Yhden ensimmäinen on toisellekin ensimmäinen

Katja Bäcksbackan Ensimmäinen ruokakirja ei ole HS Kirjojen ensimmäinen ruokajulkaisu, eikä sen postiin kopsahtanut arvostelukappale ollut ihan ensimmäinen keittokirja minullekaan.























Mutta monelle se voisi olla juuri se oman kodin ensimmäinen ruokakirja. Suosittelisin. Kirjaan on koottu, tuttuun Ruokatorstai-tyyliin, valikoituja Hesarissa julkaistuja ruokaohjeita. Tällä kertaa silmällä on pidetty erityisesti omilleen muuttavaa tai muuten vain aloittelevaa kotikokkia. Joukkoon on siroteltu vinkkejä ja tietoiskuja, ja ihan kirjan alusta löytyy kattava lista keittiön perustarvikkeista.

Toiselle eli minulle eli Unelias kokki -blogille ensimmäinen lajissaan taas on ARVONTA! Kyllä vaan, joku teistä voi voittaa mainion joululahjan itselleen. Lisää aiheesta postauksen lopussa...























Ensimmäinen ruokakirja keskittyy perusasioihin, mutta ei sorru puuduttavuuteen tai liialliseen helppouteen. Se ei ole vain kokoelma oikoteitä, vaan haastaa myös pidempään kaavaan. Se tarjoilee perusohjeet majoneesiin ja munakkaaseen, mutta vakuuttaa niillä uskottavasti muutkin kuin ihan aloittelijat. Olitteko esimerkiksi tienneet, että munakkaaseen sopivan nestemäärän voi mitata rikotun kananmunan puolikkaalla, puolikas kuorellinen per muna? Minä en tiennyt, mutta kokeilin, ja tuli muuten aika törkeän hyvä munakas. (Voi toki johtua siitä, että laitoin siihen ohjeen mukaan kermaa iänikuisen veden sijaan.) Ja se majoneesikin oli maukasta.

Minut hurmaa aina aito opiskelijaromantiikka, ja sitä jos mitä on tehdä tomaattisoppa hienonnetusta sipulista, tomaattimurskasta ja valkoisista pavuista tomaattikastikkeessa. Kaatamalla ne kattilaan ja kuumentamalla. Niin tehdään kirjan soppaosiossa, ja niin tehtiin tänään meillä. Mainio (edullisten) kuivamausteiden kombo peitti purkinmaun, ja lopputulos oli todella maistuva arkikeitto.

"Hyvää! Laitaksä tän ohjeen ylös johonkin, niin voin tehdä tätä joskus kun sä et oo kotona?" "Joo no tää on niinkun tosta kirjasta... ja sit mulla on tiiäks toi blogi... Sen idea on vähän niinkun kirjottaa ohjeita ylös..."


















Tomaatti-papukeitto (Bäcksbacka, Katja: Ensimmäinen ruokakirja, HS Kirjat 2011)

1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 tlk tomaattimurskaa (käytin paseerattua tomaattia)
2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
chiliä
2 dl kermaa

*Kuori ja silppua sipuli. Lämmitä oliiviöljy kattilassa. Kuullota sipulia ja mausteita miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.
*Lisää tomaattimurska ja kuumenna kiehuvaksi. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. (En soseuttanut, sillä käytin sitä paseerattua versiota.)
*Sekoita keittoon pavut ja anna kiehahtaa. Lisää vielä lopuksi kerma ja kuumenna. Tarjoa hyvän leivän kera. (Tai raejuuston ja ruohosipulin kera, kuten minä tein.)




...niin ja sitten siihen arvontaan! Jätä viimeistään ensi lauantaina 26.11.11. kommenttiboksiin viesti, jossa joko
a)kerrot jonkin pienen muiston ajalta, kun itse muutit omillesi tai
b)kerrot, mitä haaveita sinulla liittyy omaan keittiöön, jos omaan keittiöön muuttaminen on vasta edessäpäin.

Muisto tai haave voi olla vaikka purkillinen papuja tomaattikastikkeessa, joten ei paineita ;). Vastanneiden kesken arvotaan, tietysti, yksi kappale Ensimmäistä ruokakirjaa!

