Rahkapirtelö
1 prk (250g) maitorahkaa
2-3 dl pakastemarjoja, esim. mustikoita
muutama rkl pikakaurahiutaleita (näitä saa mennä mukaan yllättävän reilustikin!)
maitoa
sokeria maun mukaan (ruokalusikallisesta desiin)
*Mittaa kannuun jäiset marjat, maitorahka, kaurahiutaleet sekä tilkka maitoa. Pirtelöi seos sauvasekoittimella lisäten välillä maitoa tilkoittain, kunnes koostumus on mielestäsi sopiva tai hieman sopivaa paksumpi.
*Lisää sokeri joukkoon maistellen. Mikäli maltat, anna juoman levätä hetken jääkaapissa, jolloin viimeisetkin kaurahiutaleet "häviävät" juoman joukkoon. Nautiskele.
10 kommenttia:
ooh.
en voi muuta sanoa.
tai siis sen voin sanoa, että tekee mieli rynnätä kauppaan tältä istumalta.
ja mulla on ihan hirveästi kaurahiutaleita, että kiva kun niillekin vihdoin tulee jotain käyttöä.
Hyvä jos reaktio oli tuo :D Voi olla että maku on vähän hapahko, jos ei happamasta tykkää, mutta lisää sokeria vaan sit ja maitoa niin kyllä se siitä tasoittuu. Oonkin aina ajatellut että tää ohje voisi miellyttää urheiluhulluja ;)
Pirtelöt miellyttävät minuakin vaikka urheiluhullua minusta eisaa tekemälläkään =)
Onneksi proteiinit ja kuidut on hyväksi meille muillekin :)!
minäpäs rakastan hapanta.
hampaani eivät..
Ohoh. Tän kommentin piti olla edellisen postauksen yhteydessä, mutta se on nyt tässä. Eli aakkosmatkailu...
-----
Hauska idea, tähän voisi lähteä itsekin mukaan. Motolla 80 päivässä maailman ympäri.
Eihän Vatikaani ongelma ole. Kansallisruokana on taatusti osa Hänen ruumiistaan ja juomana tujaus Hänen vertaan. Ongelma on tietysti, että ehtoollisleipää pitää täten palvoa, mutta kai sitä hyvän ruoan edessä voi tehdä muutaman palvontaeleen.
Liina; Sen asian kanssa pitää vaan elää :D
Polkkis; 80 päivässä ois jo tavoittelemista :D Ja mullekin tuli heti Vatikaanista mieleen, että pitää ottaa yhteyttä johonkin katoliseen asiantuntijaan, ehkä sellainen kertoisi mulle oikeaoppisen öylätin reseptin :)
....katolinen en ole ja näin oikeaoppista öylätin reseptiäkään en tiedä, mutta melkein kanttorin äitinä voin sanoa, että kun se hyvin kitalakeen kiinni liiskaantuu on se mitä ilmeisemmin lähellä oppia....
....ruksi piti laittamani jatkoseurantaan...
Kiitos vinkistä! :) Sellaista tarttuvaahan se tosiaan taitaa olla..
Lähetä kommentti