Muna-tomaattivuokanen silmänräpäyksessä

Viime aikoina olen löytänyt hurjan monta hyvää ruokaohjetta Kaikki äitini reseptit -blogista. Kiitsa ja kumarrus Kaikkiäitinirespetilään! Yksi sellainen ohje oli aamiaismunien, joista tosin innostuin siksi, että minullakin on nykyään pari ihanaa, juuri tuolle ruokalajille sopivaa pikkuvuokaa, ja siksi että aamupalaa voi yhtä hyvin tehdä iltapalaksi. Ja niin, tietty siksi, että tämä herkku syntyi hurjan nopeasti mikrossa. Olenhan mikroaaltouunien hiljainen puolustaja, tai ainakin mikroneutraali :)! Tähän ruokaan saa kätevästi lykättyä myös edellispäiväisen tomaattikastikkeen pienen pienet jämät sekä nuutuvan ruukkuyrtin lehdet.

Tomaattinen iltapalamuna mikrossa (ohje yhdelle täältä)

pieni laakea vuoka, ja vuoan koon mukaan:
valmista tomaattikastiketta (itselläni edellispäivän ruoasta jäänyttä)
1-2 munaa
mustapippuria
hiukan juustoraastetta
(kastikkeesta riippuen suolaa)
korianteria tai muuta vihreää

Kaada vuoan pohjalle kastiketta ja riko keskelle muna(t). Pistä keltuaiseen terävällä veitsellä muutama reikä rikkomatta sitä. Ilman reikiä voi tulla ongelmia mikrokypsennyksen aikana. Mausta mustapippurilla ja juustoraasteella.

Kypsennä mikrossa (n. 600W) vajaa minuutti kerrallaan, yhteensän noin kaksi minuuttia, niin, että keltuainen jää vielä juoksevaksi. Silppua valmiin vuoan pinnalle tuoretta korianteria (tai kuten minä, basilikaa). Isolle porukalle ruokalaji kannattaa valmistaa tavallisessa uunissa.

Munakokkelioikotie

Opin tekemään munakokkelia Ranskalaisen keittiön salaisuuksien ohjeella, ja siitä lähtien olen noudattanut ohjetta tarkkaan. Vaan eräänä viikonloppuaamuna löysin itseni hämmentämästä munia ja kermaa kylmällä pannulla, odottaen hyytymistä. Äkkiä se iski: Paniikki! Olin mokannut! Unohdin! Kermahan piti lisätä vasta lopuksi!























Jepjep. Halusin tulla vaan nyt raportoimaan teille, että oikein hyvää siitä kokkelista tuli näinkin. Ei yhtä täydellistä kuin toisella tapaa tehtynä, mutta ihan kelpoinen ja helppo keino tämäkin.

Munakokkeli vol. 2

haluttu määrä munia
1 rkl kermaa jokaista munaa kohti
musta- tai valkopippuria, ripaus merisuolaa

*Sekoita pienessä kulhossa munat ja kerma, vatkaa noin 30 sekunnin ajan kevyesti haarukalla. Kaada seos kylmään pannuun ja laita pannu kuumenemaan keskilämmölle.
*Liikuttele munakokkelimassaa pannulla puuhaarukalla koko ajan. Aluksi ei näytä tapahtuvan mitään, mutta pian seos muuttuu ensin nestemäisen vanukasmaiseksi, ja alkaa sitten selvästi saostua. Ole tarkkana kuin porkkana ja huomioi, että kypsyminen jatkuu vielä hetken sen jälkeen kun olet lopettanut - eli ota pannu sivuun levyltä heti kun huomaat että seos alkaa saostua kokkelimaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile.

Yhden ensimmäinen on toisellekin ensimmäinen

Katja Bäcksbackan Ensimmäinen ruokakirja ei ole HS Kirjojen ensimmäinen ruokajulkaisu, eikä sen postiin kopsahtanut arvostelukappale ollut ihan ensimmäinen keittokirja minullekaan.























