maanantaina, maaliskuuta 14, 2011

Lasi kädessä opittua

Viimeksi tänään taisin julistaa, että "kuvat ei oikein ole mun juttu". Koska omilta raiteilta poikkeaminen on pop, seuraa suoranainen kuvapostaus. Olen oppinut viikon sisään näet niin paljon uutta, että nyt jos koska tarvitaan niitä tuhatkertaisia kertojia sinne sanojen lomaan.























Olen oppinut kuluneella viikolla, että viinilasin muodolla on väliä. Uskomattoman paljon väliä, itse asiassa. Lempimaut puhkeavat oikeassa lasissa kukkaan, rajatapaukset muuttuvat vääränlaisessa lasissa bensiiniksi. Lukekaa seikkaperäinen selostus Riedelin viini- ja viinilasitastingista vaikkapa Chez Jasu -blogista!























Opin myös, että aasialaiset riisirullat ovat mahtavaa sormiruokaa. Hurjan kauniita, ja raikkaan makuisia. Pehmeitä ja rapeita, suolaisia ja yrttisiä. Riisirullien kaverina kannattaa nauttia tavallisen viinin sijaan kuohuviiniä tai vaaleaa olutta, oli juomalasin muoto mikä tahansa.























Opin, kuten joka kevät, että parsa-aika on pian taas käsillä! Ne tulevat viikko viikolta lähempää ja lähempää, ja ovat pian ihan lähikaupoissa asti.























Opin sellaisenkin jutun, että klassisen hollandaise-kastikkeen joukkoon voi lorauttaa siideriä. SoupOpera-blogin Anuliina valmisti kastiketta ja minä ihailin vieressä, kuinka varmoin ottein ja hämmentymättä ammattilainen selvisi läpi vesihauteen, emulgoitumisen, vatkaamisen, kokkaroitumisuhkan ja jäähdytyksen. Aina sinne pehmeän kirpeään lopputulokseen saakka.























Opin, että pienet juustomunakasmuffinsit ovat hurjan suloisia, ja että niihinkin voi valmistusvaiheessa lorauttaa hieman olutta.




















Opin, oluesta puheenollen, että suklainen sellainen sopii yhteen tandoorilampaan kanssa. Näihin olut ja ruoka -tyyppisiin juttuihin kannattaa muuten perehtyä Sinebrychoffin mainiolla reseptisivulla.























Opin sellaisen mullistavan jutun, että kun käytän uunia kiertoilmatoiminnolla, voin lykätä yhden piiraan uunin pohjalle, jos ritilät eivät riitä! Sarjassamme asioita, joita ei uskalla kokeilla kotona, mutta jotka on pakko uskoa kun keittiömestari kädestä pitäen opettaa.























Ja tässä vaiheessa olen jo etääntynyt alusta niin kauas, etten todellakaan voi väittää oppineeni sitä, minkälaisessa lasissa kuoharinomainen siideri kannattaisi juoda. Mutta tiedän sen että söpössä piccolopullossa sitä ainakin on tarjolla.

Kiitokset tiedon ja oivallusten kartuttamisesta Decanterille ja Sinebrychoffille. Soiva kippis kauniilla laseilla, juomalla tai toisella, nautitaan ruoasta ja keväästä!

5 kommenttia:

Virpi kirjoitti...

Oliko nuo piccolosiiderit hyviä? Oliks kuivaa vai makeaa? :)

Anna kirjoitti...

Mun makuun aika makeita olivat. Mansikkamaku varsinkin on tarkoitettukin kai tosi makeaksi. Blanc-maku taas oli ehkä hippasen kuivempi kuin normaalin makea Golden Cap -siideri yleensä.

soupopera kirjoitti...

Tykkään sun blogista paljon! Oli tosi kiva tutustua eilen. Toivottavasti tapaamme uudestaan.

Anonyymi kirjoitti...

Vihdoin mä löysin sut Anna! Selasin aiemmin sun nimellä ja nukkuva kokki...No, mutta kivaa lukea sun juttuja nyt ja yllyttää Jannea kokkaamaan, kun "kato Annakin tällasia tekee!" Blinejä hän suunnitteli viimeks, kannustin. Pinaattilettuja pitää koittaa sitä ennen, uppoaa lapsiin:) Go on, mä oon sun fani! t.Riikka

Anna kirjoitti...

SoupOpera: Samat sanat!

Riikka: Jee, kivaa että löysit tänne! En mä nukkuva sentään ole, vaikka unelias oisinkin ;)
Katsopa kotivoi-postaus alempana, se on omistettu teidän porukalle!