Salaattismoothie

Yksi smoothie-nimisen juomalajin piirre on, että se syntyy niistä aineksista, joita hedelmäkorissa tai vihanneslaarissa kulloinkin sattuu olemaan. Hyvään smoothieen on kuitenkin kaksi ohjetta: 1) laita siihen päärynää, 2) älä laita siihen yhtään banaania, ellet sitten nimenomaan halua banaanilta maistuvaa smoothieta. Niinpä hyvä smoothie syntyy (päärynästä ja) vaikka lehtisalaatista, joka noin muuten tuppaa olemaan koko kasvismaailman tylsimys.

Vihertävä smoothie (reilu litra valmista smoothieta)

1 suuri ruukullinen lehtisalaattia
3 suurta päärynää
1 suuri appelsiini
1 avokado
1 pienen sitruunan mehu
2 dl jogurttia

*Revi lehtisalaatti, kuori ja pilko hedelmät. Laita kaikki ainekset blenderiin (blenderin koosta riippuen yhdessä tai kahdessa erässä) ja surauta tasaiseksi juomaksi. Jos teit smoothien huoneenlämpöisistä aineksista, voit pitää sitä jääkaapissa hetken ennen tarjoilua.

Sitruunamelissa-teejuoma

Pääsiäinen etenee meillä perinteiseen tyyliin leppoisasti ilman krumeluurimpia kattauksia. Arki muuttuu kuitenkin juhlavammaksi aina, kun tekee edes jotain pientä ylimääräistä. Tänään pähkinäsalaatin ja savulohileivän kanssa maisteltiin tätä sitruksista jääteetä, johon inspis tuli uusimmasta Kodin Kuvalehdestä. Lehden ohjeessa ei tosin ollut ollenkaan mm. sitruunamelissaa, joten tämä on jo ihan eri tee ;).

Sitruunamelissa-jäätee (kaksi reilua lasillista)

6 dl vettä
1 pss maustettua mustaa teetä, esim. omena-kanelitee
2 pienen tai 1 isomman sitruunan mehu (=3/4 dl sitruunamehua)
1/2 dl sokeria
muutama sitruunamelissan oksa
1 limetti

*Kiehauta vesi ja hauduta siinä tee. Voit antaa veden samalla jäähtyä.
*Kiehauta kattilassa sitruunamehu ja sokeri, kunnes sokeri on sulanut. Sekoita teen joukkoon. Riivi mukaan sitruunamelissan lehtiä. Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi. (Jos et ehdi jäähdytellä, huoneenlämpöinen juomakin maistuu yllättävän hyvältä.)
*Leikkaa limetistä lohkoja tai mielesi mukaisia pieniä paloja ja jaa palaset valmiiksi kahteen lasiin. Kaada juoma laseihin ja tarjoile.

Ravintolapäivä ja mustaherukkainen glögi

Viime lauantai kului Ravintolapäivän merkeissä, kun pääsin mukaan ystävän (ja ystävän ystävien) ravintolahumuun. Verhoomo Naakan galleriatila tarjosi loistavat puitteet syksyiselle iltapäivälle blinien ja hymyilevien hyvinkääläisten seurassa.

Yksi ravintoloitsijoista oli tehnyt blinitaikinan (aika moninkertaisena) tällä Maku-lehden ohjeella. Kuohkeista ja ihanan happamista blineistä tuli paljon ansaittua kiitosta. Itse olin mukana miettimässä glögijuomaa. Siitäkin tuli todella hyvää. Hyvä me!

 

Mustaherukkainen glögi

1 dl glögitiivistettä (esim. Marli)
1 dl mustaherukkamehutiivistettä (esim. Ekströms)
6 dl vettä
1 kanelitanko
10 kokonaista neilikkaa
1 tähtianis
pari suikaletta appelsiininkuorta (huolella huuhdellusta appelsiinista)

Mittaa ainekset kattilaan ja kuumenna höyryävän kuumaksi. Älä keitä, mutta anna hautua vähintään muutaman minuutin ajan, mieluusti hiukan pidempään. Nauti pimeänä syys- tai talvi-iltana hyvässä seurassa.




