Unelias

Browniet ja aavistus kookosta

2012-01-19T23:31:00.004+02:00

Mikäs nökäre se tässä? Pikkuinen brownie-palahan se.

Tuskailin muuton yhteydessä kookoshiutalepussin jämiä ja suunnattomiksi kertyneitä sokeriomaisuuksia. Onneksi koitti toissapäivä, BBCGoodFoodin etusivu puhui mulle kohtalon ääniä ja näin kookosbrownieiden ohjeen kehuvine kommentteineen. Ennätysajassa, eli noin muutamissa minuuteissa, olinkin jo keittiössä sekoittelemassa aineksia.

Näet, hämmentävää kyllä, kaapissa sattui olemaan sekä kookoshiutaleita että kaakaojauhetta juuri 50 grammaa kumpaakin, passelisti puolikkaaseen annokseen. Voita oli liian vähän, mutta öljyllä täydentäminen ei haitannut menoa lain.

Sokeria näihin tuli aivan törkeästi. Mutta silläpä se kai saavutetaan, se ihan uskomaton rakenne: sisältä sitkeäntahmainen ja pinnalta rapea. Brownie on ihan erilainen kuin mutakakku, juuri sellaisen aavistuksenomaisen sitkeyden vuoksi. "Sticky" on kuvaava englanninkielinen sana, mutta mikä sana suomen kielessä on sitkeän ja tahmean välissä?

Ja makukin oli upea. Kookos ei maistunut lainkaan liikaa läpi, ja meininki oli syvän suklainen. Näitä uudestaankin, kitoos!

Kookosbrowniet (puolikas annos alkuperäiseen nähden, halkaisijaltaan noin 21 cm:n pyöreään uunivuokaan sopiva)

125 g voita, tai kuten itse tein, 63 g voita ja 63 g öljyä
50 g kaakaojauhetta
250 g sokeria
2 munaa kevyesti vatkattuna
50 g kookoshiutaleita
50 g vehnäjauhoa
1/2 tl leivinjauhetta

*Mittaa rasva, kaakaojauhe ja sokeri pannulle ja kuumenna. Sekoittele jatkuvasti ettei kaakao kärähdä pohjaan, anna kiehahtaa. (Ohjeessa puhutaan sulamisesta, mutta minä tulin kyllä siihen tulokseen että ei se sokeri taida hevillä rasvaan sulaa. Oikaiskaa jos olen väärässä. Annoin seoksen kiehua noin minuutin ajan, sitten se uhkasi jo kokkaroitua, joten tulin siihen tulokseen, että nopea kiehahtaminen on varmaankin hyvä asia.)
*Anna seoksen hieman jäähtyä. Sekoita sitten joukkoon vähän kerrallaan kevyesti vatkatut munat ja kookoshiutaleet, ja lopuksi jauhot ja leivinjauhe.
*Leivinpaperoi sopivan kokoinen uunivuoka. Paista 180 °C:ssa uunin keskitasossa noin puolen tunnin ajan.

p.s. Laitoin tarkoituksella vain grammat kehiin. Digivaa'an kanssa leipominen on upeaa, kannattaa kokeilla.

Katkarapulasagne, kasvislasagne - kaksi yhdellä iskulla

2012-01-17T19:24:00.006+02:00

Ihan arkiruoaksi halusin paistella katkarapulasagnen, mutta ohjeet tuppasivat vaatimaan joko a)paljon katkarapuja tai b)savulohta, eli vähän tiistaibudjettia enemmän valuuttaa.

Keksin herneet! Ihanat vihreät jauhoiset pallerot, jotka aivan turhan usein jää pitkiksi ajoiksi unohduksiin. Syntyi merellisen makuinen kasvis-katkarapulasagne.

On siellä pari katkarapuakin!

Kasvis-katkarapulasagne (suurehko lasagnevuoallinen)

tilkka öljyä
1 purjo
1 suuri porkkana
1 pss (200 g) pakasteherneitä, tai reilu pussillinen, jos pussinjämiä pyörii nurkissa
180 g pakastekatkarapuja
1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
rouhittua mustapippuria
25 g voita
1 rkl öljyä
3/4 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
hyppysellinen valkopippuria
kourallinen juustoraastetta
1 1/2 tl suolaa
lasagnelevyjä

*Leikkaa purjon valkoinen osa puolirenkaiksi, raasta porkkana karkeaksi raasteeksi.
*Lämmitä öljytilkka suuressa kattilassa keskilämmöllä ja kuullota siinä purjoa ja porkkanaa kevyesti muutaman minuutin ajan.
*Leikkaa purjon vihreä osa puolirenkaiksi, lisää kattilaan ja anna kuullottua vielä hiljalleen minuutin-pari.
*Lisää joukkoon pakasteherneet ja sekoittele, kunnes ne ovat sulaneet. Voit kääntää tässä vaiheessa levyn lämmön pois päältä. Ota lopuksi seos sivuun, sekoita joukkoon katkaravut sekä sitruunankuori ja mehu. Mausta mustapippurilla. Siirrä sivuun odottamaan.
*Tee maitokastike. Kuumenna kattilassa öljy ja voi, ja kiehauta jauhot rasvassa. Sekoita vatkaten joukkoon ensin noin puolet maidosta, ja sitten loput. Anna kiehua muutaman minuutin ajan. Sekoita sitten maitokastikkeen joukkoon juustoraaste. Maista, mausta valkopippurilla ja suolalla.
*Voitele uunivuoka. Kaada voidellun vuoan pohjalle ensin noin 1/4 maitokastikkeesta, ja levitä päälle kerros lasagnelevyjä. Kaada päälle 1/4 maitokastikkeesta, levitä kastikkeen päälle noin puolet kasvisseoksesta ja päällystä levyillä. Toista edellinen vaihe. Lopuksi kaada loput maitokastikkeet päällimmäisten levyjen päälle.
*Kypsennä uunissa 200°C:ssa noin 45 minuutin ajan.

Amerikkalaiset pannukakut

2012-01-14T12:02:00.008+02:00

Viikonloppuaamun kunniaksi oli sellainen fiilis, että voisin kokeilla tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni amerikkalaisia pannukakkuja. Teki tietysti heti mieli änkeä mukaan lesettä ja rouhetta ja vaikka mitä, mutta ajattelin, että tehdään nyt ekat ihan perusohjeen mukaan. Perusohje löytyi Hesarin sivuilta.

Letut paistuivat somiksi kuin mitkä, kohosivat ja ruskistuivat nätisti. (Jos muuten lietesi levyt näyttävät asteikkoa 1-6, on valurautapannulla paras paistokohta aluksi numero 3, loppua kohti 2.) Mustikoitakin löytyi pakastimesta, ja tuoretta ananasta pöydältä, ja onhan siirappikin vähän niinkuin vaahterasiirappia.

Mutta sitten alkoi kannanottoja sadella pöydästä, jossa ensimmäistä satsia maisteltiin.

"Siis huh kuinka makeeta! Kyllä mä oon enemmän englantilaisen aamiaisen puolella kun tän amerikkalaisen."
"No valkosta tää ainakin on jos ei muuta!"

...niin että ei ihan menny putkeen tää "food for entertaining" tällä kertaa. Olin itsekin sitä mieltä, että maku oli ihan liian pullava. Ne maistui kyllä mukavan ilmaville ja pehmeille, ja jäisten mustikoiden kanssa oikein hyville, mutta ehkäpä seuraavan kerran lähden rohkeasti soveltamaan ja lykkään mukaan kaikkea mahdollista murua ja lesettä...

Ei muuten ollut kermaviiliä tai piimää kaapissa, joten sovelsin ohjetta ja käytin maustamatonta tuorejuustoa. Onnistui siis (muodollisesti) näinkin. Hapantahan tuorejuustokin on, mutta toki kirpsakka piimä taittaisi sitä makeutta paremmin.

Amerikkalaiset pannukakut (noin 14 pientä pannukakkua)

1 dl maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl maitoa
2-3 tl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
öljyä ja/tai voita paistamiseen

*Sekoita maustamaton tuorejuusto ja 1,5 dl maitoa vispilällä tasaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon munat ja sokeri.
*Yhdistä leivinjauhe jauhoihin ja sekoita maitoseokseen. Vatkaa sitten joukkoon loppu maito.
*Paista pannukakut ohukaispannulla melko hitaasti molemmin puolin, kunnes väri on kauniin kullanruskea.
*Tarjoa mustikoiden ja (vaahtera)siirapin kanssa.

Pad thai ja munakoisoa paprikan kera

2012-01-10T22:18:00.006+02:00

Teki ihan kamalan paljon mieli tehdä hyvää thaikkuhenkistä ruokaa. Kaakkois-Aasialaisia keittokirjoja löytyy hyllystä muutama, ja halusin poimia reseptin tai pari käyttöön - mutta kuten niin usein käy, on suoraan ohjeista kokkaaminen aina jotenkin ihan kamalan hankalaa. Tiedättehän, ne raaka-aineet, ne määrät, ja sitten viimeistään se kokkausvaihe... ihan pakko soveltaa, ainakin vähän!

Tällä kertaa kiitos ja kumarrus menee kuin meneekin kyllä keittokirjalle, sellaiselle pienelle Ruokasuosikit Vokki -opukselle, joka neuvoi maustamisessa ja vaiheissa - itse sovelsin sitten siellä raaka-aine- ja määräpuolella. Paprika-munakoisosetissä olisi kai kuulunut olla enemmän koisoa, ja pad thaissa paitsi vähän erilaiset ainemäärät, myös possua, katkarapuja, paahdettua sipulia, eikä parsakaalia lainkaan.

Mutta tiiättekö mitä? Ihan kamalan hyvää tuli! Piti nuolla salaa keittiössä puukapustatkin.

Pad thai eli paistetut nuudelit (vähän niinkun kirjassa)

125 g (vehnä)nuudeleita
2 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tuore pitkulainen punainen chili (vahvuus noin 4-5 asteikolla 10) pilkottuna
1 pieni parsakaali pieniksi kukinnoiksi pilkottuna
n. 15 cm:n pätkä purjoa hienonnettuna
1 rkl kalakastiketta
1 limetin mehu
1 tl sokeria
1 tl soijakastiketta
2 kananmunaa kevyesti vatkattuna
3 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna

*Kiehauta vesi, lisää nuudelit kiehuvaan veteen ja käännä sitten lämpö pois. Anna nuudeleiden olla kuumassa vedessä noin 4 minuutin ajan, valuta.
*Kuumenna (wokki)pannulla öljy. Lisää kuumaan öljyyn parsakaali, valkosipuli ja suurin osa chilistä - säästä pieni osa hienonnetusta chilistä koristeeksi. Paista sekoitellen keskilämmöllä noin 4-5 minuutin ajan, varo ettei valkosipuli kärähdä.
*Lisää pannuun purjo ja nuudelit. Anna kypsyä ja paistua kannen alla välillä sekoitellen noin 4-5 minuutin ajan, tai kunnes osa nuudeleista on saanut hieman rapsakkaa pintaa.
*Sekoita pienessä astiassa kalakastike, limetin mehu, sokeri ja soijakastike, ja sekoita sitten nuudelipaistoksen joukkoon. Sekoita sitten joukkoon vatkatut munat, ja jatka paistamista sekoitellen koko ajan, kunnes munat ovat sekoittuneet tasaisesti muihin aineksiin.
*Ripottele valmiin pad thain pinnalle tuoretta korianteria ja chiliä.

Munakoisoa paprikan kera (ihan melkein niinkuin kirjassa)

2-3 rkl öljyä
1 suuri valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 pienehkö munakoiso
1 tl valkoviinietikkaa
1 punainen paprika
1 rkl soijakastiketta
1 tl sokeria
1 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna

*Leikkaa munakoiso pitkittäin neljäsosiksi, ja neljäsosat sitten noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
*Kuumenna öljy (wokki)pannussa. Lisää kuumaan öljyyn hienonnettu valkosipuli ja heti perään munakoisoviipaleet. Paista sekoittaen puoli minuuttia ja lisää viinietikka. Vähennä lämpöä ja kypsennä kannen alla 5 minuuttia välillä sekoittaen.
*Viipaloi paprika ohuiksi viipaleiksi. Lisää paprikaviipaleet pannuun. Lisää soijakastike ja sokeri, sekoita. Kypsennä ilman kantta 2 minuuttia.
*Ota pois liedeltä ja anna tekeytyä vielä 2 minuutin ajan. Koristele tuoreella korianterilla.

Kinkku-suppilovahverokiusaus

2012-01-09T19:45:00.006+02:00

Oon kuullu juttuu, että kodissa jos toisessakin on tänä talvena jemmassa kuivattuja suppilovahveroita. Niitä on kätevää upotella ruokiin, etenkin jos proteiiniosiot muuten on vähissä.

Upotin suppiksia tänään kinkkukiusaukseen, ihan kohtuullisella menestyksellä. Kiusauksesta tuli herkullisen metsäisen makuista - mutta seuraavalle tasolle maun nostaisi taatusti vielä kuivattujen sienten liotus ja kuullotus voissa, sekä savuisan pekonin (tai ihan jo savukinkun) lisääminen matkaan. Kirjoitanpa siis nämä utopiani mukaan reseptiin.

Kiusauksen kanssa laitoin pöytään salaattia. Kun uunissa kypsyy muutakin, on näppärää kypsentää siellä samalla se jääkaapin viimeinen punajuuri rapeiksi siivuiksi. Tällä kertaa siivut lepuuttivat salaatissa yhdessä tuoreen ananaksen kanssa. Jännää, mutta loogista, makeat maut toimivat hyvin sienten ja kinkun kanssa yhteen.

Kinkku-suppiskiusaus (iso vuoka, noin neljälle-kuudelle)

1 kg peruna-sipulisekoitusta
parisataa grammaa ylikypsää kinkkuleikkelettä (tai savukinkkua, ja mahdollisesti vielä rapeaksi paistettua pekoniakin jos oikein haluaa herkutella)
1 leviterasiallinen eli muutama desilitra kokonaisena kuivattuja suppilovahveroita
2 dl kuohukermaa + 2 dl vettä (tai 4 dl kuohukermaa, jos ei nuukailla)
1 tl suolaa
mustapippuria, paprikajauhetta

*Voitele uunivuoka. Levitä vuokaan puolet peruna-sipulisekoituksesta. Hienonna kinkku (ja paistettu pekoni), ja levitä tasaisesti vuokaan. Murentele kuivatut sienet ja levitä peruna-kinkkupedille. (Tai vaihtoehtoisesti lisää vuokaan liotetut, valutetut ja voissa kuullotetut sienet.) Lisää vuokaan loput peruna-sipulisekoituksesta, ja nostele aineksia vielä hieman sekaisin.
*Sekoita keskenään kerma, vesi ja mausteet. Kaada tasaisesti vuokaan.
*Paista 225°C:ssa uunin alatasossa noin tunnin ajan.

Laumasielun vuosikatsaus

2012-01-06T21:17:00.011+02:00

Yksi ruokabloggarin lempiharrastus on muiden ruokablogien selailu, ja nyt kun olen tarpeeksi monta mainiota vuosikatsausta lueskellut, on ihan pakko poimia itsekin esiin ne vuoden 2011 kohokohdat. Muistamisen arvoisia juttuja löytyy näet vaikka kuinka monta!

Tammikuun burgundinpata katettiin pöytään perheporukalla, ja se jäi mieleeni ehkäpä melkeinpä parhaana kokkaamanani liharuokana ikinä. Että näistä sitä lähdettiin. Tammikuussa alkoi muuten myös kuluneen vuoden sushihulluus, josta on näkynyt blogin puolella vain vilaus.

Helmikuun superjuttu oli reissu Italiaan. Tuli syötyä muutama pizza, mutta myös taleggio-juustoa piknikillä. Paikallisen Esselunga-supermarketin vihannes- ja muut tuoretiskit voisin teleportata tuohon takapihalleni koska vain, kiitos.

Viime vuonna repäisin, yllätin itseni ja ajoin ajokortin. Sen saamista juhlistin maaliskuussa Kello viiden tee -henkisillä teemasyömingeillä, muun muassa ihanalla mutakakulla. (Jos inssiajo ei olisi mennyt läpi, kyseessä olisivat olleet lohtubileet.)

