Ruokaostoksilla

Saksan-aika on tähän mennessä sisältänyt uusia, haastavia työtehtäviä, paljon matkailua sekä ruokaa, joka on koostettu kaavalla pastaa/perunaa + kasviksia + makkaraa/jauhelihaa/tofua + paistinpannu.


















Ei sillä, paljon ruokajuttujakin täältä toki on kerrottavaksi. Kuten nyt vaikka se, että matkailu on usein tarkoittanut lähimatkailua ruokakauppoihin. Usein, sillä täällä ruokakauppailu on kivaa. Valikoimaa on paljon, ja muutamat jutut ilahduttavat suomalaista ruokafriikkiä erityisesti.

Saksalaiset vaikuttavat olevan hurjan paljon tietoisempia lisäaineista ja joistakin teollisten raaka-aineiden varjopuolista kuin suomalaiset. Tai ainakin "parempia" valintoja on helppoa tehdä. Muun muassa monista sipseistä tai vastaavista tuotteista löytyy tieto, ettei aromivahventeita ole käytetty, ja öljy on sataprosenttista auringonkukkaa. Ainesosalistat ovat usein päässeet ilahduttamaan lyhyydellään ja selkeydellään, mitä tulee vaikkapa leikkeleisiin tai jogurtteihin. Pieni vertailu osoittaa, että lainsäädäntö kyllä vaatii ilmoittamaan kaikenlaiset ainesosat, jos niitä on käytetty. Todellista dekstroosimassaakin täällä nimittäin löytyy myös runsaasti: esimerkiksi kaupan pussikeitto- ja -kastikeosasto on tavallisesti aika päätä huimaava. Vaan niitä ei ole pakko ostaa, kun tarjolla on esimerkiksi kuvan basilikatofun kaltaisia herkkuja suhteellisen edulliseen hintaan!























Luomu on päässyt täällä sellaiseen valtavirta-asemaan, josta Suomessa vain haaveillaan. Sitä on tarjolla melkein kaikissa tuoteryhmissä ja kaikenlaisissa kauppaketjuissa. Jos ostoksensa tekee "sokkona", eli poimien vain nopeasti kärryyn tarvitsemansa tuotteet, melko todennäköisesti mukaan eksyy jonkin verran luomua: niin paljon sitä on tarjolla! Hinta on joko sama tai hippasen korkeampi kuin muilla vastaavilla tuotteilla. Erikseen ovat tietysti luomumarketit, joista tosiaan saa kattavasti kaikkea ruoanlaittoon tarvittavaa. Eettisten valintojen helpottamista tämäkin: luomumarketissa ei ainakaan tarvitse tiirailla merkintöjen perään. Hintataso tosin on silloin erikoiskauppatyyliin hieman korkeampi.


















Kauppoja on tosiaan monenlaisia. Kotoisan Lidlin lisäksi halpakauppamarkkinoilla kilpailevat tällä seudulla Aldi ja Plus/Netto, kullakin on omat tuotemerkkinsä. Valikoima on ok, ja sitä luomuakin tosiaan löytyy ihan isompien kauppojen tapaan. Asumme onnekkaasti ison kauppakeskittymän lähellä, joten halvat myslit ja muut perustavarat on helppo hakea Aldista, kun taas parempien valikoimien perässä vaihdetaan kadun toiselle puolelle Hit-supermarketiin. Markettien tarjontaa täydentävät pienet kulmakaupat, ja leipä puolestaan ostetaan tavallisesti leipomo-kahviloista. On hauskaa, kuinka pieniä isojenkin kauppojen leipäosastot ovat, kun ihmiset todella ostavat leipänsä erillisistä leipämyymälöistä: kaupoissa tarjolla on lähinnä näkkäriä ja Real-tyylistä ruisleipää. Tuoreutta osataan arvostaa.























Veikkaan, että täkäläiset eivät kovin usein juo kraanavettä ruokansa kanssa, vaikka paikallinen kraanavesi onkin omaan makuuni paitsi juotavaa, myös hyvän makuista. Mineraalivesiä, limsoja sekä tietysti lukuisia oluita myydään paitsi kaupoissa, myös erillisissä juomamarketeissa, mikä kertoo jotakin niiden kulutusmääristä. ("Siideriä" juomaosastolta ei muuten löydy, mutta oluen ja sitruunamehun sekoitusta kylläkin!) Samoja hyllyrivejä jatkavat toki viinit, joita muutaman euron hintaan ostaa mieluusti ruokajuomaksi. Viinin ostamisessakin on ihan oma tunnelmansa kun valitsee Moselin varren juomaa - onhan jylhät rinneviljelmät nyt nähty junan ikkunasta omin silmin!