Vinkkejä ja fiiliksiä

Helsingin Kaisaniemessä oli viikonloppuna jälleen kerran Maailma kylässä -festari. Ruokatarjonta on siellä ennenkin ollut ihan mahtavaa, mutta tänä vuonna mielenkiintoisia herkkuja tuntui jotenkin olevan vielä paljon enemmän kuin aiemmin. Afrikan ja Aasian maiden makuja riitti koju toisensa perään - tätä menoa ensi vuonna ruokakylässä on jo todella koko maailma!























Korvan taakse siis: myös ensi toukokuun lopulla kannattaa suunnistaa kohti Helsingin keskustaa harvinaisten herkkujen perässä. Harvoinpa tarvitsee pähkäillä, maistelisiko burmalaista, syyrialaista, gambialaista, tansanialaista ruokaa tai vielä jotain ihan muuta. Itse valitsin kojun, jonka houkuttelevan annoksen olin nähnyt jo monella tyypillä pitkin aluetta. Se kannatti, kamerunilainen ruoka siis. Riisi oli todella maukasta, papumuhennos täyteläistä, pinaattimuhennos pistävän mausteista, munkkipallerot pehmeän makuisia ja ruokabanaaniviipaleet rapeita.


















Hieman toisenlaisissa, mutta yhtä lailla inspiroivissa, tunnelmissa vierailin kuluneella viikolla Rantapallon tasting-illassa. Ideana oli maistella juomia ympäri maailman, mutta ruokabloggaajaosasto hyökkäsi tietysti heti pureskeltavia herkkuja kuvaamaan. Kitchen G18 -ravintolan feta-tomaattileivät olivat hurjan kauniita ja makean mehukkaita. Myös takana kangastava karitsa-dijonsinappi-punasipulileipä oli lievästi sanoen koukuttavaa maisteltavaa.




















Vaan toki uudet makuelämykset innostivat myös juomien puolella! En ollut ennen tiennyt, että peribrittiläiseen Pimm's-limonadikannulliseen kuuluu olennaisena makuna kurkku. Ilahduttava yllätys, se todella maistui omaperäisesti ja raikkaasti.























Muscat-rypäleestä valmistettujen valkoviinien kanssa maisteltiin sitruksia, ja todettiin, että pari todella täydentää toisiaan. Seuraavan kerran on siis edes pieni vainu siitä, mitä etsiä, kun tahdon löytää sitruksiselle pää- tai jälkiruoalle kaverin.


















G18 Kitchenille muuten suuret pointsit myös illan pääruoasta. Seurueemme tiedusteli hovimestarilta kiinnostuksen vuoksi, mistä mahtaa olla peräisin maukkaan tartar-pihvin liha. Hovimestari kertoi käyvänsä selvittämässä asian keittiössä - ja palasi kertoen, että kyseessä oli suomalainen luomupihvikarjanliha! Mahtavaa, että luomupiffi alkaa olla niin normaali juttu, ettei sen tarjoilua tarvitse erikseen rummuttaa ja markkinoida. Siis että henkilökuntakin voi tavallaan tietämättään tarjota asiakkaalle laatua ja luksusta. Tykkään.