Juhlavaa vierasaineistoa

Moni tietää, että olen hulluna 1970- ja 1980-lukujen taitteen ruokakirjoihin. Niissä on ihan oma fiiliksensä, jota missään muualla ei voi tavoittaa. Ja ihan erityinen viihdearvonsa. Jos joku ei vielä ymmärrä, mistä puhun, niin katsokaa nyt vaikka tätä:























Tai miten olisi tämä lihakasvishyytelö, joka "lisäkkeineen maistuu kesäkuumalla"?














































Ja osaako joku sanoa, mikä ihmeen tarkoitus on noilla hapsuttimilla? Ihan mahtavat! Pohdimme, olisivatko ne sormien rasvalta suojaamiseen, mutta samalla sivulla on kuvasarja ankka-annoksen paloittelusta piikin ja veitsen avulla. No, ainakin se tarkoitus, että viime kädessä juuri tämä kuva sai minut ostamaan tämän kirpparilöydön kotiini.

Löytö on siis Kodin kokkikerhon Kutsutaanpa vieraita -kirja (WSOY, 1980).
Samaiselta kirppisreissulta tarttui mukaan myös saman sarjan mainio"Muna- ja juustoruokia". Niin ja ihan mahtava satsi kauan kaivattuja tee-/kahvilautasiakin kuppeineen!

Swedeslaw. Ja lanttunakkijuna.

Lanttu. Siitä jotakin uutta ja jännää.

Lanttu, kaalin sukulainen. Kaali, coleslaw, lanttu-coleslaw, swedeslaw. Majoo, jukraa, porkkanaa, purjoa, nam. Raastesalaatti goes America.























Lanttu, vähän kuin jättimäinen peruna. Peruna, omenasorvi, mestarisorvaajan parhaat ideat, lanttukiemura, nakin kokoinen kolo, nakkijuna.


















Tekisikö mielesi tehdä nakkijuna? Ei kannata. Joko et omista omenasorvia, tai jos omistat, et varmaankaan halua hajottaa sitä. Mutta jos omistat ja haluat hajottaa, kannattaa kokeilla, koska uunissasi on tuskin koskaan ennen paistunut mitään näin viehkon näköistä ja viekoittelevan makuista. Luomulanttu kohtaa syntisen industrial-nakin, oi Romeo ja Julia.























Entä tekisikö mielesi tehdä swedeslaw-salaattia? Kannattaa!

Lanttu-coleslaw eli swedeslaw

2 porkkanaa karkeaksi raastettuna
n. 300-500 g lanttua karkeaksi raastettuna
n. 7 cm:n pätkä purjoa hienonnettuna
1 dl dijon-sinapilla maustettua majoneesia, mieluusti omatekoista
1 dl turkkilaista jogurttia

*Sekoita ainekset kulhossa keskenään ja nautiskele.

p.s. Jälkkäriä? Maistuisko vaikka lanttukakku!

p.p.s. Mitähän Herkku ja koukku -jengi keksii palsternakasta?

Keittokirjaleikki

Kun pääsin taas hetkeksi aakkosfiiliksiin, alkoi luovuus kukkia ja keksin toisen, ehkä vielä hauskemman ja helpomman ruokaleikin. Hölmöllä on kivaa keskenäänkin! :D


















Ja se menee näin, ja se menee näin:

1. Laske hyllyssäsi olevien keittokirjojen ja muiden haluamiesi reseptiopusten määrä. Arvo sitten kirja: Syötä ykkönen ja maksimiluku satunnaislukugeneraattoriin. (Hauskempaa on, jos voit pyytää joltain kotonasi hiippailevalta ihmisolennolta lukua väliltä 1-x. Mutta jos leikki ei viihdytä sivuhenkilöitä yhtä paljon kuin sinua, on robotti ihan hyvä vaihtoehto.) Saat numeron. Laske nyt monesko kirja on kyseessä, ja nappaa se käsiisi.

