Avokadoa ja muita hittiaineksia

"Nyt kun pitkästä aikaa ollaan porukalla samassa paikassa, niin mentäskö meille kaupan kautta ja kokattais jotain hyvää... mitä pitäis laittaa?"
"No sitä avokadopastaa tietty!"


Sitten näyttikin jo tältä:

Meinasin sanoa, että avokadopasta on vuoden 2012 Frontside Ollie, mutta miettikää: nää kaksi on mahtuneet samaan vuoteen!

Totuuden hetki eli päivän verran blogi-realitya

Liemessä-Jenni haastoi blogi-realityyn eli kertomaan tavallisesta arkipäivästään sen kummemmin kaunistelematta. Ihan huippuhauska idea!

Asiahan on niin, että blogiin valikoituu totta kai vain "bloggaamisen arvoista" matskua. Minulle se ei tarkoita sitä, että kuvan pitäisi olla viimeisen päälle stailattu ja valotettu, mutta pitää sen jokin heppoinen rima ylittää. Ruokalaji saa olla arkinen, mutta pitää siinä nyt jokin idea olla, tai ainakin sen on tullut herättää minussa joitakin tunteita, joita jakaa maailmalle.

Epäilen, että jos roiskisin tänne jokaisen räpsäisyn ja jokaisen yhdentekevän suupalan, ei ketään, edes mua itseäni, kiinnostaisi käydä lukemassa juttujani. Samalla on muistettava että jokainen on oma itsensä omissa projekteissaan: täällä on blogitotuus elämästäni, ja se on yhtä tosi kuin vaikkapa bussissaistumistotuus, kavereidenkanssahengailutotuus tai mikä tahansa muu.

Torstai 18.10.2012





Heräsin puoli seitsemän aikaan aamulla kovin matalin mielin, sillä en saisi tänä aamuna syödä mitään ihan saman tien heräämisen jälkeen. Olin menossa verikokeisiin, nääs. Normaalisti kaataisin lautaselle kaurahiutaleita, maitoa ja heittäisin tuorepuuron sekaan vaihtelevasti mustikoita, omenasosetta tai pelkkää hunajaa.




Syömisen sijaan sain heittää pois jääkaapissa todella monta päivää liikaa majailleen sapuskan jämät. Ympäristörikos? Kyllä. Harmittiko? Ei. Olin tehnyt Quorn-pataa, jonka mausteet muodostivat yhdessä erehdyttävän koiranruokamaisen aromin, ja olin silti syönyt ruokaa jo päiväkaupalla. Kunnes sitten unohdin viimeiset jämät jääkaapin perälle. Kanssaruokailijani on tämän syksyn ajan ulkomailla, ja mulla on vielä mitoitusten kanssa vähän ongelmia. Poisheittäminen on kuitenkin minusta rehellisesti sanoen tosi noloa, ja siksipä sitä tapahtuukin onneksi ehkä vain kerran muutamassa kuukaudessa.



Sitten pakkasin eväät töihin. Olin keittänyt edellisiltana ison kattilallisen pelmenikeittoa. Siihen tuli kasvislientä (kuutiosta), paprikaa, selleriä, sipulia, kaupan pakastealtaasta poimittu valmispelmenipussi, maitoa, sulatejuustoa ja omasta pakastimesta noukittu persiljanokare, sekä lopuksi ranskankermaa. Keitosta tuli to-del-la hyvää. Sille kävi kuitenkin se sama puhtaan esteettinen juttu, joka toistuvasti on syynä sille, etten halua blogata jotakin ruokaa. Juoksetin ruoan TAAS!



Edellisen illan tiskit jäivät odottamaan iltaa, tai lopulta ne taisivat odotella perjantaihin asti. Mitäpä näistä.




Kokeista päästyäni suuntasin kohti työpaikkaa ja hain matkalla aamupalaksi ison kaakaon ja croissantin. Kuinka ravitsevaa ja vitamiinirikasta. Siinä vaiheessa aamupalan tarve oli jo jäätävän huutava, ja valinta aivan täydellinen.



