perjantaina, elokuuta 31, 2007

Pimp My Popcorn

Tykkään sipseistä hurjan paljon. Koska a)niiden terveellisyydellä ei tunnetusti voi juhlia ja b)pidemmällä välillä ne aiheuttavat näkyvää vajetta rahavarantoihin, olen yrittänyt kovasti kehittää vaihtoehtoisia nautintoja. Itsetehdyssä kattila-popcornissa on potentiaalia. Se tulee melkoisen halvaksi, maissinjyvien kuoret matkustavat ravintokuituna elimistön läpi ja rypsiöljystä saa sitäpaitsi hyviä rasvahappoja ;)

Viime aikoina olen kuitenkin innostunut muokkaamaan perus-popcorneja edelleen. Uudet makulöydöt ovat olleet joka kerta yhtä mahtavia. Ja tässä asiassa vain mielikuvitus on rajana...














Kaikki lähti siitä, kun kaverini kertoi lisäävänsä tabascoa popcorneihin. Wau! Sen jälkeen en ole tainnut tavallisia popcorneja syödäkään.
Kokeilla kannattaa esim.
a)Ensin vihreää tai punaista tabascoa öljyyn, valmiisiin popcorneihin vielä ripotellen chilijauhetta ja suolaa.
b)Currya öljyyn, valmiisiin popcorneihin aromisuolaa.
c)Dippikastikejauhetta valmiisiin popcorneihin. (Käyn nykyisin leffassa lähinnä niiden ripoteltavien popcornmausteiden takia. Kokeilin eilen kotona samaa dippikastikejauheella.) Toimii, ja maistuu!

keskiviikkona, elokuuta 29, 2007

Salaattikesä

Ilman viiletessä on pakko myöntää että kesä on kohta ohi, ja ihan sen kunniaksi omistan tämän postauksen parille kesän parhaista salaateista.


















Hunajameloni-kyssäkaalisalaatti
Salaattiajatus lähtee liikkeelle usein mielihalusta yhteen ainesosaan. Ylläolevassa tapauksessa se oli hunajameloni. Perustaksi salaatti sai perinteiseen tapaan lehtisalattia, kurkkua ja tomaattia, ruokaisaa proteiiniosaa edusti kananmuna. Melonin ehdoton kumppani oli loppukesän lempivihannekseni kyssäkaali. Ihanan rouskuvan täyteläisiä molemmat! (Tarkemmin ajatellen hunajameloni ei kyllä rousku, mutta silti.) Elämääni tuo suuri sopivaa jännitystä salaatti, jossa kahta ainesosaa ei nopealla silmäyksellä erota toisistaan.
















Kastikkeeksi meloni-kyssäkaalisalaattiin pääsi ulkomaantuliainen, ihastukseni: Knorrin Salad Mix- salaatinkastikejauhe, johon lisätään mielihalujen mukaan vain vesi tai öljy. Hapot ja mausteet löytyy valmiina. En ole löytänyt tätä Suomesta mistään, muistaakseni en edes Stockan Herkusta - kertokaa ihmeessä jos tiedätte että tätä jossain on!


















Alkukesän kuva-arkistoista löytyi ylläoleva salaatti. Siinä on broileria siinä kuuluisan mehevässä muodossa: kaupan setien grillaamana nääs. Lisäksi kurkku-tomaattipedin päällä lepää vähän kaikenlaista kalamata-oliiveista säilykemandariinien kautta cheddarjuustoon. (Vanhempien luona "jääkaapin jämät"-salaatti on oikeasti mahdollinen, mun keittiössäni sellaiseen tulisi ketsuppia ja soijakastiketta.) Paahdetut ruispalanpalaset olivat kuitenkin erityisen kivoja "krutonkeja"! Nopea kierros pannulla öljyn ja valkosipulien kera ja ihan viime tipassa salaatin päälle. Eivät edes pehmene salaatin nesteistä niin helposti kuin vaalea leipä.