2. Montako sivua kirjassa on? Arvo nyt itsellesi sivu samaan tapaan kuin edellä.

3. Jos sivulla on monta ruokaohjetta, arvo numero väliltä 1-[ruokaohjeiden määrä]. Jos sivulla ei ole lainkaan ruokaohjeita, arvo uusi sivunumero.

+ Liennytyspykälä: Huomioi tilanne. Arki vai juhla, aikaa vai ei, lähteäkö kauppaan vai ei, syödäkö jotakin ruokavalioon kuulumatonta vai ei. Jos ei nappaa, toista kohdat 1-4 - kyllä sieltä jotain hauskaa osuu vastaan!

Ensimmäisellä kerralla osui vastaan Jill Dupleixin Good Cooking -kirjan pinaatti-sinihomejuustoquesadillat. (114 - 69 - 1). Tortilloja, mozzarellaa, gorgonzolaa ja pinaattia. Ainesosat olivatkin siinä - yksinkertaista, ja vaatisi vähän särmää - mutta tulipa kokeiltua, niin monta kertaa olen kirjan kuvia kuolannut.























Toiselle kierrokselle arpoutui kuin taikaiskusta ehkä se kaikkein kovimmassa kulutuksessa oleva arkikeittokirja, Hyvä kokki (tai siis sen edellinen painos). Sieltäkin aivan loputon määrä ohjeita on edelleen kokeilematta, joten punakaali-appelsiinisalaatti oli enemmän kuin tervetullut kaveri pöytään.

Punakaali-appelsiinisalaatti (kirjasta Hyvä kokki)

300 g punakaalia
2 appelsiinia
1/4 purjoa
Kastike:
2 rkl appelsiinimehua
2 rkl öljyä
1/2 tl timjamia
ripaus suolaa

*Raasta punakaali tai leikkaa se ohuiksi suikaleiksi. Kuutioi appelsiinit, leikkaa purjo renkaiksi.
*Yhdistä kastikkeen ainekset ja sekoita salaatin joukkoon.
























Oli pakko jatkaa arvontoja kun puuha oli niin erityisen jännää. Haaviin tarttui tällä kertaa jonoon juuttunut helmi: siskon aikanaan tuliaiseksi tuoma The British Museum Cookbook. Haaveilen historiallisista teemajuhlista, mutta jotenkin olen kuvitellut kaikki historiaa havisevat ohjeet ihan kamalan vaikeiksi. Vaan mitä kävikään, sivun 60 päärynäjälkkäri oli ihan tolkuttoman helppo nakki arkipäivän iltapalaksi. Hauskan makuinenkin, sitäpaitsi. Tällä kertaa saattoi kuvitella itsensä johonkin Rooman vallan ajan ruokabileisiin.

Mikä hauskinta, "Imperial Rome"-luvun päärynäohjeessa kehotettiin kahteen kertaan käyttämään mikroaaltouunia, jos perinteinen menetelmä ei nappaa. Vaan ei hätää, onnistui pannulla ja uunissakin ;).

Uunissa paistetut päärynät (villi oma käännös teoksesta The British Museum Cookbook, luku Imperial Rome)

3 suurta tai 6 pientä päärynää kuorittuna, kota poistettuna, neljäsosiin leikattuna ja viipaloituna
3 rouhaisua mustapippuria myllystä
2 reilua hyppysellistä juustokuminaa
1 rkl hunajaa
2 rkl makeaa valkoviiniä
2 munaa

*Hauduta päärynäviipaleita pippurin, juustokuminan, hunajan ja viinin kanssa pannussa hitaasti noin 10-15 minuuttia tai kunnes päärynät ovat kypsyneitä mutta edelleen napakoita. ("Slightly crunchy"?! Haudutetut päärynät rapeita?!) (Vaihtoehtoisesti voit kypsentää kokonaisuuden mikroaaltouunissa 3-5 minuutin ajan.)
*Nosta päärynäviipaleet pois irronneesta keitinliemestä, kuivaa talouspaperilla ja laita laakeaan uunivuokaan. Anna liemen hieman jäähtyä.
*Vatkaa kaksi munaa kevyesti haarukalla sekaisin ja jatka vatkaamista sitten sekoittaen joukkoon jäähtyneen keitinliemen. Kaada munaseos päärynöiden päälle uunipannuun.
*Paista uunissa 160°C:n lämmössä 20 minuuttia tai kunnes munaseos on hyytynyt. ("It should take approximately 5 minutes in a microwave" - mutta suosittelen ehkä munaseoksen kanssa harkitsemaan kahdesti sitä mikron käyttöä...)