Puoliltapäivin lämmitin eväät mikrossa. Sitä ennen siirsin sopan muovikiposta työpaikan lautaselle. En ehkä niinkään kemikaalipelon vuoksi, vaan enemmän sen takia, että oikealta lautaselta syöminen vaan tuntuu enemmän syömiseltä.

Iltapäivällä aloin etsiä jotakin makeaa hyvää laatikoista, mutta viimeinen myslipatukka (Alpen) oli tullut syödyksi edellisenä päivänä. Söinpä siis purkkaa. Sitten kuulin että illan urheilutreenit oli sateen takia peruttu, joten saatoin töiden jälkeen poiketa näkemään vanhoja tuttuja ja hoitamaan samalla pari juoksevaa asiaa ennen kotimatkaa. Ilman välipalaa nälkäni oli päässyt kasvamaan niin, että yritin hiljentää sen parilla salmiakkikarkilla. Ei toiminut.



Onneksi kotona odotti päivän kulinaarinen ja etenkin visuaalinen huipentuma: pala kakkua! Olin paistanut kakun puolitoista viikkoa aiemmin (aivan, blogin päiväys ja paistopäivä eivät täsmää), laittanut ehjän puolikkaan pakastimeen, hajonneen puolikkaan kulhoon ja käynyt verottamassa muruja säännöllisesti jääkaapin kulmilla siitä lähtien. Hyvää se oli, edelleen, ja loppui viimein, vaikka olisi vielä voinut jatkuakin.

Nautin kotona sadeillan laiskasta fiiliksestä. Olin ajatellut lukea "jotain hyvää kirjaa", mutta todellisuudessa istuin vain läppärin ääressä tekemässä, noh, en todellakaan mitään tärkeää ja katsoin haikein mielin edellisen päivän Tuuri-päätösjakson ja jonkin toisen yhtä kulturellin ohjelman.



Noin seitsemän aikoihin söin lautasellisen pelmenikeittoa. Jatkoin itseni taputtelua selkään, sillä onnistun todella harvoin suostuttelemaan itseni syömään samaa ruokaa monen monta kertaa putkeen. Olen ihan liian vaihtelunhaluinen. Mutta pelmenisopan sulatejuustoliemi oli ihan mahtavan hyvää. Uni kutsui joskus kymmenen ja yhdentoista välillä. Kuinka ihanaa, että seuraavana aamuna saisi syödä heti ensimmäisenä aamupalaa!

p.s. Arvaatteko, mitä söin seuraavana päivänä lounaaksi JA päivälliseksi?

Joulu mielessäin eli lokakuun ihana taatelikakku

Edukkaalla hinnalla hamstratut taatelit ja kuivahedelmät huutelivat laatikossa, ja uusi kakkuvuoka odotti korkkausta. Kun yhtälöön lisäsi vielä vakaasti lähestyvän joulufiiliksen, alkoi kummasti mielessä kummitella ajatus taatelikakusta. Käytin takuuvarmaa keinoa, eli iskin Google-hakusanan eteen superlatiivin. "Paras [tähän googlaamasi ruoan nimi]" vie usein onnen lähteille, niin nytkin.

Vielä olis vähän treenaamista
tuon jauhotuksen kanssa...

Äärimmäisen mehukkaan, makean, koukuttavan ja riittoisan taateli-suklaakakun ohje on Pullan paikka -blogista. Itse korvasin noin puolet taateleista kuivatulla mangolla ja noin puolet voista öljyllä, mutta muuten mentiin ihan valmiiden numeroiden mukaan. Kakku hipoi täydellisyyttä, mutta seuraavalla kerralla tsekkaan että taatelit ja kuivahedelmät ovat sokeroimattomia.

...ja ehkä sen kakun vuoasta kopistelun kohdalla
vois olla pikkasen maltillisempi myös.

Suklaa-taatelikakku

125 g kivettömiä taateleita

125 g kuivattua mangoa (tai muuta kuivattua hedelmää)

3 dl omenamehua

1 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

100 g voita

100 g öljyä

2 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

100 g tummaa suklaata rouhittuna

*Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka.

