Kesäkuussa löysin itseni istumasta samassa vaasalaisessa ruokaravintolassa kuin metallisuuruus Manowar, joka pian sen jälkeen nousi naapurikaupungin festarilavalle. Juhannus-Savossa nautittiin setäni pyytämiä ja savustamia muikkuja kera ruisleivän. (Ja väitän kokemuksen olleen Manowaria mahtavampi :D.) Heinäkuun korvalla nokka suunti jo perinteeksi muodostuneeseen Tanskan Roskildeen. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että kyseessä on ainutlaatuinen ruokafestari, jossa toki siinä lautasellisen ohessa voi nauttia melkoisen hyvistä bändeistäkin.
Kesän varsinainen Reissu oli kuitenkin heinäkuun lopun vapaaehtoistyöleirimatka Keski-Norjan rannikolle. Atlantin humistessa vieressä, maailmanrauha mielessämme, kunnostimme polkuja ja kiviaitaa kahden viikon ajan. Työnkuvaan kuului myös kasvimaan kitkemistä ja harventamista. Tällaiselle kerrostaloasukille kuohkean mullan möyhentäminen oli ihan mahtavaa! Harvennuskohtalon saaneet nauriit myös maistuivat melkoisen hyviltä.
Eräänä iltana meille järjestettiin juhlaillalinen: paikallinen sukeltaja-kalastaja oli noutanut meille meren pohjasta hurjan määrän kampasimpukoita! Ruokablogeissakin vallinneen kampasimpukka-hypen tunteneena koko tilanne tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta: päästä nyt maistamaan tuota ihmettä pari tuntia sitten pyydettynä! Ja hyvältähän simpukat maistuivat: kuorellaan lepäävät valkoiset herkut maustettiin valkosipulivoilla, suolalla ja pippurilla ja käytettiin uunissa muutaman minuutin ajan.
Vitsailu turskarannikoista kävi toteen, kun matkasimme kalastajalaivalla läheiseen saareen ja matkan varrella muutama meistä kokeili onneaan pitkälläsiimalla kalastaen. Hyvä onni kävikin: saaliiksi saatiin kaksi suurta turskaa, sekä viisi seitä, jotka oheisessa kuvassa nousevat samasta siimasta komeasti perä perään. Paikallinen maanviljelijä-Knut fileoi kalasaaliin ja kypsensi fileet nuotiolla folionyyteissä. Nuotiokypsennetty turska oli niin hyvää, etteivät sanat riitä kertomaan - ehdottomasti yksi retken kohokohtia!
Norjalaiset tykkäävät juustosta. Erityisesti mysostista, tuosta herasta valmistetusta ruskeasta makeansuolaisesta erikoisuudesta. Itse opin kyllä syömään mysostia, mutta sen suuren makeuden vuoksi en osannut sitä leivän päällä sen kummemmin harrastaa. Leirin keskieurooppalaisempi edustus sen sijaan diggaili suurestikin - ihmekös tuo, samat tyypit kun syövät hilloa leivän päällä _joka_ aterialla!
Vuohia laiduntaa Norjan vehreydessä runsaasti, minkä saattoi huomata myös kaupan hyllyllä. Pehmeää, taivaallisen makuista vuohentuorejuustoa oli pakko kantaa Koti-Suomeen saakka, ja jos olisin toiste törmännyt alkureissun tuttavuuteen, vuohenmaitotetroihin, olisin niitäkin kantanut kotiin melkoisen määrän. Suomessa vuohenmaitotuotteet ovat kallista erikoisherkkua, Norjassa niiden hintataso ei pompannut erityisesti silmille, mikä oli vallan ilahduttavaa. (Mitä muuten tulee Norjan hintatasoon ruoan suhteen, totesin että ulkona syöminen ja alkoholi ovat to-del-la kalliita juttuja, yleinen ruokakauppahintataso sen sijaan tosi lähellä Suomen hintoja.)
Läksiäisjuhliin leivottiin kakkuja. Tarjolla oli juustokakkua norjalaisittain, pähkinä-rusinakakkua tsekkiläisittäin, suklaakakkua saksalaisittain ja sitten mun "suomalainen" kakku jonka oli tarkoitus olla kääretorttu. Kaasu-uuni toi tielle kuitenkin hieman vastoinkäymisiä, joiden seurauksena kääretorttu muuttui täytekakuksi ja luumuviipalet peittivät mustasta karstasta raaputetun pinnan. Hyvin kakku kuitenkin näytti juhlissa maistuvan!
Norja osoittautui siis kulinaaristen yllätysten ihmemaaksi. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että hienoja löytöjä voi tehdä kotimaastakin. Kaikkia kaukokaipuisia pääkaupunkiseutulaisia lohduttaakseni voin kertoa, että aivan lähistöltä, Nummelasta, löytyy kokemisen arvoinen elämys. Nummelan Autogrillin makkaraperunat eli makkispekkikset olivat suurinpiirtein ämpärin kokoiset. Maistuivatkin hyviltä.
Näihin kuviin, läheltä ja kaukaa, ja josko ruokasyksy nyt tästä käynnistyisi kotoisemmissa merkeissä taas!
4 kommenttia:
Kiva kun palasit taas bloggaamaan ja kiintoisa kokekus sulla onkin ollut Norjassa.Ai ai,nuo simpukat näyttävät kauniilta ,oli varmaankin tosi hyvää!
Mä en ole koskaan tykännyt tuosta makeasta norjalaisesta juustosta;lapsuudenkaverini äiti oli norjalainen,ja heillä oli aina tuota, ja vieläkin saan sitä ajatellessa yök-reaktion. Vuohenjuustot ovatkin ihania;täälläpäin kasvatetaan paljon vuohia, ja niinpä joka marketissa onkin suuri valikoima vuohenjugurttia,maitoa,juustoa jne.
Kuulostaa hienolta reissulta! Turska ja simpukat nostavat pientä kateutta :)
Herajuusto on jännää enkä osaa keksiä oikein mitään mikä sitä vastaisi. Pieninä annoksina se toimii minun kohdallani oikein hyvin!
Ihana postaus, kaikkea kivaa olet päässyt tekemään ja kokemaan! Kiva myöskin, että palailet taas bloggaamaan :) Roskilde on kyllä ihan huippu, täytyisi taas joku vuosi saada aikaiseksi lähdettyä.
Kiitos kommenteista!
Yaelian: Mysostin maku on kyllä aika erikoinen ja vaatii varmasti tottumista. Toivottavasti meillä Suomessakin vuohenmaitovalikoima laajenee, kun kuluttajat ovat jo vähän vuohenjuuston makuun päässeet :)
Ari: Turskaa maistellessani en voinut olla miettimättä, kuinka kateelliseksi mä nyt muut ruokabloggaajat teenkään kun tästä kerron :DD
Sanna: Bloggaus ja muun elämän tekemisentäyteisyys taitaa mun kohdalla olla käänteisesti verrannollisia toistensa kanssa :D Vaan hektisen kesän jälkeen on hauskaa palata arkeenkin!
Lähetä kommentti