Armenia: Lavash-leipää ja linssikeittoa

Arvaatteko, mikä heräsi juuri henkiin horroksen mailta? Mikä saapui varjoista ja pimeydestä valoon? Se on... aakkosmatka!

Nämä suorastaan raamatulliset sanakäänteet vievätkin aasinsiltaa pitkin Armeniaan, tuohon Kaukasian maahan, jossa joskus seisoi maan kansallissymboli, Ararat-vuori. (Nykyisin legendaarinen vuori on Itä-Turkissa. Raja siirtyi, ei se vuori.) Sillä vuorella taas on jotakin tekemistä ala-asteen uskonnontuntien ja Nooan arkin kanssa...

Jos vuori on legendaarinen, niin legendaarinen on myös leipä. Googletellessa lavash tuli vastaan hieman joka suunnalta. Ja lavash-leipä taas, väittävät, on muuten se sellainen, jota silloin samaisina raamatullisina aikoina murrettiin ja mutustettiin, joten sinne uskonnontunneille päädytään taas.























Lavashista on loputon määrä erilaisia reseptejä ympäri nettiä; pyöreää ja neliskulmaista, leivinjauheella, hiivalla tai kohottamatta, hunajalla tai maidolla, voilla tai öljyllä, pehmeää, rapeaa... Itse tein nostatusaineettomia, rapeita pyörylöitä. Mallina oli tämä ohje, joka tosin osoittautui ihan hirveän suolaiseksi, ja niinpä ainemäärät muotoutuivatkin lisäysten myötä omanlaisiksinsa. Mutta kuten sanottua, lavash-ohjeita löytää netistä ihan loputtomasti, olkoon tämä yksi lisää niiden joukkoon.

Leipää dipattiin linssi-aprikoosikeittoon, jossa maistuivat juustokumina ja sitruuna. Ohjeita armenialaiseen linssi-aprikoosisoppaan löytyy paristakin blogista. Kuvittelin olevani vuorenrinteen muori talvisena marraskuun päivänä, ja muikistelin tyytyväisenä kun maistui niin hyvältä!

Rapea armenialainen lavash-leipä

90 g vehnäjauhoja
90 g täysjyvävehnäjauhoja
0,5-0,75 tl suolaa (riippuu, kuinka vahvan makuista suolaa käytät)
3 rkl öljyä
110 g maitoa
seesaminsiemeniä

*Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Hiero sormenpäillä joukkoon öljy. Tee keskelle kuoppa, kaada siihen maito ja vaivaa tasaiseksi palloksi.
*Vaivaa taikinapalloa pöydällä noin viiden minuutin ajan. Laita sitten päälle kulho ylösalaisin ja jätä huoneenlämpöön vetäytymään noin 30 minuutin ajaksi.
*Jaa taikina kuuteen osaan ja kaulitse osat pyöreiksi tai pitkulaisiksi, noin parin millimetrin paksuisiksi levyiksi. Ripottele pinnalle runsaasti seesaminsiemeniä ja rullaa kaulinta vielä kerran levyn päällä niin, että seesaminsiemet tarttuvat leipään kiinni.
*Paista 200°C:n lämmössä uunin keskitasossa noin 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut hieman ruskeaa väriä. Varo paistamasta liikaa.























Armenialainen linssi-aprikoosikeitto

110 g punaisia linssejä
110 g kuivattuja aprikooseja
2 suurta perunaa
1,5 litraa kasvislientä
1 sitruunan mehu
2 tl juustokuminaa
2-3 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
(suolaa, pippuria)

*Huuhtele linssit ja kuivatut aprikoosit. Kuori ja paloittele peruna, paloittele kuivatut aprikoosit. *Mittaa kattilaan linssit, aprikoosit ja peruna. Kaada päälle kasvisliemi, lisää sitruunamehu, juustokumina ja puolet persiljasta ja anna kuumentua kiehuvaksi. Keitä hiljalleen noin 30 minuutin ajan.
*Lisää loput persiljasta. Maista, mausta tarvittaessa. (Soseuta halutessasi.) Tarjoile.

