Kirjassa tuttuja raaka-aineita on käytetty tutuntyylisissä ruokalajeissa, mutta mukana on aina jokin yllättävä (ja Jamien tapauksessa taatusti toimiva) juju. Tässä raparperipaistoksessa tuo juju on appelsiininkuoressa ja -mehussa sekä inkiväärissä, joka tuo mahtavaa potkua makeaan herkkuun. Minulla ei ollut ohjeen vaatimaa hillottua inkivääriä, joten "hillosin" inkiväärinpaloja fariinisokeri-vesiseoksessa mikrossa muutaman minuutin ajan. Hovimaistajan mielestä ne olivat siten ehkä hieman liian ytyisiä, minun tuliseen makuuni ne kuitenkin sopivat. Ohjeen voi hyvin puolittaa, mikäli määrä vaikuttaa suurelta.
Inkiväärinen raparperi-murupaistos (4-6 annosta)
1 kg raparperia
200 g fariinisokeria
1 appelsiinin kuori ja mehu
100 g kylmää voita
muutama kourallinen vehnäjauhoja (Määrä oli unohtunut reseptistä! Laitoin siis arviolta, ja hyvä tuli.)
100 g kaurahiutaleita
2 palaa hillottua inkivääriä
*Kuumenna uuni 180 asteeseen.
*Puhdista raparperi ja pilko se suupaloiksi. Pane raparperipalat ja puolet sokerista kattilaan. Lisää joukkoon appelsiinin mehu ja kuori, peitä kattila kannella, kiehauta ja keitä sitten hiljalleen muutamia minuutteja. Poista kansi ja keitä hiljalleen vielä noin 5 minuuttia eli kunnes raparperi on pehmennyt jonkin verran.
*Lusikoi seos isoon uunivuokaan tai annosvuokiin ja levitä se tasaiseksi kerrokseksi pohjalle.
*Aloita muruseoksen valmistus hieromalla jauhot ja voi sormin korppujauhomaiseksi seokseksi. (Itse käytin juoksevaa margariinia, sekin toimi hyvin.) Sekoita joukkoon kaurahiutaleet, loppu sokeri sekä hienoksi pilkottu hillottu inkivääri.
*Ripottele muruseos raparperille ja paista paistosta esilämmitetyssä uunissa 40-45 minuuttia eli kunnes raparperi kuplii ja muruseos on kullanruskeaa. (Mikäli teet pienemmän annoksen, paistoaika voi olla lyhempi.)
4 kommenttia:
Äh. Olen keittokirjafriikki. Siitä pahemmasta päästä. Tuota Jamien kirjaa olen selaillut monta kertaa ja todennut, että tätä nimenomaista opusta minun hyllyssäni ei tarvitse olla. Ja sitten menet kehumaan noin......:)
Grafiikka siinä opuksessa on kaunista, mukava selailtava, mutta ajattelin, että ohjeet eivät ole hänen parhaimpiaan. Well... Vakuuta vähän vielä lisää, niin eiköhän tämäkin kelkka käänny!!!
Mäkin ensin ajattelin, että varsinaisesti kokeiltavia ohjeita on vain muutamia, ja loppu sitten ihanaa selailtavaa. Selaillessani olen kuitenkin mystisesti löytänyt aina uusia ja uusia sivuja, ja lopulta musta onkin alkanut tosiaan tuntua että voisin kokata kirjan läpi a:sta ö:hön :D
Riippuu tietysti mistä tykkää, ja onhan tuossa esim. muutamia sellaisia riistaohjeita joille ei mun keittiössä ole käyttöä, mutta musta tuossa on kivasti yhdistetty sellaista lähiruoka-ideaa, brittiperinnettä, Jamielle tyypillistä Italia-henkäystä ja ennen kaikkea sellaista "rustiikkisuutta".
Mutta en osaa tosiaan verrata, kun en omista muita Jamien kirjoja, enkä ole niitä paljoa selaillutkaan. Voihan olla, että muita omistaville tuossa kirjassa on paljon toistoa. Voithan esim. odottaa jonkin aikaa, jos kirja jossain vaiheessa päätyisi alennusmyyntiin! Ja kannattaa lainata vaikka kirjastosta ensin kotiin, tietää sitten, tykkääkö itse.
Aivan täysin asian vierestä, mutta pakko kertoa, kun tuli mieleen, että meillä oli töissä sellainen painava puinen leikkuulauta, jonka kutsumanimi oli Jamie Oliver. Hygieniasyistä Jamie joutui poistoon, mutta muisto elää yhä.:)
Nähdään viikonloppuna, tuo paistos näyttää herkulta ja joutunee testaukseen lähipäivinä.
Voi Jamien kohtaloa :DD
Lähetä kommentti