*Poista taateleista kivet ja puolita tai paloittele ne karkeasti. Paloittele myös kuivahedelmät, jos käytät suuria hedelmäpaloja. Laita taatelit ja hedelmät omenamehun ja sokereiden kanssa kattilaan. Keitä seosta miedolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen noin 10 minuutin ajan. Anna jäähtyä pienen hetken ajan jottei sauvasekoittimen muovi vallan pehmene, soseuta taateliseos sitten mainitulla sauvasekoittimella ja lisää voi vielä lämpimään seokseen sulamaan. Sekoita lopuksi joukkoon öljy ja anna jäähtyä. (Sopiva jäähtymisen aste on sellainen, ettei kananmuna enää jähmety lämmön vaikutuksesta.)

*Sekoita keskenään jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Lisää jäähtyneeseen hedelmäseokseen ensin kananmunat huolellisesti vatkaten ja lopuksi kuivat aineet sekä rouhittu suklaa.

*Kaada taikina jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista uunin keskiosassa 175 °C:ssa noin 50 minuutin ajan. Varmista kakun kypsyys tikulla: esimerkiksi hammastikulla tai tulitikun puupäällä. Anna jäähtyä ja koristele halutessasi.

Vinkki Pullan paikka -blogista: "Kakun maku ja koostumus kestää erinomaisesti myös pakastamisen!"

Meksikolainen katkarapusalsa salaatinlehdillä

Tykkään RuokaPirkka-lehdestä. Sen ideana on pyörän keksiminen aina uudelleen, mutta sepä taitaakin juuri olla niin parasta. Yksinkertaisista aineksista kun syntyy hyvää, ja soveltaminen on helppoa.

Tällä erää sovelsin meksikolaisen katkarapucocktailin ohjetta. Olen tullut siihen tulokseen, että hiiteen taiteen ja ruokatrendien säännöt: tavalliset norjalaiset katkaravut on paaaaaljon paremman makuisia kuin mutaisen makuiset lämpimän veden eksoottiset katkat, ja purkkiananas aiheuttaa mulle paljon vähemmän suun poltetta kuin tuore. Niin että ainekset tähän löytyy vallan helposti.

Kääräisin cocktailin lopuksi salaatinlehtiin, olipa terveellinen ja ylevä olo. Mutta ihan totta puhuen mehevän salsan maku pääsi näin huikean hyvin oikeuksiinsa.

Meksikolainen katkarapu-avokadosalsa (annostelusta riippuen muutamalle)

1 tlk ananaspaloja
1 pieni punainen paprika
1 mieto punainen chilipalko
1 ruukullinen ruohosipulia
1/2 ruukullista korianteria
180 g (1 pieni pss) katkarapuja sulatettuna ja valutettuna
1 syöntikypsä, mutta vielä leikattavan napakka avokado
1 limetin mehu
loraus oliiviöljyä
suolaa, pippuria
salaatinlehtiä tarjoiluun

*Valuta ananaspalat ja hienonna ne vielä pienemmiksi palasiksi. (Ellet sitten käytä pieniä ananaspaloja.) Leikkaa paprika pieniksi kuutioiksi, hienonna chili, ruohosipuli ja korianteri. Hienonna katkaravut karkeasti veitsellä. Sekoita kaikki ainekset.
*Leikkaa avokado pieniksi kuutioiksi (se käy helposti kun leikkaat viiltoja puolitettuun avokadoon ja poistat kuoren puolikkaista vasta sitten). Sekoita kuutiot varovasti muiden ainesten joukkoon, ja lisää joukkoon heti limetin mehu, joka estää avokadoa tummumasta. Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Anna vetäytyä vähän aikaa kylmässä.
*Nauti salaatinlehtien kanssa. Keräsalaatti on tähän näppärää. Annostele lusikalla salsaa salaatinlehdelle pieni keko, kääräise tai nauti avoimeen tyyliin ja vie mahdollisimman välittömästi suuta kohti.