Osan kuvista otti Noora L.

Bloody Mary

Bloody Mary oli täydellinen aloitus eiliselle sunnuntaiaterioinnille. Tämä Mary on tomaateiltaan tuore, raikas, aika keveä alkoholipitoisuudeltaan, suolainen ja hiukan mausteinen. Tämä Mary myös flirttailee härkien kanssa, sillä tärkeä täyteläinen maku tulee lihaliemestä. Ja täysipainoinen lihaliemi-tomaattidrinksu taas taitaa olla Bloody Bull, ellen ihan väärässä ole.

Bloody Mary (neljä pienempää tai kolme isompaa lasillista)

7 tomaattia
9-10 jääpalaa (tai vastaava määrä jäämurskaa)
2 tl Worchestershire-kastiketta
1-2 tl Tabascoa
1/2 sitruunan mehu
1 dl vodkaa
1/2-1 dl vahvaa lihalientä jäähtyneenä
1/4 tl merisuolaa
(pippuria)
tarjoiluun sellerinvarsia

*Kiehauta kattilassa runsaasti vettä. Kuori tomaatit kalttaamalla ne ensin: Tee terävällä veitsellä tomaatin toiselle puolelle ristiviilto, tartu haarukalla toiselta puolelta, upota kiehuvaan veteen muutamaksi sekunniksi, nosta sitten pois ja kuori tomaatti ristiviillon kohdasta lähtien. (Tomaatit kaltattuasi voit valmistaa samassa kattilassa lihaliemen: Kaada kattilasta vesi pois jättäen jäljelle vain desin verran, ja liota sitten kiehuvaan veteen hyvää fondia tai kuution muruja.)
*Kasaa kuoritut tomaatit kannuun ja surauta sitten sauvasekoittimella tasaiseksi mehuksi. Laita jääkaappiin viilentymään.
*Mittaa shakeriin (elikkäs sellaiseen ravistimeen, tai johonkin muuhun ravistuksenkestävään asiaan) jääpalat, maustekastikkeet, sitruunamehu ja vodka. Ravista tarmokkaasti, kunnes seos on kokonaan kylmää.
*Kaada ja sekoita ravistettu seos tomaattimehun joukkoon. Lisää ensin pieni ripaus merisuolaa ja 1/2 dl lihalientä, maista ja lisää halutessasi toista tai molempia.
*Kaada juoma laseihin. Koristele halutessasi rouhitulla mustapippurilla. Laita kuhunkin lasiin sekoitustikuksi sellerinvarsi.

Sushi ja viognier, bestikset pöydässä

Luulin, että sushin kanssa yhteen sopivaa valkoviiniä ei ole. Uutisten uutinen: No onhan sitä nyt toki!

Toisaalta olenkin kyllä aikamoinen viiniurpo. En ollut koskaan edes tiennyt, että on olemassa Viognier-niminen rypälelajike. Nyt tiedän. Olin toissaviikolla mukana Cono Surin viininmaistajaisissa, joista ainakin Sillä Sipuli ja Koemaistaja -blogit ovat ansiokkaasti raportoineet. Siellä maistelimme sushin kanssa loistavasti yhteen sopivaa viognieria, sekä kalan kaverina gewürtztramineria, josta muuten myös tykkäsin, ihan sellaisenaan.























Minun raporttini kertoo, että illasta inspiroituneena kipsutin omin töppösin Alkoon ja tilasin viiniä ensimmäistä kertaa elämässäni. Noudin seuraavalla viikolla ja maksoin omin kätösin. Eikä muuten ollut kovin kallista, noin yhdeksisen euroa pullo. Ei tässä nyt sentään vielä ihan hifistelijöitä olla. Kaverit Cono Sur Vee ja Gee ovat tosiaan tilausvalikoimassa, mutta niitä on kyllä helppoa tilata pulloittain lähipitkäripaiseensa. (Joku laiska kuten minä ostaa silti muutaman pullon kerralla.)


















