tiistaina, marraskuuta 24, 2009

Pastaa pepperonilla ja parsakaalilla

Kauniista Fakta ja Farfalle -blogista bongasin ohjeen nopeaan salamipastaan. Alunperin Rachel Rayn maailmaan päästämä ainesosalista muuntui käsissäni hieman, kun salamin sijaan jääkaapista löytyi pepperoniviipaleita ja lähikaupan valikoiman sanelemana ricotta vaihtui ranskankermaan. Parsakaalin ja mausteisen makkaran yhdistelmä toimi edelleen loistavasti muutoksista huolimatta!























Jokainen vähänkin ruokaan perehtynyt tietää, että pastaruoissa pastan tulisi olla mahdollisimman laadukasta. Pihiydessäni olen ostanut viime vuodet säännöllisesti S-ryhmän halvinta X-tra-spagettia, ja ollut sen suutuntumaan ja toimivuuteen oikein tyytyväinen. Luulin siis olevani tyytyväinen mihin tahansa. Totuus on paljastunut nyt kilpailijan vastaavaa eli Euroshopper-spagettia keitellessä. Kypsyysasteen tarkkailu menee ihan hukkaan, kun lopputulos on joka tapauksessa pinnalta tahmainen ja maistuukin liisteriltä. Rakenteessa ihan oikeasti mättää joku, koska kastike toisensa jälkeen kokkaroituu rumasti spagetin pintaan, kuten kuvassa näkyy. Väittäisin keitelleeni spagettia sen verran monesti, ettei vika voi ihan täysin olla kokkaajassa. Halpiksissakin on siis eroja, tämän kanssa rämmittyäni totean että X-tra on ihan oikeasti hyvää!

Nopea pepperonipasta

pastaa
1 parsakaalin kukinnot
tilkka öljyä
4 valkosipulinkynttä
ripaus chiliä
kourallinen pepperoniviipaleita paloiteltuna
2 dl ranskankermaa
suolaa, pippuria

*Keitä parsakaalin kukintoja hetki vedessä esimerkiksi paistinpannulla. Valuta vesi pois, siirrä parsakaali hetkeksi sivuun.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.
*Kuumenna pannulla tilkka öljyä. Hienonna valkosipulinkynnet, lisää ne ja ripaus chiliä öljyyn. Lisää hetken kuluttua paloitellut pepperoniviipaleet sekä kiehautetut parsakaalit. Sekoittele ja anna parsakaalien kypsyä. Lisää sitten ranskankerma, kuumenna mutta älä keitä.
*Sekoita kastike valutetun pastan joukkoon. Sekoita joukkoon parmesanjuustoa, mausta suolalla ja pippurilla ja nauti!

7 kommenttia:

Merituuli kirjoitti...

mielenkiintoista: sä siis sekoitat parmesaanin ruuan joukkoon ennen syömistä?

meikkis raastaa pinnalle ja jahka pinta on syöty, raastaa hiukan lisää :).

mielenkiintoinen pastavertailu!

Anna kirjoitti...

Usein laitan sitä vain päälle. Tähän halusin kuitenkin sekoittaa juustoa vähän jo sekaan, sillä ricottan puuttuessa ajattelin että sulava parmesaani toisi edes vähän juustoista makua itse kastikkeeseen :) Väitän kuitenkin, etten sitä niin paljon sinne tunkenut, ettäkö tuo köntsähtävä ulkomuoto juustosta johtuisi... :p

Lähetin Keskolle palautetta pastasta, ja sain vastauksen tosi nopeasti, pahoittelivat ja pyysivät lähettämään pussin sinne. Oikein kunnon puoliammattilaisena oon tietysti syönyt pussillisen väkisin loppuun ja heittänyt pakkauksenkin pois! Että terveiset vaan, kun vielä kaiken kukkuraksi suoritan parhaillaan kuluttajalainsäädännön kurssia :D Ei kyllä näköjään mitkään kellot soi...

oliivia kirjoitti...

Namin kuuloista pastaa. Hmm, meilläkin sekoitetaan aina parmesanraaste tasaisesti ensin pastan joukkoon (joko koko annoksen tai sitten kukin lautasellaan).

Pastalaaduista on vielä pakko kommentoida: meillekin ostetaan yleensä halvimpia versioita (siis niitä kaupan omia rainbow'ta, xtraa, pirkkaa ja euroshopperia) melkein pastasta kuin pastasta. Niissäkin on todellakin eroja. Pirkka on yleisesti ottaen usein hyvää.
Mutta kun joskus pääsee syömään aitoa, italialaista käsin tehtyä kuivapastaa, huomaa eron kyllä heti. Saimme viime jouluna joululahjaksi kyseisenlaista spagettia, sekä chiliöljyä. Huih, mikä ero noihin perusversioihin. Tätä spagettia ei oikein voinut keittää yli, siinä säilyi jotenkin itsestään sellainen sopiva al dente. Ja se oli NIIN maukasta ihan yksinkertaisen öljy-valkosipuli-yrtti sekoituksen kera. Silloin ymmärsin mikä idea niissä italialaisten yksinkertaisissa välipastoissa on: hyvä pasta!

Sillä Sipuleilla on varmaan hyviä pastakokemuksia ihan sieltä paikanpäältä?

Anna kirjoitti...

Jep, italialaisten hyppysissä syntyneet käsin tehdyt pastat on varmasti ihan oma juttunsa, voin uskoa!

Tusla kirjoitti...

Vetäisin tänään juuri lounaalla Enoteca del Piemontessa (http://www.gastropub.net/piemonte/)pastaa ja parsakaalia lounaalla. Juustoinen kastike ja parsakaali sekä laadukas pasta toimi mainiosti yhteen. Pepperoni ei olisi ollut hullumpi lisä. Jotenkin ei vaan itse tule keksineeksi näitä hienoja, yksinkertaisia pastajuttuja.

Tätä pitää siis kokeilla! :)

Opiskeluaikojen jäätyä taa olen aina silloin tällöin retkahdellut kaikenmaailman kalliisiin pastoihin... Niissä on eroja! Helsingissä mm. Eiringistä saa loistavia pastoja.

Merituuli kirjoitti...

tuo minun parmesaanisekoitteluni ei sitten ollut mitään viisastelua, vaan ihan vain vertailua mielenkiinnon vuoksi eri ihmisten välillä :).

Italian pastoja on toki tullut syötyä yksi jos toinenkin ja täytyy sanoa että yksinkertaisimmat ovat olleet kaikkein parhaimpia. esimerkiksi tuoretta tomaattia sisältäneet Riomaggioressa - taivas!

eilen Jukka veivasi tuorepastaa päivälliseksi kun saimme vieraita ja siinä appeessa kyllä yhdistyy loistavasti tuo hinta-laatusuhde ;)

Anna kirjoitti...

Tusla: Kiitos ravintola- ja pastanhankintavinkeistä!

Merituuli: Ei hätiä, en sitä viisasteluna ottanutkaan :) Oma selittelyn makuni tuli vain siitä, kun hätäilin täsmentämään tuota kuvan köntsävaikutelmaa.

Tuorepasta on kyllä mainio juttu! Oon tehnyt sitä itse viimeksi joskus aikana ennen tätä blogia... olis kyllä syytä tehdä taas. Kiitos kun muistutit! :)