Palsternakkalastuja salaatissa

Salaatti on parempaa kun siinä on jotakin paahdettua. Ja juurekset tarjoaa parastaan ihan ohuiksi lastuiksi veisteltyinä, uunissa nopeasti käytettyinä ja käpristyneinä. Siispä palsternakkasalaatti, olkaa hyvät!























Palsternakka-juustosalaatti

palsternakkaa ohuina siivuina (sen verran, että viipaleet voi levittää yhdeksi kerrokseksi uunipellille)
1 tl öljyä
salaattia, kurkkua, kirsikkatomaattia, pala purjoa, viinirypäleitä, salaattijuustokuutioita
grana padano -juustoa

avokadoöljyä, balsamiviinietikkaa, suolaa, pippuria

*Kuori ja leikkaa pala palsternakkaa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi, veitsellä tai juustohöylällä. Mittaa öljy kulhoon, ja sekoittele sitten palsternakkaviipaleita kulhossa niin että öljyä tarttuu hieman pintoihin. Levitä viipaleet leivinpaperoidulle uunipellille ja lykkää 225°C:een uunin ylätasolle. Noin 3-5 minuutin kuluttua viipaleiden reunat ovat alkaneet käpristyä. Käännä uunin lämpö pois päältä, ja anna viipaleiden paahtua jälkilämmössä sillä välin kun valmistat salaattipohjan. Huolehdi, etteivät ohuet viipaleet pääse kärähtämään.
*Paloittele salaattitarpeet ja sekoita. Jaa salaattipohja lautasille.
*Asettele pinnalle palsternakkaviipaleita ja grana padano -juustosta veistettyjä lastuja.
*Mausta avokadoöljyllä, etikalla, suolalla ja pippurilla.

p.s. Kuva-arkisto muuten kertoi, että täähän on jo toinen palsterisalaatti tämän blogin historiassa! :)

Punajuuribuumi

Olen syönyt pari päivää borssikeittoa. Ihan mahtavaa lusikoitavaa se, vaikka unohdinkin Sen Olennaisen eli maustekurkun. En punajuurta sentään. Punajuurta ei juuri nyt voi unohtaa, se tulee ihanan purppuraisena vastaan monessa muodossa. Yhtä, toista jos kolmattakin punajuurisoppaa on näkynyt pitkin syksyä työpaikan lounaspöydässä. Vegemisissä on tehty punajuuripestoa, Kulinaarimurulassa burgereita. Yksi punajuurilempparini kummittelee myös mielessäni jatkuvasti: Prinsessakeittiön punajuurilasagnat. Ja sitten on tietty kapriksiset lindströminpihvit ja perinteiset punajuuriviipalepihvit ja vaikka mitä!

Vihdin Uutisissa, joka muuten on yllättävässä määrin ruokakulttuurin lähettiläs, tehtiin lokakuun puolivälissä omenaista punajuuripastaa. Sitä siis - kiitokset ohjeen valinnasta kanssaruokailijalle :)! Kun mukaan murusti juustoa tai ripotteli pähkinöitä, oli ateria aika kohdillaan.


















Omena-punajuuripasta (Ohje alunperin Elina Teerijoen kirjasta Sata ruokaa tähteistä)

400 g pastaa (laitoimme kyllä vähemmän)
1 omena
2 keitettyä punajuurta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
timjamia
mustapippuria
suolaa
2 dl ruokakermaa

*Keitä pasta.
*Raasta omena ja punajuuret, silppua sipulit. Kuullota sipulit öljyssä paistinpannulla, lisää raasteet ja parin minuutin kuluttua mausteet ja kerma. Anna hautua kannen alla noin 10 minuutin ajan.
*Sekoita kastike kypsän pastan joukkoon.
(*Ripottele annosten pinnalle juustoa tai pähkinöitä.)