Grillikauden aloitus eli pariloitu tofusalaatti

Kaupunkikesä vailla grilliä on takana, ja mikä sisäinen kaipuu siitä olikaan jäänyt jäytämään: tajusin asian vasta sillä sekunnilla, kun natustin onnellisena tätä salaattia. Nimittäin upouuden parilapannuni kanssa valmistettua tofu-kaali-melonisalaattia. Uskokaa tai älkää, mutta liedellä käytettävän parilapannun kanssa ruokaan oikeasti saa grillifiilistä ja -makua.

Tofusalaatti kyssäkaalilla ja melonilla

salaattipediksi esim. salaatinlehtiä ja tomaattia (tai kaverin tuoman pastasalaatin tähteet...)
hunaja- tai cantaloupemelonia
(pekonia tai chorizoa)
porkkanaa
kyssäkaalia
maustamatonta tofua (suosikkini on nykyään Soyan pähkinäinen Hempnut)
soijakastiketta
öljyä paistamiseen

*Asettele lautasille salaattipeti. Leikkaa meloni lohkoiksi ja asettele lohkot salaattipohjan päälle. (En itse halunnut paistaa melonia, se menee vähän limaiseksi pinnaltaan, mutta mikä ettei jos ei haittaa.)
*Jos haluat maustaa valmista salaattia pekonilla tai chorizolla, leikkaa se pieniksi palasiksi odottamaan paistamista.
*Kuori ja viipaloi porkkana pitkittäin, kuori ja viipaloi sitten kyssäkaali. Leikkaa tofu pitkittäin noin 0,5-1 cm paksuisiksi viipaleiksi, asettele tofuviipaleet laakeaan kulhoon ja pirskota päälle soijakastiketta. Kääntele paloja seuraavien minuuttien aikana muutamaan kertaan niin, että soijakastike antaa tasaisesti makua.
*Kuumenna parilapannu liedellä ja levitä pintaan tasaisesti öljyä. Laita pannun reunaan paistumaan pekoni tai chorizo rapeaksi muruksi, siirrä sitten sivuun odottamaan. Samalla voit aloittaa porkkanoiden paistamisen. Säätele pannun lämpöä sen mukaan, haluatko rapeita suupaloja, joissa vain pinta on nopeasti saanut väriä, vai tasaisemman kypsyyden.
*Sitä mukaa kun porkkanat ovat valmiita, siirrä ne sivuun odottamaan ja lado tilalle kyssäkaaliviipaleita. Niille riittää nopea pintakypsennys, sillä ne ovat parhaimmillaan rouskuvina.
*Lisää pannulle tarvittaessa öljyä, ja paista lopuksi keskilämmöllä tofuviipaleet niin, että ne saavat pintaansa kauniin ruskeaa väriä.
*Kokoa salaatti lopuksi ja nautiskele.

Tulinen valkohomejuustorisotto

Pinterest on ihan mahtava paikka, täydellistä dekadenttia ajanhukkaa. Yleensä en edes klikkaile linkkejä alkulähteilleen saakka, vaan pelkistä kuvista jää makuja mieleen itämään. Niin kävi tämänkin ohjeen kanssa: joku oli vain tägännyt kuvan Pinterestiin kertomalla, että kyseessä on "spicy cheesy risotto", ja siitä se ajatus sitten lähti.

Oli sunnuntai, jääkaapissani oli puolikas Vit Castello -juusto, puoli purkkia jalapenoviipaleita ja Arlalta kokeiluun saatua valkohomejuusto-ruokakermaa. Mieli teki jotakin äärimmäisen pehmoista, mutta hauskaa ruokaa. Täydellistä. Lisää tätä, seuraavan kerran ihan tositarkoituksella ja varta vasten tarpeet kokoon haalien.

