää. Tarjoilijat kävivät aina välillä tsemppaamassa meitä, mutta ähky tuli silti.

Vaan veikkaanpa, ettei tuollaisia makuja noin tuoreena ja noin isolla kädellä pääse ihan heti uudelleen maistelemaan. Suosittelen!