Tein tänään aamulla puoli kahdeksalta töihin evääksi kaappien jämät- pastaa, jonka ei tosiaankaan ollut tarkoitus olla mitenkään erityistä, mutta josta tulikin sitten hyvällä tavalla mielenkiintoista. En ollut ehtinyt kuvata sitä aamulla, ja ahdistukseni olikin suuri, kun tajusin että tämä ohje nyt vaan täytyisi blogata, mutta kuvitusta ei ole!
Onneksi apuun rientää Suomen Luonnonvalokuvaajat ry, jonne voin linkata täyttääkseni tämän postauksen visuaalisen aukon. Ehkä tuollainen linkin taakse piiloutuminen on ominaista suppilovahveroille, noille pienille metsäänverhoutujille.
Asiaan. Reseptin taika on metsäisyys, joka syntyy suppiksista ja sukujuuriltaan villistä rucolasta, sekä runsas sitruunapippuri, tuo mausteseosten unohdettu aatelinen.
Viime syksyn suppisten viimeinen temppeli- pasta (reilu yksi annos)
pastaa reilun yhden annoksen verran
tilkka öljyä
1 suuri valkosipulinkynsi
2 kevätsipulin sipuliosaa
hieman (ehkä ruokalusikallinen tai pari?) kuivattuja, pieniä suppilovahveroita
tilkka vettä
1/2 ruukkua rucolaa
1 tl sitruunapippuria
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta.
*Hienonna valkosipuli ja sipuli, kuullota keskilämmöllä tilkassa öljyä. Lisää hetken kuluttua mukaan suppilovahverot ja pieni tilkka vettä. Jatka sipuleiden ja sienten kypsentämistä, kunnes sienet näyttävät turvonneen.
*Lisää joukkoon rucola sekä sitruunapippuri. Sekoita sen jälkeen joukkoon pasta.
4 kommenttia:
Suppilovahveroita, rucolaa, valkosipulia => pakko olla hyvää. Turha ujoilla :)
Suppikset nyt vaan on luonteeltaan ujoja! Mutta kokeiluun vaan, sitten kun ne taas putkahtavat metsiin. :)
Hyvältä kuulostaa!
Ja mitä olisikaan tomaattivoileipä ilman sitruunapippuria?
Sitruunapippuri kuuluu ehdottomasti tomaattivoileipään! Nyt, kun ei tee niin usein mieli ostaa tomaattia, olen löytänyt ihan lyömättömän leivänpäällisparin avokadosta ja sitruunapippurista.
Lähetä kommentti