Kesäinen kurkku-perunamuhennos ja paistettu lohi

Mari kirjoitti kasaantuvista ruokalehdistä. Tunnistan ongelman. En vaan pysty heittämään pois Glorian Ruoka&Viinejäni enkä (luojan kiitos satunnaisia) Allt om Matejani tai BBCGoodFoodejani. Ei tuu mitään.

Vaan ehkäpä voisin keventää paperitaakkaa käymällä läpi erästä sekalaisia reseptejä tursuavaa kansiota? Ja millä pettämättömällä metodilla: kokkaamalla ohjeen, kirjoittamalla sen blogiin ja heittämällä paperiversion menemään! Uujea, tätä menoa kansioni on keventynyt grammakaupalla jo ensi vuosisataan mennessä!























Oivalluksen ja jonkin vanhan kesäisen RuokaPirkka-lehden inspiroimana syntyi kurkku-perunamuhennosta paistetun lohen seuraksi. Repäisty reseptisivu luki kai paperiroskista sivuavia ajatuksiani, sillä se katosi jäljettömiin jo kokkauksen aikana. Vaan laitetaan ylös mitä todellisuudessa tapahtui.

Suosittelen kokeilemaan, sekä papereihin sukeltamista että tätä ruokaa!

Paistettua lohta ja kurkku-perunamuhennosta (kahdelle)

noin 6-8 uutta perunaa
tilkka öljyä paistamiseen
2 pientä sipulia tai punasipulia, mieluusti kesäisestä nipusta
1/2 kurkku
1 rkl kapriksia (liotettuna ja) hienonnettuna
1 dl kermaa
mustapippuria
tuoretta tilliä hienonnettuna

tilkka öljyä paistamiseen
n. 400 g lohifileetä
merisuolaa, mustapippuria

sitruunalohkoja

*Keitä perunat lähes kypsiksi ja kuutioi ne reilun kokoisiksi palasiksi. Kuutioi palasiksi myös kurkku.
*Ripottele lohifileen pinnalle suolaa ja pippuria, anna maustua noin 10 minuutin ajan.
*Hienonna sipuli ja kuullota sitä öljytilkassa pannulla keskilämmöllä muutaman minuutin ajan.
*Lisää pannulle peruna- ja kurkkukuutiot, kaprikset sekä kerma. Sekoittele keskilämmöllä vielä muutaman minuutin ajan, kunnes kerma näyttää imeytyneen kuutioihin. Mausta mustapippurilla ja tillisilpulla, sekoita ja siirrä lämpimään astiaan odottamaan siksi aikaa, että paistat lohipalat. Pyyhkäise pannu puhtaaksi vaikkapa talouspaperilla.
*Leikkaa lohifile haluamasi kokoisiksi paloiksi. Kuumenna pannulla keskilämmöllä tilkka öljyä, lisää pannuun lohipalat nahkapuoli alaspäin. Anna paistua muutaman minuutin ajan, käännä sitten ja paista vielä toiselta puolelta. Palojen sivusta voit seurata kalan kypsymistä. Jos haluat mehukasta ja pehmeää kalaa, jätä keskiosa aavistuksen verran punertavaksi; jos taat kuulut rapean ja kuivakamman kalan ystäviin, paista paloja pidempään.
*Tarjoile muhennoksen ja kalan kanssa sitruunalohkoja.

Salaattikesän paluu

Olin naputtamassa otsikoksi "Salaattikesä", kunnes hämärät muistikuvat ja googlailu kertoivat, että samoin ovat otsikoineet Pastanjauhajat, Lilyn Keittiössä, kaupungissa sekä - kappas - meikäläinen! Palataan siis perusasioihin.

Viikonloput on parhaillaan näet sellaista reissumätön, pizzan ja grillailun fiestaa, että viikolla on pakko saada viileää salaattia napaan. Tekee hyvää.























