sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2012

Makrillitahnaa olympiahengessä

Urheilu ei yleensä liikuta allekirjoittanutta oikeastaan millään tavalla. Lontoon mittelöiden avajaisissa oli kuitenkin niin paljon lapsikuorolaisia ja rumpuja ja valoja ja brittiläistä meininkiä, että ihan herkistyin. Alkoi kamalasti tehdä mieli antaa vähän jotain rispektiä Iso-Britannian suuntaan. Oli se niin hienoo.

Se rispekti muotoutui tietty savumakrillitahnaksi, jota tein kauraleipäpalasten välissä natustettavaksi. Nam. Alkuperäinen, hieman muokkaamani ohje on Jamie Oliverin 30 Minute Meals -kirjasta. Joko minä tai Jamie löi sitruunan määrässä vähän yli, joten jatkoin tahnaa vielä kurkkuraasteella. Ohjeeseen vähensin sitruunan määrää puolikkaaseen.

























Savumakrillitahna (riittää ainakin neljälle brittifanille)

1 ruokalusikallinen piparjuuritahnaa
n. 200 g savumakrillia
200 g maustamatonta tuorejuustoa (diggaan itse Ingmanista sekä Pirkasta, molemmissa on täyteläisen kermainen maku eikä jauhoista suutuntumaa)
muutama tuuhea persiljanoksa
1/2 luomusitruunan mehu (jos sitäkään)
1/2 luomusitruunan raastettu kuori
pieni nippu retiisejä
1/2 kurkku
(pari lusikallista ranskankermaa)
tarjoiluun leipää

*Mittaa korkeaan ja kapeaan kulhoon piparjuuritahna ja tuorejuusto. Irroita makrillista nahka ja katso ettei mukana ole ruotoja, murusta kala kulhoon. Saksi joukkoon myös persilja, lisää sitruunanmehu ja raastettu kuori. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.
*Huuhtaise retiisit ja leikkaa ne puolikkaiksi tai neljäsosiksi.
*Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi, valuta ja painele siivilässä ylimääräiset nesteet pois. Sekoita sitten kurkkuraaste ja retiisit tahnaan. Halutessasi voit tehdä tahnasta vielä kermaisemman parilla ranskankermalusikallisella.
*Tarjoa hyvän leivän kanssa.



perjantaina, heinäkuuta 27, 2012

Kesähitillinen kermaa ja sitruunaa

Joka vuosi jotkut reseptit nousevat suosikeiksi: ilosanoma leviää blogista toiseen kun lopputulos vaan on niin toimiva.

Tämän vuoden kesähitti suomalaisissa ruokablogeissa taitaa olla aika suvereeni.
Vai mitä sanotte tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä ja tästä? Jep, ainakin nämä kaikki lemon possetit ovat keväältä tai kesältä 2012. (Kokkeillaan-blogi kävi edellä jo vuonna 2011). Tartteeks vielä sanoa, että tää oli ihan mielettömän hyvää?























Ymmärrän sen, että sitruuna ja kerma maistuu yhdessä hyviltä. Ymmärrän sen, että sitruuna saostaa kermaa. Mutta voisiko joku kemiaa ymmärtäväisempi selittää, miten onnistuin, siis ihan oikeasti onnistuin, olemaan juoksettamatta koko hässäkän? Saan yleensä kaiken hiutaleiksi. Pelasin varman päälle sekoittaen kaadettavaan sitruunamehuun ensin pienen määrän kiehautettua kermaa, mutta silti. Miten se pysyi tasaisena? Rakkautta.

Lemon posset (kolme pientä tai kaksi vähän reilumpaa annosta)

1/2 dl sitruunamehua (tarvitset yhden sitruunan)
3/4 dl sokeria
2 dl kuohukermaa

*Purista sitruunasta mehu ja mittaa sitä kippoon 1/2 dl.
*Mittaa kerma ja sokeri pieneen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi, keitä 3 minuuttia kunnolla poreillen, ja koko ajan sekoitellen.
*Nosta kattila liedeltä. Sekoita ensin lusikallinen kermaseosta sitruunamehuun. Sekoita sitten sitruunamehu kattilassa olevan kermaseoksen joukkoon.
*Kaada seos kahteen tai kolmeen pieneen lasiin tai muuhun jälkiruoka-astiaan. (Tai jos haluat kokeilla hienoja vinoja vanukkaita, lusikoi seos varovasti kallistetun lasin pohjalle, ja aseta sitten kallelleen jääkaappiin.)
*Anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolmen tunnin ajan.
*Tarjoa tuoreiden marjojen tai hedelmien kanssa.



keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2012

Parsakaali-possumureketta

Tässä on Meat Loaf:





ja tässä on sen kaima yhdessä perunasalaatin kanssa:























Ihmettelin Herkullista helposti -kirjan "jauhelihalimppua" hetkisen, kunnes tajusin että ruokalajin nimi taitaa olla käännöskukkanen. Ruotsista, norjasta tai vaikka sitten englannista. Meillä lihaleipä tunnetaan paremmin murekkeena, ja tässä versiossa se lihaosuuskin meinasi jäädä parsakaalin varjoon kun vähän innostuin. Nimittäin korvaamaan alkuperäisen ohjeen porkkanaa reilulla parsiksella. Kannatti innostua, tästä tuli tosi hyvää!

Lihamureke parsakaalilla

1 varsisellerin varsi pienen pieneksi pilkottuna
1/2 parsakaali (tai yksi kesäinen pikkuparsakaali) pienen pieneksi pilkottuna
1 kesäsipuli pienen pieneksi pilkottuna
500 g jauhelihaa (luomutilan possua, ei turhan rasvatonta)
1 tl suolaa
1/2 dl kaurahiutaleita
1/2 tl mustapippuria
muutama tippa Tabascoa
1 nippu persiljaa silputtuna
1 tl sinappia
2 munaa
3 rkl ketsuppia
1 rkl ruskeaa sokeria
1 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli ohuina renkaina

*Sekoita vihannekset ja jauheliha ja vaivaa sitkeäksi taikinaksi. Itse käytin tähän vaiheeseen sähkövatkaimen taikinakoukkuja, hyvin toimi.
*Lisää joukkoon kaurahiutaleet, pippuri, Tabasco, persilja, sinappi ja munat, ja vaivaa tasaiseksi.
*Asettele taikina leivinpaperoituun uunivuokaan murekkeeksi.
*Sekoita kulhossa punasipulirenkaat ja oliiviöljy.
*Kiehauta kattilassa ketsuppi ja sokeri, kunnes sokeri on sulanut. Jäähdytä hieman, ja levitä ketsuppi-sokeriseos sitten murekkeen pintaan esimerkiksi pullasudin avulla. Painele pintaan vielä punasipulirenkaat.
*Paista 180°C:ssa 60-70 minuuttia tai kunnes mureke on läpeensä kypsä. Voit kokeilla pistää mureketta terävällä veitsellä: jos ulos tihkuva neste on kirkasta, se on sisältä kypsää.
*Anna vetäytyä 15 minuutin ajan ja tarjoile.



Tässä vielä perunasalaatin ohje, sekin samasta kirjasta kotoisin, tomaattilisäyksen kera tosin:

Kreikkalainen perunasalaatti

500 g keitettyjä perunoita
3 kesäpunasipulia ohuina renkaina
1 mieto punainen chili ohuina viipaleina
50 g oliiveja
200 g feta- tai salaattijuustoa kuutioina
2 rkl silputtua persiljaa
tomaatteja lohkottuna, sisus ja siemenet poistettuina
oliiviöljyä
suolaa, pippuria

*Sekoita perunat, sipulit, chili, oliivit, juusto, persiljat ja tomaattilohkot kulhossa kevyesti. Kaada päälle reilu loraus hyvää oliiviöljyä, nostele hieman. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria.

maanantaina, heinäkuuta 23, 2012

Bloody Mary

Bloody Mary oli täydellinen aloitus eiliselle sunnuntaiaterioinnille. Tämä Mary on tomaateiltaan tuore, raikas, aika keveä alkoholipitoisuudeltaan, suolainen ja hiukan mausteinen. Tämä Mary myös flirttailee härkien kanssa, sillä tärkeä täyteläinen maku tulee lihaliemestä. Ja täysipainoinen lihaliemi-tomaattidrinksu taas taitaa olla Bloody Bull, ellen ihan väärässä ole.






















