keskiviikkona, elokuuta 13, 2008

Lautasella etelän hedelmät ja metsäinen Suomi

Eilen sain kokkausvieraita kotiini, ja kahden ahkeran neidin avustuksella saimme aikaan näyttävää, täyttävää ja tietysti (no tietysti!) maistuvaa iltapalaa.
























Sitruunalla maustetun avokado-mango-katkarapusalaatin oli toinen seuralaisistani bongannut vanhoja lehtiä selaillessaan. Sellaisenaan mehukkaat ainekset yksinkertaisesti pilkottiin ja aseteltiin kauniisti esille. Chilin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä etenkin mango tuntuu nappaavan tulisuuden vahvasti itseensä.
























Salaatin ohella tarjolla oli wrappeja, joiden idea oli napattu Kurpitsamoskan kikhernewrap-ohjeesta. Tosin kikherneiden sijaan laitoimme täytteeseen kanttarelleja, jotka loimaalaisvahvistuksemme omin kätösin oli kunniakkaasti kerännyt. Toimi niinkin! Kantarelli on sen verran napakka sieni, että se ei mene liian löysäksi haudutellessakaan.
Pannulle öljytilkkaan viipaloitiin siis kesäkurpitsaa ja hienonnettiin yksi valkosipulinkynsi. Myös sienet lisättiin, ja annettiin seoksen hautua kunnes kesäkurpitsat olivat pehmenneet. Mausteena oli currya, chilijauhetta ja suolaa. Täyte käärittiin vehnätortillaan ranskankermanokareen kanssa.

6 kommenttia:

Hyppysellinen kirjoitti...

sieniwrapit kuulostavat todella herkulliselta ja vähän juhlavammilta. kanttarellit on ihan suosikkisieniä tattien ohella!

mirva kirjoitti...

jeee! nyt mäkin oon niinku melkein ruokabloggaaja. ei maar, oon kyl oikeastaan jo päättänyt perustaa oman. kunhan saan inspiraation siihen =)

arleena kirjoitti...

Tuota kanttarelli-kesäkurpitsatäytettä pitääkin laittaa niinkauan kun kanttarellaja on.
Lapin rieskaan ajattelin kääräistä.
t. arleena Kotona keittiöstä

Anna kirjoitti...

Hyppis: Juu, kantarelleissa on aina tietynlaista arvokkuutta! :)

Mirva: Sä oot kyllä ollut niin hyvä ruokablogifiittaaja täällä, että luotan sun inspikseen täysin!

Arleena: Kokeile ihmeessä! Seosta kannattaa maistella ja maustaa, sillä ainekset ovat (ainakin mun makuuni) niin mietoja. Toki siten, että kantarellin ihana oma maku ei vallan katoa.

Satu Sipilä kirjoitti...

Moi Anna. Sulla on tosi mielenkiintoinen blogi, Matleena vinkkasi siitä.
Hei semmosta kuulin että se Artun rippijuhlilla syöty loistava salaatti oli sun käsialaa? Kuule kun meillä on ensi viikonloppuna mun isin 50v-synttärit ja mietittiin äitin kanssa että se sopisi juhlatarjoiluihin hyvin joten voisitko mitenkään antaa sen reseptin mulle? Kiitos!

Anna kirjoitti...

Moi Satu, kivaa kun kommentoit! Ja tosi kivaa että tykkäsit siitä salaatista.

Jos teen niin että bloggaan salaatin tänään? (Nyt on kiire, mutta myöhemmin.) Oon vähän vehdannut asian kanssa kun mulla ei ole siitä kunnon kuvaa... Haluaisin kuitenkin itsekin saada tuon mahtiluomukseni tänne muistiin :D