Niin, oli meillä taas sitä sushiakin ihan omiksi ja vieraiden tarpeiksi. Tällä kertaa illan hittejä makirullien sisällä olivat Philadelphia-juusto (kiitos loistoideasta Kuopion suuntaan!), surimi-tikut ja runsas avokado, perinteisten kurkun, porkkanan ja lohen lisäksi.

Vinkkejä ja fiiliksiä

Helsingin Kaisaniemessä oli viikonloppuna jälleen kerran Maailma kylässä -festari. Ruokatarjonta on siellä ennenkin ollut ihan mahtavaa, mutta tänä vuonna mielenkiintoisia herkkuja tuntui jotenkin olevan vielä paljon enemmän kuin aiemmin. Afrikan ja Aasian maiden makuja riitti koju toisensa perään - tätä menoa ensi vuonna ruokakylässä on jo todella koko maailma!























Korvan taakse siis: myös ensi toukokuun lopulla kannattaa suunnistaa kohti Helsingin keskustaa harvinaisten herkkujen perässä. Harvoinpa tarvitsee pähkäillä, maistelisiko burmalaista, syyrialaista, gambialaista, tansanialaista ruokaa tai vielä jotain ihan muuta. Itse valitsin kojun, jonka houkuttelevan annoksen olin nähnyt jo monella tyypillä pitkin aluetta. Se kannatti, kamerunilainen ruoka siis. Riisi oli todella maukasta, papumuhennos täyteläistä, pinaattimuhennos pistävän mausteista, munkkipallerot pehmeän makuisia ja ruokabanaaniviipaleet rapeita.


















Hieman toisenlaisissa, mutta yhtä lailla inspiroivissa, tunnelmissa vierailin kuluneella viikolla Rantapallon tasting-illassa. Ideana oli maistella juomia ympäri maailman, mutta ruokabloggaajaosasto hyökkäsi tietysti heti pureskeltavia herkkuja kuvaamaan. Kitchen G18 -ravintolan feta-tomaattileivät olivat hurjan kauniita ja makean mehukkaita. Myös takana kangastava karitsa-dijonsinappi-punasipulileipä oli lievästi sanoen koukuttavaa maisteltavaa.




















Vaan toki uudet makuelämykset innostivat myös juomien puolella! En ollut ennen tiennyt, että peribrittiläiseen Pimm's-limonadikannulliseen kuuluu olennaisena makuna kurkku. Ilahduttava yllätys, se todella maistui omaperäisesti ja raikkaasti.























Muscat-rypäleestä valmistettujen valkoviinien kanssa maisteltiin sitruksia, ja todettiin, että pari todella täydentää toisiaan. Seuraavan kerran on siis edes pieni vainu siitä, mitä etsiä, kun tahdon löytää sitruksiselle pää- tai jälkiruoalle kaverin.


















G18 Kitchenille muuten suuret pointsit myös illan pääruoasta. Seurueemme tiedusteli hovimestarilta kiinnostuksen vuoksi, mistä mahtaa olla peräisin maukkaan tartar-pihvin liha. Hovimestari kertoi käyvänsä selvittämässä asian keittiössä - ja palasi kertoen, että kyseessä oli suomalainen luomupihvikarjanliha! Mahtavaa, että luomupiffi alkaa olla niin normaali juttu, ettei sen tarjoilua tarvitse erikseen rummuttaa ja markkinoida. Siis että henkilökuntakin voi tavallaan tietämättään tarjota asiakkaalle laatua ja luksusta. Tykkään.

Kello kuuden tee

Villa Ainala Cuisine -blogin Kirsikka kirjoitti helmikuussa teekutsuista, ja minä hurmaannuin englantilaisesta tunnelmasta niin, että kävin katselemassa postausta uudelleen varmaan parin päivän välein. Kun sitten päätin kutsua kavereita kylään, pääsin teetarjoiluissa viimein haaveista toteutuksen asteelle!


















