torstaina, marraskuuta 27, 2008

As American as an apple pie

Kun kirjan nimi on Amerikan parhaat piiraat, on Vanhanajan omenapiiras- nimisellä reseptillä itseoikeutettu asema tulla kokeilluksi. Tämä leivonnainen ei ehkä ole ruokamaailman kaunotar - ainakaan omien kätösteni työnä - mutta hyvää se on! Neutraali paistostaikina ja happamat omenat takaavat, ettei lopputulos ole äklömakea. Mausteet toivat omenapiirakkaan omaperäisyyttä, joka vetosi kaikkiin maistelija-kommentoijiin. Piiras nimittäin katosi aika pian parempiin suihin :).























Old-fashioned apple pie - Vanhanajan omenapiiras (vuokaan, jonka halkaisija on 23-25 cm)

Pohja:
Kaksinkertainen annos paistostaikinaa

Täyte:
8 suurta omenaa kuorittuna ja ohuesti lohkottuna
(runsas) 1 dl sokeria
3 rkl fariinisokeria
2 1/2 rkl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 maustemitta jauhettua muskottipähkinää
1/2 maustemitta suolaa
2 rkl sitruunamehua
sitruunan raastettua keltaista kuorta
2 rkl voita
(hajamielisenä unohdin piiraasta sekä suolan, sitruunan että voinokareen, mutta lopputulos oli silti ok :D)

Voiteluun:
2 rkl kermaa tai maitoa
1 rkl sokeria

*Jaa taikina kahteen osaan. Kauli toinen puoli pohjaksi, vuoraa sillä vuoka ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi. Kauli loppu taikina kanneksi.
*Kuumenna uuni 225 asteeseen. Sekoita täytteen ainekset keskenään voita lukuunottamatta. Levitä täyte taikinapohjalle keskeltä korkeammaksi keoksi. Levitä voi nokareina päälle.
*Voitele taikinan reuna vedellä ja nosta päälle kansitaikina. Painele kansi kiinni pohjataikinan reunoihin, tasoita ja poimuta reuna. Tee kanteen muutama höyryaukko. Voitele pinta kermalla/maidolla ja ripottele päälle sokeria.
*Kypsennä uunin keskiosassa 15 minuuttia. Laske lämpö 180-190 asteeseen ja kypsennä vielä 45 minuuttia eli kunnes täyte vaikuttaa kuplivan ja pohja on saanut hieman väriä (tai ainakin kypsynyt). Anna jäähtyä ritilällä.
*Tarjoa hieman jäähtyneenä, kuitenkin vielä lämpimänä vaniljajäätelön kera.

8 kommenttia:

Merituuli kirjoitti...

tulee niin Mummo Ankka mieleen

Anna kirjoitti...

Mullekin tuli noita höyryaukkoja tehdessä ihan sellanen olo kun olisin Mummo Ankka! :)

Satu kirjoitti...

Kuulostaa aivan älyttömän hyvältä! Oonkin jo pitkään haaveillut tällaisesta amerikkalaismallisesta omppopiirakasta, jossa on kannen alla ihania pehmeäksi hautuneita makoisia omppoja... Voi kääks, pitääkö tässä nyt ruveta leipomaan :-D

Anonyymi kirjoitti...

Tuohan on tosi hienon näköinen piirakka! Mä olen aina halunnu kokeilla tuollaisia kannellisia piirakoita, mutta ovat näyttäneet niin haastellisilta tehdä.

arleena kirjoitti...

Klassisen hyvä omenapiiras.

Anna kirjoitti...

Hippu: Aina kannattaa ruveta leipomaan :)

Rossana: Kiitos! Mussa tuo tämänkertainen taikinakuori ei herätä edelleenkään suuria visuaalisia riemuja, mutta makuhan se on joka ainakin näin kotioloissa riittää! Mäkään en ollut ennen kokeillut tällaista oikein perinteistä kannellista piirakkaa, vaikka olin usein miettinyt että sellaista olisi kiva tehdä.

Arleena: Niin munkin mielestä! Tuossa kirjassa on tosiaan hyviä ohjeita.

Harmaaparta kirjoitti...

Aijai, hienoja muistoja tulee mieleen. Pitääkö nyt oikein ruveta leipomaan?

Olen ollut nuorena vuoden Jenkeissä ja hampurilainen, ranskikset alle ja sitten jälkkäriksi omenapiirakkaa ja jätskiä olivat hieno yhdistelmä. Hyvää. Ja tietty vielä kokista. Siis juomaa, ei sitä nenään laitettavaa.

Kaikille vaippaikäisille ja muille nykynuorille kerrottakoon, ettei silloin vuonna 1960 vielä Suomessa ollut hampurilaisbaareja. Hampurilaiset olivat siis iso asia kun pääsi Amerikkaan. Eikä Suomessa ollut pizzojakaan. Ravintolaankin pääsi vain kravatti kaulassa ja naiset herraseurassa. Alkoholia sai vain jos tilasi ruokaa, ei silloin mitään pubeja ollut.

Anna kirjoitti...

Harmaaparta: Oi jenkkimuistosi kuulostavat mahtavilta, vaikka olenkin itse nuorempaa sukupolvea :)!