Tähän kuvaukselliseen, kylmään ilmestykseen laitoin, BBCGoodFoodin inspiroimana, keitettyä pastaa, suikaloitua kurkkua, vihreitä papuja, tilliä, katkarapuja sekä turkkilaista jogurttia. Vauhdilla kasattu ruokalaji olisi kaivannut lisämakua: vaikkapa dijon-sinappia tuomaan potkua, tai sitten hieman kiehautettua fenkolia makeuttamaan kokonaisuutta (ja fenkolihan se siellä alkuperäisessä ohjeessa komeileekin).























Kesän makeus pääsi loistamaan meloni-fetasalaatissa, jonka tekoon yllytti mainio Herkku&Koukku -blogi. Yleensä olen hunaja- ja cantaloupemelonien joukkueessa, mutta tällä kertaa vesimeloni osoittautui päteväksi vaihtoehdoksi. Mukana siis salaatinlehtiä, kurkkua, vesimelonia, fetajuustoa ja paahdettuja siemeniä. Mahtavaa hellepäivän ruokaa!




















Viimeiseksi, vaan ei vähäisimmäksi, mainittakoon, että mut on vallannut kaalihulluus, joka on kuplinut pinnan alla reilun vuoden. Eli siitä asti, kun luin Korianteria-Liinan kaalipostauksen. Kaalia kaalia kaalia kaalia kaalia. Voisin syödä kaalisuikalesalaattia vaikka koko ajan, jos vaan eteen kannettaisiin. Onneksi valmistuskaan ei ole vaikeaa, ja viimeisimmästä valkosipulisesta versiosta tuli niin hyvää että huudellaan siitä nyt vielä ruokaohjeenkin muodossa. Tähän malliin:

Valkosipulinen kaalisalaatti (vähän niinkun pizzerian kaalisalaatti, juunou, mutta vielä parempaa)

1 pienehkö kesäkaali, olisiko vajaan kilon
pari porkkanaa
5 rkl rypsiöljyä
3 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
6 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
1/2 tl laadukasta merisuolaa
mustapippuria

*Suikaloi kaali ja porkkana ohuiksi, raastemaisiksi suikaleiksi. Käytin tähän isoa keittiöveistä koska kaalin pilkkominen on hauskaa, eikä haittaa vaikkei koko ajan tulisi niin ohuen ohutta, mutta monitoimikone tai vaikka raastinrautakin varmasti toimii. Kippaa suikaleet suureen kulhoon.
*Hienonna valkosipulinkynnet mahdollisimman pieneksi silpuksi. Tai jos omistat valkosipulinpuristimen, käytä ihmeessä sitä.
*Sekoita pienessä kulhossa valkosipuli, öljy, etikka, sokeri, maukas merisuola ja haluamasi määrä mustapippuria. Kaada sitten kastike kaaliraasteen joukkoon ja sekoita huolellisesti. Anna kaalisalaatin vetäytyä jääkaapissa ainakin parin tunnin ajan.

Kesäkeitto vie kielen

Kesäkeitto ehti olla kanssaruokailijan toivelistalla hetken, mutta vain suhteellisen lyhyen hetken. Paloin nimittäin itsekin halusta päästä kokeilemaan Glorian Ruoka&Viini -lehden pari vuotta sitten vesille laskemaa kesäsoppaohjetta, jonka ainakin Mari ja Eeva ihan hiljan bloggasivatkin.























Olen ymmärtänyt, että tämä kermainen versio sopii mahtavasti kesäkeiton vieroksujien käännyttämiseen. Tämän katon alla ei homman nimi tosiaankaan ollut se, vaan päinvastoin, haussa oli hyvän keittomuiston kertaus, ja hippasenkin erikoisempi keittoprojektini sai osakseen jännittyneitä kommentteja:

"Mä voin auttaa sua ja hämmentää tätä suurusta. Mutta mitähän tästä oikeen tulee..?"
"Mitä?! Miksi kokonaisia herneenpalkoja?! Tuleekohan tästä nyt yhtään samanlaista kuin ennen?!"