Huhtikuussa bongasin arkikäyttöön mainion bulgursalaattiohjeen. Bulguria, pestoa, fetaa, ja siitä eteenpäin onkin vaikea mennä pieleen.

Viime vuoden vietin ihan pikkuruisen keittiönomaisen asian kanssa, mutta kaikki olennainen kuitenkin löytyi, ja pikkuinen uuni paistoi meille muun muassa toukokuisia calzoneja.

Kesällä grillasin kerrankin oikein kunnolla ja paljon. Ihan minkä tahansa grillatun kylkeen sopi mahtavan helppo ja raikas, kesäkuinen jogurtti-kevätsipulikastike. Viime kesän maku, mää sanon.

Heinäkuussa keittelin muiden tapaan kesän ruokablogihittiä, kermaista kesäkeittoa. Oman keittiön kestohitiksi taas muodostui valkosipulinen kaalisalaatti.

Elokuussa palasin hetkeksi Italian tunnelmiin, kun tein tomaattista ja fetajuustoista vuokaruokaa pastakotiloista.

Toissavuonna tein paljon kuohkeaa hiivaleipää, mutta kuluneena vuonna sellaisen leipominen jäi vähän vähemmälle. Sen sijaan tein monta hyvää littanaa nopeaa leipää, niistä yhtenä tämä syyskuinen peltileipä.

Lokakuussa juhlittiin ihanien kurssikaverieni kanssa pariinkin otteeseen. Sannan juhlissa maistoin mahtavia munakoisoja, jotka kopiokissailin kotikeittiössä maistuvaksi salaatiksi.

Marraskuu. Lanttunakkijuna. Say no more.

Joulukuussa tein ihka ensimmäisen kerran piparkakkutaloja. Pieniä sellaisia, mutta aika kotoisia silti.

En malta odottaa tämän vuoden ruokakohokohtia - omia, muiden ruokablogien ja tietysti enemmän tai vähemmän anonyymien kommentoijien :)!

Jou-jou-jouuu

2011-12-22T09:51:00.003+02:00

Lempiasiani joulu.

Ihan kohta saa tehdä taas tuttuun tyyliin kotijuustoa ja kylmäsavulohi-punajuurijäädykettä, parasta!

Jos kotijuusto on ollut kaverini reippaasti yli vuosikymmenen, ja jäädykekin lähes sellaisen matkaa, on tänä ja viime vuonna fiilistelty yhtä uutta suosikkia. Porkkanalaatikkoa! Anpöliivöpol, mutta kun sen viime vuonna ensimmäisen kerran kokeili tehdä erään toisen iloksi, niin hyväähän siitä tuli.

Tällä viikolla tehtiin porkkanalaatikkoa ns. ruoaksi, ja silloin se toki kaipaa jotakin täyttävää eli proteiinista mukaansa. Kaapintyhjennysmielessä heitin mukaan punaisia linssejä, ja sehän oli vallan hyvä ratkaisu se. Ovat niin mietoja, ettei aito porkkanalaatikkomainen maku kadonnut mihinkään.

Porkkanalaatikon kaverina muuten tarjottiin "vegesilliä", kuten kommentti kuului. Kävi niin, että ihka ensimmäiset ikinä tekemäni suolasienet olivat päässeet homeeseen, ja siinä pettymyksen keskellä lykkäsin sitten lahjaksi saatuja hillottuja suppilovahveroita sienisalaattiin. Omituisen makeaahan siitä tuli, kerta kaikkiaan, mutta kummallisella tavalla hyvää. Vähän niin kuin silli joidenkin mielestä, sanovat.

Porkkanalaatikko linsseillä (porkkanalaatikon perusainemäärät WSOY:n Hyvä Kokki -aapisesta)

1 1/2 dl puuroriisiä
3 dl vettä
6 dl maitoa
500 g kuorittua porkkanaa
1 dl punaisia linssejä
vettä keittämiseen
2 munaa
3 rkl siirappia
1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl muskottipähkinää
pinnalle korppujauhetta

*Valmista riisipuuro: Mittaa riisi kiehuvaan veteen ja keitä, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä puuroa hiljalleen kannen alla noin 30 minuutin ajan välillä sekoitellen. Anna jäähtyä hieman.
*Keitä puuron valmistuessa porkkanat ja linssit: Paloittele kuoritut porkkanat ja huuhtele linssit siivilässä. Kippaa kattilaan ja peitä vedellä. Anna kiehua noin 10-15 minuutin ajan tai kunnes linssit ovat pehmenneet ja porkkanoita on mahdollista muusata. Kaada lopuksi vesi pois ja survo porkkanat ja linssit esim. perunasurvimella rouheaksi muusiksi. Ei haittaa, vaikka jää porkkanasattumia matkaan.
*Lisää puuroon porkkana-linssimuusi, munat, siirappi, suola, pippuri ja muskotti. Sekoita huolellisesti.
*Voitele uunivuoka ja levitä seos siihen. Ripottele pinnalle korppujauhoja. Paista uunissa 175-200°C:ssa noin tunnin ajan.

Makea sienisalaatti

1 dl vispikermaa
2 dl (1 tlk) kermaviiliä
pilttipurkillinen hillottuja suppilovahveroita
1 pieni punasipuli
1 tl kapriksia
merisuolaa, mustapippuria

*Vaahdota vispikerma, sekoita joukkoon kermaviili.
*Hienonna suppilovahverot, pilko sipuli mahdollisimman hienoksi silpuksi. Hienonna myös kaprikset. Sekoita kerma-kermaviilivaahdon joukkoon.
*Mausta merisuolalla ja mustapippurilla.
*Sopii porkkanalaatikon(kin) seuraan, mutta kannattaa tarjota myös jotakin suolaisen makuista samalla aterialla, jottei makeus ota yliotetta.

Piparkakut

2011-12-12T21:19:00.004+02:00

Kyllä vaan, täälläkin tuoksuu joulun lähestyessä itse tehty piparkakkutaikina. Luonnollisesti siksi, että joulu on tulossa, mutta myös siksi, että...

...itse tehdyssä piparitaikinassa ei ole kaupan taikinan outoa sivumakua, vaan raakaa taikinaa voi napsia tyytyväisenä kunnes vatsa kipeytyy. (Veikkaan muuten, että "outo sivumaku" on tasan pomeranssinkuori eikä muu. Että se siitä outoudesta.)
...halusin kokeilla Rapion Myllyn vehnä-ohraisia lettujauhoja piparitaikinaan.
...uusimman Kodin Kuvalehden idea minikokoisista piparitaloista oli ihan vastustamaton.
...sokeria alkoi pienen keittiön kaapit täynnä, ja DanSukker postitti sitä piparihommia varten lisää, kuin arvaten jostakin tämän bloggaajan mieltymyksen itse tehtyyn taikinaan.

Taikinaohjeen olisin voinut napata vaikkapa siitä pikkuruisia taloja sivuavasta lehtijutusta, mutta siinä neuvottiin ystävällisesti valmistamaan koristepiparkakut kaupan taikinasta, sillä se pysyy paremmin koossa. TÄH? Kai sitä voi kestävää taikinaa itsekin valmistaa!

Päätin siis kokeilla jo mainitun DanSukkerin piparireseptiä, tosin korvasin siis osan jauhoista ohra-vehnäjauhoseoksella. Hyvää tuli, tästä kelpaisi pysytyttää vaikka isompikin talo! Lopputulos oli napakka ja murea, muttei lainkaan kuivan tai jauhoisen tuntuinen.

Edellisestä piparitaikinasta olikin jo aikaa. Tämänkertaisilla ainemäärillä taikinaa syntyi jokseenkin järkevä noin 700 gramman köntti, eikä leivontaan mennyt puolikkaallakaan uunilla aivan koko päivää.

Helppo pipariresepti (DanSukker)

1 dl tummaa siirappia
1 dl taloussokeria
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
125 g voita tai margariinia
1 muna
4,5–5 dl vehnäjauhoja, joista 3 dl voi olla ohra-vehnäjauhoseosta eli lettujauhoja
1 tl soodaa

"*Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet. Lisää rasva ja hämmennä, kunnes se on sulanut. Anna jäähtyä haaleaksi. Sekoita odotellessa sooda vehnäjauhoihin huolellisesti. Lisää siirappiliemeen muna ja sitten jauhoseos. Sekoita hyvin. Peitä taikina kelmulla ja anna kovettua jääkaapissa mielellään yön yli.
*Kauli taikina jauhotetulla leivinpöydällä 3–4 mm levyksi. Ota taikinasta muotilla pipareita ja nosta ne leivinpaperoidulle tai jauhoripotellulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa 7–12 minuuttia piparien paksuudesta ja koosta riippuen."

Sushi ja viognier, bestikset pöydässä

2011-12-08T23:01:00.005+02:00

Luulin, että sushin kanssa yhteen sopivaa valkoviiniä ei ole. Uutisten uutinen: No onhan sitä nyt toki!

Toisaalta olenkin kyllä aikamoinen viiniurpo. En ollut koskaan edes tiennyt, että on olemassa Viognier-niminen rypälelajike. Nyt tiedän. Olin toissaviikolla mukana Cono Surin viininmaistajaisissa, joista ainakin Sillä Sipuli ja Koemaistaja -blogit ovat ansiokkaasti raportoineet. Siellä maistelimme sushin kanssa loistavasti yhteen sopivaa viognieria, sekä kalan kaverina gewürtztramineria, josta muuten myös tykkäsin, ihan sellaisenaan.

Minun raporttini kertoo, että illasta inspiroituneena kipsutin omin töppösin Alkoon ja tilasin viiniä ensimmäistä kertaa elämässäni. Noudin seuraavalla viikolla ja maksoin omin kätösin. Eikä muuten ollut kovin kallista, noin yhdeksisen euroa pullo. Ei tässä nyt sentään vielä ihan hifistelijöitä olla. Kaverit Cono Sur Vee ja Gee ovat tosiaan tilausvalikoimassa, mutta niitä on kyllä helppoa tilata pulloittain lähipitkäripaiseensa. (Joku laiska kuten minä ostaa silti muutaman pullon kerralla.)

Niin, oli meillä taas sitä sushiakin ihan omiksi ja vieraiden tarpeiksi. Tällä kertaa illan hittejä makirullien sisällä olivat Philadelphia-juusto (kiitos loistoideasta Kuopion suuntaan!), surimi-tikut ja runsas avokado, perinteisten kurkun, porkkanan ja lohen lisäksi.

Mausteinen joulukakku

2011-12-04T19:14:00.003+02:00

Tein tässä jouluisaa ja niin mukavan mehevää hedelmäkakkua, että ajattelin blogata siitä - mutta koska kakku sopii mielestäni ihan erityisen hyvin yhteen kahvin kanssa, bloggasinkin siitä Paulig Cafén puolella.

Että terkkuja vaan kaikille joulutontuille ja adventtikalenterin availijoille, leipomisfiiliksellä ja piparimausteiden tuoksulla se joulu tulee, vaikka ulkona olisi kuinka lumetonta ja pimeää!

Valo pimeydessä eli kurpitsaa hämärässä

2011-11-30T22:27:00.008+02:00

Jääkaapiimme muuttanut italialainen butternut-kurpitsa oli aika ihastuttava hahmo. Odotin pitkään sopivaa fiilistä; sellaista tunnetta, että tekisi sekä mieli syödä kurpitsaa että ottaa sen suloisesta olemuksesta kuva. Etenkin jälkimmäistä mielitekoa sain odotella pitkään, mutta sieltä se päivä vaan tuli!

Sinä samaisena päivänä, joka muuten oli eilen, nujersin synkkää ja pimeää tekemällä BBC GoodFoodin inspiroimana kurpitsan kaveriksi aasialaisittain maustettuja linssejä. Omituista, ja varmasti aika epäortodoksistakin, mennä nyt ensin vaihtamaan jättikatkaravut kurpitsasuikaleisiin ja sitten vielä peittämään herkullisten linssien ja kurpitsan maut kaakkoisaasialaisittain, mutta piristävältä se maistui. Jokin kastike olisi tosin ollut kiva.

Vielä paremmalta maistui tämäniltainen uunikasvissetti (kuva alempana), johon sain idean Herkku ja Koukku -blogista. Tää meni nappiin: kuivan rapsakat kikherneet ja pehmeän makea kurpitsa, mehevä artisokka ja napakka sipuli, suolaisen kirpeä fetajuusto... tosi hyvää!

Linssejä ja kurpitsaa aasialaisittain

n. 200 g butternut-kurpitsaa ohuiksi suikaleiksi leikattuna
1/2 hienonnettu chili
1/2 limetin raastettu kuori ja mehu
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl öljyä
n. 150 g puy-linssejä
1 rkl soijakastiketta
1 tl juoksevaa hunajaa
1/2 limetin mehu
1/2 hienonnettu chili
2 rkl seesaminsiemeniä
puolikas ruukullinen tuoretta korianteria hienonnettuna

*Sekoita kulhossa chili, puolikkaan limen mehu ja kuori, valkosipuli ja öljy. Kääntele sekaan kurpitsasuikaleet ja anna marinoitua noin 15-20 minuutin ajan.
*Keitä puy-linssit kypsiksi. Keittoaika on noin 15-20 minuuttia.
*Sekoita kupissa keskenään soijakastike, hunaja, limetin mehu ja chili.
*Kun linssit ovat kypsiä, valuta ne, ja sekoita sitten kuumien linssien joukkoon soija-hunaja-lime-chilikastike sekä seesaminsiemenet. Sekoita juuri ennen tarjoilua linssien joukkoon hienonnettu korianteri.
*Kuumenna paistinpannu ja pikapaista marinoituja kurpitsaviipaleita kovalla lämmöllä parin minuutin ajan. Tarjoile linssien kera.

Uunipaahdettua kurpitsaa ja kasviksia fetamurun kera

n. 200-300 g butternut-kurpitsaa
1 sipuli
1 tlk säilykeartisokansydämiä
1 tlk (n. 230 g) kypsiä kikherneitä
öljyä, pippuria, paprikajauhetta
n. 150 g fetajuustoa (esim. Pirkan feta on ihan loistavaa)
tarjoiluun bulguria

*Kuutioi kurpitsa noin 1-2 cm:n kokoisiksi kuutioiksi. Lohko sipuli, valuta ja puolita artisokansydämet. Valuta kikherneet.
*Levitä paloitellut kasvikset ja kikherneet uunipellille. Valuta päälle muutaman teelusikallisen verran öljyä, ripottele pinnalle mausteita ja kääntele öljyä ja mausteita tasaisesti joka puolelle.
*Paahda 200-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia tai kunnes sipulilohkot ovat pehmenneet ja kurpitsapalat saaneet aavistuksen väriä pintaansa.
*Ota pelti uunista ja murusta fetajuusto saman tien paistoksen pinnalle.
*Tarjoile esimerkiksi keitetyn bulgurin kera.

Muistot pöytään ja onnettaren terveiset

2011-11-27T21:18:00.008+02:00

Kirjapostauksen kommenttiboksiin sateli toinen toistaan hauskempia muistoja ja tunnelmakuvia omaan kotiin muuttamisesta. Kiitokset jokaiselle sinne kirjoittaneelle ja arvontaan osallistuneelle!

Arvonnassa onnetar suosi ruudolfia, joka söi "vuoden ajan ranskiksia kun ne oli niin halpoja". Onnea! Lähetä yhteystietosi osoitteeseen unelias at wippies.fi.

