keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009

Parsakaalicarbonara

Muistanette helmikuisen wok-postaukseni, jossa hehkutin rakkauttani rouskuvaan parsakaaliin. Samassa ihastuksen aallossa syntyi myös tämä pasta carbonaran versio. Perinteisen savupekoniseen carbonaraan tämä pastaruoka ottaa parsakaalin ohella etäisyyttä muutenkin: kuumassa kasviöljyssä rapsakaksi käristyi jonkin satunnaisen mitä-kaapista-löytyy- kokolihaleikkeleen suikaleita. Juuri ja juuri kypsentynyt keltuais-kermaseos sekä runsas mustapippuri pitävät kuitenkin huolen siitä, että pasta kelpaisi nirsommallekin miilunpolttajalle. Hieman terveellisempää, mutta todella hyvää siis!
























Parsakaalicarbonara
(noin kahdelle)

kokolihaleikkelettä ja öljyä (tai pekonia)
parsakaalia
2 keltuaista
1 dl ruokakermaa
juustoraastetta
rouhittua mustapippuria, suolaa
penne-pastaa

*Suikaloi leikkeleet tai pekoni. Jos käytät rasvattomia leikkeleitä, kuumenna pannulla öljy ja lisää sitten lihasuikaleet. Anna suikaleiden paistua rapeiksi asti. Jos käytät pekonia, lisää suikaleet kylmälle pannulle, kuumenna ja paista kunnes suikaleet ovat rapeita. Siirrä valmiit suikaleet sivuun.
*Pilko parsakaali melko pieniksi paloiksi ja lisää palaset kuumaan pannuun (lisää tarvittaessa öljyä). Sekoittele parsakaaleja parin minuutin ajan niin, että ne hieman kypsyvät. Siirrä sivuun.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
*Sekoita keskenään keltuaiset, ruokakerma ja lopuksi juustoraaste.
*Kun pasta on valmista, valuta se siivilässä ja kaada sitten takaisin kattilaan. Lisää joukkoon lihasuikaleet, parsakaali sekä muna-kermaseos ja sekoita tasaisesti hetken aikaa. Halutessasi voit jatkaa sekoittamista kuuman levyn yllä kunnes kermaseos hyytyy kokkareiseksi, mutta mielestäni carbonara on ehdottomasti parasta silloin, kun huomaat kastikkeen vain muuttuneen samettisen pehmeäksi. Maista, mausta tarvittaessa suolalla.
*Ripottele pasta-annosten päälle runsaasti rouhittua mustapippuria.

4 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Ihana pasta, tuli kauhee nälkä!

Anna kirjoitti...

Kiitos! :)
Onneksi pastanälkä on helppo ja nopea tainnutettava ;)

Anonyymi kirjoitti...

Voi mitä pastaa. Kai se olis aamupalan aika, tunnin blogeja kierrelleenä maha jo kurnii jonkun verran :D

Anna kirjoitti...

Hann: Mäkin olen koittanut opetella ENSIN syömään aamupalaa ja SITTEN lähtemään blogikierrokselle... :D