Rahkateeleivät

Sohin aika usein kepillä muurahaispesää ja kaikenlaisia Kirjoittamattomia Sääntöjä. Kun leivon, roiskin menemään vähän miten sattuu, ja katson sitten onko lopputulos hyvä. Kun tekee mieli, syön vähän mitä sattuu, ja katson sitten onko fiilis hyvä.

Lähiaikoina olen nauttinut muun muassa kalapuikoista ja jääkaappikylmistä nakeista. Fiilis hyvä.


















Toisinaan taas syön hiillostettua lohitartaria. Toteutus blogikaverit, ohje Valion, sisältää lohta ja pippurijuustoa ja ilmestynee reseptisivuille lähitulevaisuudessa.


Lähiaikoina olen myös leiponut teeleipiä uuden maustetun chilirahkan inspiroimana. Rahka oli tullut ruokatalouteemme jo ennen kuin minut kutsuttiin Valiolle kokeilemaan sen käyttöä. Syvä niiaus koekeittiötä kohti, teeleipäohje oli kuin meille räätälöity. Paitsi että tietysti räätälöin sitä kotona vielä lisää, kuten tapoihini kuuluu. Tätä tullaan tekemään meillä ehkä melko monta kertaa uudestaan.

Fiilis hyvä, maku loistava.























Rahkateeleivät (2 isoa tai 4 normaalimpaa)

2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl vehnäleseitä
(alkuperäisessä ohjeessa ei ole leseitä, vaan 3 dl vehnäjauhoja)
2 tl leivinjauhetta
2 dl juustoraastetta
1 prk (200 g) Makea ja tulinen -rahkaa (tai vaihtoehtoisesti rahkaa johon on sekoitettu vaikkapa ripaus sokeria, chilikastiketta ja säilöttyä paprikaa tai jalapenoja)
1 dl maitoa
0,5 dl öljyä (alkuperäisessä ohjeessa sitä sellaista juoksevaa Oivariinia)
(1 omena raastettuna, jos sellainen sattuu kotoa löytymään)

tarjoiluun voita

*Sekoita kuivat ainekset kulhossa. Lisää loput ainekset. Sekoita nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa liikaa, ettei taikina sitkisty. Taikina on aika löysää, älä hämmästy,
*Leivinpaperoi uunipelti ja ripottele paperille hieman jauhoja. Jaa taikina esimerkiksi neljäksi kasaksi pellille. Ripottele pinnalle reilusti jauhoja ja taputtele tasaisiksi, noin 1 cm:n paksuisiksi teeleiviksi. Leikkaa jokainen leipänen vielä leivinpyörällä neljään osaan.
*Paista uunin keskiosassa 225°C:ssa noin 12-17 minuuttia tai kunnes väri on kauniin kullanruskea.

Marinoitu munakoisosalaatti

Lauantaiksi piti keksiä kepeä salaattiruoka, ja jääkaapissa odotteli täydellinen munakoisoyksilö. Olin viime viikonloppuna maistellut ihan uskomattoman maukkaita marinoituja munakoisoviipaleita, ja siitä syntyi inspis tähän ruokaan.























Kuningasideanani oli munakoisojen "pikamarinointi". Kuningasideat ei AINA osoittaudu nimensä mukaisesti, mutta tällä kertaa ei menty ihan metsään. Munakoisoviipaleet paahdetaan kypsiksi kuivalla pannulla, kipataan sitten kulhoon ja käännellään marinointiliemessä. Sienimäiset munakoisoviipaleet imevät tässä vaiheessa marinadia ja makua kuin - no, sienet, ja paahteinen paistopinta pitää kuitenkin samalla sen paahdetun fiiliksen mukana.

Yllättävän täyttävä tuo koisokaveri muuten, vaikkei mikään protskuvihannes olekaan. Jännä juttu, sillä ravintoainesisältö sinänsä on tosiaan aika lähellä esimerkiksi kesäkurpitsaa. Vaikuttaisiko korkeampi kuitupitoisuus kylläisyyden tunteeseen?


