Taikinassa oli mukana juustoraastetta, ja rullasin leivän väliin vielä tuorejuustoa useamman ruokalusikallisen. Rullauksella oli aika vähäinen merkitys - vaikkapa punainen pesto vois toimia näkyvämmin - mutta leivästä tuli joka tapauksessa paljon tavallista mehevämpää.
Juustoisa leipä (yksi 30cm pitkä vuokaleipä)
1,5dl maustamatonta jogurttia + 1 dl vettä
0,5 pss kuivahiivaa
1 rkl fariinisokeria
1 tl suolaa
pari kourallista juustoraastetta
1 dl leseseosta
yht. 7 dl vehnäjauhoja & sämpyläjauhoja, tarvittaessa lisää
1/4 dl öljyä
4-5 rkl tuorejuustoa (esim. Creme Bonjourin Yrttitarha)
pinnalle juustoraastetta
*Kuumenna vesi, lisää sekaan jogurtti. Tarkista että neste on hieman kädenlämpöä lämpimämpää (42°C).
*Liuota nesteen joukkoon kuivahiiva, fariinisokeri sekä suola. Lisää juustoraaste ja leseseos, sekoita.
*Lisää jauhoja, kunnes seos on paksua puuroa. Ota avuksi vaikkapa sähkövatkaimen taikinakoukut tai oma käsi, ja vaivaa taikinaa koko ajan jauhoja lisäten. Kun n. 8dl jauhoja on lisätty, siirry käsinalustukseen. Lisää tarvittaessa jauhoja, ja vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa siistinä pallona kulhon reunoista. Lisää loppuvaiheessa öljy. Anna kohota n. puoli tuntia.
*Kaulitse taikina n. 30x20cm kokoiseksi levyksi. Levitä veitsellä tuorejuustoa taikinalevyn päälle, kieritä taikina pitkän sivun suuntaisesti tiukaksi rullaksi. Aseta rulla voideltuun leipävuokaan, peitä leivinliinalla ja anna kohota n. 1,5 tuntia.
*Ripottele kohonneen leivän päälle juustoraastetta. Paista 200°C:ssa uunin keski-alaosassa 30-40min.
10 kommenttia:
Mäkin tein koulussa viime viikolla leipää mihin tuli tuorejuustoa sisään. Sitä ei vaan ollut tarpeeksi ni maku jäi vaisuksi :/ Pitäs olla tommonen kunnon kerros niinku sulla!
Tämä kuulostaa erittäin herkulliselta! Itsetehty leipä on kyllä ihan parasta.
Jenny: Tuossa leivässä tuorejuusto kyllä tosiaan mun mielestä vaikutti rakenteeseen ja makuunkin, mutta harmitti ettei se "kierre" näkynyt valmiissa leivässä. Juuri pesto tai sitten joku aurinkokuivattu tomaatti- tuorejuusto vois olla kans kiva!
-m-: Itsetehty leipä on kyllä pop, tulee joka viipaleesta hyvä mieli :)
Leipominen on niiiiiiiiiin terapeuttista. Tosin yllätyin elävän ravinnon kurssilla, kun valmistin elävän ravinnon marjapiiraan, ja sehän oli melkein kuin leipomista :-D Vaan eihän se vaivaamista voita!
Elävän ravinnon marjapiiras! Toivottavasi bloggaat jotain siitä, kiinnostavaa jännää :)
Leipomisen terapeuttisuus kiteytyy kyllä aika paljon juuri taikinaan. Ja kaikkiin ihmeellisiin muodonmuutoksiin. Toisaalta elävässä ravinnossa fyysisempiä terapia-aspekteja onkin sitten ymmärtääkseni vaikka muille jakaa :)
Kyllä taikinaan ja muotoihin, myös tuoksuun! Elävän ravinnon piiraasta blogaan pian, eilen minisellaisia meinaan syntyi kotiköökissä. :-P Elävän ravinnon ohjeissa on vaikka kuinka ideoita ammentaa "normikokkaukseen", niitä vaan taitaa rasittaa elävän ravinnon hieman hurahtanut leima.
Uskon :) Mistähän se leima muuten oikeastaan johtuu? Ehkä se on vaan se sanapari, jos "elävä ravinto" vaikkapa kuulostaa intialaisen päähieronnan alalajilta ;)
Tarkemmin ajatellen kyse on ehkä siitä, että mä ainakin ymmärrän totaalikieltäytymisen jostain ruoasta lähinnä eettisistä ja allergiasyistä. (Ja tietty sit on jotku lampaansilmät mutta ne on jo toinen juttu.)
Sataprosenttinen elävän ravinnon harrastaja kieltäytyy kypsennetystä, ja se menee yli mun ymmärryksen, jossa on nuo kaksi lokeroa :D
No nyt on elävää herkkua Monkeyssa! :-P
Kokeilin, kun halusin tehdä leipää, mihin tulee juustoa. Pistin emmentaalia ja ohraleseitä, ja sen verran enemmän jauhoja, että tuli pitkulainen leipä, ei vuokaleipä. Taikina vaikutti ainakin tosi hyvältä :) Tuorejuuston jätin pois.
Lähetä kommentti