Keksin yhden (1) puhkomista yksinkertaisemman kalankäsittelytavan eli sen, että pikkukalalta leikataan saksilla vatsasta suikale poies. Se oli pitkään ainoa osaamani kalankäsittelytapa. Ei sillä, enhän ole vapaa-ajankalastaja, saatika perheen pienin.
Mutta vapaa-ajankalastajan tytär olen, ja siksi oli samaan aikaan sekä riemukasta että noloa kun pyysin isääni opettamaan minulle muikkujen puhkomisen pari viikkoa sitten. Riemukasta, koska se oli ihanan helppoa ja voisin tehdä sen yksinkin. Noloa, koska miksi vasta nyt, ja lisäksi menin uudis-eteläsuomalaisuuttani sanomaan muikkuja silakoiksi ainakin kuusi kertaa koko prosessin aikana. Voin kertoa: enemmän tai vähemmän savolaisten seurassa silakoiden ja muikkujen sekoittaminen ON noloa.
No miten se muikku puhkotaan? Peukku ja etusormi laitetaan muikun pään juureen, kynsillä nostetaan kiduksia auki, sen jälkeen sormet napsautetaan terävästi yhteen ja vedetään varovasti koko sisuskalusto eli tässä tapauksessa suolisto ulos kalasta. Muutaman muikun jälkeen löytää oikean napsautuskohdan, ja saa pään pysymään paikallaan, mutta suolen tulemaan kuitenkin ulos kokonaisena. Päät kannattaa jättää, koska ne auttavat pitämään kalan mehukkaana paiston ajan. Lopuksi putsattu muikku huuhtaistaan nopeasti kylmässä vedessä.
Puhkomisen jälkeen jäljellä on hämmentävän paljon kalaa ja hämmentävän vähän jätettä. Kalat laitetaan muovipussiin, mukaan lykätään karkeaa ruisjauhoa ja suolaa (näiden määrää en vielä oppinut), ravistellaan, ja sitten paistetaan keskikuumassa paistinpannussa, voissa, noin viisi minuuttia puoleltaan. (Vain niitä jauhoisia kaloja, ei sitä muovipussia.)
Ihan paras muikunsiivousvideo on muuten tämä, juuri äsken löytämäni. Eikö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti