Pasta oli mielenkiintoisen makuista. Anjovis, omena ja rusinat toimivat hyvin yhteen, mutten ollut aluksi oikein varma pidinkö ruoasta vai en. Ruoan jälkeen lähdin pariksi tunniksi muualle hoitamaan asioita, ja kun huomasin koko ajan himoitsevani kotona odottavaa pastanloppua, tulin siihen tulokseen että aika hyvää sen täytyi olla. Onneksi samasta arkistosta löytyy toinekin anjovispitoinen pasta, joten voin laajentaa kokeiluja kilohailin parissa entisestään.
Anjovis-rusinapasta (2-4 annosta)
pastaa
vajaa 1 prk (100/65 g) anjovisfileitä
1 pieni sipuli
1/2 omenaa
1/2 dl rusinoita
1 rkl oliiviöljyä
loraus kermaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
*Keitä pasta ohjeen mukaan, valuta.
*Valuta anjovisfileistä liemi pois ja silppua fileet. Kuutioi kuorittu sipuli ja omenanpuolikas. Hienonna rusinat.
*Kuumenna öljy pannussa ja kuullota sipuli- ja omenakuutiot öljyssä. Lisää anjovis- ja rusinasilput ja kerma pannuun. Anna kiehua 1–2 minuuttia.
*Mausta kastike rouhitulla mustapippurilla. Sekoita pasta joukkoon ja kuumenna.
8 kommenttia:
Kuulostaa niin erikoiselle että on ehkä pakko kokeilla :D Miekin tykkään anjoviksesta vain ceasar-kastikkeessa.. Olis kyllä kiva tykätä muutenkin.
Onhan se aika ovela maustekala! Sitähän käytetään esim. salsa verdeen, joka on ainakin makumuistoissani tosi hyvää. En tiedä miksi anjoviksen käyttö aiemmin epäilytti, mutta nyt sitä voisi kokeilla vaikka siihenkin.
multa saat anjovispastoja joka lähtöön jos iskee anjoviksen himo.
anjovis on ihan ykkönen mm. kaikissa parsa- tai kukkakaalia sisältävissä pastoissa.
Hei anon lisäaikaa salamahaasteen toteuttamiseen sunnuntai-iltaan. Olisiko mahdollista =)
Veera: Enpä oo tullut edes ajatelleeksi noihin yhdistämistä! Mietona ja mausteisena parina täydentävät toisiaan varmasti hyvin. Kokkaa ihmeessä jotain anjovispastaa niin otan mielelläni ohjeita sitten blogista! Sun blogi on kyllä muutenkin mahtava pastainspiraatioiden lähde.
Hanna: Sopii toki!
Kuulun niihin jotka eivät koulun janssoninkiusauksesta niin kovin välittäneet... enkä ole anjoviksia muuten tainnut syödäkään. Mutta jos olen oppinut syömään herkkusieniäkin (tuoreta vain, tosin) niin ehkä voisin aloittaa anjovikseenkin totuttelun :).
Sanoisin että anjovis jos mikä on kyllä varsinainen ameeba muuttamaan makuaan ruokalajin mukana! Kannattaa siis kokeilla just jotain kastiketta tms. ensin, sellaisessa maku ei dominoi niin paljon kuin ehkä kiusauksessa :)
Hei! Tämä oli tosi vinkeän makuista - hyvää!! Kiitti ohjeesta :)
Lähetä kommentti