Mansikka, herukka, vattu ja moni muu

Ruokataloutemme matkasi viime viikonloppuna keskisemmän Suomen suuntaan kotikotikyläilylle. Paluumatkalla pysähdyimme toisiin sukulaisiin keräämään punaherukoita mehuntekoon. Suurkiitokset vielä kerran sinne Valkeakosken suuntaan!

"Aika keski-ikäistä", totesi siskoni mehuaikeistamme, mutta minä väitän, että jo oli aikakin, onhan tässä tullut kaikenlaista kotipuuhailua harrastettua muutenkin vuosikaupalla. Marttailu tekee sitä paitsi ihmisen onnelliseksi. (Anglismien ystäville tiedoksi, että paljonpuhuttu homing on lähellä sitä mitä yritän sanoa. Käytännöllisyyden ystäville tiedoksi, että oman mehun tekeminen on myös kaikin puolin järkevää. )
























Mehun ohjetta vilkuiltiin DanSukkerin sivuilta, mutta lopulta sillä oli melko vähän yhteyttä todellisuuden kanssa, sillä halusimme sakeamman ja vähäsokerisemman lopputuloksen. Kattilaan laitettiin siis kerrallaan 3 litraa herukoita ja muutama desilitra vettä. Kattilan sisältöä keiteltiin kunnes marjat olivat muuttuneet haalean värisiksi - antaneet siis mehulle kaikkensa. Siivilöinnin jälkeen mehu kiehautettiin kattilassa uudestaan sokerin kanssa. Sokeria meni eri eriin vaihdellen muutaman desin verran. Lopputulos oli mukavan tiivistä ja tulee siis olemaan käytössä riittoisaa.

Äitini tekee mehun aina mehumaijalla ja säilöö lasipulloihin kylmiösäilytykseen. Itse tein homman nyt täysin päinvastoin olosuhteista ja tarvikkeista johtuen: kattilassa keittämällä ja pakasterasioihin pakaten. Pakastus on kätevää kiireiselle, tottumattomalle tai tumpelolle, sillä pakastaessa tuotteen mikrobiologisesta säilyvyydestä ei tarvitse nähdä painajaisia. Rasioiden pesu siis riittää, ja sokerin määrän kanssa saa olla aika vapaamielinen. (Perushygieniasta pitää toki huolehtia, mutta koskapa ei.) Pakastaessa syksyn satoa kannattaa muistaa käyttää tuotteet ensin jääkaapissa jäähtymässä. Pakastimen puolella nollan alle mennään silloin nopeammin, ja sisällön laatu pysyy parempana.



















Pakastimeen pakkasin myös torilta äsken ostamiani mansikoita ja vadelmia. Vatut menivät sellaisenaan, sokeriripauksen kanssa, mutta kesän viimeiset mansikat maistuvat jo aika kypsille, joten raakaviipaloinnin sijaan kiehautin ne puolitettuina kattilassa pienen vesitilkan ja sokerin kanssa. Eivätpä entsyymit pääse kypsyttämään mansikoita entisestään. Erotuksena mehun tekoon on tietysti se, että kyse on kiehautuksesta, sillä mansikanpalat on tarkoitus pitää jotakuinkin syötävinä. Mehua prosessissa tosin irtoaa jonkin verran, mutta kyseessähän on vallan mukava sivutuote. Jäähtyneet rasiat pakataan jääkaapin kautta pakastimeen.