Mutta monelle se voisi olla juuri se oman kodin ensimmäinen ruokakirja. Suosittelisin. Kirjaan on koottu, tuttuun Ruokatorstai-tyyliin, valikoituja Hesarissa julkaistuja ruokaohjeita. Tällä kertaa silmällä on pidetty erityisesti omilleen muuttavaa tai muuten vain aloittelevaa kotikokkia. Joukkoon on siroteltu vinkkejä ja tietoiskuja, ja ihan kirjan alusta löytyy kattava lista keittiön perustarvikkeista.

Toiselle eli minulle eli Unelias kokki -blogille ensimmäinen lajissaan taas on ARVONTA! Kyllä vaan, joku teistä voi voittaa mainion joululahjan itselleen. Lisää aiheesta postauksen lopussa...























Ensimmäinen ruokakirja keskittyy perusasioihin, mutta ei sorru puuduttavuuteen tai liialliseen helppouteen. Se ei ole vain kokoelma oikoteitä, vaan haastaa myös pidempään kaavaan. Se tarjoilee perusohjeet majoneesiin ja munakkaaseen, mutta vakuuttaa niillä uskottavasti muutkin kuin ihan aloittelijat. Olitteko esimerkiksi tienneet, että munakkaaseen sopivan nestemäärän voi mitata rikotun kananmunan puolikkaalla, puolikas kuorellinen per muna? Minä en tiennyt, mutta kokeilin, ja tuli muuten aika törkeän hyvä munakas. (Voi toki johtua siitä, että laitoin siihen ohjeen mukaan kermaa iänikuisen veden sijaan.) Ja se majoneesikin oli maukasta.

Minut hurmaa aina aito opiskelijaromantiikka, ja sitä jos mitä on tehdä tomaattisoppa hienonnetusta sipulista, tomaattimurskasta ja valkoisista pavuista tomaattikastikkeessa. Kaatamalla ne kattilaan ja kuumentamalla. Niin tehdään kirjan soppaosiossa, ja niin tehtiin tänään meillä. Mainio (edullisten) kuivamausteiden kombo peitti purkinmaun, ja lopputulos oli todella maistuva arkikeitto.

"Hyvää! Laitaksä tän ohjeen ylös johonkin, niin voin tehdä tätä joskus kun sä et oo kotona?" "Joo no tää on niinkun tosta kirjasta... ja sit mulla on tiiäks toi blogi... Sen idea on vähän niinkun kirjottaa ohjeita ylös..."


















Tomaatti-papukeitto (Bäcksbacka, Katja: Ensimmäinen ruokakirja, HS Kirjat 2011)

1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 tlk tomaattimurskaa (käytin paseerattua tomaattia)
2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
chiliä
2 dl kermaa

*Kuori ja silppua sipuli. Lämmitä oliiviöljy kattilassa. Kuullota sipulia ja mausteita miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.
*Lisää tomaattimurska ja kuumenna kiehuvaksi. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. (En soseuttanut, sillä käytin sitä paseerattua versiota.)
*Sekoita keittoon pavut ja anna kiehahtaa. Lisää vielä lopuksi kerma ja kuumenna. Tarjoa hyvän leivän kera. (Tai raejuuston ja ruohosipulin kera, kuten minä tein.)




...niin ja sitten siihen arvontaan! Jätä viimeistään ensi lauantaina 26.11.11. kommenttiboksiin viesti, jossa joko
a)kerrot jonkin pienen muiston ajalta, kun itse muutit omillesi tai
b)kerrot, mitä haaveita sinulla liittyy omaan keittiöön, jos omaan keittiöön muuttaminen on vasta edessäpäin.

Muisto tai haave voi olla vaikka purkillinen papuja tomaattikastikkeessa, joten ei paineita ;). Vastanneiden kesken arvotaan, tietysti, yksi kappale Ensimmäistä ruokakirjaa!

Uppomunat ja maalaissalaatti

Sarjassamme Asioita, joiden olen luullut olevan hirmuisen vaikeita, mutta totuus on toinen: uppomunat.























Ruokatorstai-kirjan ohjeella sellaisenaan parsan kanssa, tai itse sävelletyn maalaishenkisen salaatin kohokohtana. Kauhaniksi on pop. Tähti on syttynyt.



















Uppomunat (Eeva Salonen: Ruokatorstai)

4 tuoretta munaa
1 l vettä
2 tl suolaa
1 rkl etikkaa
suolaa, mustapippuria

*Kuumenna vesi laakeassa kattilassa ja mittaa joukkoon suola ja etikka.
*Anna veden juuri ja juuri poreilla ja riko munat varovasti yksitellen veteen. (Voit ottaa kauhaan kuumaa lientä, rikkoa munan kauhan pesään ja laskea varovasti kattilaan.) Anna kypsyä muutaman minuutin ajan, kunnes munat nousevat veden pintaan.
*Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Uppomuna-pepperonisalaatti

salaattia
kurkkua ohuina viipaleina
tomaattia lohkoina
muutama kevätsipulin varsi
3 tl öljyä
1 tl viinietikkaa
ripaus suolaa, ripaus sokeria
4 uppomunaa
pepperonimakkaran viipaleita

*Tee salaatista, kurkkuviipaleista ja tomaattilohkoista salaattipeti.
*Sekoita kulhon pohjalla öljy, viinietikka, suola ja sokeri. Hienonna kulhoon kevätsipuli, sekoita kastike tasaisesti sen joukkoon ja lisää sipuli sitten salaattiin.
*Valmista uppomunat ylläolevan ohjeen mukaan. Viipaloi tai paloittele ne ja lisää salaattiin.
*Paahda pepperoniviipaleita kuumalla pannulla, kunnes ne rapsakoituvat. Lisää salaatin pinnalle aivan lopuksi.

Espanjalaisehko perunamunakas

Tässä on nyt joku Eurooppa-innostus vallallaan, joten jatketaan vielä kolmannen postauksen verran kansainvälisessä hengessä. Tässä päivänä eräänä piti keksiä yhden hengen illallinen niukahkoista aineksista, ja päätin reteästi että teenpä espanjalaisen perunamunakkaan. Reteästi siksi, etten oikein tiedä, miten sellainen tehdään, oon vaan kuullut juttua, ja laiskuus asian todelliseen selvittämiseen oli liian suuri. Neuvot ja oikaisut otetaan auliisti vastaan. Esimerkiksi perunoita ainakin lykkäisin mukaan seuraavalla kerralla yhden sijaan kaksi, niin hyviksi viipaleet paistuivat.

Tässä siis espanjalaishenkinen munakas kuulopuheiden perusteella, por favor!























Perunamunakas (yhdelle)

1 peruna
muutama viipale mausteista kestomakkaraa (kuten chorizoa)
n. 1 rkl öljyä paistoon
mustapippuria, suolaa
2 munaa
2 rkl vettä

*Leikkaa peruna ohuen ohuiksi viipaleiksi. Paistele peruna- ja makkaraviipaleita pienellä paistinpannulla matalalla lämmöllä öljyssä noin 10-12 minuutin ajan välillä käännellen, tai kunnes perunaviipaleet ovat rapeita ja kypsiä. Mausta mustapippurilla ja pienellä ripauksella suolaa. Nosta lämpö korkeaksi.
*Sekoita kipossa haarukalla munat ja vesi. Kippaa munaseos kuumaan pannuun perunoiden ja makkaraviipaleiden päälle. Laske lämpö heti pienemmälle. Kun munakas on paistunut yhdeltä puolelta parin minuutin ajan, käännä se varovasti vaikkapa kattilankannen avulla ja paista toiseltakin puolelta. Nauti.

Mukavuusruokaa

Keltaisen keittiön Martina haastoi minut kertomaan mukavuusruoistani.




















Minun mukavuusruokiini liittyy kaksi määrettä: ne ovat mukavia siksi, että ovat äärettömän helppoja koota kasaan, ja toisaalta ne ovat mukavia siksi, että niissä on jotain pientä luksusta.

Munakas on paitsi helppo ruoka, myös monen sellaisen päivän pelastus, kun kaapista ei löydy oikein mitään. Jos kaapista löytyy juustoa, munakkaasta tulee mehevä mukavuusruoka. Munakas kannattaa valmistaa Kulinaarimurulan lyömättömällä ohjeella.
























Toinen mukavuussuosikki on jotain niinkin yksinkertaista kuin voileipä hyvällä juustolla, tomaattiviipaleilla ja ripauksella sitruunapippuria tai yrttisuolaa. Helppoutta tuskin kiistää kukaan, mutta tällä erää kyse onkin enemmän luksuksesta. Näin opiskeluvuosinani leivän ostosta on tullut harvinaista herkkua, juustosta nyt puhumattakaan, ja tomaateille taas olen hieman allerginen enkä niitä siten voi joka leivällä nauttia. Kuvan kombo tuntuu siis luksusmukavuudelta edelleen, vaikka pikku hiljaa ruokavalioni onkin ollut taas muuttumassa leipäpainotteisemmaksi.

Tarttukaa mukavuushaasteeseen, jos se ei ole vielä blogissanne poikennut!

Mitä leipälinjaan tulee, tullee se jatkumaan lähiaikoina. Mukavuudesta voi toki olla montaa mieltä, sillä tiedossa on putkiremontti, jonka aikana kotini keittiö on käytännössä pois pelistä. Jo pelkkä remontin ajattelu lienee yksi selitys sille, että kokkausinto on ollut viime aikoina hieman kadoksissa. Kun soppaan lisää tämän syksyn monet muut kiireet, on lähiaikoina luvassa uneliasta horrostilaa tämän blogin osalta. Tiedossa siis lähiaikoina postauksia varsin harvakselti, tilanteen jälleen eläessä toivottavasti tiuhemmin!

Tilli-katkarapumunakas

Tavanomaisen lounasmunakkaan muunnelma osoittautui tänään tosi onnistuneeksi. Tilliä tähän yhden hengen munakkaaseen tuli melko runsaasti, sillä ruukunpuolikkaalle oli keksittävä käyttöä. Muutama katkarapu sai maut täydentymään mukavasti.
























Tilli-katkarapumunakas (yhdelle)
2 kananmunaa
2 rkl vettä
hyppysellinen suolaa
ripaus valkopippuria
1/2 ruukkua tilliä hienonnettuna
kourallinen pakastekatkarapuja
tilkka öljyä tai nokare voita paistamiseen

*Sekoita pienessä kulhossa munien rakenne haarukalla rikki. Lisää muut ainekset, sekoita huolellisesti.
*Laita öljytilkka tai voinokare pienelle paistinpannulle, ja kuumenna kunnes pannu on todella kuuma. Kaada pannuun munakasmassa, laske levyn lämpö lähes pois päältä. Siirtele munakasmassaa varovasti reunoilta kohti keskustaa niin, että vielä hyytymätön massa valuu reunoille. Anna munakkaan hyytyä kypsäksi. Halutessasi voit kääntää munakkaan.

Munakasrulla sienitäytteellä

Munakasrullan teko on helppoa kuin mikä: ainesosat vatkataan yhteen, seos lykätään uuniin ja kypsä tuotos kääritään rullalle täytteiden kera. Mitä täytteisiin taas tulee, jaan teille vallan ilmaiseksi todellisen ässävinkin: siitakesienet. Kaupan tarjouskampanja lykkäsi tuon unohdetun herkun nenäni alle, minä lykkäsin rasiallisen pannulle ja kuullotuksen jälkeen rullaan - hyvä tapahtumaketju kaiken kaikkiaan. Tällaisen suolapelkoisen suolanystävän riemuksi siitakkeet ovat niin maukkaita, ettei sieni-juustoraaste -täyte kaipaa seurakseen suolanripaustakaan. (Suolaa siitakesienissä muuten on laskennallisesti 0,002 g/100g. Ei paha.)

Älä tuplaa vehnäjauhojen määrää vahingossa, kuten minä tein. Koko ohjeen voit sen sijaan hyvin kaksinkertaistaa, jolloin munakasta syntyy uunipellillinen.
























Munakasrulla (kahdelle)

3 munaa
3 dl vettä tai maitoa
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
kuivattuja yrttejä

Täyte:
1 rs (100g) siitakesieniä
tilkka öljyä
juustoraastetta

*Kuumenna uuni 200°C:een. Vatkaa munakasainekset kulhossa kevyesti sekaisin. Aseta uunipannulle leivinpaperi ja muotoile siitä neljää kulmaa nostelemalla pienempi "vuoka", jonka pinta-ala on noin puoli uunipannullista. Voit toki myös paistaa munakasrullan sopivan kokoisessa, leivinpaperoidussa uunivuoassa. Mikäli teet tupla-annoksen, vältyt päänvaivalta. Kaada seos leivinpaperille ja paista uunin keskitasolla noin 15-20 minuuttia, kunnes seos on hyytynyt.
*Täytettä varten paloittele siitakesienet. Kuumenna hienonnettuja sieniä pannulla öljytilkassa, kunnes ne pehmenevät. Levitä sienet sekä juustoraastetta tasaisesti valmiin munakaslevyn päälle. Rullaa levy kääretorttumaisesti leivinpaperin avulla.
*Halutessasi ripottele pinnalle vielä juustoraastetta ja anna juuston sulaa sekä saada hieman väriä nopeasti kuumassa uunissa.

Ota munakokkeli vakavasti!

Kananmuna on hieno raaka-aine. Itse en äkkiseltään keksi mitään muuta, jonka itsessään saisi maistumaan niin monella eri tavalla vain valmistustapaa muuttamalla. Niin makaronilaatikossa, kääretortussa, uppomunissa, marengissa kuin kotijäätelössäkin muna näyttelee tavalla tai toisella pääosaa. Ehkä mielenkiintoisin on kuitenkin munakkaan ja munakokkelin makuero, mielenkiintoinen siis siksi että sellainen on. Kokeile jos et usko! Parhaimmilleen munakokkelin saa tietysti viritettyä, kun kokkaa sen Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjan perusteellisella ohjeella. Opus valistaa muun muassa, ettei munakokkeliin tule ennen keittämistä vatkata mitään nestettä tai nestettä erittävää, koska "munakokkelista silloin pyrkii tulemaan vetistä". Mielenkiintoista, mutta totta!
























Munakokkeli (yhden hengen annos, alkuperäisessä ohjeessa suuremmat ainemäärät)

2 munaa
ripaus suolaa ja pippuria
n. 1/2 rkl pehmitettyä voita
tilkka (n. 1 rkl) kermaa

*Vatkaa munia ja mausteita kierrevatkaimella tai haarukalla kulhossa 20-30 sekuntia niin että keltuaiset ja valkuaiset sekoittuvat.
*Voitele pienen (käyttämässäni ø n. 20cm) paistinpannun laidat ja pohja voilla. Kaada pannuun munaseos ja pane se kohtalaiselle lämmölle. Sekoita hitaasti ja lakkaamatta pannun pohjaa myöten. 2-3 minuutin aikana ei näytä mitään tapahtuvan, kun munaseos vähitellen kuumenee. Äkkiä se alkaa saota vanukasmaiseksi. Sekoita nyt nopeaan ja liikuttele pannua lämmöllä edestakaisin, kunnes munaseos on melkein halutun paksuista. Ota se silloin lämmöltä, sillä se jatkaa vielä sakoamistaan. (Munakokkeli saa olla kosteaa; kirjan kuvauksessa se mainitaan "pehmeäksi, piimämäiseksi" ruoaksi.)
*Juuri kun munaseos on sopivan sakeaa, sekoita siihen kermatilkka, joka pysäyttää kiehumisen. Mausta maun mukaan, tarjoa. (Itse maustoin valmista munakokkelia muutamalla parmesanjuustoviipaleella, mutta herkku olisi ollut taivaallista ihan sellaisenaankin.)

Nizzansalaatti - Salad Nicoise

Vapaapäivä-sunnuntain parhaita puolia on ehdottomasti se, että voi käyttää suhteettoman paljon aikaa esimerkiksi yhden hengen salaattiannoksen kokoamiseen. Kun siis lasketaan mukaan kauppareissu, ainesten keittäminen, pilkkominen, asetteleminen.. Nizzansalaatti oli ollut to-do- listallani jo pidempään, ja sopiva aika koitti, kun kananmunat huusivat käyttöä. Samalla otin jälleen askeleita suhteessani kapriksiin ja anjovikseen.

Salaatti sai inspistä uusimmasta Glorian Ruoka&Viinistä sekä erilaisilta nettisivuilta. Väittäisin, että nizzansalaatin perusjuttuja ovat kananmuna, peruna, vihreät pavut ja anjovis, ja muut osaset sitten saattavat vaihdella. Anjovis voi olla mukana suikaleina tai kastikkeen muodossa. Kastikkeena kaikissa ohjeissa vaikutti olevan öljy-viinietikka/sitruunamehukastike. Itse lorautin kastiketta sekaan ihan liikaa, ja kun anjovis ja kapris maistuivat ruoassa puhtaasti sellaisenaan, ei lopputulos happamuudenkirpeydessään hiponut aivan taivaita. Mutta ruokaisa ja värikäs salaatti tämä on joka tapauksessa!

(P.S. Voisiko joku kertoa minulle, saako anjovisresepteissä käyttää sitä tavallista kilohaili-anjovista, niin kuin itse tein? En löytänyt Stockan herkustakaan kuin yhden, minipienen ja sikakalliin purkin sardelli-anjovista. Mitä anjovista ruokalehtien keittiöissä käytetään?)
























Nizzansalaatti

friseesalaattia
tomaattia lohkoina
kevätsipulia hienonnettuna
vihreitä papuja kiehautettuina
uusia perunoita kiehautettuina
keitettyjä kananmunia lohkoina
kapriksia

Kastike:
oliiviöljyä
sitruunamehua
viinietikkaa
valkosipulia
anjovista hienonnettuna

Oodi kevätsipulille

Uneliaan keittiövuoden kohokohtia eivät kaikessa ihanuudessaankaan ole rapukausi, silakkakausi tai edes parsakausi, vaan se hetki, kun huomaan kotimaisten kevätsipulien saapuneen kauppoihin ja toreille! Siitä eteenpäin aina syksyyn asti tuota ihmeellisen ihanaa vihannesta löytyy jääkaapistani lähes aina. Se höystää joka salaatin, lähes jokaisen voileivän ja harva ruokakaan jää sillä maustamatta.























Voileivät saivat kunnian korkata ihka ensimmäisen kevätsipulinipun. Nostavathan ne tuon aatelisen koreaan asemaan suoraan ja päällimäiseksi nenän alle. Yllä kuva eteläeurooppalaishenkisestä tomaatti-mozzarellaversiosta...























...ja tässä skandinaavisesta munakokkeliserkustaan. Oi kesää!

Meksikon omeletti

Lauantai-illan nopea ruoka syntyi keittokirjan Hot - chiliä ja muita mauste-elämyksiä (Tammi 2005) avustuksella. Mahtava kirja inspiraation lähteeksi kaikille mausteiden ystäville! Jos omat ideat ovat vähissä, pakotan usein kanssa-aterioitsijan valitsemaan jonkin reseptin tuosta teoksesta, jonka itse tosin olen hänelle lahjaksi hankkinut...

Yksinkertaisista aineista syntyi maistuva lopputulos. Omassa versiossamme tuore chili oli korvattu kuivatulla sekä chilikastikkeella ja kova cheddar sulatejuustolla, mutta lopputulos oli silti kehujen arvoinen.
















Meksikon omeletti (kahdelle)

4 munaa
2 rkl maissia
1 kuivattu chili
(loraus vettä)
ripaus suolaa
(rasvaa paistoon)
pieni sipuli (tai salottisipuli)
3 cheddarsulatejuustoviipaletta
chilikastiketta
1/2 avokado

*Pilko sipuli mahdollisimman hienoksi silpuksi. Viipaloi avokado.
*Sekoita kulhossa munat ja maissi (sekä loraus vettä), murenna kuivattu chili sekaan. Mausta suolalla.
*Kaada munaseos kuumalle pannulle. Jatka kypsentämistä tavallisen munakkaan tapaan: lämpö pienemmäksi ja loppuvaiheessa sitten pois kokonaan.
*Kun munakkaan pinta on hieman hyytynyt, lisää hienonnettu sipuli pinnalle. Levitä päälle cheddarviipaleet sekä chilikastiketta.
*Kun juusto on sulanut, levitä munakkaan päälle avokadoviipaleet. Tarjoa heti.

Kevyttä ruokaseuraa savukalasta

Raejuustolla ja kananmunilla pelattiin myös jokin aika sitten, kun ostin savukalaa. Sellainen on harvinaista herkkua tässä taloudessa, joten tapauksen kunniaksi oli tehtävä uuniperunoita. Pestyt rosamunda-perunat kypsyivät parissasadassa asteessa n. 45 minuutin verran. Toinen ateria syntyi savukalalla ryyditetystä munakkaasta, jonka kuva on postauksen alalaidassa. Juhlavammat ja täyteläisemmät versiot näistä syntyvät, kun uuniperunatäytteessä käyttää jotakin rasvaisempaa maitotuotetta pohjana ja munakkaassa tavallista juustoa raejuuston sijaan.




















Kevyt savukalaseuralainen uuniperunoille

100g raejuustoa
100g kevyttä kermaviiliä
n. 100g (voi olla enemmänkin) savukalaa, esimerkiksi savustettua nieriää
sitruunamehua
yrttisuolaa
pippuria

Munakas muine muotoineen

Munakkaan valmistaminen ei ole aivan yksinkertainen juttu, vaikka toisin voisi luulla. Sen mysteeriä on ihmetelty blogimaailmassakin. Täällä jos missä kannattaa ihmetellä: hyviltä vinkeiltä ei voi välttyä. Omakin munakastuurini on ollut kovin vaihteleva, mutta Kulinaarimurulan taannoinen resepti osoittautui vallan mainioksi manuaaliksi. Noudatin tarkasti ohjeita lämmön säädöstä (massa kuumalle pannulle -> lämmön reipas vähennys -> lämpö lopulta pois) ja massan liikuttelusta (vain kevyttä pannun kallistelua). Lopputulos oli todella onnistunut - suosittelen!

Mutta mikäli nyt paljastettu salatiede tuntuu välipalakiireessä liian monimutkaiselta, kannattaa kokeilla munakasmaista Vanhan aseman lettua, jonka ohjeen opin vuosia sitten hoitaessani lapsia. Se onnistuuu oloissa kuin oloissa, sillä rakenteen on tarkoituskin olla erilainen kuin herkän ilmavassa omeletissa. Kun kokkailee yhdelle hengelle, suosittelen niin tämän kuin munakkaankin valmistukseen pientä paistinpannua (Ø n. 20cm).





















Vanhan aseman lettu (yhdelle)

1 muna
1 rkl raejuustoa
1 rkl vehnäjauhoja
tilkka öljyä

*Sekoita muna, raejuusto ja jauhot huolellisesti keskenään. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja lisää lettumassa. Laske lämpöä hieman miedommaksi, tosin tätä ei liika kuumuuskaan kovin pian pilaa. Kun lettu on käännettävissä, käännä se. Sammuta lämpö ja anna toisen puolen hyytyä.
*Nauti sellaisenaan tai makean/suolaisen lisäkkeen kera.