Vaan ei tälle kermaiselle kesäkeitolle voi muuta kuin hymistä tyytyväisenä. Ihan törkeen maukasta. Kesäkeittona se tulee tietysti syödä tuoreeltaan, mutta maut syvenevät ihanasti heti kun keitto vähän levähtää. Jäähtyvää lientä oli vielä Ihan Pakko maistella kattilasta ennen jämäjääkaapitusta.

Ne kokonaiset herneenpalot on muuten höpsö ja kuituinen kuriositeetti, ainakin kun kyseessä on se torilta kannettu peruslajike. Suosittelen perkaamaan jo keittelyvaiheessa ihan herneiksi sopan sekaan.























Kermainen kesäkeitto (oma versioni Pumpkin Jamin ohjeesta, joka puolestaan noudattelee Glorian Ruoka&Viinin 4/2010 ohjetta)

noin litra kiinteitä varhaisperunoita (tässä versiossa siis kyseessä iso ja perunainen keitto)

3 uutta porkkanaa

1 pieni kukkakaali

2 kesäsipulin vaalea sipuliosaa

muutama kourallinen tuoreita herneitä perattuna (ja voi sinne koristeeksi niitä herneenpalkojakin laittaa)
1 l kiehautettua vettä ja sopivasti hyvää kasvisliemikuutiota tai fondia (eli kasvislientä, toisin sanoen)

Suuruste:
3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl sherryä (esikuvaversioissa 1 dl valkoviiniä, mutta sherry toimi aika kivasti!)
2 dl kuohukermaa
2 dl vettä

Lisäksi:
valkopippuria myllystä
(merisuolaa)
(kevätsipulin varsia)

*Pese perunat ja porkkanat ja paloittele ne. Paloittele myös kukkakaali, viipaloi sipuli.
*Laita perunat ja porkkanat kattilaan. Kaada päälle sen verran kasvislientä, että kasvikset peittyvät. Keitä kasviksia noin 5-10 min. Lisää kukkakaali ja sipuli. Jatka keittämistä, kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä, noin 5 minuuttia lisää.
*Kasvisten kiehuessa valmista suurus toisessa kattilassa tai pienessä pannussa. Sulata voi, sekoita jauhot joukkoon ja anna niiden kypsyä hetki, mutta älä ruskista. Kaada sherry ja sen jälkeen kerma kattilaan koko ajan vatkaten. Huuhtele kermapurkki vedellä ja kaada vesi kattilaan koko ajan sekoittaen. Anna seoksen kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.
*Kaada kermasuurus kasvisten joukkoon. Lisää herneet. Kiehauta. Mausta valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla. Halutessasi silppua keiton pinnalle kevätsipulin varsia.

Porvoon ihmeet

Kävin päiväretkellä Porvoossa. Kaupungissa, johon on Helsingistä oikeasti ihan hämmentävän lyhyt matka. Sain inspiksen lähtöön Kokkia viinissä -blogin viikonloppumatkailuraportista. Porvooseen, hus, kaikki lähistön ihmiset, jotka ette vielä ole sinne retkeilleet!























Porvoon keskustassa on vanhaa ja kaunista, suloista ja pientä. Jos tahtoisin näyttää Suomi-turistille, miltä toivoisin kaikkien suomalaisten pikkukaupunkien näyttävän, veisin turistin Porvooseen.

Etenkin vanhassakaupungissa on hienoa, paikoitellen jotenkin vähän liiankin fiiniä minulle. Harkitut putiikit toistelivat vaaleita saaristolaissävyjä ja harrasta historiaa, mutta toisinaan jäin kaipaamaan rohkeutta ja omaperäisyyttä. Vaan omaperäisiä ja muuten vaan mahtavia löytöjä Porvoon keskustan maisemissa tehtiin silti! Niistä poimintoja seuraavassa.









































Kävimme lounaalla Fredrikan Lähteessä (Runeberginkatu 18). Paikka kertoo olevansa hyvän olon talo, ja siellä pidetään mm. joogakursseja, mutta saman katon alle mahtuu myös viihtyisä kahvila-ravintola. Yhdeksän euron lounashintaan sisältyi salaattipöytä hummuksineen, ituineen, kasvispyöryköineen ja marinoituine fenkoleineen, sekä lämpimänä ruokana todella maukkaaksi yrttimaustettu ratatouille linssiriisin kera. Paikka on hieman sivussa vanhankaupungin vilinästä, mutta todella viihtyisä, ja mikä tärkeintä, ruoka oli hyvää! Ihan vierestä löytyy myös J. L. Runebergin kotimuseo.