Bloody Mary (neljä pienempää tai kolme isompaa lasillista)

7 tomaattia
9-10 jääpalaa (tai vastaava määrä jäämurskaa)
2 tl Worchestershire-kastiketta
1-2 tl Tabascoa
1/2 sitruunan mehu
1 dl vodkaa
1/2-1 dl vahvaa lihalientä jäähtyneenä
1/4 tl merisuolaa
(pippuria)
tarjoiluun sellerinvarsia

*Kiehauta kattilassa runsaasti vettä. Kuori tomaatit kalttaamalla ne ensin: Tee terävällä veitsellä tomaatin toiselle puolelle ristiviilto, tartu haarukalla toiselta puolelta, upota kiehuvaan veteen muutamaksi sekunniksi, nosta sitten pois ja kuori tomaatti ristiviillon kohdasta lähtien. (Tomaatit kaltattuasi voit valmistaa samassa kattilassa lihaliemen: Kaada kattilasta vesi pois jättäen jäljelle vain desin verran, ja liota sitten kiehuvaan veteen hyvää fondia tai kuution muruja.)
*Kasaa kuoritut tomaatit kannuun ja surauta sitten sauvasekoittimella tasaiseksi mehuksi. Laita jääkaappiin viilentymään.
*Mittaa shakeriin (elikkäs sellaiseen ravistimeen, tai johonkin muuhun ravistuksenkestävään asiaan) jääpalat, maustekastikkeet, sitruunamehu ja vodka. Ravista tarmokkaasti, kunnes seos on kokonaan kylmää.
*Kaada ja sekoita ravistettu seos tomaattimehun joukkoon. Lisää ensin pieni ripaus merisuolaa ja 1/2 dl lihalientä, maista ja lisää halutessasi toista tai molempia.
*Kaada juoma laseihin. Koristele halutessasi rouhitulla mustapippurilla. Laita kuhunkin lasiin sekoitustikuksi sellerinvarsi.

perjantaina, heinäkuuta 20, 2012

Possu-tomaattipasteijat

Pideltiin tänään hellettä kesäisesti uunin ääressä, kun tehtiin ruoaksi kaalikääryleitä. No mut kun vapaapäivä vaan ON vapaapäivä! Kääryleistä tuli hyviä, mutta ehkä vielä paremmin onnistuivat yllättämään jämätäytteestä tehdyt pasteijat.


























Lisäsin possunjauheliha-kaali-sipuli-bulgurseokseen siis muutaman silputun aurinkokuivatun tomaatin, runsaan nipun ruohosipulia ja reilun teelusikallisen harissa-tahnaa. Erityisesti viimeksimainittu toimi jauhelihan kanssa todella hyvin pasteijoiden täytteenä!

Koska näitä voisi tehdä ihan itsensäkin vuoksi eikä vain tähdemielessä, koetan arvioida ohjeeseen suuntaa-antavat ainemäärät:

Harissa-tahnalla maustetut jauhelihapasteijat (1-2 pellillistä pasteijoiden koosta riippuen)

n. 200 g luomuporsaan jauhelihaa (raakaa vielä tässä vaiheessa)
1 kesäsipuli hienonnettuna
(hieman kesäkaalia hienonnettuna)
1 dl keitettyä bulguria tai puuroriisiä
1 pieni kananmuna
ripaus merisuolaa ja valkopippuria
reilu 1 tl harissa-tahnaa
3-4 aurinkokuivattua tomaattia silputtuna
runsas nipullinen ruohosipulia hienonnettuna

500 g valmista voitaikinaa ohueksi levyksi kaulittuna

voiteluun siirappi-vesiseosta

*Sekoita jauheliha, sipuli, kesäkaali, bulgur/riisi ja kananmuna, ja paista seos sitten rapsakaksi ja kypsäksi muruksi pannulla.
*Sekoita joukkoon harissa-tahna, aurinkokuivatut tomaatit ja ruohosipuli. Maista, mausta tarvittaessa vielä suolalla ja/tai pippurilla.
*Leikkaa kaulittu voitaikina haluamasi kokoisiin ja muotoisiin paloihin, täytä täyteseoksella, kostuta palasen reunat vedellä ja painele pasteijoiksi.Voitele paistovalmiit pasteijat siirappi-vesiseoksella, jotta saat pasteijoihin niiden paistuessa kauniin ruskean värin.
*Paista 225°C:ssa pasteijoiden koosta riippuen noin 10-15 minuutin ajan.


maanantaina, heinäkuuta 09, 2012

Oma mysli, paras mysli

Ehdin tapani mukaan jahkailla pitkään, tällä kertaa myslin kokeilemista. Mutta sitten kevään taittuessa kesäksi kohtasi toisensa kolme onnellista sattumaa. Sain ystävältä lasipurkin, sain Risentalta kokeiltavaksi uusia siemeniä ja siemensekoituksia, ja löysin Soppaa ja silmukoita -blogista mysliohjeen, jota lähdin soveltamaan.