Tässä vielä pari hauskaa poimintaa sieltä kommenttilaatikon puolelta:

"Itse vietin lukion ensimmäisen vuoden syöden appelsiineja ja Tuc-keksejä, jotka tökkäsin mikroon vuohenjuuston kanssa. Loput rahat kulutin levykaupassa." (Salla)

"Tein opiskelijakeittiössäni sosekeittoa kotikotona hyväksi havaitulla reseptillä. Keittovaiheessa en vielä tajunnut huolestua, mutta soseutuksen jälkeen täyttä kattilaa katsellessani tajusin että tekemästäni annoksesta nelihenkinen perhe söi vähintään kahdesti. Eikä opiskelijakämpässäni ollut pakastinta. Söin sitä keittoa viikon aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Sen jälkeen en muutamaan vuoteen erityisemmin välittänyt sosekeitoista. " (Nanna)

"Söin usein Uncle Bensin valmiskastikkeita lämmittämättömänä lusikalla suoraan purkista. siinä oli sitä kasvispuolta sopivasti, ajattelin." (Liina)

"Ensimmäisessä asunnossani keittiön virkaa toimitti pienoinen keittolevy, ja ainoa hana sijaitsi vessassa. Mutta siitäkin huolimatta piti saada leipoa leipää. Paistoin ohuen ohuita ohrajauholätysköitä mikrossa, kunnes päivänä eräänä lätyskäni syttyi palamaan. Ilma oli sankkana savusta - onneksi palohälytin pysyi armeliaasti vaiti." (Anne)

Yhden kananmunan pannukakku

2011-11-26T17:23:00.002+02:00

Tiesittekö, että pikku- eli puoli-uunillinen ihminen voi tehdä kaikenlaisia ihmeitä? Kuten pannukakun yhdellä kananmunalla! Mun asuinkaverini alias avomieheni on selvästi leipurityyppinen tyyppi, mikä on ihan mahtavaa, ja kuvassa oleva pannari syntyi puolittamalla tämä Valion ohje.

Karviaishillon taas keitteli meitsi joskus alkusyksystä, tällä Villa Ainala Cuisinen ohjeella, vain hieman sokeria vähentämällä. Karviaishillo on ihan mahtavaa tavaraa.

Nyt kun linkitysten makuun päästiin, niin linkitetäänpäs vielä edelliseen postaukseen. Siellä on se arvonta, johon ehtii osallistua vielä tänään!

Yhden ensimmäinen on toisellekin ensimmäinen

2011-11-21T21:38:00.005+02:00

Katja Bäcksbackan Ensimmäinen ruokakirja ei ole HS Kirjojen ensimmäinen ruokajulkaisu, eikä sen postiin kopsahtanut arvostelukappale ollut ihan ensimmäinen keittokirja minullekaan.

Mutta monelle se voisi olla juuri se oman kodin ensimmäinen ruokakirja. Suosittelisin. Kirjaan on koottu, tuttuun Ruokatorstai-tyyliin, valikoituja Hesarissa julkaistuja ruokaohjeita. Tällä kertaa silmällä on pidetty erityisesti omilleen muuttavaa tai muuten vain aloittelevaa kotikokkia. Joukkoon on siroteltu vinkkejä ja tietoiskuja, ja ihan kirjan alusta löytyy kattava lista keittiön perustarvikkeista.

Toiselle eli minulle eli Unelias kokki -blogille ensimmäinen lajissaan taas on ARVONTA! Kyllä vaan, joku teistä voi voittaa mainion joululahjan itselleen. Lisää aiheesta postauksen lopussa...

Ensimmäinen ruokakirja keskittyy perusasioihin, mutta ei sorru puuduttavuuteen tai liialliseen helppouteen. Se ei ole vain kokoelma oikoteitä, vaan haastaa myös pidempään kaavaan. Se tarjoilee perusohjeet majoneesiin ja munakkaaseen, mutta vakuuttaa niillä uskottavasti muutkin kuin ihan aloittelijat. Olitteko esimerkiksi tienneet, että munakkaaseen sopivan nestemäärän voi mitata rikotun kananmunan puolikkaalla, puolikas kuorellinen per muna? Minä en tiennyt, mutta kokeilin, ja tuli muuten aika törkeän hyvä munakas. (Voi toki johtua siitä, että laitoin siihen ohjeen mukaan kermaa iänikuisen veden sijaan.) Ja se majoneesikin oli maukasta.

Minut hurmaa aina aito opiskelijaromantiikka, ja sitä jos mitä on tehdä tomaattisoppa hienonnetusta sipulista, tomaattimurskasta ja valkoisista pavuista tomaattikastikkeessa. Kaatamalla ne kattilaan ja kuumentamalla. Niin tehdään kirjan soppaosiossa, ja niin tehtiin tänään meillä. Mainio (edullisten) kuivamausteiden kombo peitti purkinmaun, ja lopputulos oli todella maistuva arkikeitto.

"Hyvää! Laitaksä tän ohjeen ylös johonkin, niin voin tehdä tätä joskus kun sä et oo kotona?" "Joo no tää on niinkun tosta kirjasta... ja sit mulla on tiiäks toi blogi... Sen idea on vähän niinkun kirjottaa ohjeita ylös..."

Tomaatti-papukeitto (Bäcksbacka, Katja: Ensimmäinen ruokakirja, HS Kirjat 2011)

1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 tlk tomaattimurskaa (käytin paseerattua tomaattia)
2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
chiliä
2 dl kermaa

*Kuori ja silppua sipuli. Lämmitä oliiviöljy kattilassa. Kuullota sipulia ja mausteita miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.
*Lisää tomaattimurska ja kuumenna kiehuvaksi. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. (En soseuttanut, sillä käytin sitä paseerattua versiota.)
*Sekoita keittoon pavut ja anna kiehahtaa. Lisää vielä lopuksi kerma ja kuumenna. Tarjoa hyvän leivän kera. (Tai raejuuston ja ruohosipulin kera, kuten minä tein.)

...niin ja sitten siihen arvontaan! Jätä viimeistään ensi lauantaina 26.11.11. kommenttiboksiin viesti, jossa joko
a)kerrot jonkin pienen muiston ajalta, kun itse muutit omillesi tai
b)kerrot, mitä haaveita sinulla liittyy omaan keittiöön, jos omaan keittiöön muuttaminen on vasta edessäpäin.

Muisto tai haave voi olla vaikka purkillinen papuja tomaattikastikkeessa, joten ei paineita ;). Vastanneiden kesken arvotaan, tietysti, yksi kappale Ensimmäistä ruokakirjaa!

Juhlavaa vierasaineistoa

2011-11-20T18:51:00.004+02:00

Moni tietää, että olen hulluna 1970- ja 1980-lukujen taitteen ruokakirjoihin. Niissä on ihan oma fiiliksensä, jota missään muualla ei voi tavoittaa. Ja ihan erityinen viihdearvonsa. Jos joku ei vielä ymmärrä, mistä puhun, niin katsokaa nyt vaikka tätä:

Tai miten olisi tämä lihakasvishyytelö, joka "lisäkkeineen maistuu kesäkuumalla"?

Ja osaako joku sanoa, mikä ihmeen tarkoitus on noilla hapsuttimilla? Ihan mahtavat! Pohdimme, olisivatko ne sormien rasvalta suojaamiseen, mutta samalla sivulla on kuvasarja ankka-annoksen paloittelusta piikin ja veitsen avulla. No, ainakin se tarkoitus, että viime kädessä juuri tämä kuva sai minut ostamaan tämän kirpparilöydön kotiini.

Löytö on siis Kodin kokkikerhon Kutsutaanpa vieraita -kirja (WSOY, 1980).
Samaiselta kirppisreissulta tarttui mukaan myös saman sarjan mainio"Muna- ja juustoruokia". Niin ja ihan mahtava satsi kauan kaivattuja tee-/kahvilautasiakin kuppeineen!

Swedeslaw. Ja lanttunakkijuna.

2011-11-14T20:25:00.006+02:00

Lanttu. Siitä jotakin uutta ja jännää.

Lanttu, kaalin sukulainen. Kaali, coleslaw, lanttu-coleslaw, swedeslaw. Majoo, jukraa, porkkanaa, purjoa, nam. Raastesalaatti goes America.

Lanttu, vähän kuin jättimäinen peruna. Peruna, omenasorvi, mestarisorvaajan parhaat ideat, lanttukiemura, nakin kokoinen kolo, nakkijuna.

Tekisikö mielesi tehdä nakkijuna? Ei kannata. Joko et omista omenasorvia, tai jos omistat, et varmaankaan halua hajottaa sitä. Mutta jos omistat ja haluat hajottaa, kannattaa kokeilla, koska uunissasi on tuskin koskaan ennen paistunut mitään näin viehkon näköistä ja viekoittelevan makuista. Luomulanttu kohtaa syntisen industrial-nakin, oi Romeo ja Julia.

Entä tekisikö mielesi tehdä swedeslaw-salaattia? Kannattaa!

Lanttu-coleslaw eli swedeslaw

2 porkkanaa karkeaksi raastettuna
n. 300-500 g lanttua karkeaksi raastettuna
n. 7 cm:n pätkä purjoa hienonnettuna
1 dl dijon-sinapilla maustettua majoneesia, mieluusti omatekoista
1 dl turkkilaista jogurttia

*Sekoita ainekset kulhossa keskenään ja nautiskele.

p.s. Jälkkäriä? Maistuisko vaikka lanttukakku!

p.p.s. Mitähän Herkku ja koukku -jengi keksii palsternakasta?

Keittokirjaleikki

2011-11-10T20:21:00.006+02:00

Kun pääsin taas hetkeksi aakkosfiiliksiin, alkoi luovuus kukkia ja keksin toisen, ehkä vielä hauskemman ja helpomman ruokaleikin. Hölmöllä on kivaa keskenäänkin! :D

Ja se menee näin, ja se menee näin:

1. Laske hyllyssäsi olevien keittokirjojen ja muiden haluamiesi reseptiopusten määrä. Arvo sitten kirja: Syötä ykkönen ja maksimiluku satunnaislukugeneraattoriin. (Hauskempaa on, jos voit pyytää joltain kotonasi hiippailevalta ihmisolennolta lukua väliltä 1-x. Mutta jos leikki ei viihdytä sivuhenkilöitä yhtä paljon kuin sinua, on robotti ihan hyvä vaihtoehto.) Saat numeron. Laske nyt monesko kirja on kyseessä, ja nappaa se käsiisi.

2. Montako sivua kirjassa on? Arvo nyt itsellesi sivu samaan tapaan kuin edellä.

3. Jos sivulla on monta ruokaohjetta, arvo numero väliltä 1-[ruokaohjeiden määrä]. Jos sivulla ei ole lainkaan ruokaohjeita, arvo uusi sivunumero.

+ Liennytyspykälä: Huomioi tilanne. Arki vai juhla, aikaa vai ei, lähteäkö kauppaan vai ei, syödäkö jotakin ruokavalioon kuulumatonta vai ei. Jos ei nappaa, toista kohdat 1-4 - kyllä sieltä jotain hauskaa osuu vastaan!

Ensimmäisellä kerralla osui vastaan Jill Dupleixin Good Cooking -kirjan pinaatti-sinihomejuustoquesadillat. (114 - 69 - 1). Tortilloja, mozzarellaa, gorgonzolaa ja pinaattia. Ainesosat olivatkin siinä - yksinkertaista, ja vaatisi vähän särmää - mutta tulipa kokeiltua, niin monta kertaa olen kirjan kuvia kuolannut.

Toiselle kierrokselle arpoutui kuin taikaiskusta ehkä se kaikkein kovimmassa kulutuksessa oleva arkikeittokirja, Hyvä kokki (tai siis sen edellinen painos). Sieltäkin aivan loputon määrä ohjeita on edelleen kokeilematta, joten punakaali-appelsiinisalaatti oli enemmän kuin tervetullut kaveri pöytään.

Punakaali-appelsiinisalaatti (kirjasta Hyvä kokki)

300 g punakaalia
2 appelsiinia
1/4 purjoa
Kastike:
2 rkl appelsiinimehua
2 rkl öljyä
1/2 tl timjamia
ripaus suolaa

*Raasta punakaali tai leikkaa se ohuiksi suikaleiksi. Kuutioi appelsiinit, leikkaa purjo renkaiksi.
*Yhdistä kastikkeen ainekset ja sekoita salaatin joukkoon.

Oli pakko jatkaa arvontoja kun puuha oli niin erityisen jännää. Haaviin tarttui tällä kertaa jonoon juuttunut helmi: siskon aikanaan tuliaiseksi tuoma The British Museum Cookbook. Haaveilen historiallisista teemajuhlista, mutta jotenkin olen kuvitellut kaikki historiaa havisevat ohjeet ihan kamalan vaikeiksi. Vaan mitä kävikään, sivun 60 päärynäjälkkäri oli ihan tolkuttoman helppo nakki arkipäivän iltapalaksi. Hauskan makuinenkin, sitäpaitsi. Tällä kertaa saattoi kuvitella itsensä johonkin Rooman vallan ajan ruokabileisiin.

Mikä hauskinta, "Imperial Rome"-luvun päärynäohjeessa kehotettiin kahteen kertaan käyttämään mikroaaltouunia, jos perinteinen menetelmä ei nappaa. Vaan ei hätää, onnistui pannulla ja uunissakin ;).

Uunissa paistetut päärynät (villi oma käännös teoksesta The British Museum Cookbook, luku Imperial Rome)

3 suurta tai 6 pientä päärynää kuorittuna, kota poistettuna, neljäsosiin leikattuna ja viipaloituna
3 rouhaisua mustapippuria myllystä
2 reilua hyppysellistä juustokuminaa
1 rkl hunajaa
2 rkl makeaa valkoviiniä
2 munaa

*Hauduta päärynäviipaleita pippurin, juustokuminan, hunajan ja viinin kanssa pannussa hitaasti noin 10-15 minuuttia tai kunnes päärynät ovat kypsyneitä mutta edelleen napakoita. ("Slightly crunchy"?! Haudutetut päärynät rapeita?!) (Vaihtoehtoisesti voit kypsentää kokonaisuuden mikroaaltouunissa 3-5 minuutin ajan.)
*Nosta päärynäviipaleet pois irronneesta keitinliemestä, kuivaa talouspaperilla ja laita laakeaan uunivuokaan. Anna liemen hieman jäähtyä.
*Vatkaa kaksi munaa kevyesti haarukalla sekaisin ja jatka vatkaamista sitten sekoittaen joukkoon jäähtyneen keitinliemen. Kaada munaseos päärynöiden päälle uunipannuun.
*Paista uunissa 160°C:n lämmössä 20 minuuttia tai kunnes munaseos on hyytynyt. ("It should take approximately 5 minutes in a microwave" - mutta suosittelen ehkä munaseoksen kanssa harkitsemaan kahdesti sitä mikron käyttöä...)

Armenia: Lavash-leipää ja linssikeittoa

2011-11-08T19:17:00.009+02:00

Arvaatteko, mikä heräsi juuri henkiin horroksen mailta? Mikä saapui varjoista ja pimeydestä valoon? Se on... aakkosmatka!

Nämä suorastaan raamatulliset sanakäänteet vievätkin aasinsiltaa pitkin Armeniaan, tuohon Kaukasian maahan, jossa joskus seisoi maan kansallissymboli, Ararat-vuori. (Nykyisin legendaarinen vuori on Itä-Turkissa. Raja siirtyi, ei se vuori.) Sillä vuorella taas on jotakin tekemistä ala-asteen uskonnontuntien ja Nooan arkin kanssa...

Jos vuori on legendaarinen, niin legendaarinen on myös leipä. Googletellessa lavash tuli vastaan hieman joka suunnalta. Ja lavash-leipä taas, väittävät, on muuten se sellainen, jota silloin samaisina raamatullisina aikoina murrettiin ja mutustettiin, joten sinne uskonnontunneille päädytään taas.

Lavashista on loputon määrä erilaisia reseptejä ympäri nettiä; pyöreää ja neliskulmaista, leivinjauheella, hiivalla tai kohottamatta, hunajalla tai maidolla, voilla tai öljyllä, pehmeää, rapeaa... Itse tein nostatusaineettomia, rapeita pyörylöitä. Mallina oli tämä ohje, joka tosin osoittautui ihan hirveän suolaiseksi, ja niinpä ainemäärät muotoutuivatkin lisäysten myötä omanlaisiksinsa. Mutta kuten sanottua, lavash-ohjeita löytää netistä ihan loputtomasti, olkoon tämä yksi lisää niiden joukkoon.

Leipää dipattiin linssi-aprikoosikeittoon, jossa maistuivat juustokumina ja sitruuna. Ohjeita armenialaiseen linssi-aprikoosisoppaan löytyy paristakin blogista. Kuvittelin olevani vuorenrinteen muori talvisena marraskuun päivänä, ja muikistelin tyytyväisenä kun maistui niin hyvältä!