Appelsiini-inkivääribroileri ja pinaattikuskus

Broileriruokia tulee laitettua todella harvoin mm. siksi, että mulla on käsittämätön kyky saada broileri maistumaan ja tuntumaan murenevalta kumilta. En ymmärrä, miten siitä voi saada kosteaa ja mehevää, mutta kuitenkin kypsää. Muutaman kuukauden välein päätän silti yrittää. Seuraavassa ohjeessa lienee ainakin ainekset onnistumiseen, sillä broiskut kypsennetään suikaleiden sijaan rintafileinä, hellässä uunin lämmössä ja vieläpä runsaalla liemellä valeltuna. Maut sopivat hyvin yhteen myös. Kun tähän vielä liittää sen maagisen broileritaidon, jonka vahvasti epäilen kaikilla muilla olevan, suosittelen!


















Appelsiini-inkivääribroileri (kahdelle)
2 broilerin rintafileetä
3-4rkl appelsiinimehua
1 tl inkiväärijauhetta (tarkoitus oli laittaa tuoretta, mutta unohdin sen kaupan kassalle..)
n. 7cm pätkä purjoa
1 valkosipulinkynsi
ripaus mustapippuria
suolaa (laitoin soijakastiketta, joka vei liemestä raikkautta turhan paljon: suosittelen ihan tavallista suolaa siis)
1 rkl rypsiöljyä

*Hienonna valkosipulinkynsi sekä purjo pienenpieniksi paloiksi. Sekoita ne appelsiinimehuun. Lisää mausteet ja öljy, sekoita.
*Aseta broilerifileet niille juuri ja juuri sopivaan uunivuokaan. Valele osa liemestä päälle ja alle siten, että lientä on joka puolella mutta fileet eivät kuitenkaan suoranaisesti ui. Anna maustua hetken aikaa, jääkaapissa vaikka useammankin hetken.
*Paista 175-200°C:ssa n. 15 min. (Okei, broiskuneuroottisena paistan AINA yli ajan ja siinä lienee heikko kohtani..) Puolivälissä paistoa lisää vuokaan loppu appelsiiniliemi. Kokeile broilerin kypsyys kokeilutikulla: jos sisältä tuleva neste on kirkasta, kypsää pitäisi olla.

Pinaattikuskus (yhdelle-kahdelle)
n. 2 palleroa pakastepinaattia
1,5dl vettä + muutama muru kasvisliemikuutiota
reilu 1 dl kuskusia

*Kiehauta kattilassa kasvisliemikuutiomuruilla maustettu vesi sekä pinaatti. Ota kattila pois liedeltä, lisää kuskus, sekoita. Anna levätä kannen alla 5 min.

tiistaina, elokuuta 28, 2007

Kaaliruokaa

Kaalia on tullut viime aikoina nautittua lähinnä keiton muodossa, mutta viimeisimmän kerän kohdalla inspiroiduin jopa kahteen muuhun ruokalajiin.

Seuraavassa siis ensin lempimarinadini kaalisuikaleisiin. Se on alunperin, grilliöljyn nimellä, jo aiemmin mainitsemastani Anna Bergenströmin Annan keittokirjasta peräisin. Sen jälkeen näkemykseni kaalipiirakasta: erityistä on ehkäpä pohjataikinan nesteeseen käyttämäni kirnupiimä (kokeilin ensi kertaa, sai hiivataikinaan tosi hyvää makua!) sekä täytteen hunaja tavallisen siirapin tilalla. Pohjataikinan ohjeen löysin alunperin WSOY:n Hyvä kokki- peruskeittokirjan kaalipiirakkareseptistä.















Kaalia marinadissa
vajaa 1/2 kerä valkokaalia
2 rkl soijakastiketta
0,5 rkl omenaviinietikkaa
ripaus rouhittua mustapippuria
0,5 tl paprikajauhetta
0,5 tl hienonnettua, kuivattua oreganoa
1,5-2 rkl öljyä

*Pilko kaali suikaleiksi, laita tilavaan kulhoon.
*Sekoita soijakastike, viinietikka sekä mausteet. Lisää öljy, sekoita taas.
*Sekoita marinadiliemi kaalisuikaleisiin, kääntele kunnes se on sekoittunut joukkoon tasaisesti.
*Maistele muutama kaalisuikale sellaisenaan. (On nääs hyvää noinkin.) Kippaa loput kuumalle, tilavalle pannulle ja anna paistua, lämpöä loppua kohden miedontaen, kunnes kaalisuikaleet alkavat näyttää läpikuultavilta.
*Tarjoilla tämän voi vaikka lisäkkeenä - itse syön tätä kyllä aina sellaisenaan. Yksipuolisen aterian ylistys ;)





















