Vastaukseni on sukupuolten tasa-arvo kotikeittiössä. Suomi on maa, jossa kauhanvarteen tai tiskiharjaan tarttuminen ei ole vieras ajatus miehille eikä naisille. Tai toisin päin: sopan hämmentäminen ja astioiden tiskaaminen voi tuntua yhtä kauhistuttavalta ajatukselta miehen ja naisen mielestä. Yhtä kaikki: tytöksi syntyminen ei Suomessa tarkoita sitä, että tulee olemaan yksin vastuussa kodin ruokatalouden hoidosta.
Käytännön keittiöelämässä kaikki ei mene tasan. Monessa perheessä pienituloisempi äiti hoitaa arjen pyöritystä ja keittää jauhelihakastikkeet, isä keskittyy työhön ja briljeeraa grillin ääressä viikonloppuisin. Toisinaan toinen ei kertakaikkiaan tykkää keittiöhommista, ja keskittyy mieluummin johonkin ihan muuhun. Mitä vanhempien ihmisten kotitalouksiin kurkistetaan, sitä sukupuolittuneemmat saattavat olla lapsuudessa opitut kodin työnjaot.
Vaan mitä nuorempi perhe on kyseessä, sitä todennäköisemmin elää ajatus siitä, että mies ja nainen voivat kumpikin yhteisymmärryksessä tehdä mitä parhaiten taitavat. Suomessa miehen ei tarvitse häpeillä sitä, että hän kattaa perheelleen pöytään arkisenkin aterian ja pesee likaiset astiat.
Sukupuolten tasa-arvo arkisessa ruokakulttuurissa on iso juttu. Naisten tulisi olla työmarkkinoilla tasaveroisessa asemassa miesten kanssa, mutta kiivainkaan keskustelu aiheesta ei johda kestävästi mihinkään, ellei hommia jaeta myös kotona.
Meillä asenneilmapiiri on jo hyvällä tolalla, mutta keskustelu aiheesta on toki tarpeellista. Useissa kehitysmaissa ongelma on kärjekkäämpi: perinteet ja kulttuuri sanelevat elämänalueiden sukupuolittumisen. Naisten on taisteltava tiensä työelämään ja yhteiskunnan areenoille, mies keittiössä on kummajainen. Sukupuolten tasa-arvon lisääminen onkin yksi YK:n kahdeksasta vuosituhattavoitteesta.
Miten minä aion vahvistaa sukupuolten tasa-arvoa meillä ja muualla edelleen? Juttelemalla aiheesta. Olemalla ylpeä siitä, että meillä Suomessa opetetaan kotitaloutta peruskoulussa sekä tytöille että pojille. Olemalla ylpeä siitä, että keittiötaidot voivat siirtyä äidiltä pojille ja isiltä tyttärille. Suomalaisten kotien ruokakulttuuri syntyy kookkaissa kourissa ja siroissa sormissa: sitä kannattaa vaalia ja siitä kannattaa kertoa maailmalle!
10 kommenttia:
Hyvin sanottu! Mä en ollut edes tajunnut ajatella sitä kummemmin, että meillä tosiaan kotitaloutta opetetaan peruskoulussa sekä pojille että tytöille. Ja ainakin mun aikaan tosi monet pojat ottivat köksän myös valinnaiseksi aineeksi. Perusjutut siis tulevat ainakin koulun puolesta tutuiksi myös pojille.
Olen sun kanssa siis tästä aiheesta samaa mieltä (no kukapa ei ois?) vaikka itse oonkin yleensä se, joka meillä kokkaa.
Hyvin kirjoitettu ja erityisesti se, että tasa-arvoa ei ole sitä, että molemmat tekevät kaikkea vaan että molemmat osallistuvat kodin pyörittämiseen.
Minun täydellinen kumppanini tuntisi meridieselmoottoreiden, joista en tajua mitään, salat paremmin kuin omat taskunsa ja minä taas olisin aivan tyytyväisenä siellä nyrkin ja hellan välissä.