Munakoisosalaatti (kahdelle nälkäiselle, tai neljälle alkupalaksi)

1 munakoiso
n. 250 g pisara- tai kirsikkatomaatteja
1 keräsalaatti
pinjansiemeniä

Marinadi ja salaatinkastike:

2-3 tl valkosipulimaustettua oliiviöljyä (meillä marinoitujen oliivien purkista, voisi hyvin olla varmaankin vaikkapa aurinkokuivattujen oliivien öljyä, tai tietysti oliiviöljyä ja hiukan valkosipulia)
3 tl tummaa, makeaa balsamiviinietikkaa
1-2 tl vaaleaa balsamiviinietikkaa
3/4 tl juustokuminaa
1 tl hunajaa
1/4 tl merisuolaa
muutama rouhaisu mustapippuria

*Huuhtele munakoiso ja leikkaa se viipaleiksi. Jos epäilet munakoison olevan kitkerää, voit itkettää sitä hetken aikaa, eli ripotella viipaleille suolaa ja pyyhkiä noin viiden minuutin kuluttua pintaan kertyneen suolanesteen paperilla pois.
*Valmista kahvikuppiin tai pieneen kippoon marinadiliemi sekoittamalla ainekset keskenään.
*Kuumenna paistinpannu keskilämmölle ja varaa viereen kulho. Paahda munakoisoviipaleita kuivalla pannulla noin pari-kolme minuuttia kummaltakin puolelta. Viipale on riittävän kypsä, kun näet pinnoissa siellä täällä rusehtavaa sävyä, ja kun paistovälineellä tökätessä viipale on niin pehmeä, että päästää välineen kepeästi lävitseen.
*Sitä mukaa, kun satsi viipaleita on paistunut, kippaa viipaleet kulhoon ja lusikoi pintaan marinadilientä vähän kerrallaan. Jatka samaan malliin ja viipaleita kulhossa käännellen, kunnes kaikki viipaleet on paistettu ja ne ovat saaneet marinadikerroksen pintaansa.
*Puolita pisaratomaatit ja sekoita puolikkaat koisoviipaleiden sekaan kulhoon.
*Paahda pinjansiemenet kuivalla paistinpannulla.
*Kokoa salaatti lautasille: revi pohjalle keräsalaattia, lusikoi mukaan munakoisoviipaleita ja tomaattia ja ripottele lopuksi pinnalle pinjansiemeniä.

Kylmää ja kuumaa eli cocktailkutsut telkkarin ääressä

Eräänä arki-iltapäivänä oli tarkoitus lähteä eräille kekkereille, joilla olin fiilistellyt saavani savulohta ja valkoviiniä. Suunnitelma muuttui, ja mentiinkin kaupan kautta kotiin. Vauhdikkaan työviikon keskellä melkoisen rentouttava ja mukava vaihtoehto sekin, nimittäin.

Mikä parasta, sieltä kaupastakin sai savulohta, ja kaupan viereisestä kaupasta valkoviiniä! Kekkerihengessä sitä lohta laitettiin pikkuiselle leipäselle kahdella tapaa. Sitten menin lautasen kera sohvalle, jalat jakkaralle ja telkkari päälle. Ihan parasta.























Lämpimät rieskat

pieniä perunarieskoja, esim Oululaisen
oliiviöljyä
lämminsavulohta
hienonnettua kevätsipulia
juustoa
tomaattiviipaleita

*Levitä rieskat leivinpaperoidulle uunipellille. Sudi pohjalle ja reunoille hieman oliiviöljyä. Voit myös käyttää esim. öljymarinoitujen oliivien tai aurinkokuivattujen tomaattien öljyä.
*Pinoa leivälle lämminsavulohta, kevätsipulia, juustoviipale ja tomaattiviipale. Pirskota halutessasi pintaan vielä pari tippaa öljyä.
*Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa noin 10-15 minuuttia tai kunnes juusto on saanut väriä ja rieskapohja on öljyn vuoksi rapsakoitunut.

Lohitahna kylmälle rieskalle

n. 150 g lämminsavulohta haarukalla hienonnettuna
200 g ranskankermaa
pari kevätsipulin vartta hienonnettuna
1-2 tl piparjuuritahnaa
ripaus mustapippuria

*Sekoita tahnan ainekset keskenään. Tarjoile perunarieskan päällä.