lauantaina, elokuuta 23, 2008

Italialainen kesäkurpitsapiiras

Kesällä mietin hiljalleen veljen juhlatarjoiluja, kun postiluukusta kolahti uusin Glorian Ruoka&Viini, joka kuin tilauksesta tarjosi ohjeita loppukesäisiin piiraisiin. Yksi niistä oli tämä kaunis kesäkurpitsapiirakka. Ricotta, yrtit ja aurinkokuivatut tomaatit olivat miedon kesäkurpitsan kanssa ihana makuyhdistelmä!























Itse juhlaan tein piiraasta version, jossa yrtit olivat kotipihan oreganoa ja sitruunamelissaa ja ricotta vaihtui Violan aurinkokuivattu tomaatti- tuorejuustoon. Näin saatoin myös hieman vähentää itse tomaattien määrää. Näillä nikseillä piiraasta tuli huomattavasti edullisempi. Maku oli tietysti erilainen, mutta sellaisenaankin kehuttu. Erityisesti mieltä lämmitti, kun KAIKKI sekalaisesti nirsot perheenjäseneni tykkäsivät piirakasta paljon!

Piiraan tekee meheväksi helppo lehtitaikinapohja: valmislevyjen reunoille leikataan terävällä veitsellä kevyet viillot, jotka auttavat lehtevää taikinaa nousemaan reunoista täytteen lepäillessä keskellä. Ja tadaa - piirakka on syntynyt! Mielestäni varsinainen juju ovat kuitenkin nuo hauskat kesäkurpitsarullat koristeena. Kuvissa esiintyy vielä paistamaton piirakka, mutta uunituksenkin jälkeenkin ruusukkeet saavat vain vienoa ruskoa pintaansa. Kuivahtamista estää pinnassa oleva oliiviöljy.























Italialainen kesäkurpitsa-ricottapiirakka (2 piirakkaa)

1 pkt (2 x 400 g) pakastettua lehtitaikinaa
1 prk (200g) ricotta-tuorejuustoa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 rkl rosmariinia hienonnettuna (kuivaa rosmariinia 2 tl)
2 rkl timjamia hienonnettuna (kuivaa 2 tl)
1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja hienonnettuna
1 kananmuna
1 kesäkurpitsa
1-2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
merisuolaa rouhittuna
voiteluun 1 kananmuna

*Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaisesti.
*Tee kummankin taikinalevyn reunaan terävällä veitsellä kehysmäinen viilto, noin 2 cm etäisyydelle reunasta. Älä leikkaa viiltoa taikinan läpi. Nosta taikina leivinpaperoidulle uunipellille.
*Yhdistä täytettä varten ricotta, valkosipuli, yrtit, aurinkokuivatut tomaatit ja kananmuna.
*Ota kesäkurpitsasta juustohöylällä ohuita, liuskemaisia suikaleita. Siirrä suikaleet kulhoon ja lorauta päälle tilkka öljyä. Kääntele siten, että öljy leviää tasaisesti suikaleiden pintaan.
*Jaa täyte taikinalevyille siten, ettei se ylitä tekemiäsi viiltoja. Pyöritä kesäkurpitsasuikaleet rulliksi ja asettele ne yksi kerrallaan täytteen päälle. Rouhi mustapippuria ja ripottele hieman merisuolaa pinnalle.
*Voitele taikinan reunat vatkatulla kananmunalla.
*Paista piirakkaa 200°C:ssa noin 25 minuuttia tai kunnes reunat saavat kauniin värin. Kesäkurpitsarullat saavat paahtua hieman.
*Anna piirakan jäähtyä hetki ja tarjoa se raikkaan salaatinkanssa tai kahvipöydän suolaisena.

9 kommenttia:

Rosmariini kirjoitti...

Luulin, että keväämmällä täällä nähty parsapiiras oli maailman kaunein piirakka, mutta tämäkin näyttää kyllä suorastaan häkellyttävän hyvältä. Mahtava idea nuo kesäkurpparirullat.

ylimuuli kirjoitti...

Nättiiiiiii!

Hyppysellinen kirjoitti...

on kyllä näyttävä piirakka!

Anna kirjoitti...

Kiitos ihanista kommenteista! :)

Ideahan on R&V:n toimittajan, mutta on silti tosi inspiroivaa itselle keksiä, että tuttua raaka-ainetta voi väännellä ja käännellä jotenkin aivan uudella tavalla. Ruokaelämys on heti vähän erilainen, kun syötävä näyttää nätiltä! Varsinkin piiraat on usein vähän tylsän näköisiä, siksi ilahduin kovasti löytäessäni tällaisen reseptin. Samaa ideaa voi varmasti soveltaa muihinkin vihanneksiin.

Tusla kirjoitti...

Tää resepti jäi mullekin jotenkin mieleen vaan en ole vielä saanut aikaiseksi toteutusta. Sun versio kuulostaa ihanalta ja näyttää niin kauniilta! Samaa mieltä Rosmariinin kanssa siitä parsapiraasta, se oli ihan maailman kaunein. :)

arleena kirjoitti...

Kaunis piirakka. Heti pitää kokeilla tätä. Tunnen jo maun suussani.

Anna kirjoitti...

Kiitos Tusla ja Arleena :)

hanna kirjoitti...

Nätein piiras ikinä. Samoin keittiönne on nättimys ja keittokirjojen perään katselin kaihoten: monta sellaista löytyy jotka itellekin tahtoisin :)

Anna kirjoitti...

Kiitos Hanna! :) Tällä kertaa nättiä oli harvinaisen helppo saada aikaan: ei muuta kun pyörittelemään viipaleita!

Moniin keittokirjoihin liittyy niiden itsensä lisäksi vielä se arvo, että ne on saatu lahjaksi. Läheisille olen nykyisin harvinaisen helppo tapaus lahjottavaksi, ruokakirjat kun ei heti tästä maailmasta lopu :D