Kirsikan blogipostauksessa tunnelma ja kattaus olivat tosiaan kuin suoraan englantilaisen kartanon iltapäivästä. Kuittasin autenttisen tunnelmaosuuden kätevästi linkittämällä vieraat etukäteen katsastamaan Villa Ainalan meiningin. Tämän keittiön todellisuudessa teetä juotiinkin sitten kuudelta viiden sijaan, muumimukeista teekuppien sijaan, ja astiatkin olivat eri paria, vaan maut ja hyvä mieli olivat kohdallaan!



















Teekutsuillani oli tarjolla skonsseja, croissantteja, maalaisleipää, kurkku- ja savusilakkatahnaa, vuohenjuustoa, kermavaahtoa, hilloja ja mutakakkua. Vuohenjuusto ja mansikkahillo on muuten mahtava makutrio croissantin kanssa - kiitokset tuliaisista Lauralle ja muille vieraille!

Otin Kirsikan vinkeistä vaarin ja satsasin hyvään Earl Grey -teehen. Hakaniemen hallin Parhialan Siirtomaatavaraliikkeen musta Earl Grey olikin todella ihanan tuoksuista ja makuista - taidanpa ostaa teetä irtomyynnistä jatkossakin.

Tein skonssit uskollisesti Villa Ainala Cuisine -blogin ohjeella. Taikina oli ihan mielettömän hyvän makuista! Kypsentämisessä taas kannattaa olla tarkkana ja huomioida oman uuninsa omituisuudet, sillä pikkuiset leipäset kuivahtavat helposti jos ovat uunissa yhtään liian kauan. Skonssit ottivat suvereenisti seurakseen niin suolaiset kuin makeatkin höysteet. Omat versioni suolaisista skonssin- ja leivänpäällisistä olivat brittiläisittäin reippaan happamia ja raikkaita.
























"Skonssit

4 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
50 g pehmeää voita
1 1/2 dl piimää

Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja suola. Nypi voi ja jauhot. Kaada sekaan piimä ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja muotoile taikinasta noin 2 cm paksuinen levy. Painele levystä lasilla tai muulla muotilla pyöreitä leivoksia. Voitele munalla. Paista skonsseja 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Tarjoile vadelmahillon ja kermavaahdon kera."

Savusilakkatahna

4 savusilakkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl (vaaleaa balsamico-)etikkaa
mustapippuria

*Perkaa savusilakat ja muusaa kala haarukalla tasaiseksi massaksi kulhossa. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja etikka, mausta mustapippurilla.

Kurkku-piparjuuritahna

1 pieni kurkku
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 - 1 1/2 rkl piparjuuritahnaa
2 tl (vaaleaa balsamico-)etikkaa
mustapippuria (ja suolaa)

*Raasta kurkku. Painele raasteesta siivilässä ylimääräinen neste pois.
*Sekoita kurkkuraaste, tuorejuusto, piparjuuritahna ja etikka. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla.

Lasi kädessä opittua

Viimeksi tänään taisin julistaa, että "kuvat ei oikein ole mun juttu". Koska omilta raiteilta poikkeaminen on pop, seuraa suoranainen kuvapostaus. Olen oppinut viikon sisään näet niin paljon uutta, että nyt jos koska tarvitaan niitä tuhatkertaisia kertojia sinne sanojen lomaan.























Olen oppinut kuluneella viikolla, että viinilasin muodolla on väliä. Uskomattoman paljon väliä, itse asiassa. Lempimaut puhkeavat oikeassa lasissa kukkaan, rajatapaukset muuttuvat vääränlaisessa lasissa bensiiniksi. Lukekaa seikkaperäinen selostus Riedelin viini- ja viinilasitastingista vaikkapa Chez Jasu -blogista!























Opin myös, että aasialaiset riisirullat ovat mahtavaa sormiruokaa. Hurjan kauniita, ja raikkaan makuisia. Pehmeitä ja rapeita, suolaisia ja yrttisiä. Riisirullien kaverina kannattaa nauttia tavallisen viinin sijaan kuohuviiniä tai vaaleaa olutta, oli juomalasin muoto mikä tahansa.























Opin, kuten joka kevät, että parsa-aika on pian taas käsillä! Ne tulevat viikko viikolta lähempää ja lähempää, ja ovat pian ihan lähikaupoissa asti.























