sunnuntaina, tammikuuta 20, 2008

Marinoidut valkosipulinkynnet

Eräänä tammikuisena päivänä kaupassa oli tarjolla niin muhkean kauniita valkosipuleita, että niitä oli aivan pakko ostaa useampi. Niistä riittikin sitten paitsi keittoon, myös kolmeen eri marinadiin. Toteutimme säilöntäprojektin kanssa-aterioitsijan kanssa sellaisella innostuneen vauhdilla, ettemme tulleet mm. ajatelleeksi valkosipulien ryöppäämistä ennen marinointia... Vaihtoehtoina oli lopulta siis kirpsakka maku sellaisenaan tai pyöristyneempi maku lämpimien voileipien välissä. Ei ihan huono niinkään päin, mutta seuraava erä kynsiä saa parin minuutin pyöräytyksen kattilassa.




















Vasemmanpuoleisessa purkissa on lohkottuja yksikyntisiä valkosipuleita ja paloiteltuja keltaisia chilipalkoja (keskivahvoja, lihaisa Serrano-lajike) etikkaliemessä. Ohje on chilifoorumilta, liemi pitää sisällään lähinnä vettä, etikkaa, hunajaa (sokeria) ja suolaa. Purkkia ja kantta keitettiin vedessä hetkinen, valkosipulit ja chilit ladottiin purkkiin, kiehautettua lientä kaadettiin päälle piripintaan asti ja purkki suljettiin. Purkki oli ensin huoneenlämmössä pari päivää ja siirtyi sitten jääkaappiin. Valmistumista odoteltiin yhteensä viikon verran, mutta tällä tapaa säilömällä purkki säilyy avaamattomana paljon pidempäänkin.

Keskimmäisessä purkissa on tavallisen valkosipulin kynsiä, liemessä on pari ruokalusikallista omenaviinietikkaa, pari ruokalusikallista currya, hieman sokeria ja loput rypsiöljyä. Purkki kansineen oli taas kiehautettu, mutta liemi kylmää. (Kyseessä ei siis ole niin säilyvä tapaus kuin edellinen.) Nämä olivat valmiita jo vajaan viikon kuluttua, ja maistuivat hurjan hyviltä sellaisinaan leivän päällä.

Oikeanpuoleisen liemessä taas ei ollut etikkaa lainkaan: öljyn seassa oli vain sokeria, suolaa, pizzamaustetta ja pari chiliä. Myöhemmin etikkalisäys todettiin tarpeelliseksi, sillä valkosipulit olivat vielä melko kirpakoita.

Hyvä kokeilu kaiken kaikkiaan, purkkimarinointi oli yllättävän helppoa!

2 kommenttia:

Jams kirjoitti...

Kuulostaa ja sen puoleen näyttääkin hyvältä. Itse olen vähän kartellut kaikkea mihin liittyy purkkiin säilöminen, mutta ehkä jonain päivänä sitä ryhtyy purkkejakin keittelemään.

Anna kirjoitti...

"Säilöminen" on kyllä sanana hurjan vaativan kuuloinen. Toki suurta huolellisuutta tarvitaan silloin jos purkitetaan hilloja ja marmeladeja koko vuoden tarpeiksi. Silloinhan lasipurkkeja liotetaan yön yli ja kuumennetaan uunissa jne. (Ei sekään nyt lopulta niin hurjan vaativaa olisi :D)

Tällaiselle epäviralliselle noin kuukauden tähtäimelle uskon tuon purkkien kattilakiehauttamisen olevan ihan riittävä toimenpide, ja se sujuikin siinä sivussa ihan itsestään.