 
Valkohomejuusto-jalapenorisotto (4 annosta)

100-150 g tulista chorizo-makkaraa
1 suuri sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 1/2 dl risottoriisiä
1 l kuumaa kanalientä
1 rkl valkoviinietikkaa
2 dl valkohomejuustolla maustettua ruokakermaa (tai ruokakermaa)
75 g Vit Castello -valkohomejuustoa (tai sopiva määrä jotakin muuta mietoa valkohomejuustoa)
1/2 prk (n. 50 g) vihreitä säilykejalapenoviipaleita hienonnettuna
3 tomaattia paloiteltuna
nippu ruohosipulia hienonnettuna

*Viipaloi chorizo ohuiksi viipaleiksi. Kippaa viipaleet suureen kasariin tai korkeareunaiseen paistinpannuun ja kuumenna hiljalleen keskilämmöllä, kunnes rasva alkaa irrota viipaleista. Hienonna sipuli ja valkosipuli, lisää chorizoviipaleiden sekaan kuullottumaan.
*Mittaa pannuun risottoriisi: tästä eteenpäin valmistus tapahtuukin suurin piirtein risoton perusohjeen mukaan.
*Kun riisi on alkanut kuullottua, muttei kuitenkaan ole ruskistunut, lisää kasariin valkoviinietikka ja kauhallinen kuumaa lientä. Sekoittele hiljalleen tästä aina risoton valmistumiseen asti. Kun liemi on imeytynyt, kaada joukkoon kerma ja anna senkin imeytyä riisiin. Jatka sitten lisäämällä kanalientä samaan tapaan vähitellen, kunnes riisi on alkaa noin 15 minuuttia hiljalleen kiehuttuaan olla vähitellen syötävän kypsää, mutta kuitenkin vielä aavistuksen verran liian kovaa tarjoiltavaksi. (Aika voi vaihdella suurestikin riippuen siitä, miten kovaa keitoksesi on kiehunut.)
*Murenna sekaan valkohomejuusto ja kaada joukkoon hienonnetut jalapenot. Sekoita, ja anna vielä tarvittaessa kypsyä, kunnes riisi on kypsää mutta kuitenkin "al dente", eli hampaissa tuntuvaa. Juuston voit halutessasi lisätä aiemminkin, mutta jätä jalapenot loppuvaiheeseen, jottei niistä tule pitkän kiehumisen myötä ikävän harmaan näköisiä.
*Sekoita lopuksi joukkoon paloiteltu tomaatti ja ruohosipulisilppu. Tomaatti saa tarkoituksella jäädä tuoreen makuiseksi.

Myslipatukat x 2

(Työ)elämässä yksi ikimuistoinen vaihe päättyi, ja sen kunniaksi halusin kiittää omaa ydinporukkaani. Olen alkanut epäillä, että todennäköisesti en osaa enää kiittää tai lahjoa muulla kuin ruoalla, mutta mitäpä tuosta, kukapa syötävästä mielensä pahoittaisi. Pakkasin toimikunnan pusseihin omatekoisia myslipatukoita, jotka kuulemma maistuivatkin hyviltä.

Tai no kyllä mäkin tiedän miltä ne maistui. Varsinkin ensimmäinen reseptikokeilu kun murusti ihan kamalasti. Tästä turhautuneena uppouduin hetkeksi patukkaohjeiden maailmaan. Tulin siihen tulokseen, että napakan ja murenemattoman lopputuloksen aikaansaamiseksi patukat pitää paistaa, ja sokeria sekä voita pitää olla riittävästi. Ekalla ohjeella syntyy suklainen myslipatukkalevy, joka on maukas, mutta pehmeä ja hauras. Toinen ohje kanelisiin patukoihin taas on rapeampi ja napakampi. Ja aika herkullinen sekin.

Ei menny ihan niinku suomenruotsalaisella huvilalla toi paloittelu...

Marjaisat suklaapatukat (alkuperäinen ohje Kodin Kuvalehdestä, muokkasin hieman)

3 dl kaurahiutaleita
3 rkl kaakaojauhetta
1 dl kuivattuja karpaloita tai kuivattuja hedelmiä hienonnettuna
1/2 dl rusinoita
1 dl pähkinöitä tai manteleita
2 rkl auringonkukansiemeniä
50 g voita
1 dl sokeria
1 rkl hunajaa

*Hienonna kuivatut marjat, pähkinät ja siemenet rouheeksi. Sekoita kaurahiutaleet, kaakaojauhe sekä hedelmä-siemen-pähkinärouhe kulhossa.
*Mittaa kattilaan voi, sokeri ja hunaja. Kiehauta ja keitä 2-3 minuuttia, kunnes seos kuplii ja sakenee kinuskimaiseksi. Kaada kinuski kuivien aineiden päälle ja sekoita tasaiseksi käsin tai haarukalla.
*Painele seos leivinpaperoituun vuokaan tiiviiksi, noin 15x20 cm:n kokoiseksi levyksi. Tasoita reunat huolella. Nosta levy jääkaappiin vähintään tunniksi ja leikkaa sitten 12 patukaksi.






