Opin sellaisenkin jutun, että klassisen hollandaise-kastikkeen joukkoon voi lorauttaa siideriä. SoupOpera-blogin Anuliina valmisti kastiketta ja minä ihailin vieressä, kuinka varmoin ottein ja hämmentymättä ammattilainen selvisi läpi vesihauteen, emulgoitumisen, vatkaamisen, kokkaroitumisuhkan ja jäähdytyksen. Aina sinne pehmeän kirpeään lopputulokseen saakka.























Opin, että pienet juustomunakasmuffinsit ovat hurjan suloisia, ja että niihinkin voi valmistusvaiheessa lorauttaa hieman olutta.




















Opin, oluesta puheenollen, että suklainen sellainen sopii yhteen tandoorilampaan kanssa. Näihin olut ja ruoka -tyyppisiin juttuihin kannattaa muuten perehtyä Sinebrychoffin mainiolla reseptisivulla.























Opin sellaisen mullistavan jutun, että kun käytän uunia kiertoilmatoiminnolla, voin lykätä yhden piiraan uunin pohjalle, jos ritilät eivät riitä! Sarjassamme asioita, joita ei uskalla kokeilla kotona, mutta jotka on pakko uskoa kun keittiömestari kädestä pitäen opettaa.























Ja tässä vaiheessa olen jo etääntynyt alusta niin kauas, etten todellakaan voi väittää oppineeni sitä, minkälaisessa lasissa kuoharinomainen siideri kannattaisi juoda. Mutta tiedän sen että söpössä piccolopullossa sitä ainakin on tarjolla.

Kiitokset tiedon ja oivallusten kartuttamisesta Decanterille ja Sinebrychoffille. Soiva kippis kauniilla laseilla, juomalla tai toisella, nautitaan ruoasta ja keväästä!

Loma Ranskassa

Vietimme pitkitettyä juhannusta Ranskassa. Mikä mieletön kulinarismin mekka. Olen aina ollut vähän skeptinen kyseistä maata kohtaan ja kuvitellut, että kaikki ne juusto- ja viinitarinat, välitön tunnelma, koko perheen pyörittämät pikkuiset ravintolat, sinappi ja ruutukuvioiset liinat ovat väistämättä jotakin mystistä tarua. Vaan tuo maapa äimistytti minut täysin, osoittamalla herkullisen kliseen toisensa jälkeen todeksi.























Otetaan nyt vaikkapa ne juustot. Ihan oikeasti. Mikä valikoima. Eiffel-torni + erilaisten minichevrejen lajitelma + ilta-aurinko = parasta! Comtea, morbieriä ja kumppaneita, joita jokaisen lähikaupan hyllystö tai juustotiski tarjoili, tuodaan toki Suomeenkin, mutta Ranskassa tarjolla oli tietysti enemmän alalajeja ja edukkaampaan hintaan. Muutama juusto ostettiin rajan tuntumasta tuliaisiksi Saksan puolelle...




















Tai sitten sinappi. Jos luulit, kuten minä luulin, että Dijon-sinappi on Dijonin erikoisuus, olet väärässä. Maineikas Maille toki on tuosta tunnetusta sinappikaupungista kotoisin, mutta samantyyppistä maustekastiketta tarjoiltiin eri merkkisinä pöytämausteina myöhemminkin matkallamme. Ranskalainen juttu siis. Se on niin hyvää, että sitä voisi syödä sellaisenaan!



















Sinapista olivat taikoneet myös käsittämättömän maukkaan ja kermaisen kastikkeen käsittämättömän mureille ja meheville lihavartaille. (Se odottaa kuvassa vielä kipossaan, toisin kuin ylikansallinen Heinzin ketsuppi jota myös himoitsin :D) Tämä ranskanperunoiden ja vartaan kombo sekä eräänä iltana nauttimamme noutopitsa olivat hyviä esimerkkejä siitä, mikä minut Ranskan ruokaan niin kovin hullaannutti: tuikituttuja ruokalajeja, mutta vain niin hyvin ja hyvistä raaka-aineista valmistettuja, että makueroa ei voi olla huomaamatta.