Nyt on kokeiluja ja hienosäätöä jo muutaman kierroksen verran takana ja timantti on hioutunut juuri omaan makuuni. Pellavansiemenet ovat tärkeitä, jotta suussa muodostuu tietty pehmeä tuntuma; hyvää mutta voimakasta seesamia taas pitää käyttää varovasti, jos ollenkaan. Auringonkukan- ja kurpitsansiemenistä taas osan voi korvata vaikkapa Risentan salaattisekoituksella, jossa on mukana pinjansiemeniäkin. Tättärää, tässä se tulee:


Jyvähyvää eli herkkumysli (reilu, noin litran purkkiin menevä annos)

3 dl kaurahiutaleita (ei pika-)
2 dl ruisrouhetta (=rouhittuja ruisjyviä)
1 dl pellavansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl seesaminsiemeniä
1/2 dl juoksevaa hunajaa
2 rkl ruokaöljyä
(kourallinen rusinoita tai kuivattuja karpaloita)

*Sekoita kulhossa keskenään ensin hiutaleet, rouhe ja siemenet. Sekoita sitten huolella joukkoon hunaja ja ruokaöljy. Levitä tasaiseksi levyksi leivinpaperoidulle uunipellille. Paahda 120°C:ssa uunin keskiosassa noin 40 minuutin ajan. Halutessasi voit laskea lämpöä 100°C:een tai vaikka pidentää paahtoaikaa melkein tuntiin: paahto vaikuttaa makuun ja tuo sopivaa jännitystä ja eroa myslierien välille.
*Anna myslin jäähtyä. Kaada se sitten leivinpaperin avulla puhtaaseen säilytysastiaan. Halutessasi voit tässä vaiheessa sekoittaa myslikerrosten väliin rusinoita tai kuivattuja karpaloita. Jos myslimassa tuntuu jähmettyneen paikoitellen levymäiseksi, olet herkun äärellä: riko levyä hieman vaikka lusikalla, niin sinulla on herkullisia muromyslipaakkuja.


perjantaina, heinäkuuta 06, 2012

Kesä-kukkuu

Takana on huikean tiivis touko-kesäkuu töiden parissa, samoin takana on lyhyt mutta rentouttava loma joka sujui näyttöruutua karttaen, edessä taas aurinkoisia heinäkuun päiviä ja toivottavasti kohtuullisen sopivasti tasapuolisesti kaikenlaista tekemistä. Noin niinku että työsellaista ja muuta tasapainoisessa määrin.

Halusin tähän väliin tulla kertomaan, mitä sain todeta kesäreissuilla eksoottiseen Länsi-Suomeen. Siis sellaista, että...

...jos ajaa kakkostietä Porin kohdalla, tarvitsee tehdä vain parinsadan metrin poikkeama reitiltä, niin on Ullan Pakarin (Kraftmanintie 2) pihassa. Jos on pihassa arkiaikaan (toisin kuin me), pääsee vielä leipomon myymäläänkin. Sunnuntainakin tuntui juhlalliselta käydä katsastamassa, mistä pihapiiristä lempileipäni on kotoisin. (Onneksi Ruiskakkoa saa perjantaisin myös Helsingin Sokoksen S-marketista.)






















...Pizzeria Milano Kristiinankaupungissa leipoo erittäin hyvät pizzat! Pizza, vanhat kauniit talot ja mainio  Pukinsaari Camping olivat pop, vaikka kaupunki olikin kovin hiljainen. Oon tainnut käydä Kristiinankaupungissa joskus markkina-aikaan, silloin siellä on eri tavalla vipinää. Kuva ei liity pizzeriaan, vaan lätty löytyy osoitteesta Merikatu 35, siitä K-Supermarketia vastapäätä.



...mikäli on kiinnostunut arkimuseoista, niin hiljaisenkin Kristiinankaupungin helmi on Lebellin kauppiaantalon museo. Suklaakonvehdin näköiset jutut ovat oikeasti ikuvanhoja kakkumuotteja. Suolamakasiinin hirret oli suolan pehmittämät, enpä tiennyt että sellaiseenkin se suola-kelmi pystyy.