 Kanelilla maustetut myslipatukat (alkuperäinen ohje BBCGoodFoodista, muokkasin hieman)

200 g kaurahiutaleita
100 g auringonkukansiemeniä
100 g pähkinöitä karkeasti hienonnettuna
100 g voita
3 rkl hunajaa
100 g fariinisokeria
1 tl kanelia
100 g kuivattuja hedelmiä tai marjoja hienonnettuna

*Lämmitä uuni 160°C-asteiseksi. Levitä leivinpaperoidulle uunipellille kaurahiutaleet, auringonkukansiemenet ja pähkinärouhe. Anna paahtua uunissa 5-10 minuutin ajan.
*Mittaa voi, hunaja ja sokeri kattilaan ja lämmitä. Sekoita, kunnes voi on sulanut. Ota kattila syrjään, lisää sitten sokeri-voisulan joukkoon paahtunut kaura-siemen-pähkinäseos, kaneli ja kuivatut hedelmät tai marjat ja sekoita huolellisesti.
*Kaada leivinpaperin päälle, tasoita levyksi ja paista 30 minuutin ajan yhä lämpimässä uunissa. Anna jäähtyä, leikkaa 12-20 patukaksi.

Täytetyt paprikat bulgurilla ja makkaramurulla

Täytetyt paprikat ovat pelottavia. Ihan liian usein on paprika edessäni ollut joko aivan lötkö tai sitkeä, täyte joko ihan irtonaista ja kuivaa tai sitten käsittämätöntä muhjua, ja kokonaismaku valju.

Nyt oli kaappiin kertynyt niin kutsuvien raaka-aineiden sarja, että maistuva lopputulos olisi taattu. Ainakin se oli taattu siihen saakka, kunnes hurautin ihanaan täytemassaan ihan liikaa suolaa. Meinasin alkaa itkeä. Hätäinen käteni kaapaisi laimentajaksi pari tomaattia sekä jääkaapista ananaksen loput. Oppihan Anthony Bourdainkin, että me Suomessa osataan lisätä ananasta kaikkeen. Osoittauduin umpisuomalaisemmaksi kuin luulinkaan, sillä ananas viimeisteli täytteen kuin kirsikka kuppikakun. Maut loksahtivat kohdalleen mitä parhaiten, mahtavaa!

Tämä ruokalaji on suorastaan klassista vegetarjoiltavaa. Jos rapean makkaramurun vaihtaisi vaikkapa rapeaan, soijakastikkeella maustettuun hampputofumuruun niin lopputuloksessa päästäisiin melko samaan maailmaan.
























Täytetyt paprikat (10-12 paprikanpuolikasta eli ruokaa neljälle)

5-6 punaista paprikaa + 1 paprika täytettä varten
1 1/2 dl bulguria
3 dl kasvis- tai kanalientä
noin 200 g maukasta makkaraa, esim. Lidlin pitkää bratwurstia (myös chorizotyyppinen käy varmasti, sekä jauheliha, jonka kanssa toki mausteet tarvitsee sitten säätää uusiksi)
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl valkopippuria
1 tl yrttisuolaa
100 g yrttimaustettua tuorejuustoa (myös maustamaton kävisi)
1 pieni tlk säilykeananasta paloina
2 tomaattia
oliiviöljyä