Rapea armenialainen lavash-leipä

90 g vehnäjauhoja
90 g täysjyvävehnäjauhoja
0,5-0,75 tl suolaa (riippuu, kuinka vahvan makuista suolaa käytät)
3 rkl öljyä
110 g maitoa
seesaminsiemeniä

*Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Hiero sormenpäillä joukkoon öljy. Tee keskelle kuoppa, kaada siihen maito ja vaivaa tasaiseksi palloksi.
*Vaivaa taikinapalloa pöydällä noin viiden minuutin ajan. Laita sitten päälle kulho ylösalaisin ja jätä huoneenlämpöön vetäytymään noin 30 minuutin ajaksi.
*Jaa taikina kuuteen osaan ja kaulitse osat pyöreiksi tai pitkulaisiksi, noin parin millimetrin paksuisiksi levyiksi. Ripottele pinnalle runsaasti seesaminsiemeniä ja rullaa kaulinta vielä kerran levyn päällä niin, että seesaminsiemet tarttuvat leipään kiinni.
*Paista 200°C:n lämmössä uunin keskitasossa noin 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut hieman ruskeaa väriä. Varo paistamasta liikaa.

Armenialainen linssi-aprikoosikeitto

110 g punaisia linssejä
110 g kuivattuja aprikooseja
2 suurta perunaa
1,5 litraa kasvislientä
1 sitruunan mehu
2 tl juustokuminaa
2-3 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
(suolaa, pippuria)

*Huuhtele linssit ja kuivatut aprikoosit. Kuori ja paloittele peruna, paloittele kuivatut aprikoosit. *Mittaa kattilaan linssit, aprikoosit ja peruna. Kaada päälle kasvisliemi, lisää sitruunamehu, juustokumina ja puolet persiljasta ja anna kuumentua kiehuvaksi. Keitä hiljalleen noin 30 minuutin ajan.
*Lisää loput persiljasta. Maista, mausta tarvittaessa. (Soseuta halutessasi.) Tarjoile.

Palsternakkalastuja salaatissa

2011-11-01T21:03:00.006+02:00

Salaatti on parempaa kun siinä on jotakin paahdettua. Ja juurekset tarjoaa parastaan ihan ohuiksi lastuiksi veisteltyinä, uunissa nopeasti käytettyinä ja käpristyneinä. Siispä palsternakkasalaatti, olkaa hyvät!

Palsternakka-juustosalaatti

palsternakkaa ohuina siivuina (sen verran, että viipaleet voi levittää yhdeksi kerrokseksi uunipellille)
1 tl öljyä
salaattia, kurkkua, kirsikkatomaattia, pala purjoa, viinirypäleitä, salaattijuustokuutioita
grana padano -juustoa

avokadoöljyä, balsamiviinietikkaa, suolaa, pippuria

*Kuori ja leikkaa pala palsternakkaa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi, veitsellä tai juustohöylällä. Mittaa öljy kulhoon, ja sekoittele sitten palsternakkaviipaleita kulhossa niin että öljyä tarttuu hieman pintoihin. Levitä viipaleet leivinpaperoidulle uunipellille ja lykkää 225°C:een uunin ylätasolle. Noin 3-5 minuutin kuluttua viipaleiden reunat ovat alkaneet käpristyä. Käännä uunin lämpö pois päältä, ja anna viipaleiden paahtua jälkilämmössä sillä välin kun valmistat salaattipohjan. Huolehdi, etteivät ohuet viipaleet pääse kärähtämään.
*Paloittele salaattitarpeet ja sekoita. Jaa salaattipohja lautasille.
*Asettele pinnalle palsternakkaviipaleita ja grana padano -juustosta veistettyjä lastuja.
*Mausta avokadoöljyllä, etikalla, suolalla ja pippurilla.

p.s. Kuva-arkisto muuten kertoi, että täähän on jo toinen palsterisalaatti tämän blogin historiassa! :)

Punajuuribuumi

2011-10-25T21:07:00.006+03:00

Olen syönyt pari päivää borssikeittoa. Ihan mahtavaa lusikoitavaa se, vaikka unohdinkin Sen Olennaisen eli maustekurkun. En punajuurta sentään. Punajuurta ei juuri nyt voi unohtaa, se tulee ihanan purppuraisena vastaan monessa muodossa. Yhtä, toista jos kolmattakin punajuurisoppaa on näkynyt pitkin syksyä työpaikan lounaspöydässä. Vegemisissä on tehty punajuuripestoa, Kulinaarimurulassa burgereita. Yksi punajuurilempparini kummittelee myös mielessäni jatkuvasti: Prinsessakeittiön punajuurilasagnat. Ja sitten on tietty kapriksiset lindströminpihvit ja perinteiset punajuuriviipalepihvit ja vaikka mitä!

Vihdin Uutisissa, joka muuten on yllättävässä määrin ruokakulttuurin lähettiläs, tehtiin lokakuun puolivälissä omenaista punajuuripastaa. Sitä siis - kiitokset ohjeen valinnasta kanssaruokailijalle :)! Kun mukaan murusti juustoa tai ripotteli pähkinöitä, oli ateria aika kohdillaan.

Omena-punajuuripasta (Ohje alunperin Elina Teerijoen kirjasta Sata ruokaa tähteistä)

400 g pastaa (laitoimme kyllä vähemmän)
1 omena
2 keitettyä punajuurta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
timjamia
mustapippuria
suolaa
2 dl ruokakermaa

*Keitä pasta.
*Raasta omena ja punajuuret, silppua sipulit. Kuullota sipulit öljyssä paistinpannulla, lisää raasteet ja parin minuutin kuluttua mausteet ja kerma. Anna hautua kannen alla noin 10 minuutin ajan.
*Sekoita kastike kypsän pastan joukkoon.
(*Ripottele annosten pinnalle juustoa tai pähkinöitä.)

Rahkateeleivät

2011-10-23T15:28:00.006+03:00

Sohin aika usein kepillä muurahaispesää ja kaikenlaisia Kirjoittamattomia Sääntöjä. Kun leivon, roiskin menemään vähän miten sattuu, ja katson sitten onko lopputulos hyvä. Kun tekee mieli, syön vähän mitä sattuu, ja katson sitten onko fiilis hyvä.

Lähiaikoina olen nauttinut muun muassa kalapuikoista ja jääkaappikylmistä nakeista. Fiilis hyvä.

Toisinaan taas syön hiillostettua lohitartaria. Toteutus blogikaverit, ohje Valion, sisältää lohta ja pippurijuustoa ja ilmestynee reseptisivuille lähitulevaisuudessa.

Lähiaikoina olen myös leiponut teeleipiä uuden maustetun chilirahkan inspiroimana. Rahka oli tullut ruokatalouteemme jo ennen kuin minut kutsuttiin Valiolle kokeilemaan sen käyttöä. Syvä niiaus koekeittiötä kohti, teeleipäohje oli kuin meille räätälöity. Paitsi että tietysti räätälöin sitä kotona vielä lisää, kuten tapoihini kuuluu. Tätä tullaan tekemään meillä ehkä melko monta kertaa uudestaan.

Fiilis hyvä, maku loistava.

Rahkateeleivät (2 isoa tai 4 normaalimpaa)

2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl vehnäleseitä
(alkuperäisessä ohjeessa ei ole leseitä, vaan 3 dl vehnäjauhoja)
2 tl leivinjauhetta
2 dl juustoraastetta
1 prk (200 g) Makea ja tulinen -rahkaa (tai vaihtoehtoisesti rahkaa johon on sekoitettu vaikkapa ripaus sokeria, chilikastiketta ja säilöttyä paprikaa tai jalapenoja)
1 dl maitoa
0,5 dl öljyä (alkuperäisessä ohjeessa sitä sellaista juoksevaa Oivariinia)
(1 omena raastettuna, jos sellainen sattuu kotoa löytymään)

tarjoiluun voita

*Sekoita kuivat ainekset kulhossa. Lisää loput ainekset. Sekoita nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa liikaa, ettei taikina sitkisty. Taikina on aika löysää, älä hämmästy,
*Leivinpaperoi uunipelti ja ripottele paperille hieman jauhoja. Jaa taikina esimerkiksi neljäksi kasaksi pellille. Ripottele pinnalle reilusti jauhoja ja taputtele tasaisiksi, noin 1 cm:n paksuisiksi teeleiviksi. Leikkaa jokainen leipänen vielä leivinpyörällä neljään osaan.
*Paista uunin keskiosassa 225°C:ssa noin 12-17 minuuttia tai kunnes väri on kauniin kullanruskea.

Marinoitu munakoisosalaatti

2011-10-16T12:36:00.003+03:00

Lauantaiksi piti keksiä kepeä salaattiruoka, ja jääkaapissa odotteli täydellinen munakoisoyksilö. Olin viime viikonloppuna maistellut ihan uskomattoman maukkaita marinoituja munakoisoviipaleita, ja siitä syntyi inspis tähän ruokaan.

Kuningasideanani oli munakoisojen "pikamarinointi". Kuningasideat ei AINA osoittaudu nimensä mukaisesti, mutta tällä kertaa ei menty ihan metsään. Munakoisoviipaleet paahdetaan kypsiksi kuivalla pannulla, kipataan sitten kulhoon ja käännellään marinointiliemessä. Sienimäiset munakoisoviipaleet imevät tässä vaiheessa marinadia ja makua kuin - no, sienet, ja paahteinen paistopinta pitää kuitenkin samalla sen paahdetun fiiliksen mukana.

Yllättävän täyttävä tuo koisokaveri muuten, vaikkei mikään protskuvihannes olekaan. Jännä juttu, sillä ravintoainesisältö sinänsä on tosiaan aika lähellä esimerkiksi kesäkurpitsaa. Vaikuttaisiko korkeampi kuitupitoisuus kylläisyyden tunteeseen?

Munakoisosalaatti (kahdelle nälkäiselle, tai neljälle alkupalaksi)

1 munakoiso
n. 250 g pisara- tai kirsikkatomaatteja
1 keräsalaatti
pinjansiemeniä

Marinadi ja salaatinkastike:

2-3 tl valkosipulimaustettua oliiviöljyä (meillä marinoitujen oliivien purkista, voisi hyvin olla varmaankin vaikkapa aurinkokuivattujen oliivien öljyä, tai tietysti oliiviöljyä ja hiukan valkosipulia)
3 tl tummaa, makeaa balsamiviinietikkaa
1-2 tl vaaleaa balsamiviinietikkaa
3/4 tl juustokuminaa
1 tl hunajaa
1/4 tl merisuolaa
muutama rouhaisu mustapippuria

*Huuhtele munakoiso ja leikkaa se viipaleiksi. Jos epäilet munakoison olevan kitkerää, voit itkettää sitä hetken aikaa, eli ripotella viipaleille suolaa ja pyyhkiä noin viiden minuutin kuluttua pintaan kertyneen suolanesteen paperilla pois.
*Valmista kahvikuppiin tai pieneen kippoon marinadiliemi sekoittamalla ainekset keskenään.
*Kuumenna paistinpannu keskilämmölle ja varaa viereen kulho. Paahda munakoisoviipaleita kuivalla pannulla noin pari-kolme minuuttia kummaltakin puolelta. Viipale on riittävän kypsä, kun näet pinnoissa siellä täällä rusehtavaa sävyä, ja kun paistovälineellä tökätessä viipale on niin pehmeä, että päästää välineen kepeästi lävitseen.
*Sitä mukaa, kun satsi viipaleita on paistunut, kippaa viipaleet kulhoon ja lusikoi pintaan marinadilientä vähän kerrallaan. Jatka samaan malliin ja viipaleita kulhossa käännellen, kunnes kaikki viipaleet on paistettu ja ne ovat saaneet marinadikerroksen pintaansa.
*Puolita pisaratomaatit ja sekoita puolikkaat koisoviipaleiden sekaan kulhoon.
*Paahda pinjansiemenet kuivalla paistinpannulla.
*Kokoa salaatti lautasille: revi pohjalle keräsalaattia, lusikoi mukaan munakoisoviipaleita ja tomaattia ja ripottele lopuksi pinnalle pinjansiemeniä.

Kylmää ja kuumaa eli cocktailkutsut telkkarin ääressä

2011-10-01T22:34:00.003+03:00

Eräänä arki-iltapäivänä oli tarkoitus lähteä eräille kekkereille, joilla olin fiilistellyt saavani savulohta ja valkoviiniä. Suunnitelma muuttui, ja mentiinkin kaupan kautta kotiin. Vauhdikkaan työviikon keskellä melkoisen rentouttava ja mukava vaihtoehto sekin, nimittäin.

Mikä parasta, sieltä kaupastakin sai savulohta, ja kaupan viereisestä kaupasta valkoviiniä! Kekkerihengessä sitä lohta laitettiin pikkuiselle leipäselle kahdella tapaa. Sitten menin lautasen kera sohvalle, jalat jakkaralle ja telkkari päälle. Ihan parasta.

Lämpimät rieskat

pieniä perunarieskoja, esim Oululaisen
oliiviöljyä
lämminsavulohta
hienonnettua kevätsipulia
juustoa
tomaattiviipaleita

*Levitä rieskat leivinpaperoidulle uunipellille. Sudi pohjalle ja reunoille hieman oliiviöljyä. Voit myös käyttää esim. öljymarinoitujen oliivien tai aurinkokuivattujen tomaattien öljyä.
*Pinoa leivälle lämminsavulohta, kevätsipulia, juustoviipale ja tomaattiviipale. Pirskota halutessasi pintaan vielä pari tippaa öljyä.
*Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa noin 10-15 minuuttia tai kunnes juusto on saanut väriä ja rieskapohja on öljyn vuoksi rapsakoitunut.

Lohitahna kylmälle rieskalle

n. 150 g lämminsavulohta haarukalla hienonnettuna
200 g ranskankermaa
pari kevätsipulin vartta hienonnettuna
1-2 tl piparjuuritahnaa
ripaus mustapippuria

*Sekoita tahnan ainekset keskenään. Tarjoile perunarieskan päällä.

Pehmeä peltileipä

2011-09-11T16:11:00.003+03:00

Ajattelin tehdä leipää, laiskuus iski, ja muistin, että Omenaminttu-blogissa on joskus ollut houkutteleva peltileivän ohje. Ja sieltähän se löytyi, tammikuun kauniiden maisemien keskeltä!

Sovelsin ohjetta aika reippaasti. Ainemäärät pysyivät melkein samoina, ainekset vaihtuivat, mutta lopputulos oli joka tapauksessa pehmoinen, herkullinen ja keräsi kehuja. Tätä vois tehdä toistekin!

Porkkanainen peltileipä (kapean uunin pellillinen, eli puolikas annos)

2 pienehköä porkkanaa raastettuna
2 1/2 dl vettä
1 tl siirappia
1/2 tl merisuolaa
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kauralesettä
1/2 dl ruisjauhoja
1/2 pss kuivahiivaa (eli puolet 11 g:n pussista)
3 dl vehnäjauhoja
1/4 dl öljyä

voiteluun vettä, pinnalle seesaminsiemeniä

*Sekoita kulhossa porkkanaraaste ja kädenlämpöä lämpimämpi vesi. Varmista, että seos on edelleen hieman kädenlämpöistä lämpimämpää (n. 42 °C). Sekoita joukkoon haarukkavatkaimella siirappi, suola, kaurahiutaleet, leseet, ruisjauhot ja kuivahiiva.
*Sekoita vähitellen joukkoon vehnäjauhot. Kaada lopuksi joukkoon öljy ja sekoita tasaiseksi.
*Kumoa taikina leivinpaperin päälle pellille ja painele levyksi. Anna kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla noin 40 minuuttia.
*Kuumenna uuni 225°C:n lämpöön. Leikkaa kohonneeseen levyyn varovasti ruudukko esimerkiksi pizzaleikkurilla tai taikinapyörällä. Voitele ruudut vedellä ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä.
*Paista uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.

Kamalan ihanat lihapullat

2011-09-05T22:10:00.007+03:00

Kysymyksiä pään sisältä:

Hei, osaisitkohan kertoa, miten otetaan todella omituinen ja luotaantyöntävä ruokakuva?

Tähän paras keino lienee ottaa lautaselle jotakin harmahtavan ruskeaa ja möykkymäistä, asettaa lautanen hämärässä huoneessa television eteen, asettua äärimmäisen lähelle möykkyä ja pistää kamera räpsimään.

No mutta entäs miten tehdään parhaita lihapullia ikinä?

