Pari päivää sitten tein allaolevaa linssipastaa Hesarin ruokasivujen ja viimeisimmän Maku-lehden ohjetta yhdistellen. Kastikkeessa oli siis yksinkertaisesti sipulia, valkosipulia, ripaus sokeria, valkosipulimaustettua tomaattimurskaa, linssejä, oreganoa, pippuria ja suolaa. Lisäsin mukaan hieman balsamiviinietikkaakin välttääkseni purkkitomaattisyndrooman. Nautiskelin vieläpä vuohenjuuston kanssa. Vaan ei, ei vaan toiminut.
Tästä sisuuntuneena päätin seuraavana päivänä tehdä tomaattista linssikeittoa, ja nyt sen täytyi olla parempaa. (Okei, oli pakko tehdä sitä koska kaapissa ei ollut muita aineksia.) Sisuuntuminen kannatti, sillä vaikka ainesosalista oli lähes sama pastakastikkeen kanssa, lopputulos oli muutaman juonenkäänteen ja ainesuhdemuutoksen jälkeen aivan erilainen! Maussa oli tasapainoisesti niin suolaista, makeata, hapanta kuin purkkitomaatin karvauttakin.
Linssi-sipulikeitto (2 annosta)
2 sipulia
öljyä
2 rkl fariinisokeria
2 valkosipulinkynttä
1/2 tlk valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
1/2 l vettä
1 lihaliemikuutio
2 rkl tummaa balsamiviinietikkaa
1 dl punaisia linssejä
ripaus pippuria
*Leikkaa sipulit ohuiksi puolirenkaiksi. Hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy kattilassa keskilämmöllä. Lisää kattilaan fariinisokeri ja sipulipuolirenkaat, sekoita, anna kuullottua hiljalleen miedolla lämmöllä. Lisää jonkin ajan kuluttua myös valkosipuli, sekoita. Sipulit saavat kuullottua kaikkiaan n. 20min.
*Lisää kattilaan tomaattimurska, nosta lämpöä hieman. Sekoittele minuutin-parin ajan. Lisää sitten 5 dl vettä, kokonainen lihaliemikuutio, balsamico, siivilässä huuhdellut linssit sekä pippuri.
*Anna kiehua n. 20min. Maista, mausta tarvittaessa. Tarjoa juustovoileivän kanssa.
7 kommenttia:
Hassua, oon jo viime viikosta suunnitellut tekeväni tällä viikolla joku päivä tomaattilinssikeittoa! Mulla on hyvä ohje, jossa tomaatin jyrää jeera. ;)
Heh, minäkään en ole oikein koskaan pitänyt esim. spaghetti bolognesesta juuri samoista syistä... ei oikein maistu miltään.
Tomaattikeittoon kannattaa lisätä kirpeähkö omena ja vähän chiliä, antaa sopivaa kulmaa purkkitomaatille.
Veera: Jeera voiskin olla selitys sille, miksi tomaattisyndrooma ei vaivaa kun teen jotain currytyyppistä! Tykkään juustokuminasta sen verran että saatan heittää sitä sekaan aika reilustikin.
Oliivia: Mä olen ajatellut että pitäisi joskus kokeilla sellaista esim. 5 tunnin ajan haudutettua bolognesea. Jospa tomaatti sellaisessa pehmenisi. Oon tosin vähän epäileväinen: muistan joskus tehneeni tunteella tunteja jotain punaviini-tomaattimurska-lihapataa, ja silti se maistui murskapurkille...
Omena voiskin olla hyvä! Oon käyttänyt sitä menestyksellisesti ainakin nakkikastikkeessa. Äskettäin postaamassani anjovispastassakin sitä oli, joten sopisi varmasti tomaattisopankin pelastajaksi.
Oon kyllä aikas eri mieltä siinä, että purkkitomaattimurskan maku jyräis muut maut alleen. Mielestäni kyseessä on vuosisadan tähtituote jos ei jopa vuosituhannen. Oikealla maustamisella toki. Mutta olenkin aina eri mieltä.
Mutta kuules Konelias Ukki. Olet varmaan jo koittanut vaihtaa normaalin tomaattimurskan purkista löytyviin kuorittuihin tomaatteihin. Jos et niin, siinä seuraava askel.
Ja muuten sori. En oo vieläkään saanut laitettua salamahaasteleipää. Mut kyllä se tulee vielä. Ihan takuulla.
Myös eri merkkejä tomaattimurskaa kannattaa kokeilla, niissä on todella isoja eroja. Pirkka on kohtuullista ja mä vannon Muttin nimeen. Ja tosiaan ylipäätäänkin purkitettujen tomaatin muotojen.
Pastan suurkuluttajana mulla on ihan oma bolognese (tai ragù) -ohje, eikä siihen tule tölkkitomaattia lainkaan, ihan vaan pari tuoretta. Jos nyt niitäkään.
Polkkis ja Veera: Oon kokeillut niin kokonaisia tölkkitomskuja kuin eri merkkejäkin: Mutti on tosin vielä testaamatta ja odotukset on korkealla, koska olen kuullut niin monien vannovan sen nimeen :)
Mutta makuasioitahan nää. Joku voisi esimerkiksi olla sitä mieltä, että valkosipulilla on taipumus jyrätä ikävästi muita makuja alleen jos sitä on liikaa - mä en ole vielä kohdannut sellaista rajaa :D
Tuoretomaatit kastikkeessa on kyllä ihania! Voi kun tulis jo kesä ja kypsät punaiset tomaatit...
Tiedän tunteesi tomaattimurskaa kohtaan, itse en pidä mistään merkistä, vaikka toiset vannovat sen olevan hyvää. Mutta mutta, lapset tykkäävät, joten silloin tällöin tehtävä on. Niksini isältäni opittu on: selleri. Oikein hienoksi sopivan puukon avulla, kuullota miedolla lämmöllä sipulin kera ennen tomaatin lisäystä. En tiedä toimisiko sinulle, mutta tällä konstilla itse saan suuhuni sopivaa.
Lähetä kommentti