Kaalipiirakka
(uunipellillinen)
Täyte:
reilu 1/2 kerä valkokaalia
1,5 dl tummaa soijarouhetta + 0,5 lihaliemikuutio & n. 2dl vettä
1 sipuli
tilkka öljyä
n. 1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
reilu 1 rkl hunajaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
Kuoritaikina:
2,5 dl kirnupiimää (alkup. ohjeessa maitoa)
1/2 pss kuivahiivaa (tai 25g tuoretta)
1/2 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
7dl sämpyläjauhoja&vehnäjauhoja sekaisin
100g (juoksevaa) margariinia

*Leikkaa kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Laita suikaleet kattilaan, kuumenna liedellä keskilämmölle kunnes suikaleet osoittavat hautumisen merkkejä. Jätä hautumaan pienelle lämmölle, kunnes ovat pehmeitä.
*Kaada kuumankestävään kulhoon kiehautettu vesi, lisää liemikuution puolikas, sekoita ja lisää soijarouhe turpoamaan. Anna turvota puolisen tuntia.
*Valmista kuoritaikina: Liuota kädenlämpöiseen piimään hiiva, sokeri ja suola. Lisää pehmeä rasva sekä jauhot. Alusta tasaiseksi. Anna kohota.
*Hienonna sipuli. Kuumenna sipulisilppua sekä turvonnutta soijarouhetta pannulla öljytilkassa, kunnes sipuli on hieman kuullottunut. Lisää suola, mustapippuri ja hunaja. Lisää kaalisuikaleet, sekoita ja anna hautua kannen alla vielä hetki. Lisää lopuksi balsamiviinietikka, maista ja lisää tarvittaessa vielä suolaa tai pippuria. Anna täytteen hieman jäähtyä.
*Kaaviloi 2/3 kuoritaikinasta uunipannun kokoiseksi pohjalevyksi. Nosta levy pellille, levitä sille täyte. Tee lopusta taikinasta ristikko piirakan päälle. (Voit voidella munalla, mutta hyvin mentiin ilmankin.)
*Paista uunissa 200 °C:ssa n. 20-25min.

maanantaina, elokuuta 27, 2007

Kikherneitä kikhernehöysteellä

Allaolevaa kokkasin itseni iloksi eräänä kesäisenä flunssapäivänä. Mausteinen ruoka toimii loistavasti tukkoiseen oloon, ihan niinkuin kaikkiin muihinkin oloihin. Punaisen kikhernecurryn ohje on Anna Bergenströmin kirjasta Annan keittokirja ja sen tein lähes tarkalleen ohjeen mukaan. "Delhiläinen kikherne-perunasalaatti" taas on alunperin kirjasta Etnokasviskeittokirja (KSL 1993). Runsaahkolla tillimäärällä kuorrutetut kurkut ovat perinteisiä suomalaisia hölskytyskurkkuja.



















Kikhernecurry (ohjeen mukaan neljälle)
n. 6dl keitettyjä/purkitettuja kikherneitä (itse käytin huomattavasti vähemmän, sillä halusin jättää osan pakasterasiallisesta lisukesalaattiin)
2 isoa sipulia
2 rkl öljyä/voita/margariinia
1 iso hapokas omena
1 pieni banaani
1-2 rkl currya (kaksi, tietty!)
1-2tl paprikajauhetta
1-2 rkl soijakastiketta
(1-2 rkl tomaattipyreetä, jätin väliin)
1 tlk (400g) tomaatteja (käytin tomaattimurskaa)
1 iso puristettu valkosipulinkynsi (kaksikaan ei tee pahaa!)
persiljaa, (sitruunamehua)

*Hienonna sipulit karkeasti, kuullota vähässä rasvassa suuressa padassa. Ripottele joukkoon curry ja paprikajauhe, sekoita. Lisää hienonnettu omena ja viipaloitu banaani. Mausta soijakastikkeella ja valkosipulilla, kaada pataan tomaatit. Kypsennä kannen alla noin 25min. *Lisää joukkoon kypsät kikherneet ja kuumenna varovasti. Lisää lopuksi halutessasi tomaattipyreetä. Lisää hienonnettua persiljaa maun mukaan. Maista ja lisää tarpeen mukaan valkosipulia tai mausteita. Tarjoa jogurtin (tai jogurttisen perunasalaatin ;)) kanssa.

