Talvisalaatti 2
kiinankaalia suikaloituna
avokadoa viipaleina
raejuustoa
mandariinia paloina
katkarapuja
öljy-etikka- salaatinkastiketta (esim. Knorrin salaatinkastikepussista, sellaista käytin kesäpostauksessa)
lauantaina, helmikuuta 02, 2008
Katkarapu-kiinankaalisalaatti
Tämä salaatti ei välttämättä ole mikään kokeilevan gastronomian huipentuma, mutta haluan esitellä sen muutamasta syystä. Sekin on nimittäin ainesosiltaan aika talvinen. Toiseksi, kiinankaali on mielestäni liian unohdettu ainesosa salaateissa. Ennenhän sitä käytettiin Suomessa nykyisen jäävuorisalaatin tapaan. Kolmanneksi, ainesosat sattuivat sopimaan harvinaisen mukavasti yhteen. Kiinankaalin rapsakkuus, avokadon pehmeys, raejuuston raikkaus ja mandariinin makeus kohtasivat suolaisensuloiset katkaravut.
Talvisalaatti 2
kiinankaalia suikaloituna
avokadoa viipaleina
raejuustoa
mandariinia paloina
katkarapuja
öljy-etikka- salaatinkastiketta (esim. Knorrin salaatinkastikepussista, sellaista käytin kesäpostauksessa)
Talvisalaatti 2
kiinankaalia suikaloituna
avokadoa viipaleina
raejuustoa
mandariinia paloina
katkarapuja
öljy-etikka- salaatinkastiketta (esim. Knorrin salaatinkastikepussista, sellaista käytin kesäpostauksessa)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
kiinankaali <3
itse asiassa tykkään kiinankaalista hitosti enemmän kuin jäävuorisalaatista, tuosta salaattibaarien rehusta. yök.
Mäkin tykkään kiinankaalista. Se on näppärä raaka-aine esim. wokeissa ja muutenkin pikapaistettuna.
Tässä hiljattain olin korealaisessa ravintolassa, jossa söin aivan sairaan tulista kiinankaalisysteemiä, kimchiä.
Täälläkin menossa ajankohtainen ryytyminen jäävuoreen ja kaukokaipuu kiinankaaliin. Yleensäkin pidän rapsakoista salaateista.
Liina ja Polkkis: Juu, onhan jäävuorisalaattikin mukavan rapsakkaa (verrattuna tavalliseen salaattiin), mutta maultaan yksitoikkoista. Kitkerääkin joskus. Käytän salaateissa paljon mieluummin vaikka rucolaa (silloin se ei tietenkään ole "peti" vaan pieni osanen, mutta silti), tai aina muistaessani kiinankaalia.
Matleena: Mullakin kiinankaali on ollut aina kovassa käytössä juuri lämpimänä. Pienenä söin usein välipalaksi puolikkaan, suikaloidun kiinankaalin pannulla soijakastikkeen kanssa paistettuna.
Kimchistä oon kuullut ja lukenut paljon! Olis jännää maistaa sitä joskus.
Mulla on purkki-kimchiä! :-D Ehkä tuon sen yp-kekkereihin jos pääsen paikalle.
Itekin eilen ostin pitkästä aikaa kiinankaalia, tosin jäävuorisallaadiakin kuluu julmetusti. Musta ne on hyviä perusrapeita, varsinkin kun eväsmuonaa kasailee. Saatan vetää pelkiltäänkin, kun raaka porkkana on mahan vuoksi pannassa. Pureskelu on niin hyvää ajanvietettä ;-)
Ainakin Hakaniemen aasialaiskaupoista saa kimchiä; me olemme käyttäneet "Korean best - traditional Kimchiä", joka on vahvaa, mutta ei liian tulista, sopi meidän makuumme! Millainen purkki se sun on, Ylimuuli?
Salaattien sijaan minä olen tähän aikaan vuodesta suosinut sinimailasen eli alfalfan ituja - tuoretta ja varmasti rapsakkaa! Kiinankaali meillä sen sijaan joko marinoidaan tai kuumennetaan.
Ylimuuli juu tuo ihmeessä, se ois kivaa!
Sammakko kiitos vinkistä! Pitääpä käydä katselemassa.
Ai hitsi, ituja :) Tulee ihan lapsuusajat mieleen, Suomessa oli silloin joku idätysvillitys käynnissä ja äitikin kasvatti niitä. Sittemmin en ole hirveästi ituja syönyt, vaikka ne olis kyllä aivan ihania paitsi salaateissa, myös esim. sämpylöiden välissä...
Joo, mun äitiini iski myös tuo idätysvillitys aikoinaan... Nyt olen löytänyt idut uudestaan ja ihan uudella tavalla. Miehen maassa ituja käytetään hyvin yleisesti, yleensä kuumennettuna: keitoissa tai pannulla paistettuna. Sinimailasen iduista taas saa aivan ihanan salaattipohjan... Leivän päälle napsin vihanneskrassia. Ja mikä mukavinta, idättäminen aika edullista ja hauskaa puuhaa!
Idut on hyviä, mun suosikki on mung-pavun itu. :-P
Tässä purkissa lukee seuraavaa: Kimchi - Pickled Chinese Cabbage. Merkkiä Hosan ja A+, mitä se sitten kertookaan ;-)
Kiitti, Muuli, käyn kattomassa. Me pohdittiin pitkään niitten purkkien äärellä, että mikä olisi lähinnä oikeaa! Kiinalaistuotteissa on välillä ollut yllätyksiä... Mutta noin muuten, jos tietäisi miten niitä kaikkia käytetään, niin sieltähän kyllä löytyisi vaikka mitä!
Joo, etnoruokakaupoissa vaeltelu on yhtä mielikuvituksen ja kokeilemisen juhlaa :) Siellä tuntee kyllä itsensä ihan hölmöksi, kun ympärillä vilisee määrätietoisia perheenäitejä korit täynnä, ja itse ei tiedä mihin puoliakaan tarvikkeista voisi käyttää.
Lähetä kommentti