Mikäli oikein muistan, ei blogistani löydy vielä yhtään pizzapostausta. On siis jo aikakin. Tällä kertaa erityismaininnan ansaitsevat kaupan valmiit pohjat, jotka ovat minulle
hemapa:n kaltaista retroretkeilyä. (Jossain vaiheessa nääs ihastuin hiivataikinan vaivaamiseen niin kovin, että moiset unohtuivat kokonaan.) Rapeeta, ja nopeeta!
Pohjaa maustoi tomaattimurskan lisäksi
soijarouhekastike, jota voin lämpimästi suositella tähänkin tarkoitukseen. Satunnaiset tonnikalapalaset, sinihomejuusto, aurinkokuivattujen tomaattien viipaleet, runsas juusto ja pakollinen kestosuosikkini ananas saivat ylleen rennolla ranneliikkeellä rikotun munan. Nam.
8 kommenttia:
ANNA!
sun olis ehdottomasti pitänyt kertoa tästä aikaisemmin!
täällähän on vaikka mitä mahtavaa :)
;) Oon niin mystinen kato. Ei vaan, ei ollut tarkoitus mitenkään juuri sulta salailla :)(:
Tervetuloa, ja kiva että tykkäät! Tuu uudestaankin.
mä oon jotakuinkin menettänyt sydämeni ruokablogeille, ja että just sulla on tällanen ja just näin hyvä vielä .. :D
löysin toisenkin hyvän - jota pitää tuttu - joten nämä päivät ovat nyt ihan juhlaa.
Hihii :)
Mutta nyt alkaa epäilyttää: onko SULLA ruokablogi...?
ei.
vaikka melkein tekisi mieli sellaista alkaa pitää.
elämäni pyörii ruoan ympärillä tavalla tai toisella.
mutkun ujostuttaa.
Muakin ujostutti sellasen rontin vuoden ajan, eli ymmärrän ;) Mutta kannattaa rohkaistua! Ei siinä mitään häviäkään.
lupaatko tulla kommentoimaan jos perustan sellaisen?
Joo!
Lähetä kommentti