Lounaan jälkeen istuttiin puistossa syömässä Pienestä Suklaatehtaasta ostettuja tryffeleitä. Pieni Suklaatehdas (Kirkkotori 1) oli nimensä mukaisesti todella pieni, mutta käsintehdyt maut olivat suuria ja suussasulavia. Villisuklaa- ja kardemummatryffelit taisivat olla omia lemppareitani. Myymälästä voi lasin läpi tarkkailla suklaamestarin puuhia keittiön eli tehtaan puolella.


















Tehtaista puheenollen, tiesin, että WSOY:n tehtaanmyymälässä (Mannerheiminkatu 20) on tarjolla alennus- ja poistoeriä, mutta edulliset hinnat hämmästyttivät silti. Suosittelen kaikille ruoka- ja muiden kirjojen ystäville! Saattaa löytyä jotakin jännää. Omasta ostoskoristani löytyivät Parhaat ruokasienet ja sieniherkut -kirja sekä ihana Reilusti ruskeaa, 70-luvun fiilistelykirja. Kumpainenkin maksoi noin 15 euroa, ja yhteishinnasta napsaistiin vielä kassalla viisi euroa kampanja-alennusta pois. Ei paha!


















Anton&Anton löytyy nykyään Helsingistäkin, mutta tahdoin käydä alkuperäisessä Porvoon myymälässä (Jokikatu 7). Anton&Anton oli (porvoolaiseen tyyliin) pieni, mutta sieltä löytyi toki vaikka mitä kiinnostavaa. Vaikka tarjonta olikin luomu- ja lähiruokaa, oli Porvoon Anton&Anton jotenkin tunnelmaltaan ja sisustukseltaan ihanan tavallinen ja helposti lähestyttävä. Ei liian maanläheinen, muttei liian hienokaan. Tykkään itse ihan kaikenlaisista ekokaupoista, mutta jos kaupan imago on liiaksi erikoiskaupan oloinen, suuntaan tai toiseen, voi olla että joku joskus jättäisi astumatta sisään. Mukaani tarttui tässä kesän huumassa muun muassa Furikake-mausteseosta, koska purkki sisältöineen oli vaan niin mielettömän kauniin näköinen.



















Astia-asioissa taasen on hyvä poiketa Porvoon Pajan liikkeeseen (Välikatu 8), etenkin jos tykkää värikkäistä, keraamisista kipoista ja kupeista. Löysin poistokorista pari kauniin epätasaista pikkukippoa, jotka sopivat vaikkapa pöytäsuolalle tai sushi-soijakastikkeelle. Priimat pikkuserkkunsa poseeraavat kuvassa vasemmalla.























Jätskihimo kannattaa Porvoossa taltuttaa uudessa IcePop-jäätelöbaarissa (Runeberginkatu 36). Makuvalikoima on hurmaava, ja listan edessä joutuikin hetken mietiskelemään. Lakka-valkosuklaajätski osoittautui loistovalinnaksi.

Oli ansio sitten turistien tai ahkerasti asioivien asukkaiden, tuntuu Porvoossa olevan hurjan paljon mielenkiintoisia paikkoja ja vaikkapa ravintoloita pienehköksi suomalaiseksi kaupungiksi. Kannattaa lukaista esimerkiksi Sillä Sipuli -blogin juttu ravintola Timbaalista.

Ja kannattaa käydä siellä Porvoossa!

p.s. Vielä yhden Porvoo-kesätärpin lisää voi bongata Paulig Cafén puolelta!