No niitä tehdään näin:

Sulatejuustolla täytetyt lihapullat (pari pellillistä)

2 dl kermaviiliä
1/2 dl vettä
1 pss (64 g) sipulikeittojauhetta (Eldoradon luomu rokkaa, maustaa ja sitoo)
1 sipuli hienonnettuna
2 porkkanaa hienoksi raastettuna
1/3 ruukkua persiljaa hienonnettuna
2 rkl korppujauhoja
3 pientä kananmunaa
muutama rouhaisu mustapippuria
1 kg luomupossunjauhelihaa
n. 1 pkt vahvaa Koskenlaskijaa tai vastaavaa leikattavaa sulatejuustoa

*Vatkaa kulhossa puuhaarukalla sekaisin kaikki aineet lihaa ja sulatejuustoa lukuunottamatta. Sekoita sitten joukkoon jauheliha ja jatka kiivasta sekoittamista ainakin muutaman minuutin ajan, kunnes seos on mahdollisimman tasainen.
*Paloittele sulatejuusto sormenpään kokoisiksi kuutioiksi.
*Kostuta kämmenesi vedellä, ota siihen pyörykän verran lihapullataikinaa, paina sulatejuustokuutio keskelle ja muotoile taikina sitten pyörykäksi juuston ympärille.
*Paista lihapullia uunin keskitasossa 175°C:n lämmössä 30-40 minuuttia pyöryköiden koosta riippuen.

Possujuhla

2011-09-04T20:55:00.003+03:00

Juhlaa on elo, kun pakastimessa on puolikkaan possun verran luomulihaa. Jonottajan odotus palkittiin tämän viikon lopulla, kun koitti meidän vuoromme noutaa saavillinen vakuumiin pakattuja porsaanpaloja Kiven Säästöpossusta.

Ihan ihan tuoreeltaan grillattiin kyljyksiä, ja nyt sunnuntaina tehtiin uunipadassa kasslerpaisti. Veikkaanpa, että aika moni luomuhippeilykriitikkokin menisi hiljaiseksi, jos olisi tullut meidän possupöytään maistelemaan. Nöyrä kiitos ja kumarrus luomuporsaankasvattajille.

Tehtiin uunipaisti Ranskalaisen keittiön salaisuudet - kirjan ohjeella (Padassa paistettu sianliha, s. 334). Kun tuon kirjan ottaa käteen, tuntee Julia Childin hengailevan haamuna keittiössä ja valvovan, että edetään juuri eikä melkein ohjeen mukaan. Niinpä kirjoittamani ohje noudattaa, uskomatonta mutta totta, lähes melkein juuri tuota kirjan ohjetta. (Pikkutarkan kannattaa toki etsiä käsiinsä itse kirja, tämä blogi kun ei ole tunnettu ihan samanlaisesta pieteetistä reseptinkirjoituksessa. ;))

Padassa paistettu kasslerpaisti, eli ranskalainen keittiö Suomen syksyssä

1 kilon kasslerpaisti
1 rkl voita, 2 rkl öljyä
1 keltasipuli viipaleina
2 porkkanaa viipaleina
4 persiljanoksaa
3 valkosipulinkynttä
1 laakerinlehti
1/2 tl timjamia
suolaa, pippuria
1 dl vettä

*Ota lieden- ja uuninkestävä kannellinen pata, johon lihapala mahtuu. Kuumenna liedellä keskilämmöllä padassa öljy ja voi, ja ruskista sitten paistin jokaiseen pintaan kauniin ruskea väri. Siirrä paisti sivuun lautaselle odottamaan.
*Jos rasva pääsi palamaan, kaada se pois ja kuumenna padassa hieman uutta. Lisää pataan viipaloitu sipuli ja porkkana, persilja, valkosipulinkynnet ja laakerinlehti. Anna tiristä muutaman minuutin ajan, nosta sitten laakerinlehti pois. Nosta paisti takaisin pataan, mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla. Kuumenna kannen alla niin, että paisti alkaa hieman sihistä. Laita lihan paksuimpaan kohtaan lihalämpömittari.
*Laita pata kansineen uunin alatasolle 175°C:n lämpöön. Kypsennä paistia noin 1,5-2 tuntia, kunnes paistin sisälämpötila on 85-87°C. Valele paistia 2-3 kertaa paiston aikana padan pohjalle kertyvällä liemellä.
*Ota pata uunista, nosta paisti sivuun lautaselle ja kääri folioon vetäytymään.
*Jos paistinliemen pinnassa näkyy paljon rasvaa, kallista pataa ja kerää rasvaa lusikalla pois. Lisää pataan noin 1 dl vettä, soseuta kasvikset esimerkiksi perunasurvimella ja keitä sitten nestettä ja soseutettuja kasviksia liedellä voimakkaasti, kunnes nestettä on jäljellä noin 2 dl. Kaada ja painele seos tiheän metallisiivilän läpi, mausta tarvittaessa suolalla ja tarjoile paistin kastikkeena.
*Viipaloi paisti ja tarjoa kastikkeen, perunamuusin ja vihannesten kanssa.

Vanha viisaus, uudet vaatteet

2011-08-26T22:21:00.004+03:00

Vanha viisaus lienee se, että kannattaa syödä sitä mitä omilla huudeilla kasvaa ja syötäväksi kelpaa. Uudet vaatteet taas on brändätyllä lähi- ja luomuruoalla - ja se on oikeastaan ihan hyvä juttu, sillä niiden uusien vaatteiden ansiosta unohtumaan päässyt perusasia näkyy taas.

Olin tänään MTK:n organisoimassa Herkkujen Suomi -tapahtumassa Helsingin Rautatientorilla. Olisin varmaan unohtanut koko jutun, ellei uusi verkkokauppa Makumaku olisi mainoksellaan kutsunut minua mukaan. Kannatti käväistä: Rautatientori oli täynnä ihmisiä, elämää ja maakuntien herkkuja. Paljon nähtävää ja maisteltavaa, mutta ehkä kuitenkin enemmän messu- kuin markkinatunnelmaa. Vaan se kai taisi olla tarkoituskin, nimittäin lähiruoan ja pientuottajien esiinnostaminen ylipäänsä. Muussa tapauksessa pohjoislappilainen pienyrittäjä taitaisi valita vähän lähemmät markkinat ;).

Aidoin lähiruokafiilis syntyy kyllä juuri markkinoilla. Olin viime viikonloppuna Vihdin vuosisatamarkkinoilla (kuva on sieltä). Siellä myytiin muun muassa kaalia maitokärryistä. Ihan ylivoimainen lempparini oli pitkään Jyväskylän syyskuinen Ween Maan Wiljaa, joka ennen järjestettiin kauniissa paikassa satamarannassa. Nykyään ympäristö on messumaisempi, mutta lähiruokavalikoima edelleen erittäin pop.

Ai niin, mikä on Makumaku? Taas joku portaali, oli ensiajatukseni. Mutta sehän olikin nettikauppa, ja toimii vähän samalla periaatteella vapaaehtoisten pyörittämät luomuruokapiirit. Ruoka tilataan, ja x päivän päästä sen voi noutaa paikasta y. (Tai Makumaun tapauksessa tilata kotiovelle, jos hotsittaa.) Kaupallisella toimijalla on kieltämättä ruokapiirien rinnalla paikkansa. Valikoima vaikuttaa ensi vilkaisulla laajalta, ja helppokäyttöinen nettisivu on satunnaisellekin lähihippeilijälle kätevä konsepti.

Luomupiireissä, syysmarkkinoissa ja Makumaku-verkkokaupassa ilahduttaa erityisesti yksi juttu. Ne muistuttavat sellaisesta perusasiasta, että tänäkin päivänä ja tässä maailmassa ruoka VOI kulkea aika suoraan tuottajalta kuluttajalle. Ihan niin kuin vanhat ja viisaat pitivät itsestäänselvänä.

Ahven uunissa

2011-08-21T21:32:00.002+03:00

Se on affen se.

Niitä oli kaupan samaan hintaan kuin kirjolohta, ja eihän se luonto antanut periksi jättää ostamatta. Luonto taas, se on päässyt etääntymään sen verran kauas, että kalatiskin sedältä piti kysyä, kuinkas näiden kanssa nyt toimitaankaan. Kokonaiset, peratut kaverit.

"Suolaa ja yrttimausteita sisäpinnoille, annetaan maustua noin 10 minuuttia. Uuniin leivinpaperin päälle noin 30-35 minuutiksi, 175 astetta lämpöä."

Hyvää tuli. Tätä sormin perkaillessa tuli ihan järvenrantafiilis, keskellä Helsingin harmautta.

Pastakotilot tomaatti-fetajuustotäytteellä

2011-08-10T21:18:00.006+03:00

Italiasta asti tuodut pastakotilot olivat odotelleet käyttöä kärsivällisesti ja kauan. Kun kotiin sitten kantautui satsillinen Muttin tomaattisäilykkeitä, italialaistakin italialaisempia, näin liiton syntyvän. (Onko muuten ketään muuta, jota "liitto"-sanan käyttö ruokateksteissä riepoo?!)

Juustoa vielä mukaan, kurkkaus Kreikan suuntaan, ja tällainen herkku siitä syntyi:

Pastakotilot tomaatti-fetajuustotäytteellä (4 annosta)

16 kpl isoja pastakotiloita ("Suurpastaa", sanoi nerokas työkaveri. Se ON suurta, kuten kuva kertoo.)
oliiviöljyä
15 cm purjon vaaleaa osaa
4 valkosipulinkynttä
1/2 punainen paprika
1 tlk (400 g) basilikamaustettua tomaattimurskaa
n. 2 dl vettä
1 tl tummaa balsamiviinietikkaa
pieni ripaus sokeria
kourallinen tuoreen basilikan lehtiä
n. 150 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g fetatyyppistä juustoa

Pinnalle:
n. 1 dl grana padano- tai muuta kovaa juustoa
kourallinen pinjansiemeniä

*Keitä pastakotilot pakkauksen ohjeen mukaan lähes kypsiksi. Valuta kotilot ja sekoita joukkoon pieni tilkka öljyä, jotteivät kotilot takerru toisiinsa.
*Valmista tomaattikastike. Hienonna purjo ja paprika, kuullota niitä pannulla öljytilkassa. Hienonna joukkoon valkosipuli. Kaada sekaan tomaattimurska, vesi, etikka ja sokeri ja anna kiehua hiljalleen parin minuutin ajan. Sekoita joukkoon basilikanlehdet ja siirrä kastike sivuun kuumalta levyltä.
*Valmista juustotahna. Hienonna fetatyyppinen juusto kulhossa haarukalla ja sekoita joukkon tuorejuusto.
*Voitele uunivuoka oliiviöljyllä. Levitä vuoan pohjalle pari kauhallista tomaattikastiketta. Asettele sitten vuokaan pastakotilot. Jaa jokaiseen kotiloon ensin tomaattikastiketta, ja sitten juustotahnaa. (Meidän pyöreään uunivuokaan meni ensin yksi kerros, jonka täytin, ja sitten toinen.)
*Levitä vuokaan loppu tomaattikastike, jos sitä on jäänyt yli, ja ripottele pinnalle juustoraaste sekä pinjansiemenet. Paista uunissa 225°C:ssa noin 20 minuuttia tai kunnes juustoraaste on saanut kauniin kullanruskean värin ja pinjansiemenet ovat paahtuneet.

Kesäinen kurkku-perunamuhennos ja paistettu lohi

2011-07-24T14:43:00.004+03:00

Mari kirjoitti kasaantuvista ruokalehdistä. Tunnistan ongelman. En vaan pysty heittämään pois Glorian Ruoka&Viinejäni enkä (luojan kiitos satunnaisia) Allt om Matejani tai BBCGoodFoodejani. Ei tuu mitään.

Vaan ehkäpä voisin keventää paperitaakkaa käymällä läpi erästä sekalaisia reseptejä tursuavaa kansiota? Ja millä pettämättömällä metodilla: kokkaamalla ohjeen, kirjoittamalla sen blogiin ja heittämällä paperiversion menemään! Uujea, tätä menoa kansioni on keventynyt grammakaupalla jo ensi vuosisataan mennessä!

Oivalluksen ja jonkin vanhan kesäisen RuokaPirkka-lehden inspiroimana syntyi kurkku-perunamuhennosta paistetun lohen seuraksi. Repäisty reseptisivu luki kai paperiroskista sivuavia ajatuksiani, sillä se katosi jäljettömiin jo kokkauksen aikana. Vaan laitetaan ylös mitä todellisuudessa tapahtui.

Suosittelen kokeilemaan, sekä papereihin sukeltamista että tätä ruokaa!

Paistettua lohta ja kurkku-perunamuhennosta (kahdelle)

noin 6-8 uutta perunaa
tilkka öljyä paistamiseen
2 pientä sipulia tai punasipulia, mieluusti kesäisestä nipusta
1/2 kurkku
1 rkl kapriksia (liotettuna ja) hienonnettuna
1 dl kermaa
mustapippuria
tuoretta tilliä hienonnettuna

tilkka öljyä paistamiseen
n. 400 g lohifileetä
merisuolaa, mustapippuria

sitruunalohkoja

*Keitä perunat lähes kypsiksi ja kuutioi ne reilun kokoisiksi palasiksi. Kuutioi palasiksi myös kurkku.
*Ripottele lohifileen pinnalle suolaa ja pippuria, anna maustua noin 10 minuutin ajan.
*Hienonna sipuli ja kuullota sitä öljytilkassa pannulla keskilämmöllä muutaman minuutin ajan.
*Lisää pannulle peruna- ja kurkkukuutiot, kaprikset sekä kerma. Sekoittele keskilämmöllä vielä muutaman minuutin ajan, kunnes kerma näyttää imeytyneen kuutioihin. Mausta mustapippurilla ja tillisilpulla, sekoita ja siirrä lämpimään astiaan odottamaan siksi aikaa, että paistat lohipalat. Pyyhkäise pannu puhtaaksi vaikkapa talouspaperilla.
*Leikkaa lohifile haluamasi kokoisiksi paloiksi. Kuumenna pannulla keskilämmöllä tilkka öljyä, lisää pannuun lohipalat nahkapuoli alaspäin. Anna paistua muutaman minuutin ajan, käännä sitten ja paista vielä toiselta puolelta. Palojen sivusta voit seurata kalan kypsymistä. Jos haluat mehukasta ja pehmeää kalaa, jätä keskiosa aavistuksen verran punertavaksi; jos taat kuulut rapean ja kuivakamman kalan ystäviin, paista paloja pidempään.
*Tarjoile muhennoksen ja kalan kanssa sitruunalohkoja.

Salaattikesän paluu

2011-07-13T17:48:00.006+03:00

Olin naputtamassa otsikoksi "Salaattikesä", kunnes hämärät muistikuvat ja googlailu kertoivat, että samoin ovat otsikoineet Pastanjauhajat, Lilyn Keittiössä, kaupungissa sekä - kappas - meikäläinen! Palataan siis perusasioihin.

Viikonloput on parhaillaan näet sellaista reissumätön, pizzan ja grillailun fiestaa, että viikolla on pakko saada viileää salaattia napaan. Tekee hyvää.

Tähän kuvaukselliseen, kylmään ilmestykseen laitoin, BBCGoodFoodin inspiroimana, keitettyä pastaa, suikaloitua kurkkua, vihreitä papuja, tilliä, katkarapuja sekä turkkilaista jogurttia. Vauhdilla kasattu ruokalaji olisi kaivannut lisämakua: vaikkapa dijon-sinappia tuomaan potkua, tai sitten hieman kiehautettua fenkolia makeuttamaan kokonaisuutta (ja fenkolihan se siellä alkuperäisessä ohjeessa komeileekin).

Kesän makeus pääsi loistamaan meloni-fetasalaatissa, jonka tekoon yllytti mainio Herkku&Koukku -blogi. Yleensä olen hunaja- ja cantaloupemelonien joukkueessa, mutta tällä kertaa vesimeloni osoittautui päteväksi vaihtoehdoksi. Mukana siis salaatinlehtiä, kurkkua, vesimelonia, fetajuustoa ja paahdettuja siemeniä. Mahtavaa hellepäivän ruokaa!

