sunnuntaina, elokuuta 04, 2013

Vuokra-auto ja maantie eli mitä tehdä road-tripillä

Paperille piirrettynä meidän Amerikan-road-trip näytti tältä:


















Olen itsekin ihan täpinöissäni, kun katson vähitellen täydentynyttä karttaa! Piirros tarkoittaa yli 8 000 kilometrin ja yli 100 tunnin ajomatkaa. Matka kesti yhteensä kuukauden, josta vuokra-auto oli meillä 21 päivää. Jo suunnitelman tasolla tämä aiheutti lähipiirissä epäuskoista päänpuistelua, mutta meillepä jäi reissun päällä jopa löysää aikaa. (Ha haa!) Maisemiin tutustuminen, eri osavaltioiden makujen maisteleminen ja ristiin rastiin ajaminen oli juuri se juttu, jota toiselta puolelta maailmaa lähdettiin hakemaan.

Kaupungeissa hengailu on oma lukunsa, mutta mitä tehdä, kun alla on vuokra-auto? Esimerkiksi näitä juttuja:











































Valitse nopeisiin osuuksiin moottoriteitä, mutta valitse välillä myös maisemareittejä. Kalifornian jättimäiset punapuumetsät (Avenue of the Giants) ja vuoristoisen jylhä rantareitti ennen Los Angelesia pitivät leuat hämmästyneen auki tunti toisensa jälkeen.




































Poikkea hehkutettuihin luontokohteisiin: ne ovat sen arvoisia. Me kävimme Grand Canyonilla. Tuntuu siltä, kuin olisimme käyneet Kuussa. Tällä kertaa kuva ei vaan pysty vangitsemaan edes aavistusta siitä, miltä siellä näytti. Jotain mittakaavaa antaa, että yllä olevassa kuvassa on ihmisiä.

Lue opaskirjaa. Meillä se oli Lonely Planetin Discover USA, joka osoittautui yllättävän kattavaksi ja hauskaksi matkaoppaaksi. Aina kun ajoimme uusiin maisemiin, kaivoin apukuskin penkillä kirjasta esiin knoppeja ja lisätietoa siitä, missä nyt mennään. (Siis niin kauan, kun pysyimme kirjan kattoalueella.)


 
Telttaile. Meillä oli aluksi suunnitelmana telttailla rahansäästön vuoksi. Noh, lopulta varusteiden hankinnan ja sääolosuhteiden takia säästöä ei ehkä niin valtavasti tullut, mutta telttailu osoittautui älyttömän kivaksi! KOA-ketjulla on todella siistejä alueita, joissa mm. vessat ja suihkut ovat kuin hyvissä hostelleissa, ja perusvarustukseen kuuluu usein uima-allas ja yksinkertainen ruokakauppa.






















KOA-alueilla auton sai usein ajaa aivan teltan viereen. Telttailijoita oli jopa heinäkuussa sen verran vähän, että saimme monena yönä toiveemme mukaisen paikan aivan vessojen ja suihkujen läheltä. Onhan siinä linnunlauluun heräämisessä ihan oma viehätyksensä! Jos öinen melu häiritsee (KOA-alueet olivat tosi usein aivan moottoriteiden kupeessa) tai ei jostakin syystä halua hengata lapsiperhekohteessa, kannattaa toki harkita tätä vaihtoehtoa vielä. Ja mihinkään satunnaisiin puskiin en muuten lähtisi USA:ssa leiriytymään, maa-alueiden rajat on todella tarkat.






















Jos sää uhkaa näyttää kovin myrskyisältä, hurauta ilmaisen wi-fin kahvilaan ja vertaile ennen kuin varaat motellin tai hotellin. Saman tasoisissakin paikoissa voi olla isot hintaerot, ja ennen kaikkea eroa on majatalojen siisteydessä. Itse olin tämän suhteen aivan älyttömän tarkka, sillä pelkäsin niitä-pahamaineisia-petiötököitä enemmän kuin oikeastaan mitään muuta koko reissulla. (No rekkoja ehkä vähän pelkäsin myös.) Me käytimme eniten Hotels.comia. Tykkään sen käyttöliittymästä ja löysimme aina hyviä vaihtoehtoja hyvään hintaan. Näytti siltä, että Hotels.comin hinnat olivat paljon edullisempia kuin hotellien omat taksat. Yöpaikan valinnasta kirjoittaa hyvin myös Nelliinan vaatehuoneen Niina.
















Nauti ketjuravintoloista teiden varsilla. Unohda kyyninen asenne ja tee kulttuurisukellus amerikkalaiseen arkeen: se onnistuu juuri Wendy'sin tai Denny'sin kaltaisissa paikoissa. Molempia oli meille hieman parjattu etukäteen, mutta Wendy'sistä sain reissun parhaan jääteen aidolla mansikkasoseella ja Denny'sissä löysimme juuri sellaisen aamiaisdiner-fiiliksen, jota elokuvissakin on. Ketjujakin on niin paljon, että aina riitti uusi konsepti kokeiltavaksi. Ainoastaan Wendy'sin jääteen taisin ostaa kahdesti.























Ok - ruoassa olisi saattanut olla enemmän makuvivahteita muualla, mutta kyse olikin enemmästä kuin vain nenän edessä olevasta burgerista tai aamupannareista. Tosin kilpailu taitaa hilata laatuakin ylöspäin. Hihkuisin ilosta, jos saisin Denny'sin aamupalan eteeni uudelleen. (Niin makea kuin se pannarien osalta olikin...) Mikä tärkeintä: jos olisimme kiertäneet ketjut kaukaa, emme olisi maistaneet Sonicin maapähkinävoi-pekonipirtelöä!






















Aina emme tietenkään käyneet ketjupaikoissa. Monesti navigaattorin välietapit oli mietitty jo aikaa sitten. Jos katsot tv:n ruokaohjelmia yhtä paljon kuin minä, saattaa Travel Channelin ohjelmakohtaisilla sivuilla olla sinulle jotain annettavaa. Meidän reissun ohjenuoraksi muodostuivat Man vs. Foodin vinkit: aiheesta tahdon tehdä ihan erillisen postauksen. Ketjujen ja MvF:n ulkopuolelta hyviä paikkoja löytyi toki Yelpistä. Ja kun osoite on jo navigaattorissa, ei kannata antaa ulkonäön pettää. Yllä olevan kuvan ravintola oli huoltoasemamaisen rakennuksen takapihalla, ja yöhön loistivat vain neonvalot. Sisällä oli tunnelmallinen Himalayan Grill, josta sai hyvää palvelua, pikkelsejä alkupalaleipien kanssa ja tietysti taivaallisen tulista nepalilaista ruokaa.






















Viimeisenä muttei vähäisimpänä: Lue tienvarren kylttejä. Niitä on valtavasti, mutta lue ne silti. Tienumerot ovat ihanan selkeitä ja täydentävät navigaattorin seuraamista hyvin. Liikennemerkit ovat täynnä tekstiä. Laeista ja sakoista kertovat kyltit ovat melko samanlaisia eri osavaltioissa, mutta tsekattavia nekin toki. Erityisesti kannattaa olla skarppina, kun eteen tulee kiinnostavan nähtävyyden tai muun pysähdyspaikan kyltti: Amerikan kuuluisin pato, hassun niminen tie, mitä ikinä: jos siltä tuntuu ja aikaa on, voit koska tahansa poiketa reitiltä sivuun.























Vaikka joukkoliikenteen suosija olenkin, ovat vapaat valinnat juuri se juttu, joka tekee vuokra-autoilusta mainion vaihtoehdon Amerikassa liikkumiseen. Ja vapauden aistimisessa taas taitaa olla iso jyvänen amerikkalaista mielenmaisemaa.






















(Okei, toisilla on vielä isommat jyväset kuin toisilla... :D)

6 kommenttia:

Kesänaapuri kirjoitti...

Vautsi mikä reissu! Ja toi viimeinen kuva tiivistää kyllä amerikkalaisuuden hyvin :D

Itse en saanut kovin kummoisia kiksejä lähteä jenkkeihin lomalle, kun siellä työpyrähdyksellä kävin, mutta noi luontokohteet ois kyllä huikeita. Jospa sittenkin... :)

Merituuli kirjoitti...

Ihanan rennolla ranteella tunnutte vetäneen. Hauskan kuuloinen loma!

Soppasirkus kirjoitti...

Huikea reissu teillä ja kivasti kirjoitettu!

Heidi kirjoitti...

Vau, teillä on varmasti ollut tosi hieno reissu! Me oltiin kesällä osittain samoissa maisemissa ja voin allekirjoittaa monet jutut :) ja odotan innolla muita postauksia aiheesta! Itse olen kirjoitellut matkablogini puolella vasta Nykistä, en road tripin osuudesta vielä muuta kuin paikan päällä tehdyt postaukset :)

Def Lefard kirjoitti...

Kyllähän toi Amerriigan roadtrip on sellainen jatkuva haave taustalla. Myös Euroopan-rundi houkuttais. Ja kun vielä pääsis pian taas pohjoiseen Norjaan ni kiva olis.

Anna kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Reissuun vaan, jos siihen on mahdollisuus! Siellä olleet on varmasti samaa mieltä siitä, miten hauskaa on kun esim. kotoinen telkkarin katselu avautuu ihan eri tavalla, kun on itse pyörinyt Ameriikan maisemissa :)