Delhiläinen kikherne-perunasalaatti (kuvan mukainen pikkuannos)
2 keitettyä, kuutioitua perunaa
n. 1 dl keitettyjä kikherneitä
n. 1 dl luonnonjogurttia
suolaa
mustapippuria jauhettuna/rouhittuna
ripaus jeeraa (alkuperäisessä ohjeessa "paahdettuja kuminansiemeniä", veikkaisin tarkoitettavan jeeraa suomalaisen kuminan sijaan)
chilijauhetta
1 rkl persiljaa (tämän korvasin persiljan loputtua tillillä, mitä en ehkä suosittele autenttisen elämyksen hakijoille)
murskattua valkosipulia (esim. parin pienen kynnen verran)
1/2 sitruunan mehu

Sekoita kaikki ainekset ja anna makujen imeytyä muutama tunti ennen tarjoilua.

Perisuomalaiset tillikurkut
Oheen teki mieli kesäisistä kesäisintä: ripauksella suolaa ja pikkukorkillisella etikkaa maustettuja kurkkuviipaleita, hölskytys toisen lautasen avulla, ja päälle kohtuullisesti tilliä. Tein tällä kertaa tavallisesta lavakurkusta, avomaankurkku on kuitenkin tässä vielä parempi.

Maistui hyvältä! Currya jäi seuraavaankin päivään, ja perunasalaattia olisi voinut olla sen seuraksi enemmänkin, sillä jogurttinen maku pehmensi mukavasti tomaattista muhennosta.

Mansikka-aika

Nyt sitten etsitään niitä aspekteja siitä kaurapuurosta.

Ylivuotisissa mansikoissa (heinäkuu -06) on sellainen hyvä puoli, että ne on pakko käyttää pois, joten niitä voi hulauttaa esimerkiksi rasiallisen puurokattilaan. Huono puoli taas on se, että iltaa kohden vatsa voi tuntua kipeältä, mutta mitäpä pienistä.




















Nannaisaan mansikkakaurapuuroon käytin Rainbow:n luomukaurahiutaleita: suosittelen muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi myös rakenteensa takia! Ohueen pikahiutaleeseen tottuneelle suutuntuma on mukavan suurimoinen.

Kahden annoksen kokoiseen satsiin heitin siis 0,5l (jo melko happaman makuisia) jäisiä mansikoita. (Laiskana tuumin rasian muotoisen kalikan hillitsevän liikaa kiehuntaa juuri sopivasti.) Mikäli olisivat olleet tuoreempia, olisin tehnyt tämän vasta puuron ollessa valmista. Nyt ravintoarvo toki kärsi, mutta maku ainakin pehmeni.

Loppusilaus sokerilla ja tilkalla maitoa, ja levättyään vielä kannen alla pitkähkön tovin oli pehmeä aamuherkku valmis.

(P.S. Maistuu muuten puuro vielä tavallista paremmalta, kun sen syökin mukista!)

sunnuntaina, elokuuta 26, 2007

Sunnuntain kevyt iltapala

Tänään lähtökohtana oli vajaa purkillinen aurinkokuivattua tomaattia. Inspis tuli Herkullista helposti- kirjasta aiemmin löytämästäni pastareseptistä, johon muistelin kuuluvan auriksien lisäksi ainakin pekonia. (Olen aiemmin tehnyt pekoniruokaa tasan yhden kerran elämässäni, ja sekin oli kyseisen kirjan ansiota. Käytin kirjaa sängyllä läppärin puolialustana viikkoja, kunnes lopulta oli pakko tehdä kansikuvan carbonara-pastaa.)

Ohjeessa olikin palvikinkkua, mutta huomasin silti ostavani kaupasta pekonia. Kansikuva vaikuttanee edelleen. Kun kelpuutettiin vielä ohjeen homejuustokin pienissä määrin mukaan, ei voinut muuta kuin sanoa että totaalinen rasvafest oli tiedossa. Mut hyvää oli!