Viimeiseksi, vaan ei vähäisimmäksi, mainittakoon, että mut on vallannut kaalihulluus, joka on kuplinut pinnan alla reilun vuoden. Eli siitä asti, kun luin Korianteria-Liinan kaalipostauksen. Kaalia kaalia kaalia kaalia kaalia. Voisin syödä kaalisuikalesalaattia vaikka koko ajan, jos vaan eteen kannettaisiin. Onneksi valmistuskaan ei ole vaikeaa, ja viimeisimmästä valkosipulisesta versiosta tuli niin hyvää että huudellaan siitä nyt vielä ruokaohjeenkin muodossa. Tähän malliin:

Valkosipulinen kaalisalaatti (vähän niinkun pizzerian kaalisalaatti, juunou, mutta vielä parempaa)

1 pienehkö kesäkaali, olisiko vajaan kilon
pari porkkanaa
5 rkl rypsiöljyä
3 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
6 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
1/2 tl laadukasta merisuolaa
mustapippuria

*Suikaloi kaali ja porkkana ohuiksi, raastemaisiksi suikaleiksi. Käytin tähän isoa keittiöveistä koska kaalin pilkkominen on hauskaa, eikä haittaa vaikkei koko ajan tulisi niin ohuen ohutta, mutta monitoimikone tai vaikka raastinrautakin varmasti toimii. Kippaa suikaleet suureen kulhoon.
*Hienonna valkosipulinkynnet mahdollisimman pieneksi silpuksi. Tai jos omistat valkosipulinpuristimen, käytä ihmeessä sitä.
*Sekoita pienessä kulhossa valkosipuli, öljy, etikka, sokeri, maukas merisuola ja haluamasi määrä mustapippuria. Kaada sitten kastike kaaliraasteen joukkoon ja sekoita huolellisesti. Anna kaalisalaatin vetäytyä jääkaapissa ainakin parin tunnin ajan.

Kesäkeitto vie kielen

2011-07-11T21:19:00.007+03:00

Kesäkeitto ehti olla kanssaruokailijan toivelistalla hetken, mutta vain suhteellisen lyhyen hetken. Paloin nimittäin itsekin halusta päästä kokeilemaan Glorian Ruoka&Viini -lehden pari vuotta sitten vesille laskemaa kesäsoppaohjetta, jonka ainakin Mari ja Eeva ihan hiljan bloggasivatkin.

Olen ymmärtänyt, että tämä kermainen versio sopii mahtavasti kesäkeiton vieroksujien käännyttämiseen. Tämän katon alla ei homman nimi tosiaankaan ollut se, vaan päinvastoin, haussa oli hyvän keittomuiston kertaus, ja hippasenkin erikoisempi keittoprojektini sai osakseen jännittyneitä kommentteja:

"Mä voin auttaa sua ja hämmentää tätä suurusta. Mutta mitähän tästä oikeen tulee..?"
"Mitä?! Miksi kokonaisia herneenpalkoja?! Tuleekohan tästä nyt yhtään samanlaista kuin ennen?!"

Vaan ei tälle kermaiselle kesäkeitolle voi muuta kuin hymistä tyytyväisenä. Ihan törkeen maukasta. Kesäkeittona se tulee tietysti syödä tuoreeltaan, mutta maut syvenevät ihanasti heti kun keitto vähän levähtää. Jäähtyvää lientä oli vielä Ihan Pakko maistella kattilasta ennen jämäjääkaapitusta.

Ne kokonaiset herneenpalot on muuten höpsö ja kuituinen kuriositeetti, ainakin kun kyseessä on se torilta kannettu peruslajike. Suosittelen perkaamaan jo keittelyvaiheessa ihan herneiksi sopan sekaan.

Kermainen kesäkeitto (oma versioni Pumpkin Jamin ohjeesta, joka puolestaan noudattelee Glorian Ruoka&Viinin 4/2010 ohjetta)

noin litra kiinteitä varhaisperunoita (tässä versiossa siis kyseessä iso ja perunainen keitto)

3 uutta porkkanaa

1 pieni kukkakaali

2 kesäsipulin vaalea sipuliosaa

muutama kourallinen tuoreita herneitä perattuna (ja voi sinne koristeeksi niitä herneenpalkojakin laittaa)
1 l kiehautettua vettä ja sopivasti hyvää kasvisliemikuutiota tai fondia (eli kasvislientä, toisin sanoen)

Suuruste:
3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl sherryä (esikuvaversioissa 1 dl valkoviiniä, mutta sherry toimi aika kivasti!)
2 dl kuohukermaa
2 dl vettä

Lisäksi:
valkopippuria myllystä
(merisuolaa)
(kevätsipulin varsia)

*Pese perunat ja porkkanat ja paloittele ne. Paloittele myös kukkakaali, viipaloi sipuli.
*Laita perunat ja porkkanat kattilaan. Kaada päälle sen verran kasvislientä, että kasvikset peittyvät. Keitä kasviksia noin 5-10 min. Lisää kukkakaali ja sipuli. Jatka keittämistä, kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä, noin 5 minuuttia lisää.
*Kasvisten kiehuessa valmista suurus toisessa kattilassa tai pienessä pannussa. Sulata voi, sekoita jauhot joukkoon ja anna niiden kypsyä hetki, mutta älä ruskista. Kaada sherry ja sen jälkeen kerma kattilaan koko ajan vatkaten. Huuhtele kermapurkki vedellä ja kaada vesi kattilaan koko ajan sekoittaen. Anna seoksen kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.
*Kaada kermasuurus kasvisten joukkoon. Lisää herneet. Kiehauta. Mausta valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla. Halutessasi silppua keiton pinnalle kevätsipulin varsia.

Porvoon ihmeet

2011-07-06T11:01:00.006+03:00

Kävin päiväretkellä Porvoossa. Kaupungissa, johon on Helsingistä oikeasti ihan hämmentävän lyhyt matka. Sain inspiksen lähtöön Kokkia viinissä -blogin viikonloppumatkailuraportista. Porvooseen, hus, kaikki lähistön ihmiset, jotka ette vielä ole sinne retkeilleet!

Porvoon keskustassa on vanhaa ja kaunista, suloista ja pientä. Jos tahtoisin näyttää Suomi-turistille, miltä toivoisin kaikkien suomalaisten pikkukaupunkien näyttävän, veisin turistin Porvooseen.

Etenkin vanhassakaupungissa on hienoa, paikoitellen jotenkin vähän liiankin fiiniä minulle. Harkitut putiikit toistelivat vaaleita saaristolaissävyjä ja harrasta historiaa, mutta toisinaan jäin kaipaamaan rohkeutta ja omaperäisyyttä. Vaan omaperäisiä ja muuten vaan mahtavia löytöjä Porvoon keskustan maisemissa tehtiin silti! Niistä poimintoja seuraavassa.

Kävimme lounaalla Fredrikan Lähteessä (Runeberginkatu 18). Paikka kertoo olevansa hyvän olon talo, ja siellä pidetään mm. joogakursseja, mutta saman katon alle mahtuu myös viihtyisä kahvila-ravintola. Yhdeksän euron lounashintaan sisältyi salaattipöytä hummuksineen, ituineen, kasvispyöryköineen ja marinoituine fenkoleineen, sekä lämpimänä ruokana todella maukkaaksi yrttimaustettu ratatouille linssiriisin kera. Paikka on hieman sivussa vanhankaupungin vilinästä, mutta todella viihtyisä, ja mikä tärkeintä, ruoka oli hyvää! Ihan vierestä löytyy myös J. L. Runebergin kotimuseo.

Lounaan jälkeen istuttiin puistossa syömässä Pienestä Suklaatehtaasta ostettuja tryffeleitä. Pieni Suklaatehdas (Kirkkotori 1) oli nimensä mukaisesti todella pieni, mutta käsintehdyt maut olivat suuria ja suussasulavia. Villisuklaa- ja kardemummatryffelit taisivat olla omia lemppareitani. Myymälästä voi lasin läpi tarkkailla suklaamestarin puuhia keittiön eli tehtaan puolella.

Tehtaista puheenollen, tiesin, että WSOY:n tehtaanmyymälässä (Mannerheiminkatu 20) on tarjolla alennus- ja poistoeriä, mutta edulliset hinnat hämmästyttivät silti. Suosittelen kaikille ruoka- ja muiden kirjojen ystäville! Saattaa löytyä jotakin jännää. Omasta ostoskoristani löytyivät Parhaat ruokasienet ja sieniherkut -kirja sekä ihana Reilusti ruskeaa, 70-luvun fiilistelykirja. Kumpainenkin maksoi noin 15 euroa, ja yhteishinnasta napsaistiin vielä kassalla viisi euroa kampanja-alennusta pois. Ei paha!

Anton&Anton löytyy nykyään Helsingistäkin, mutta tahdoin käydä alkuperäisessä Porvoon myymälässä (Jokikatu 7). Anton&Anton oli (porvoolaiseen tyyliin) pieni, mutta sieltä löytyi toki vaikka mitä kiinnostavaa. Vaikka tarjonta olikin luomu- ja lähiruokaa, oli Porvoon Anton&Anton jotenkin tunnelmaltaan ja sisustukseltaan ihanan tavallinen ja helposti lähestyttävä. Ei liian maanläheinen, muttei liian hienokaan. Tykkään itse ihan kaikenlaisista ekokaupoista, mutta jos kaupan imago on liiaksi erikoiskaupan oloinen, suuntaan tai toiseen, voi olla että joku joskus jättäisi astumatta sisään. Mukaani tarttui tässä kesän huumassa muun muassa Furikake-mausteseosta, koska purkki sisältöineen oli vaan niin mielettömän kauniin näköinen.

Astia-asioissa taasen on hyvä poiketa Porvoon Pajan liikkeeseen (Välikatu 8), etenkin jos tykkää värikkäistä, keraamisista kipoista ja kupeista. Löysin poistokorista pari kauniin epätasaista pikkukippoa, jotka sopivat vaikkapa pöytäsuolalle tai sushi-soijakastikkeelle. Priimat pikkuserkkunsa poseeraavat kuvassa vasemmalla.

Jätskihimo kannattaa Porvoossa taltuttaa uudessa IcePop-jäätelöbaarissa (Runeberginkatu 36). Makuvalikoima on hurmaava, ja listan edessä joutuikin hetken mietiskelemään. Lakka-valkosuklaajätski osoittautui loistovalinnaksi.

Oli ansio sitten turistien tai ahkerasti asioivien asukkaiden, tuntuu Porvoossa olevan hurjan paljon mielenkiintoisia paikkoja ja vaikkapa ravintoloita pienehköksi suomalaiseksi kaupungiksi. Kannattaa lukaista esimerkiksi Sillä Sipuli -blogin juttu ravintola Timbaalista.

Ja kannattaa käydä siellä Porvoossa!

p.s. Vielä yhden Porvoo-kesätärpin lisää voi bongata Paulig Cafén puolelta!

Ken söi kesälaatikon?

2011-06-28T15:31:00.004+03:00

No mää ja mun juhannusseurue!

Löysin ohjeen peruna-fenkoli-jogurttilaatikkoon Chez Jasun blogista. Tein laatikkoa pääruoan sijaan lisäkkeeksi, joten jätin katkaravut pois. Todella hyvän makuista, joka tapauksessa! Vahvan makuiset grilliruoat jyräsivät kylläkin tämän paistoksen hienoja sävyjä ihan liiaksi, joten seuraavan kerran kaverina saa olla vaikkapa vaalea kala. Tai sitten ne katkikset siellä joukossa.

Fenkoli-perunalaatikko
noin puoli kiloa uusia perunoita
1/2 iso fenkoli
1/2 sitruunan raastettu kuori ja puristettu mehu
1 tl kapriksia
150 g turkkilaista jogurttia
n. 75 g gruyere-tyyppistä juustoa
1 tl karkeaa dijon-sinappia
tuoretta tilliä
suolaa, mustapippuria

*Keitä pestyt perunat vedessä lähes kypsiksi. Leikkaa puolikas fenkoli ohuiksi suikaleiksi ja lisää ne perunoiden keitinveteen muutamaksi viimeiseksi minuutiksi. Valuta perunat ja fenkolit ja kumoa uunivuokaan. Paloittele perunoita puoliksi tai muutamaan osaan. Hienonna kaprikset ja sekoita ne joukkoon.
*Yhdistä kulhossa jogurtti, sitruunamehu, sitruunankuoriraaste, juustoraaste, ripaus suolaa ja pippuria sekä puolet tillistä. Kaada seos vuokaan ja paista uunissa 200°C:ssa noin 15-20 minuuttia tai kunnes ruoka saa väriä. Koristele laatikko lopulla tillillä.

P.S. Kenistä ja syömisestä puheenollen, oli meillä kesävoitakin! Kotivoita, jonka sekaan oli puristettu monta valkosipulinkynttä sekä hienonnettua ruohosipulia. Aika jees!

Keskikesän grillijuhla

2011-06-26T12:31:00.006+03:00

Ajattelin, että tämän vuoden juhannus voisi olla ihan ultimaattinen grillaus- ja marinointifestivaali. Sellaiseksi se osoittautuikin, ja parhaillaan grilli kuumenee jo neljättä päivää. Naudanlihaa, vartaita, munakoisoa, tofua, makkaraa ja uusia perunoita. Ja vaikka mitä muuta siihen kylkeen.

Joku oli selvästi lukenut ajatuksiani, sillä sopivasti juhannuksen alla DanSukker heitti minua paketilla, jossa oli muun muassa aivan törkeän runsas reseptivihko. Nyt on kyllä joku tehnyt hyvää työtä siellä sokeritehtaan koekeittiöllä. Harvoinpa sitä hurahtaa täysillä yhteen 10-sivuiseen mainosreseptisettiin, mutta tämä alkaa olla jo puhkiselattu. Mun mittakaavassa on melko kova juttu, että ekalla sovelluskerralla lähtee sekoitteluun yhteensä neljä eri ohjetta. (19 muuta on vielä kokeilematta.)

Munakoisoille sokeriset marinadit ei muuten oikein sopineet, kärvähtävät niin äkäisesti koisokaverin pintaan. Mutta lihan ja tofun kanssa sokerilla on mukava vaikutus paistopintaan. Tumman ruokosokerisiirapin ansiosta paistettava oli jo ennen paistoa ihan ruskeaa.

Ohjeista kiitos DanSukkerille, omat muutokset suluissa. Marinadit riittävät noin 1 1/2 kilolle lihaa, mutta me uitettiin vähempiä liha- munakoiso- ja tofumääriä näissä reiluissa liemissä. BBQ-kastike ei ole marinadia, vaan vähän niinkö ketsuppia. Omaa sovellusta oli matkassa hieman, mutta vain hieman. Suosittelen siirappisen marinointihullun sydämeni pohjalta. Nää toimii.

Marinadi naudanlihalle

2-3 rkl fariinisokeria (lorautettiin sama määrä siirappia)
1/2 dl viskiä
1/2 dl soijakastiketta (teriyaki-kastiketta)
1/2 dl Dijon-sinappia (rakeista versiota)
1/2 dl silputtua kevätsipulia
1 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria

Marinadi lampaalle (meillä oli kyllä vaan nautaa ja niitä tofuhommia)

2-3 rkl ruokosokerisiirappia
1/2 dl tummaa balsamiviinietikkaa
1/2 dl öljyä
1 rkl hienonnettua rosmariinia (hienonnettua ruohosipulia)
1 rkl hienonnettua oreganoa
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl suolaa

Marinadi porsaalle (meillä oli kyllä vaan nautasuikaleita, joita pujoteltiin vartaisiin fenkolin, ananaksen ja paprikan kanssa)

1/2 dl vasta puristettua sitruunamehua
1/2 dl valkoviinietikkaa (pieni loraus tummaa balsamiviinietikkaa)
1/2 dl oliiviöljyä (rypsiä)
2-3 rkl ruokosokerisiirappia
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna (olisko ollut 4…)
maun mukaan sambal oelekia (1 kuivattu chili hienonnettuna)
1/2 tl rouhittua mustapippuria
(ripaus suolaa)

Marinadien valmistusohje:

*Sekoita kaikki marinadin ainekset kulhossa.
*Laita grillattavat herkkusi pakastepussiin, kaada marinadia päälle, solmi kiinni ja kääntele. Anna maustua jääkaapissa vähintään muutaman tunnin ajan.