Hienoa kyllä, kun olet tullut tuota ajatelleeksi. Suomessa varmaan on monille niin itsestääselvä asia, että sekä naiset että miehet laittavat ruokaa, että pääsee sitten helposti unohtumaan, ettei tämä mikään selviö muualla olekaan.
Oma poikakaverini on sellaisesta maasta, jossa ei kauha kotona pahemmin miesten kädessä heilu, mutta onpahan minuun tutustumisen myötä kuitenkin innostunut ruuanlaitosta vähän hänkin :) Minä se "pääkokki" meillä tosin olen, en pane pahakseni pientä työnjakoa, kunhan sen molemmat hyväksyvät...
Amen. Kiitos tästä puheenvuorosta. Hirveän vähän kiinnitetään huomiota juuri tuohon seikkaan, että työelämän epätasa-arvoisuudet ovat kiinteästi kytköksissä kotitöiden epätasaiseen jakautumiseen. Vaikeahan sitä on naisen edetä uralla miehen tahtiin (tai edes "haluta" sitä - joidenkin mielestähän on kyse siitä, että naiset eivät itse vaadi parempaa palkkaa / uusia tehtäviä tms.), jos joutuu vastaamaan kotitöistä (ja lapsenhoidosta) miestä huomattavastikin enemmän.
Hip hei, otitpa hyvän ja tärkeän asian esille :)
Kuten jo facebookissakin sanoin, tosi hyvä aihe ottaa esille! Tähän(kin) vaikuttaa niin monet asiat - toivon myös sen miehisen "tavallisen" perusruoanlaiton lisääntymistä. Ei kaikkien tartte olla kotimasterchefejä (sori jankutus, on niin tapetilla vaan tuo ohjelma) vaan ihan perusruoanlaitto riittää.
Tuo Arin kommentti tasa-arvosta ja meridieselmoottorikumppanista on tosi hyvä. Itse taas haluaisin mieheni tuntevan intohimoa pölyä ja imureita kohtaan! Ei mene nyt etusivu uusiksi kyllä. Meillä kun tuo imurointi tuntuu molemmin puolin olevan enemmän laadullista kuin määrällistä.
Hyvä teksti! Juuri näin tasa-arvon täytyykin mennä! Kun ruokaa ei enää tarvitse mestästää, niin ei sen valmistamisenkaan tarvitse enää kuulua vain naisille. :)
Tekstisi on täyttä asiaa! Oma puoliskoni on varttunut kulttuurissa, jossa miehet ei lieden ääreen kuulu, shaslik-grillin eteen (parina päivänä vuodessa)sitäkin tiukemmin... Onneksi on ollut jämäkkä ja tiukasti töitätekevä anoppi, on poika oppinu aikankin
blinipaiston jalon taidon :)
Itse muuten olen yleensä meillä se kokkaava osapuoli syystä että nautin keittiössä hääräämisestä ja se rentouttaa. Vois jopa sanoo harrastus :)
Kiitos kommenteista! Kivaa lukea teidän ajatuksia. Mukavaa, että niin moni teistä on samaa mieltä :) Tasa-arvo on tärkeä juttu, teki hommat sitten tosiaan mieltymystensä mukaan kumpi vaan!
Tasa-arvoon liittyen: minua on ruvennut oikeasti hiukan nyppimään se, että erilaisissa lopputöissä ja haastatteluissa minut valitaan tutkimuskohteeksi, koska olen sinkkumies.
Onko 41-vuotias mies friikki, koska hän pitää ruoanlaitosta sekä yksin että ystäviensä kanssa? Ihan kuin olisi se viimeinen mammutti eläintarhassa.
(tämä on tietysti kärjistys, enkä ole pahastunut yhdestäkään haastattelusta)
Lähetä kommentti