Losissa ja Lasissa

Los Angelesiin saapumisen ja motelli-hotelliin kirjautumisen jälkeen naputimme navigaattoriin pari seuraavaa kohdetta: hodarigrilli Pink'sin (709 N La Brea Avenue) ja rokkikukkojen baarilegenda Rainbow'n (9015 Sunset Boulevard, West Hollywood). Los Angeles on autojen kaupunki, jossa välimatkat ovat pitkiä. Homman nimeä kuvaa hyvin se, että kumpikin paikka oli melkein saman kadun varrella kuin motellimme, mutta reitti kulki silti moottoritien kautta. Moottoriteitä oli aivan kaikkialla!













Olimme poimineet mahdollisimman paljon ravintolavinkkejä tv:stä jo koti-Suomessa. Pink's nähtiin keväällä Henkka ja Niki vs. Amerikka -ohjelmassa, ja vaikka itse shöy ehkä olikin hieman vaivaannuttava, oli tämä suositus viiden tähden ja kimallepapukaijan arvoinen.  Kiitos ja kumarrus! Lähikaduilla oli aika hiljaista, mutta Pink'sin jono kiemurteli ulos asti. Paikka on tunnettu chili-tyylisellä jauhelihakastikkeella höystetyistä makkarakoirista, mutta itse valkkasin listalta suosituimman spesiaalidogin, Martha Stewartin. Pekonia, kurkkusalaattia, hapankaalia, tomaattia, ranskankermaa, mmm… Kiitos, kotitalousihme!

Los Angeles -visiittiimme kuului seuraavana päivänä myös Walk of Famen kävely ja aivan mahtava Warner Brothersin studiokierros, jolla pääsimme mm. Frendien Central Perkiin sekä Rillit huurussa -lempparisarjamme lavasteisiin. Intensiiviset LA-tunnit aina iltapäivään asti jaksoimme kuin ihmeen kaupalla amerikkalaisen hotelliaamupalan voimin. Tottumuskysymyksiä, mutta suomalainen ei silti pysty käsittämään, miten amerikkalainen (tai moni muu) pystyy vetämään aamulla kupuunsa pelkkää makeaa? Jogurttikin tutisi ja vapisi sokerista.

Onneksi päästiin myöhemmin suolatasapainoon, kun kokeiltiin Losista lähtiessä Anthony Bourdainin suosittelemaa In'n'Out-burgeriketjua. Ei pakastepihvejä, ranut suikaloidaan ravintolassa: oikeasti hyvää settiä.



Las Vegasiin hurautti sujuvasti noin 4-5 tunnissa Los Angelesista. Saavuimme sinne illalla, ja se onkin varmaan upein aika saapua juuri sinne. Las Vegasissa välkkyvalot ja jättimäinen yökerhomeininki on kaiken a ja o.

"Täähän on niinkun tosi iso ruotsinlaiva?!"
"Joo, mutta jos ruotsinlaivalla olis näin siistiä, niin mä olisin siellä aina!"

Kasinoalue eli Strip on niin käsittämättömän absurdin näköinen, että ilmeisesti aika meni monttu auki pällistelyyn eikä kamera päässyt tositoimiin. Onneksi satuimme kohtamaan juuri siellä Nelliinan vaatehuoneen Niinan ja Sakun, ja Niinan postauksesta löytyy aivan upeita kuvia Vegasin tunnelmista. Jos Amerikan road-trip kutkuttaa mielessä, kannattaa ehdottomasti tsekata Niinan muutkin Route 66 -postaukset!



Porukalla kävimme myös syömässä Stripin pohjoispäässä Peppermillissä (2985 Las Vegas Blvd S, Wynnin ja Rivieran välissä). Ehdin jo ahdistua, kun tajusin, että 95 % Stripin ruokailumahdollisuuksista oli ylihinnoiteltuja tai sitten ruotsinlaiva- ja ostoskeskusruoan risteytyksiä, mutta onneksi pieni googlaus auttaa aina. Hakusanat "anthony bourdain restaurant las vegas strip" kertoivat, että guru on suositellut tätä(kin) dineria siellä käytyään.



Paikasta sai edulliseen hintaan hyviä burgereita, sandwichejä ja pihvejä, sekä katkarapucocktailin melkoisilla rapusilla. Annokset olivat isoja ja palvelu tosi ystävällistä. Täydellisen Las Vegasia olivat ympärivuorokautinen sinisen-violetti valaistus ja tekopuut. Erityisen tunnettu paikka on ilmeisesti aamupaloistaan, joten jos ajoitus osuu kohdilleen niin sinne! Kasinoiden puolesta tämä seutu ei ollut niin kiinnostavaa kuin Stripin keski- ja eteläosa, mutta hyvän ruoan perässä voi helposti kävellä puolisen tuntia.

Hotellit ovat Las Vegasissa huomattavasti edullisempia kuin muualla Yhdysvalloissa. Vietimme kaksi yötä Tuscany-hotellissa, jota voin todella suositella. Ylellinen, supersiisti huone oli keskikokoisen kaksion kokoinen ja maksoimme siitä keskellä kuuminta lomasesonkia reilu 40 dollaria per yö. Lyhyt aika kaupungissa (kaksi yötä, ja siis vain yksi kokonainen päivä) riitti meille todella hyvin, mutta jos haluaisi hengailla pidempään hotellin houkuttelevalla uima-altaalla tai nähdä kaupunkia muutenkin kuin Stripin verran, pitäisi aikaa varata enemmän. Toisaalta, kasinot, muovisen korni fiilis, kilisevät pelikoneet ja värivalot on juuri se syy miksi Vegasiin tullaan!