Mausteinen BBQ-kastike

3 rkl öljyä
1 silputtu sipuli
1 dl tomaattipyreetä (kaksi pientä tölkillistä)
3/4 dl ruokosokerisiirappia
1 tl suolaa
3 rkl vasta puristettua sitruunamehua
2 rkl makeaa sinappia (käytin konjakkisinappia, toimi loistavasti)
5 tippaa tabascoa (savuista sellaista)
3 rkl Worcestershire-kastiketta

*Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä sipuli.
*Lisää loput ainekset ja anna kiehua hiljalleen noin 30 minuuttia. Jäähdytä.
(*Voit purkittaa ja säilyttää kastikkeen jääkaapissa, jos kaikki ei hupene kerralla porukan vatsaan.)

Tabouleh-salaatti ja sitruunalinssit

2011-06-14T20:44:00.004+03:00

Bulgur toimii, se on meikäläisen kesähitti. Toinen kesähitti on vihreät linssit, jotka jotenkin omituisesti yhtäkkiä löysin. Siis niin kuin että tosiaan, näitäkin voi ostaa kotiin ja keitellä. Hyvät keittokirjat toimii myös, mutta se taas on tuttuakin tutumpi fakta.

Ja kun kaikki ne yhdistää, voi vakuuttaa että lopputulos on kohdillaan!

Sitruunalinssit (Ohje lainattu Elina Innasen loistavasta Viiden tähden vegaani -kirjasta)

2 1/2 dl vihreitä linssejä
1 tl suolaa keitinveteen (unohdin eikä haitannut)
1/2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
3 rkl oliiviöljyä
1 tl juustokuminaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
pippuria myllystä
kourallinen tuoretta persiljaa silputtuna

*Huuhtele linssit. Kaada kattilaan sen verran vettä, että linssit peittyvät. Mausta suolalla ja keitä linssit pehmeiksi.
*Sekoita kastikkeen ainekset yhteen ja kaada linssien joukkoon. Lisää joukkoon persilja ja sekoita.
*Voit tarjota linssit heti lämpiminä tai kylminä vasta seuraavana päivänä. Purista linssien päälle hiukan sitruunamehua ennen tarjoilua.

Tabouleh (Aura Liimataisen ja Heikki Riipin mainiosta Herkkujen maailma -kirjasta)

1 1/2 dl bulgur-vehnää
3/4 tl suolaa
3 rkl hienonnettua sipulia
2 dl hienonnettua persiljaa
1 dl hienonnettua minttua (tätä mulla ei ollut, mutta hyvää tuli silti)
2-3 tomaattia kuutioina
pala kurkkua kuutioina
3-4 rkl oliiviöljyä
1/2 dl sitruunamehua
1/4 tl mustapippuria
(tuoretta minttua koristeluun)

*Kiehauta kattilassa 5 dl vettä, lisää suola ja bulgur. Hauduta hiljalleen keitellen 10-15 minuuttia. Valuta bulgur siivilässä kuivaksi ja pane kulhoon. Sekoita sitruunamehu joukkoon ja anna vetäytyä kylmässä puoli tuntia.
*Lisää kaikki salaatin ainekset bulgurin joukkoon kulhoon ja sekoita. Kaada salaatti tarjoiluastiaan (ja koristele mintunlehdillä). Salaatin maku paranee, jos se saa olla kylmässä muutaman tunnin ennen syömistä.

Jogurtti-kevätsipulikastike grillin liepeille

2011-06-08T21:53:00.010+03:00

Kesäkuun kahdeksatta mennään, ja voin jo sanoa tietäväni, mikä on tämän kesän paras höyste kaikelle grillatulle. Ekan kerran jogurttidipin sekoitti kestosuosikkiruokavieraamme Reetta. Kaupat olivat helatorstaina kiinni, ja grillausilta kasattiin kaapeista löytyneistä aineksista. Seuraavaksi kastiketta tein minä itse, alle viikon päästä. Kunnon satsin, jotta sai vielä työlounaallakin haarukoida napaan kera grillitähteiden.

Kiitos helatorstain helpon ratkaisun, tulen halajamaan yhtä ja samaa makua vihanneshärpäkkeiden ja krakovanmakkaroiden kylkeen koko kesän. Se vaan on niin.

Ihan paras kevätsipulinen jogurttikastike

n. 3 dl paksua turkkilaista jogurttia
n. 1/2 kevätsipulinipun varret
2-3 valkosipulinkynttä
vajaa 1 tl hyvää, maukasta merisuolaa

Sekoita ja anna vetäytyä grillivalmistelujen ajan. Nautiskele grillattujen juttujen eli ihan minkä vaan kera.

p.s.
Tulin juuri äsken mielenkiintoisesta tilaisuudesta, jossa keskusteltiin värikkäästi bloggaajien ja yritysten yhteistyöstä.

Tähän kastikkeeseen käytin (ihan itse ostamaani, ja täysin tilaisuuteen liittymätöntä) Lindahlsin turkkilaista jogurttia, jonka maku pelaa täydellisesti yhteen sipulin ja merisuolan kanssa. Ja joka muutenkin on ihan mahtava tuote. Jos jogurtissa olisi ollut joku ikävä valuvika, tai jos sen maku olisi ensimaistamalla ollut kova pettymys, olisin aika varmasti maininnut pettymykseni täällä blogissa. Kuluttajapalvelukontaktin lisäksi.

Tällainen ei taida olla kaikkien yritysten toiveuni - erään elintarvikealan yrityksen edustaja toi illan keskustelussa aika selkeästi esiin näkemyksensä siitä, että negatiiviset kritiikit tuotteista blogeissa ovat ei-toivottuja. Vaikka bloggaaja sitten jälkeenpäin kertoisikin niistä mahdollisista hyvityksistä, ja paremmista kokemuksista tuotteen parissa. Se jälki, joka negatiivisesta tarinoinnista jää nettiin, ilmeisesti pelottaa.

Jännää! Arkielämän kokkaus käänteineen kun on Se Juttu, joka itseäni ja varmaankin teitä muitakin ruokablogeissa kiinnostaa. Onneksi ajatuksia ja mielipiteitä on joka lähtöön, yrityksissäkin, ja blogien ominaispiirteitä oivalletaan ajan myötä aina vaan paremmin. Pidetään, kanssabloggaajat ja te huiput kommentoijat ja lukijat, se tuntumamme todellisuuteen ja kantaaottava kuluttajuutemme, jookos! :)

Calzonet

2011-05-29T21:05:00.005+03:00

Olen hurahtanut myöhäisherännäisesti Jamie Oliverin keittokirjoihin ja ruokaohjelmiin. Täysin. Hurahtanut niin, että tuntuu melkein kuin Jamie olisi nykyään meidän perheenjäsen. Siteeraan Oliveria kokatessani, nauran ja nyyhkin tv:n ääressä. Hurmaannun jokaisesta uudesta ruokalajista.

Nyökyttelen vakavasti, kun Jamie esimerkiksi 30 Minute Mealsin esipuheessa kertoo, että kaikki hänen reseptinsä on erityisen tärkeää toteuttaa tarkalleen ohjeen mukaan - ja tunnen pientä syyllisyyttä, kun päädyn sittenkin soveltamaan tilanteen mukaan.

Onneksi lopputulokset ovat yleensä toimivia silloinkin, kun oma luovuus ja jääkaapin realismi saa vallan. Ja onneksi Jamieta, tuota keittiötonttuamme, on kiittäminen ihan jo inspiksestä.

Asiaan. Jamien kotona -kirjan innoittamat, mutta itse sävelletyt calzonet olivat tosi hyviä.

Calzonet (neljä isoa)

Pohja:
neljän pizzapohjan pizzataikina vapaavalintaisella näppituntumaohjeella (meillä armoitetun pizzantekijän, ei minun eikä kotitontun vaan sen kolmannen, kombo: 4 dl lämmintä vettä, 1 pss kuivahiivaa, 1 tl sokeria, tarpeellinen määrä jauhoja ja oikein reilu loraus öljyä, vaivaus, kohotus vesihauteessa, vaivaus ja se on siinä)

Tomaattikastike:
loraus oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tlk tomaattipyreetä
1 tlk (400 g) valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
kourallinen basilikanlehtiä
1 tl sokeria
pieni ripaus suolaa ja mustapippuria

Täyte:
loraus öljyä ja nokare voita
kolme kourallista kuivattuja suppilovahveroita + vettä
1 sipuli viipaloituna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
70 g tuoretta pinaattia
200 g palvikinkkua kuutioina
ripaus merisuolaa
mustapippuria myllystä

2 mozzarellajuustopalloa (à 125 g)

*Valmista pizzataikina kaulitsemista vaille valmiiksi. Laita kuivat suppilovahverot kulhoon likoamaan veteen.
*Valmista tomaattikastike. Kuullota valkosipulia ja tomaattipyreetä parin minuutin ajan paistinpannulla öljyssä keskilämmöllä. Lisää tomaattimurska ja basilikan lehdet sekä sokeri. Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuutin ajan. Tomaattikastike saa kiehua kokoon, sillä calzonen täytteen ei tule olla lainkaan vetistä. Siirrä sivuun kippoon odottamaan ja pyyhkäise pannu puhtaaksi.
*Kuumenna pannulla keskilämmöllä öljy ja voi. Purista liotetut suppilovahverot kuivaksi ja lisää sienet sipulin ja valkosipulin kanssa pannulle kuullottumaan. Huuhtele ja kuivaa pinaatti. Lisää pannulle pinaatti ja palvikinkku. Kääntele seosta, kunnes pinaatit ovat "kutistuneet" ja alkaa näyttää siltä, että kaikki ylimääräinen neste seoksesta on haihtunut.
*Sekoita sieni-pinaatti-kinkkuseokseen tomaattikastike. Kytke levyn lämpö pois, mutta anna seoksen vielä lepäillä lämpimällä levyllä. Jälleen kerran: seoksen tulee olla ennemmin kuivaa kuin kosteaa, jotteivät calzonet kostu liikaa.
*Kuumenna uuni mahdollisimman kuumaksi (meidän uunilla se tarkoittaa 275°C:ta). Jaa pizzataikina neljään osaan ja kaulitse pyöreiksi, halkaisijaltaan n. 30 cm kokoisiksi levyiksi. Jaa täyte ympyröiden puolikkaille. Revi kuhunkin pohjaan täytteeksi vielä puolikas mozzarellapallo. Taita taikina lihapiirakan tapaan, ja rypytä tiukasti kiinni.
*Paista kuuman uunin alatasossa n. 10-15 minuutin ajan, kunnes calzone on pullistunut ja väriltään kullanruskea.

Vinkkejä ja fiiliksiä

2011-05-29T20:35:00.004+03:00

Helsingin Kaisaniemessä oli viikonloppuna jälleen kerran Maailma kylässä -festari. Ruokatarjonta on siellä ennenkin ollut ihan mahtavaa, mutta tänä vuonna mielenkiintoisia herkkuja tuntui jotenkin olevan vielä paljon enemmän kuin aiemmin. Afrikan ja Aasian maiden makuja riitti koju toisensa perään - tätä menoa ensi vuonna ruokakylässä on jo todella koko maailma!

Korvan taakse siis: myös ensi toukokuun lopulla kannattaa suunnistaa kohti Helsingin keskustaa harvinaisten herkkujen perässä. Harvoinpa tarvitsee pähkäillä, maistelisiko burmalaista, syyrialaista, gambialaista, tansanialaista ruokaa tai vielä jotain ihan muuta. Itse valitsin kojun, jonka houkuttelevan annoksen olin nähnyt jo monella tyypillä pitkin aluetta. Se kannatti, kamerunilainen ruoka siis. Riisi oli todella maukasta, papumuhennos täyteläistä, pinaattimuhennos pistävän mausteista, munkkipallerot pehmeän makuisia ja ruokabanaaniviipaleet rapeita.

Hieman toisenlaisissa, mutta yhtä lailla inspiroivissa, tunnelmissa vierailin kuluneella viikolla Rantapallon tasting-illassa. Ideana oli maistella juomia ympäri maailman, mutta ruokabloggaajaosasto hyökkäsi tietysti heti pureskeltavia herkkuja kuvaamaan. Kitchen G18 -ravintolan feta-tomaattileivät olivat hurjan kauniita ja makean mehukkaita. Myös takana kangastava karitsa-dijonsinappi-punasipulileipä oli lievästi sanoen koukuttavaa maisteltavaa.

Vaan toki uudet makuelämykset innostivat myös juomien puolella! En ollut ennen tiennyt, että peribrittiläiseen Pimm's-limonadikannulliseen kuuluu olennaisena makuna kurkku. Ilahduttava yllätys, se todella maistui omaperäisesti ja raikkaasti.

Muscat-rypäleestä valmistettujen valkoviinien kanssa maisteltiin sitruksia, ja todettiin, että pari todella täydentää toisiaan. Seuraavan kerran on siis edes pieni vainu siitä, mitä etsiä, kun tahdon löytää sitruksiselle pää- tai jälkiruoalle kaverin.

G18 Kitchenille muuten suuret pointsit myös illan pääruoasta. Seurueemme tiedusteli hovimestarilta kiinnostuksen vuoksi, mistä mahtaa olla peräisin maukkaan tartar-pihvin liha. Hovimestari kertoi käyvänsä selvittämässä asian keittiössä - ja palasi kertoen, että kyseessä oli suomalainen luomupihvikarjanliha! Mahtavaa, että luomupiffi alkaa olla niin normaali juttu, ettei sen tarjoilua tarvitse erikseen rummuttaa ja markkinoida. Siis että henkilökuntakin voi tavallaan tietämättään tarjota asiakkaalle laatua ja luksusta. Tykkään.

Viinisuolaheinäsöpöläiset

2011-05-23T22:11:00.005+03:00

Tiedättekö, mitä teen nykyisin arkiaikaan? Yritän, muun muassa, muodostaa ymmärrettäviä lauseita. Pyrin välttämään esimerkiksi suurta helmasyntiäni, ylipitkiä yhdyssanoja. Pyrin myös olemaan täsmällinen.

Tiedättekö, mitä teen nyt, kun omistan pitkästä aikaa rakkaalle blogilleni hetkosen? Ryöstöviljelen yhdyssanaihanuutta juhlatarjoilureseptiotsikossa. Jätän ohjeen villisti ihan vaille mittayksiköitä.

Valmistujaisjuhlaviinisuolaheinäsöpöläiset
(eli tortillarullat, siinä toivossa että joku googlaten löytäisi tämän herkun)

kokojyväluomutortilloita
piimää
maustamatonta tuorejuustoa
punaista pestoa
aurinkokuivattuja tomaatteja
oliiviöljyä
rucolaa
viinisuolaheinää

*Levitä tortillat työlaudalle hieman lomittain.
*Notkista tuorejuusto piimällä. 200 g tuorejuustoa ja tilkka piimää riittää kahdeksalle tortillalle (äh, en malttanut olla puhumatta määristä). Levitä tasaisesti tortillojen pinnalle. Levitä myös päällekkäin olevien tortillojen väliin "liimaksi".
*Hienonna aurinkokuivatut tomaatit ja sekoita punaisen peston ja oliiviöljytilkan kanssa notkeahkoksi tahnaksi. Levitä makusi mukainen määrä tuorejuustokerroksen päälle.
*Huuhtaise pari kourallista rucolaa ja jaa tasaisesti tortillakokonaisuuden pinnalle. Rullaa tiiviiksi rullaksi. Anna vetäytyä jääkaapissa parin tunnin ajan.
*Leikkaa rulla parin sentin levyisiksi viipaleiksi. Aseta pinnalle viinisuolaheinän lehti ja keihästä cocktail-tikulla. Ihastele ja nauti.

Uppomunat ja maalaissalaatti

2011-05-15T13:55:00.006+03:00

Sarjassamme Asioita, joiden olen luullut olevan hirmuisen vaikeita, mutta totuus on toinen: uppomunat.

Ruokatorstai-kirjan ohjeella sellaisenaan parsan kanssa, tai itse sävelletyn maalaishenkisen salaatin kohokohtana. Kauhaniksi on pop. Tähti on syttynyt.