Söin reissulla paljon enemmän lihaa kuin tavallisesti. Kuvassa on pikkuisen brasserien burgundinpataa. Voi olla, että lihaa söi paremmilla mielin, kun oli ensin ajellut tuntikaupalla pitkin maaseututeitä. Maatalous tuntui olevan jotenkin pienimuotoisempaa ja lehmät laidunsivat kuin postikortissa, tehdashallimaiset karjarakennukset puuttuivat maisemasta täysin. (Tai ehkä ne oli vain piilotettu turisteilta...)























Ranskalainen omenasiideri oli ehdoton lempparijuomalöytömme. Toki olen satunnaisesti päässyt joskus aiemminkin sellaista maistamaan, mutta reissussa saatoimme nauttia sitä myös ruoan kanssa. Yllätys puolestaan oli, miten suosittua roseviini ainakin meidän matkamme reitillä oli - valkoviini jäi valikoimissa vallan altavastaajaksi. Vaan eipä ihme: käyhän se yhteen monenlaisten ruokien kanssa ja on seurustelujuomana mitä mainioin.

Tämä kesäinen nettiyhteydettömyys ja uusien ruokakokemusten valtava tulva on aika mahdoton yhtälö! Toivottavasti muistan syksyn saapuessa kaivella kesän arkistoja säännöllisin väliajoin...

Lempikahviloita

Tässä talven pimeydessä, kylmyydessä ja loskakelissä tekee aika usein mieli jäädä kodin lämpöön koko päiväksi. Aina se ei vain ole mahdollista, itsensä on pakko patistaa ulkomaailmaan. Onneksi ainakin Helsingin keskustan tuntumassa tarjolla on mukavia kotiluolan korvikkeita. Mikään ei vie ajatuksia yhtä tunnelmallisesti hetkeksi pois tuulisten katujen tuimasta kylmyydestä kuin kuppi hyvää teetä tai kaakaota lempikahvilassa. Kaamosahdistuksen karkoitukseen helsinkiläisittäin suosittelen paria tämänhetkistä talvisuosikkiani.

Cafe Aula sijaitsee Kampissa osoitteessa Malminrinne 2. Pienenpienen kahvila-baarin tunnelma on kaikkea muuta kuin kolkon aulamainen, kotoisa hämy kutsuu sivuun kadun vilinästä. Nettisivuja en löytänyt, mutta voin kertoa teille, että tarjolla on muun muassa toasteja ja muuta pientä purtavaa. Itse olen tyytynyt nauttimaan teetä: se tarjoillaankin asiakkaalle taidolla ja yksilöllisesti, omaan pieneen kannuun hauduttaen. Lasipurkeissa houkuttelevat teelehdet ovat kaukana pussiteemeiningistä.

Espresso Edge, Liisankatu 29, on kruununhakalainen kivijalkakahvila. Itse olen lumoutunut aiemmin muun muassa maukkaasta tonnikalatoastista, viimeksi ankean päivän taas pelasti kermainen kaakao. Paikasta tekee mieleenpainuvan myös värikäs sisustus ja rennon lämmin tunnelma. Juomien ja ruokien ääreen kannattaa löytää ajoissa, sillä kahvila on auki arkisin vain klo 19 saakka, viikonloppuisin ovet sulkeutuvat vielä aiemmin.

Kuulisin mielelläni vinkkejä muistakin lämpöisistä päivänpelastajakahviloista, Helsingissä tai muualla!

Mansikka, herukka, vattu ja moni muu

Ruokataloutemme matkasi viime viikonloppuna keskisemmän Suomen suuntaan kotikotikyläilylle. Paluumatkalla pysähdyimme toisiin sukulaisiin keräämään punaherukoita mehuntekoon. Suurkiitokset vielä kerran sinne Valkeakosken suuntaan!

"Aika keski-ikäistä", totesi siskoni mehuaikeistamme, mutta minä väitän, että jo oli aikakin, onhan tässä tullut kaikenlaista kotipuuhailua harrastettua muutenkin vuosikaupalla. Marttailu tekee sitä paitsi ihmisen onnelliseksi. (Anglismien ystäville tiedoksi, että paljonpuhuttu homing on lähellä sitä mitä yritän sanoa. Käytännöllisyyden ystäville tiedoksi, että oman mehun tekeminen on myös kaikin puolin järkevää. )
























Mehun ohjetta vilkuiltiin DanSukkerin sivuilta, mutta lopulta sillä oli melko vähän yhteyttä todellisuuden kanssa, sillä halusimme sakeamman ja vähäsokerisemman lopputuloksen. Kattilaan laitettiin siis kerrallaan 3 litraa herukoita ja muutama desilitra vettä. Kattilan sisältöä keiteltiin kunnes marjat olivat muuttuneet haalean värisiksi - antaneet siis mehulle kaikkensa. Siivilöinnin jälkeen mehu kiehautettiin kattilassa uudestaan sokerin kanssa. Sokeria meni eri eriin vaihdellen muutaman desin verran. Lopputulos oli mukavan tiivistä ja tulee siis olemaan käytössä riittoisaa.

Äitini tekee mehun aina mehumaijalla ja säilöö lasipulloihin kylmiösäilytykseen. Itse tein homman nyt täysin päinvastoin olosuhteista ja tarvikkeista johtuen: kattilassa keittämällä ja pakasterasioihin pakaten. Pakastus on kätevää kiireiselle, tottumattomalle tai tumpelolle, sillä pakastaessa tuotteen mikrobiologisesta säilyvyydestä ei tarvitse nähdä painajaisia. Rasioiden pesu siis riittää, ja sokerin määrän kanssa saa olla aika vapaamielinen. (Perushygieniasta pitää toki huolehtia, mutta koskapa ei.) Pakastaessa syksyn satoa kannattaa muistaa käyttää tuotteet ensin jääkaapissa jäähtymässä. Pakastimen puolella nollan alle mennään silloin nopeammin, ja sisällön laatu pysyy parempana.



















Pakastimeen pakkasin myös torilta äsken ostamiani mansikoita ja vadelmia. Vatut menivät sellaisenaan, sokeriripauksen kanssa, mutta kesän viimeiset mansikat maistuvat jo aika kypsille, joten raakaviipaloinnin sijaan kiehautin ne puolitettuina kattilassa pienen vesitilkan ja sokerin kanssa. Eivätpä entsyymit pääse kypsyttämään mansikoita entisestään. Erotuksena mehun tekoon on tietysti se, että kyse on kiehautuksesta, sillä mansikanpalat on tarkoitus pitää jotakuinkin syötävinä. Mehua prosessissa tosin irtoaa jonkin verran, mutta kyseessähän on vallan mukava sivutuote. Jäähtyneet rasiat pakataan jääkaapin kautta pakastimeen.

Vielä joulutunnelmaa!

Joulu kestää perheessämme päiväkaupalla, sillä jouluruokaa on niin riittoisasti että tähteitä ja pakastimeen laitettuja kakkoslaatikoita syödään uuteenvuoteen asti. Tässä näillä main sitä alkaakin olla valmis palaamaan arkiseen ruokavalioon vallan ilomielin, niin ihania kuin kaikki jouluherkut ovatkin. Kuuntelematta jouluähkyvatsani vaikerointia postaan kuitenkin muutaman ruokahetken tältä joululta, päiväytyvätpähän ainakin tämän vuoden puolelle ;).























Kuvassa yllä on herajuomaa, josta mainitsinkin vuosi sitten kotijuustopostauksen yhteydessä. Teimme tänäkin vuonna juustonvalmistuksessa yli jääneestä herasta hedelmänektarin kanssa janojuomaa suhteella 1:1 - maistuvaa! Perinteeksi on muodostunut myös veljeni valmistama jouluaaton maki-sushi. Se sopii hyvin mukaan omana hetkenään: makirullat nautittiin ruoanlaittoruoaksi iltapäivällä, ennen illallisen viimeistelyvalmisteluja. Ahtaassa keittiössä on paljon mukavampaa puuhailla, kun huutava nälkä ei kiristä hermoja. Sushin valmistukseen vinkkejä kannattaa kurkkia vaikkapa Monkeyfoodista.























Joulukakkuna oli tänä vuonna riemastuttava kummajainen. Kahvikakut eivät nimittäin keskimäärin ole meillä kovin kovaa huutoa. Olin kuitenkin ennen joulua maistanut tätä Makuja-sivuillakin julkaistua taatelikakkua, joka oli mahtavan maukasta, mehevää eikä yhtään liian makeaa, joten uskalsin ottaa reseptin kokeiluun. Pienikin viipale riittää herkutteluun, joten kakkua riitti moneksi päiväksi vaikka puolitin alkuperäisen ohjeen ainemäärät. Tästä tuli kyllä välittömästi lempikahvikakkureseptini!























Taatelikakku (noin 1 l vetoinen kakkuvuoka)

150g kuivattuja taateleita
1 dl vettä
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmunaa
1/2 dl kahvia
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 dl hasselpähkinöitä

*Keitä taateleita vedessä kunnes ne ovat aivan pehmeitä, soseuta. Sulata voi taateliseokseen. Lisää sokeri, kananmunat ja kahvi, sekoita. Sekoita vehnäjauhoihin kaakaojauhe, mausteet, leivinjauhe ja ruokasooda. Sekoita kuiva-aineseos taikinaan. Lisää lopuksi hasselpähkinät.

*Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa 35-50 minuuttia. Anna kakun jäähtyä viisi minuuttia ennen kumoamista.

*Kääri kakku folioon ja säilytä muovipussissa. Kakku säilyy hyvin useita päiviä.

Kookosbanaanipirtelö

Kuva-arkistoni kätköistä löytyi sovellus Ylimuulin kuuluisasta banaanijäätelöstä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ideani oli lisätä jäisten banaanipalasten joukkoon kookosmaitoa ja sauvasekoittaa juomaksi. Lopputulos oli mielestäni niin pirtelömäinen, että sen maidottomuutta ja lisäsokerittomuutta ei tosiaan huomannut. Esimerkiksi maitoallergisissa pikkulapsiperheissä tämä voisi olla suurta huutoa!



















Kookosbanaanipirtelö (kahdelle)
1-2 banaania
1-2 dl (kylmää) kookosmaitoa

*Paloittele ja pakasta banaani(t).
*Ota jäätyneet banaaninpalat huoneenlämpöön ja anna niiden pehmentyä hieman, n. 5 minuutin ajan.
*Laita palat kannuun ja lisää joukkoon tilkkanen kookosmaitoa. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Sekoita ja lisää kookosmaitoa, kunnes koostumus on mielestäsi sopiva.

Melkein pirtelöä

Silloin tällöin hiljennän makeanhimon rahkajuomalla, joka henkii ja huokuu terveellisyyttä niin ettei sitä juodessa voi kuin hymyillä. Ja miksi se on melkein pirtelöä? Rahka, kauralimoittuvat pikakaurahiutaleet ja jäiset marjat saavat yhdessä aikaan yllättävän paljon jäätelön kaltaisen rakenteen. Sokeriakin saa heittää mukaan vaikka reilustikin, ja silti jäädään kauas oikean jäätelön sokeripitoisuuksista.




















Rahkapirtelö
1 prk (250g) maitorahkaa
2-3 dl pakastemarjoja, esim. mustikoita
muutama rkl pikakaurahiutaleita (näitä saa mennä mukaan yllättävän reilustikin!)
maitoa
sokeria maun mukaan (ruokalusikallisesta desiin)

*Mittaa kannuun jäiset marjat, maitorahka, kaurahiutaleet sekä tilkka maitoa. Pirtelöi seos sauvasekoittimella lisäten välillä maitoa tilkoittain, kunnes koostumus on mielestäsi sopiva tai hieman sopivaa paksumpi.
*Lisää sokeri joukkoon maistellen. Mikäli maltat, anna juoman levätä hetken jääkaapissa, jolloin viimeisetkin kaurahiutaleet "häviävät" juoman joukkoon. Nautiskele.