...Kaavya Cuisine Vaasan keskustassa (Vaasanpuistikko 17) tarjoilee ihan mielettömän maittavaa intialaista ruokaa suurin annoksin. Lounasaikaan paikalle osuneena suosittelen osumaan paikalle lounasaikaan. Annos ei tuntunut yhtään "lounasversiolta" (noin niinkun ikävässä mielessä) kokonsa tai makunsa puolesta, hinta on melkein puolet edukkaampi ja samaan hintaan sisältyy intialaisittain maustetut salaatit, naan ja salaattipöydässä tarjoiltava jälkkäri.























































...jos Vaasan suunnalla autoilee, kannattaa ehdottomasti ajella Raippaluotoon ja Snickarsin kalakauppaan (Strandgränd 11, Norra Vallgrund) asti. En ole maistanut tuoreempia maustekaloja ikinä! Katajanmarja- ja mustaherukkasilakoihin oli saatu vangittua makua vaikka kuinka. Punainen cajun-silli taas sai tämän sillinvierastajan ajattelemaan kyseisen kalan ihan uusiksi. Kalakaupasta ostettujen eväiden sekä Maalahden limpun kanssa mentiin tietty Raippaluodon sillan kupeeseen piknikille. Nam.

...Vaasan kauppahalli (Vaasanpuistikko 18) on kompakti, mutta tunnelmallinen ja pitää sisällään kaiken mitä kauppahallista odottaakin löytävänsä. Suosittelen.













...Wasalandian ranneke on nykyisin edukas sekä hinnaltaan että hinta-laatusuhteeltaan (12 euroa), mutta sapuskat kalliita ja yksipuolisen oloisia. Suosittelen satsaamaan pehmikseen (3,20 euroa), joka oli niin iso että piti nälän poissa koko iltapäivän.







...kun aurinko paistaa, vaasalaiset hakeutuvat Rantakadun Strampeniin. Tyylikkäällä paviljonkiravintolalla on suuri terassi ja rento tunnelma, ja ruokalistan klassikko-osastolta löytyy annoksia kohtuulliseen hintaan. Söin itse herkullista pinaattipastaa, samassa seurueessa herkuteltiin kana-chevreleivillä ja "kaupungin parhaalla" burgerilla. Ja raparperi-cremé-brulee oli todella hehkutuksen arvoinen jälkkäri!























...miljoonan onnentsäänssin kyläkaupassa Tuurissa kannattaa syödä ranskalaiset. Tai kannatti ainakin sinä päivänä kun vierailin siellä ensimmäistä kertaa elämässäni, sillä eteen osui harvinaisen rapeita ja ihanan suolaisen maustetun glutamaattisia yksilöitä. Olis tehnyt mieli ottaa käärepaperit matkamuistoksi, että jaksaa taas odotella ohjelmataivaan tähden uuden kauden alkamista...

...Virroilla entisen Palmroth-Centerin tiloissa toimii VMT Shopping Center (Pirkantie 26), johon kannattaa poiketa, jos tykkää keittiötavarasta: Kauppakeskuksesta löytyi sekä Marimekon tehtaanmyymälä että Chez Marius -keittiötarvikekaupan Virtain-liike. Marimekosta teki hyviä ale- ja poistolöytöjä, Chez Marius taas vaikutti olevan outletin sijaan "ihan tavallinen" myymälä, valikoima oli niin laaja.





















...Kolmostiellä kohti etelää itseoikeutettu pysähtymispaikka on tietysti Juustoportti Jalasjärvellä. Juustoportin tuotteita saa nykyisin todella hyvin Helsingin seudultakin, joten uutuus-ylläreitä myymälässä ei suuremmin ollut, mutta tuoretta leipäjuustoa ja lasipurkkiin pakattua jogurttia mukaan toki tarttui. Autoevääksi ostettiin pikarillinen Juustoportin omaa mustikkajäätelöä: ihan ylivoimaisesti kesän paras jäätelö tähän asti!

Kaikkiaan neljä näistä paikoista tuli tällä reissulla (tai aiemmin) vastaan kartanlukijan aarteesta. Saatoin jo viime kesänä suositella "Suomen 100 Lähiruokakohteet" -kirjaa, mutta suosittelenpa jälleen. Se on automatkaillessa ihan paras käsikirja, ja varmaan eniten selatuin synttärilahjani koskaan.

Mihis seuraavaksi?