Soveltaen seurasi seuraavaa:

Aurinkokuivattu tomaatti-pekoni-sinihomejuustopasta

1 punasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1pkt (180g) pekonia
n. 1dl pilkottua aurinkokuivattua tomaattia (tällä kertaa siis öljyssä)
pari kourallista basilikan lehtiä
n. 30g sinihomejuustoa
mustapippuria

pastaa
1/2 kasvisliemikuutio

*Keitä pasta liemikuutiolla maustetussa vedessä, tee samalla kastike.
*Pilko punasipuli, hienonna valkosipulinkynnet.
*Saksi pekoni suikaleiksi kylmälle paistinpannulle. Kuumenna. Kaada näkyvää rasvaa pois sitä mukaa kun sitä erottuu: kannattaa imeyttää esim. tiskialtaassa talouspaperiin ja siirtää sitten koko komeus biojätteisiin, ihanuus kun jähmettyisi jälleen viemärissä.
*Lisää valko- ja punasipuli, sekoittele ja kuullota. Lisää liiasta öljystä valutetut aurinkokuivatut tomaatit.
*Kaada pastakattilasta pannulle kasvislientä sopivaksi katsomasi määrä. Pastan keitinliemi myös sakeuttaa kastiketta hieman. Lopputuloksen ei ole tarkoitus olla kovin kastikemainen, noin desin kokoinen loraus siis riittänee. Mausta mustapippurilla, anna kiehua miedolla lämmöllä vielä hetki.
*Siirrä paistinpannu pois levyltä. Leikkaa basilikanlehdet suikaleiksi ja lisää joukkoon, samoin sinihomejuusto nokareina. Sekoita.
*Kun pasta on valmista, sekoita tomaatti-pekoniseos joukkoon.

Sämpylöin kukitettu lähtöruutu

Hei kaikille, ja tervetuloa! Täällä Anna, moi. Pitkän viivyttelyn jälkeen liityn minäkin ruokabloggaajien joukkoon kummaan.

Kiinnostukseni ruokaan lienee rajaton, sen verran suuri osuus vapaa-ajastani kuluu ruokagooglailuun, ruokablogien selailuun, keittokirjafiilistelyyn ja ruoasta puhumiseen. Myös se niinsanottu ei-vapaa-aika kuluu enimmäkseen ruoka-aiheisten luentojen parissa.

Silloin tällöin siirryn keittokirjojen äärestä keittiöön, ja näitä arkiluomuksia kelpaa toivottavasti täällä ihastella. Budjetti ja taidot asettavat repertuaarille rajoituksensa, mutta oikeanlaisella ruokamielikuvituksella kaurapuurostakin saa monta aspektia irti.

Jottei asia unohtuisi, päästän aloittajan vauhtiin.

Kukkasämpylät

Sämpylätaikina tehdään tavalliseen tapaan. Omaan tavalliseen tapaani aloitin lisäämällä 5dl:aan kädenlämpöistä nestettä (tällä kertaa porkkana-&sellerisosetta+vettä)
1 rkl hunajaa
1 pss kuivahiivaa
vehnäjauhoja sen verran, että sain aikaan puuromaisen seoksen. Juuri sai muhia ikkunalaudan helteisessä paahteessa reilun puolisen tuntia - 15 minuuttiakin riittänee.

Seuraavaksi lisäsin 1tl suolaa (ellen sitten epähuomiossa tehnyt sitä jo juurivaiheessa), hieman kaurahiutaleita sekä riittävästi ohra- ja vehnäjauhoja, ja lopulta myös 0,5dl öljyä, samalla alustaen, kunnes taikina vaikutti valmiilta eli helposti käsiteltävältä. Juurimenetelmää käyttäessä itse taikinaa ei tarvitse tässä välissä enää kohottaa, joten pyörittelin sämpyläpallot suoraan pelleille odottamaan. 5dl:n taikinasta taikinasta syntyi 20 sämpylää.

Otin hetken mielijohteesta esiin kukan muotoisen piparkakkumuotin. Kokeeksi painelin sormin muutaman pellillä lepäävän pallon littaniksi ympyröiksi: sen kokoisiksi, että jauhotettu muotti mahtui päälle siten, että ympärille jäi kapeimmillaan muutama mm taikinaa. Jämäkän painalluksen ja muotin irroituksen jälkeen kieritin ympärille jääneen sipareen varovasti spiraaliksi kukkasen keskelle.

Kohotuksen jälkeen paistuivat 225°C:ssa 10min, sulassa sovussa tavallisen muotoisten sämpylöiden kanssa.