torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Päivän tärkein ateria

Keltaisen keittiön Martina heitti minua aamupalahaasteella:

-kerro tyypillisestä aamupalastasi
-lisää vähintään kolme aamuihisi liittyvää kuvaa

-voit myös kertoa esimerkiksi mieleenpainuvimman aamiaisesi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne...
-haasta kolme ihmistä kertomaan heidän aamuistaan


Omaa aamupalakulttuuriani luonnehtii kaksi pääasiaa. Ensinnäkin, aamupala pitää olla. Päivä ei lähde käyntiin ilman, ja sinä lyhyenä aikana sängystä nousemisen ja aamupalan välillä olen hyvin herkkä ärtymään. Toiseksi, aamupala on tuttua ja turvallista ruokaa. Muilla aterioilla olen ennakkoluuloton ja kaipaan ruokaani jatkuvasti uusia juttuja - aamupala taas on sitä parempaa, mitä perinteisempää se on.
























Puurosta tulee reipas, taloudellinen kunnon kansalaisen mieli, ja se pitää sitäpaitsi nälkääkin ihan hyvin. Ja on hyvääkin! Keitetty puuro ei kuulunut aamupalarepertuaariini pitkiin aikoihin, kunnes syksyllä menin ja ostin kolme kiloa leseitä, rouheita ja hiutaleita ruokamessujen suoramyynnistä. Niitä tässä on sitten talven aikana nautittu. Kuvassa poseeraa muuten myös aivan ehdoton aamupalani osa: sanomalehti!
























Kiireessä hedelmätkin riittävät aamupalaksi vallan mainioksi. Määrä ja täyttävyys ei ole tärkeintä, vaan kuten mainitsin, se, että aamupalaa on. Kuvassa poseeraa persimon. Kevyt hedelmä potkaisee päivän paljon sutjakammin liikkelle kuin vaikkapa pekonimunakas, väitän.
























Todellista aamupalaherkkua on kuitenkin tuorepuuro, joka koostuu ihan vain pikakaurahiutaleista ja maidosta sekä marjoista, hillosta tai hätätilassa vaikka sokerista. Parhaimmillaan se on juuri sekoitettuna. Hätäilin kuvan ottamisenkin kanssa, ettei puuro vain menisi liian pehmeäksi! Kuvassa mukana on omenahillonokare, mutta myös esimerkiksi reilulla kädellä annosteltu mustaherukkasose toimii loistavasti. Tuorepuuroon uppoaa reilusti maitoa sekä keitettyyn puuroon verrattuna varmaan viisinkertainen määrä kaurahiutaleita, joten sitä syödessä tulee tuhlailevan syntinen olo ;).

Yleensä olen suolaisen ystävä, mutta aamupalapöydässä tykkään enemmän mahdollisimman neutraaleista tai hieman makeista mauista. Meetvursti-suolakurkkuvoileipä ei ehkä olisi siis minun juttuni aamutuimaan.

Ystävieni kanssa meillä on tapana käydä silloin tällöin ylellisellä luksusbrunssilla eräässä pääkaupunkimme hienostokahvilassa. Nuo runsaat aamiaiset ovat ehdottomasti aamiaisten parhaimmistoa! Vähintään yhtä ihana on kotoinen aamupalaperinteemme: perheeni kanssa saatamme istua sunnuntaina aamupalapöydässä vaikka kuinka pitkään yhdessä lehtiä lueskellen. Mieleen ovat painuneet myös ulkomaanreissujen mielenkiintoiset hostelliaamupalat, jotka ovat hauskoja kurkistuksia maan ruokakulttuuriin (tai ainakin hostellia lähimmän supermarketin valikoimiin).

Haastepallolla heitän Peruspöperöä-blogin Virpiä, Pippurimyllyn Sannaa sekä Vellipoika-blogin Nemoa!

9 kommenttia:

ylimuuli kirjoitti...

Ei ole Fazer tuo brunssikahvilanne? o_O Vai mikä sitten? :-P

Virpi kirjoitti...

Onpas kiva haaste! Täytyy paneutua tähän vaikka viikonloppuna (kun on aikaa kuvailla aamupalaa ehkä paremmin kuin arkisin) :)

Anna kirjoitti...

Ylimuuli: Ekberg! Halusin mystifioida sen salaperäisyydellä :D Siellä on arkisin hinta-laatusuhteeltaan oikein ihana aamupalanoutopöytä.

Martina kirjoitti...

Mikähän siinä onkin että aamupalalla maistuu makea, vaikka muuten pitäisikin enemmän suolaisesta? Olen huomannut itsessäni saman piirteen (vaikka kyllä se meetwursti-suolakurkkuleipäkin uppoaa) ja esimerkiksi hotelliaamiaisella yksi lemppareistani on paahtoleipä marmeladilla tai hillolla. Mitä enemmän marmeladia sitä parempi.

Matleena kirjoitti...

Paljonko se Ekbergin brunssi maksaa? Mitä kaikkea se sisältää? Pitääkö sieltä varata pöytä etukäteen vai mahtuuko sinne ilman varaustakin..?

Suosittelen muuten käymään aamiaisella/brunssilla Klaus K:ssa!

T: hulppeiden aamiaisten ystävä

Anna kirjoitti...

Martina: Mulle taas marmeladivoileivät on sit aamupalalla liian makeita :D Ehkäpä makunystyrät on aamulla jotenkin herkimmillään!

Matleena: Yhdeksän euroa. Tuo on arkihinta, viikonloppuisin sama brunssi kustantaa kuulemma kaksinkertaisesti. Sisältää siis jogurttia, puuroa, mysliä, muroja, juustoja (myös herkkujuustoja), leikkeleitä (3-4 erilaista), tomaattia, kurkkua, sämpylöitä ja leipää, hedelmiä, croissanteja, marmeladia, kahvia, teetä, mehua, jälkkärileivoksia... unohdinkohan vielä jotain :D? Kuitenkin ihanan runsas pöytä siis. En tiedä ottavatko pöytävarauksia, yleensä on mahtunut ihan hyvin, mutta viimeksi odoteltiin ruuhkahuipussa (yhdeksän jälkeen) pöytää varmaan varttitunnin ajan. Taitaa olla ainoa kerta kun ollaan jouduttu odottelemaan.
Oon kuullut että Klaus K:n aamiainen olisi tosi hyvä!

nemo kirjoitti...

Mitenkäs minä eilen mielestäni jo kiittelin kivasta haasteesta, mutta kommenttia ei näy missäänn. Herää kysymys, mihin mihin olen kommenttini laittanut ;) ? No, joka tapauksessa, kiitos haasteesta. Minä olen ehdottomasti enemmän meetvursti-suolakurkkuihmisiä, mutta siitä enenmmän tuoreimassa postauksessani.

Anna kirjoitti...

Nemo: Kivaa että säkin kirjoittelit aamupalastasi! :)

Sanna kirjoitti...

Haasteeseen vastattu! Vihdoinkin :)