*Keitä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan kasvis- tai kanaliemessä juuri ja juuri kypsäksi.
*Leikkaa makkara ensin pitkittäin kahdella viillolla, tee sitten poikittain leikaten hyvin pientä makkaramurua (makkaraviipaleen neljäsosia). Kuumenna paistinpannu, lisää makkarat pannuun ja anna ruskistua koko ajan sekoitellen, kunnes pienet palaset ovat rapeita. Varo polttamasta. Kaada makkarat sivuun odottamaan.
*Hienonna sipuli ja valkosipuli, leikkaa sitten yksi paprika yhtä pieniksi kuutioiksi sipulin kanssa. Lisää sipuli- ja paprikasilppu (sekä tarvittaessa tilkka öljyä) tyhjään pannuun ja kuullota miedolla lämmöllä hiljalleen, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää sitten joukkoon savupaprika, valkopippuri ja suola, sekoita.
*Sekoita kulhossa keskenään bulgur, makkarat, sipuli-paprikasilppu ja tuorejuusto. Kuutioi tomaatti rouheiksi paloiksi, sekoita täytemassan joukkoon valutettujen ananaspalojen kanssa.
*Puolita loput paprikat, poista vaaleat kalvot ja siemenet. Leivinpaperoi syvä uunipelti tai suuri uunivuoka. Täytä paprikanpuolikas kerrallaan täytemassalla, ja asettele paprikat tiiviisti vieri viereen. Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa noin 20 minuuttia, tai kunnes ensimmäisten paprikoiden reunat alkavat hieman tummua.

"En keksi mitään rekvisiittaa tälle vuoalle!"
"No hae kumiankka."
"Okei."

Kesän viimeiset pihajuhlat

Pääsin elokuun lopulla grillimestareille kylään, kun Soppaa ja silmukoita -blogin Marja järjesti blogitapaamisen. Kun kuulin, että isäntäväen suunnitelmissa oli valmistaa ribsejä, innostuin kantamaan pöytään pari tuttua ja helppoa kastiketta: tomaattisen ja valkosipulisen kaverin grilliherkuille. Jälkimmäinen toimii muuten hyvin myös soijajogurttiin tehtynä.

Grilliteemaan sopi Fanni ja Kaneli -blogista bongaamani pähkinäinen kaalisalaatti, jonka raaka-aineet pakkasin mukaan myös. (Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin iloisen väristä punakaalia, minä menin tavallisen vaalealla, ja vähän ohje muutenkin muuttui matkan varrella.) Ilta oli kotoisa ja mukava, ruoka oli mahtavaa ja sitä oli vähintäänkin riittävästi. Etenkin kirsikkaglaseerattujen ribsien makeansuolainen maku oli viedä jalat alta, kannattaa tsekata ohje linkin takaa. Kiitos Marja ja muut herkuttelijat!

























Pähkinäinen kaalisalaatti unikonsiemenkastikkeella (iso kulhollinen)

1 pieni valkokaali
2 porkkanaa
reilu kourallinen suolapähkinöitä
1 pieni pss pakasteherneitä

Unikonsiemen-sinappikastike:
1 dl oliiviöljyä
vajaa 1/2 dl sokeria
vajaa 1/2 dl valkoviinietikkaa
1 rkl unikonsiemeniä
1 tl sinappijauhetta
merisuolaa

*Leikkaa kaali ja porkkana ohuiksi suikaleiksi. Sekoita suikaleet suolapähkinöiden ja herneiden kanssa kulhossa.
*Mittaa kastikeainekset astiaan ja sekoita. Sekoita tarmokkaasti kunnes sokeri on tasaisesti muiden aineiden joukossa.Voit myös mitata ainekset kattilaan ja kuumentaa seosta sokerin sulattamiseksi hieman, jäähdytä kastike sen jälkeen.
*Sekoita kastike salaatin joukkoon ja anna vetäytyä ennen tarjoilua viileässä noin parin tunnin ajan.

Tättärää: Arvonnan voittaja on selvillä!

Synttäriarvonnan palkinto on nyt arvottu. Vanha kunnon Random.org avusti, ja onni potkaisi nimimerkki Ankkaa.

Ankka, lähettäisitkö minulle sähköpostia osoitteeseen unelias@wippies.fi, ja kertoisit palkinnon postitusosoitteen?

Pysykää muutkin linjoilla: Jos voittajaa ei tavoiteta, niin arvon perintöprinsessan.