Albania - Salaatti albanialaisittain

Aakkosmatka etenee Albaniaan. Albanian ruokakulttuuriin vaikuttavat paitsi merellinen sijainti ja vaikutteiden liikkuminen naapurimaiden välillä, myös historian käänteet. Aikanaan niin kreikkalaiset, roomalaiset, turkkilaiset kuin kommunismin vaikutuspiirikin ovat hallinneet aluetta ja vaikuttaneet siten sen ruokakulttuuriin. Albanian maut ovat levinneet maailmalle myös maahanmuuttajien mukana: tämänkertainen salaattireseptikin löytyi erään brittiyhdistyksen sivuilta.

Erilaiset kasvikset, niin salaatteina kuin lämpiminä ruokinakin, ovat Albaniassa tyypillistä ruokaa. Myös juustoa käytetään paljon. Keitetty kananmuna kuuluu ruokaisaan salaattiin ilmeisen oleellisesti: sitä kun oli mukana muissakin löytämissäni salaattiresepteissä. Eikä salaatin kreikkalaistyylisyyskään ole mielestäni sattumaa: sanotaanhan Albanialla olevan paljon yhteistä juuri kreikkalaisen ruokakulttuurin kanssa.
























Salaatti albanialaisittain

jäävuorisalaattia
punaista paprikaa
tomaattia
(kurkkua)
fetajuustoa
oliiviöljyä
sitruunamehua
(suolaa)
keitettyjä kananmunia

*Suikaloi salaatti, paloittele paprika ja tomaatit (sekä kurkku).
*Leikkaa fetajuusto suurehkoiksi paloiksi. Sekoita ainekset, lisää joukkoon hieman oliiviöljyä sekä sitruunamehua (ja halutessasi suolaa).
*Kuori keitetyt kananmunat. Nauti salaatti kananmunien ja leivän kera.

Lähteinä mm.
Cookbook
CookbookWiki

Perunamunakkaan taikaa

Tonnikalan asema tiukkojen aikojen taivaanlahjana on mielestäni aika kyseenalainen. Tuon paikan ansaitsisi perunamunakas; täyttävä, maittava ja ravitseva ruokaympyrä. Jääkaappi kiittää kun tähteitä hyödynnetään, ja ruokailutilanteeseen saa sitäpaitsi mukavaa kansainvälistä virettä jos kuvittelee syövänsä espanjalaista tortillaa. Seuraavassa kaksi hyväksi havaittua versiota.



















Perunamunakas 1 (yhdelle nälkäiselle)
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
pakastepinaattia
öljyä
2-3 keitettyä perunaa viipaleina
2 munaa
2 rkl vettä
paprikajauhetta, pippuria, kuivattua oreganoa
juustosuikaleita
merisuolaa

*Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä pannulla öljyssä pakastepinaatin kanssa. Lisää hetken kuluttua perunaviipaleet, kääntele varovasti jotteivät perunat hajoa.
*Sekoita haarukalla keskenään munat, vesi ja mausteet. Paprikajauhetta voi ripotella joukkoon reilustikin. Kaada seos tasaisesti pannulle, laske levyn lämpöä hieman. Veistele kuorimaveitsellä pinnalle juustosuikaleita.
*Anna hyytyä kypsäksi. Mausta lopuksi merisuolalla.



















Perunamunakas 2 (yhdelle hyvin nälkäiselle)
pussinpohjallinen peruna-sipulisekoitusta
1 pieni tlk herkkusieniä viipaleina
öljyä
2 munaa
2 rkl vettä
oreganoa, persilja-valkosipuli-maustesuolaa, pippuria
juustoraastetta

*Sulata peruna-sipulisekoitus mikrossa. Kaada herkkusienien liemi pois.
*Pyörittele peruna-sipulisekoitusta ja herkkusieniviipaleita hetken aikaa kuumalla pannulla öljyssä.
*Sekoita haarukalla keskenään munat, vesi, mausteet ja juustoraaste. Kaada seos tasaisesti pannulle, laske levyn lämpöä hieman.
*Anna hyytyä kypsäksi.