Uppomunat (Eeva Salonen: Ruokatorstai)

4 tuoretta munaa
1 l vettä
2 tl suolaa
1 rkl etikkaa
suolaa, mustapippuria

*Kuumenna vesi laakeassa kattilassa ja mittaa joukkoon suola ja etikka.
*Anna veden juuri ja juuri poreilla ja riko munat varovasti yksitellen veteen. (Voit ottaa kauhaan kuumaa lientä, rikkoa munan kauhan pesään ja laskea varovasti kattilaan.) Anna kypsyä muutaman minuutin ajan, kunnes munat nousevat veden pintaan.
*Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Uppomuna-pepperonisalaatti

salaattia
kurkkua ohuina viipaleina
tomaattia lohkoina
muutama kevätsipulin varsi
3 tl öljyä
1 tl viinietikkaa
ripaus suolaa, ripaus sokeria
4 uppomunaa
pepperonimakkaran viipaleita

*Tee salaatista, kurkkuviipaleista ja tomaattilohkoista salaattipeti.
*Sekoita kulhon pohjalla öljy, viinietikka, suola ja sokeri. Hienonna kulhoon kevätsipuli, sekoita kastike tasaisesti sen joukkoon ja lisää sipuli sitten salaattiin.
*Valmista uppomunat ylläolevan ohjeen mukaan. Viipaloi tai paloittele ne ja lisää salaattiin.
*Paahda pepperoniviipaleita kuumalla pannulla, kunnes ne rapsakoituvat. Lisää salaatin pinnalle aivan lopuksi.

Pikapullaa ja villi luonto

2011-05-10T21:31:00.003+03:00

Seuraa aasinsiltojen aasinsilta, koska haluan saada tallennettua pikapullan, joka oli niin hyvää, ettei kamera ehtinyt apajille.

Vietimme muutama viikonloppu sitten aikaa maalla, ja aamiaisseurana kevätpäivää paistatteli - nii-in, etsi kuvasta että mikä. Supikoirahan se siellä, ihan pihapiirissä. Tämä kosketus luonnon kanssa oli kerta kaikkiaan siinä määrin jännä, että syöksyimme kunnon seikkailijoiden lailla välittömästi Wikipediaan. Opimme muun muassa, että supit saavat pentuja toukokuussa.

Siitä pääsemme kaupunkilaisystävääni, joka sai ihan hiljattain kevätvauvan. (Tässä oli se aasinsilta, edempää ei kannata etsiä.) Halusin viedä vauvan äidille rotinalämpimäistä, mutta kiireisenä arki-iltapäivänä ei ehtinyt leipoutua perinteistä pullaa. Ei pullamuffinsejakaan, kun ei ollut vuokia. Tuli pikapullaa Kodin Kuvalehden ohjeella. Tuli ihan hurjan hyvää, seuraavalla kerralla tämä herkku ei tule olemaan mikään varavaihtoehto vaan ihan uskottava kaveri.

Maistuiskohan supikoirillekin?

Pikapulla (mukaeltu Kodin Kuvalehden ohjeesta)

3½ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
½ tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
1 muna
2 dl maitoa
50 g sulatettua voita
25 g rypsiöljyä

Pinnalle:
kanelia, tomusokeria

*Sekoita vehnäjauhot, sokeri, leivinjauhe, kardemumma, suola ja vaniljasokeri kulhossa keskenään. Riko muna ja kaada se maidon ja voisulan kanssa jauhoseoksen päälle. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
*Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun pyöreään tai suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan (halkaisija noin 22 cm tai 20 x 30 cm).
*Paista uunin keskiosassa 200°C:ssa noin 15-20 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman ruskeaa väriä. Ripottele pinnalle kanelia ja tomusokeria. Tarjoile lämpimänä. Pikapulla on parhaimmillaan paistopäivänä.

Aurinko lautasella eli bataattitornit, paistettu ananas ja tomaattisalaatti

2011-04-25T14:30:00.008+03:00

Pääsiäistä on vietetty kesäautonkorjailun ja päämäärättömän hengailun merkeissä, ja pääsiäisateriakin kaihtoi tänä vuonna kaikkia mahdollisia muodollisuuksia. Sekalaisen sakin lautasilla muodostivat bataatti-leipäjuustotornit, kevään ensimmäinen tomaatti-kevätsipulisalaatti sekä chilin kera paistettu tuore ananas. Viimeisin olisi periaatteessa ollut jälkkäriä, mutta kun mämmiä kuitenkin teki mieli, lykättiin se ananaskin reteesti osaksi pääruokaa. Ja hyvä että lykättiin! Bataatin ja juuston täyteläisyys, tomaatin ja sipulin kirpsakkuus ja ananaksen makeus olivat hyvät yhdessä.

Parsa kuului alkuperäisiin suunnitelmiin, mutta jostain käsittämättömästä syystä olen törmännyt tämän parsakauden alettua kaupoissa vain Perusta rahdattuihin pötkylöihin. Missä on lähiparsa Espanjasta?! Kaikessa epäloogisuudessani ostan toki bataattia (USA) sekä ananasta (Costa Rica), mutta maailman toiselta puolelta tuotu parsa ei vaan toimi. Vaan pidemmittä puheitta sukellus keltaiseen, vihreään, oranssiin ja punaiseen:

Bataatti-leipäjuustotornit (pääruoaksi kahdelle)

1 pieni bataatti
loraus öljyä
n. 300 g leipäjuustoa
suolaa

*Kuori ja viipaloi bataatti noin 1/2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Lorauta uunivuokaan öljyä. Kääntele bataattiviipaleet öljyssä ja levitä tasaisesti vuokaan. Paista uunissa 200°C:ssa noin 20 minuuttia.
*Leikkaa leipäjuustosta pyöreähköjä, bataattiviipaleiden kokoisia palasia. Ota bataatit uunista. Kokoa bataatti- ja leipäjuustopyörylät "torneiksi": laita kahden bataattiviipaleen väliin leipäjuustoviipale, ja halutessasi vielä kerroksen verran lisää leipäjuustoa ja bataattia. Paista uunissa 225°C:ssa noin 5 minuuttia tai kunnes juusto on pehmennyt. Rouhi tornien pinnalle hieman suolaa.

Chilin kera paistettu ananas

1 tuore ananas
1/2 mietoa tuoretta chiliä (sellaista supermarketeissa irtomyyntinä myytävän tyyppistä)
öljyä paistamiseen

*Leikkaa tuore ananas viipaleiksi ja viipaleet edelleen paloiksi. Jätä viipaleiden puumainen keskiosa käyttämättä.
*Poista chilistä siemenet. Hienonna chili.
*Kuumenna paistinpannulla öljy. Paista ananaspaloja chilin kera keskilämmöllä noin parin minuutin ajan kummaltakin puolelta, kunnes ne ovat saaneet hieman kauniin ruskeaa väriä pintaansa.

Tomaatti-sipulisalaatti

2 keltaista tomaattia
2 punaista tomaattia
2-3 kevätsipulin vartta
ripaus merisuolaa

*Viipaloi tomaatti, hienonna kevätsipuli. Yhdistä kulhossa ja mausta ripauksella merisuolaa.

Keväinen bulgursalaatti

2011-04-17T13:16:00.005+03:00

"Miksi sä et oo tehnyt tätä useemmin?"
"No kun kokeilin vasta nyt koko reseptiä ekan kerran!"
...
(harrasta haarukointia)
...
"Ehkä tätä tosiaan pitää alkaa tehdä useesti."

"Reseptistä", eli ideasta sekoittaa pestoa kuskusiin, tai tässä tapauksessa bulguriin, on kiittäminen BBCGoodFoodia. Jälleen kerran. Kevätfiilis tätä salaattia syödessä taas tulee, koska ihanassa yksinkertaisuudessaan se suorastaan huutaa mukaan kaikkea aurinkoisten päivien myötä tarjolle tulvivaa vihannesmateriaalia. Nomm.

Bulgursalaatti (kahdelle nälkäiselle)

1 1/2 dl bulguria
3 dl vettä
3 rkl pestoa
1 paprika
n. 15 cm pätkä purjon vihreää osaa (tai kevätsipulia, sitten kun se kävelee vastaan)
n. puolikas kurkku
pussinpohjallinen vihreitä pakastepapuja
200 g salaattijuustoa (feta tietty toimisi hienosti)
pinjansiemeniä

*Keitä bulgur vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita kulhossa bulgurin joukkoon pesto.
*Paloittele paprika, purjo, kurkku ja salaattijuusto. Sulata pakastepavut. Voit käyttää vallan hyvin muitakin rouskuvia ja värikkäitä vihanneksia. Paahda pinjansiemenet kevyesti kuumalla paistinpannulla. Sekoita vihannekset, juusto ja pinjansiemenet jäähtyneen bulgurin joukkoon.

Rukiiset sarvet

2011-04-12T15:46:00.005+03:00

Vapaapäivä meinaa leipomisfiilistä. Ei vain eilen, vaan myös tänään. Kiireettä hengaillessa on ihan parasta käyttää kuppeja ja kippoja ristiin rastiin epärationaalisesti ja tuottaa valtava kasa tiskiä, pöllyyttää jauhoja sinne tänne ja korjailla luovuutensa jälkiä sitten hitaasti sillä välin kun uunista nousee houkutteleva tuoksu.

Leipominen taas näyttää meinaavan omenafiilistä. Raastan ompun nykyisin jokaiseen leipätaikinaan - ja teen leipää aika usein. Näin ollen myös nyt, kun päätin vaihtaa hiivataikinan formaattia sarvien suuntaan, löysi omppuraaste tiensä taikinaan. Se vaan tekee lopputuloksesta mehevän, pehmeän ja hyvin säilyvän, uskokaa pois.

Rukiiset sarvet (16 kpl)

1 1/2 dl maustamatonta jogurttia
1 dl vettä
1 omena raastettuna (n. 1 1/2 dl karkeaa omenaraastetta)
1/2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 1/2 dl ruisjauhoja
4 1/2 dl vehnäjauhoja
50 g voita sulatettuna
täytteeksi juustoraastetta, sardellifileitä, salamikuutioita, voinokareita ja kuivattuja yrttejä tai mitä mieli tekee
voiteluun kananmunaa
(pinnalle seesaminsiemeniä)

*Liota kädenlämpöiseen jogurtin, veden ja omenaraasteen seokseen kuivahiiva. Lisää suola ja sokeri. Lisää jauhot muutamassa erässä välillä sekoittaen. Lisää sula voi ja alusta tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan kohota leivinliinan alla lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
*Jaa taikina kahteen osaan ja kauli jauhotetulla alustalla reilun kokoisiksi ympyröiksi. Jaa ympyrät kahdeksaan osaan. Levitä haluamasi täyte (juustoraaste, sardellifileet, salamikuutiot, mitä tahdotkin) kunkin sektorin leveään päähän. Kääri sektorit sarviksi ja anna niiden kohota leivinliinan alla noin 15 minuutin ajan.
*Voitele sarvet kananmunalla ja ripottele pinnalle halutessasi seesaminsiemeniä. Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa noin 10 minuutin ajan tai kunnes sarvet ovat saaneet kauniin ruskean värin.

Sitruunainen, mustikkainen, vadelmainen ja omenainen rahkapiirakka

2011-04-11T14:18:00.004+03:00

Ajattelin tehdä rahkapiirakkaa. Pääsiäinen tulossa ja kaikkea! Auringonkeltaisten hedelmien sijaan päätin laittaa piiraaseen mustikoita. Mustikoiden vastapainoksi vähän sitruunaa. Mustikkarasian seassa oli metsävadelmia - niitäkin siis mukaan. Ja kun marjoja oli ihan pakko säästää vähän aamupalallekin, korvasin osan mustikka-vattuseoksesta vielä omenanpalasilla. Rahkaakin sieltä piiraasta löytyi, uskokaa tai älkää, kaiken muun herkun alta!

Käytössäni oli kapea leipävuoka, ja lopputulos muistutti oikeastaan enemmän kuorrutettua kakkua kuin piirasta, sillä pohjasta tuli hurjan paksu. Seuraavalla kerralla tahtoisin levittää tämän taikinamäärän reilusti isompaan, pyöreään piirasvuokaan (eli hankkia isomman uunin...), ja samalla täytteen määrän voisi vaikka tuplata. Rahkatäyte on kuitenkin se paras osa koko hommassa.

Sitruunainen marja-rahkapiirakka

50 g voita sulatettuna
1 dl maitoa
1 muna
1 dl sokeria
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 1/2 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

250 g maitorahkaa
2 rkl sitruunamehua
1/2 dl sokeria
1 muna
1 pieni omena paloiteltuna
n. 2-3 dl mustikoita ja/tai vadelmia
1 1/2 rkl perunajauhoja

*Sekoita kulhossa voisula, maito, muna, sokeri ja sitruunankuoriraaste. Sekoita joukkoon kaurahiutaleet sekä jauhot, joiden sekaan olet sekoittanut leivinjauheen. Painele taikina voidellun tai leivinpaperoidun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200°C:ssa uunin alatasossa noin 7 minuuttia.
*Sekoita kulhossa maitorahka, sitruunamehu, sokeri ja muna. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle. Ripottele pinnalle tasaisesti omenapalaset. Sekoita kulhossa marjat ja perunajauhot. Jaa marjat tasaisesti piiraan päälle. Paista uunissa 200°C:ssa edelleen noin 30-40 minuuttia tai kunnes taikinareunat ovat saaneet ruskeaa väriä ja täyte on jähmettynyt.

Spagettiarki

2011-04-05T12:33:00.004+03:00

Mitä teillä on syöty silloin, kun vatsa on tyytyväisesti täysi, mutta bloggauskynnys ei ylity?

Oma bloggauskynnykseni ylittyy nyt ihan siksi, että huomasin viimeisimmän "pasta"-tägätyn postauksen olevan viime huhtikuulta. Viime huhtikuulta! Tässä eivät blogi ja arki näköjään kohtaa. Meillä nimittäin todella syödään pastaa.

Koska itselle arkinen voi olla toiselle oivallus, kuvailtakoon seuraavassa vähän sitä, mikä on jäänyt näkymättömiin.

Lempparini kaikista pastamuodoista on spagetti, vuodesta toiseen. Se imee itseensä ihanasti makuja, on kaunista ja on kompakti säilytettävä pikkukeittiössä. Tykkään valkoisesta spagetista, mutta eräissä yhteyksissä kokojyväinen toimii mainiosti. Esimerkiksi silloin, kun spagetin seurana oli sipulin kera haudutettuja punajuurikuutioita ja vuohenjuustoa. Vahvat maut vahvan parina.

Hullaannun kauniin vihreistä, pekonisista ja sinihomeisista ruokakuvista, kuten tästä BBCGoodFoodin yksilöstä. Aina unelma ei kuitenkaan kohtaa todellisuutta, eikä oma maalaisjärkikään huutele väliin: ohjetta mukaillen kokattu pekoni-gorgonzolapasta jätti eläinrasvaisan tahmakerroksen huuleen, ei hyvä. Mutta upposi toki silti, olihan kaverina spagettia.

Toisinaan hienoja makuelämyksiä syntyykin silloin, kun pitää käyttää luovuuttaan ja hyödyntää jämiä: esimerkiksi yksinäistä tomaattia, muutamaa aurinkokuivattua tomaattia, tuorejuustoa ja katkarapupussin puolikasta.

Osoittaakseni, että tiedostan myös muiden pastamallien olemassaolon, esittelen teille toisen lempparini: orecchietten eli "korvapastan"! Ihastuin siihen milanolaisessa aperitivo-pöydässä. Pikkuiset pastakupit kaappaavat mukavasti kastiketta suuhun, ja tykkään siitä kun al denteksi keitetyn korvasen hieman paksumpi keskiosa jää todella al denteksi. Tässä kotiversiossa korvasten kaverina on ihan simppeli, sipulista, paseeratusta tomaatista, mausteista ja muutamasta katkaravusta keitelty kastike.

Kovin autenttisen italialaista arkipastailuni ei tietenkään ole, sen verran epäpuritaanisessa fuusiokeittiössä kun kokataan. Vaan toisinaan on hauskaa keskittyä yksinkertaisuuteen italialaisittain: keittää pasta huolellisesti juuri sopivan napakaksi, maustaa kuumaa öljyä valkosipulinkynsillä ja tarjota spagetti ihan sen öljyn sekä muutaman aurinkokuivatun tomaatin ja runsaan basilikan kera. Jos kaapista löytyy vielä pinjansiemeniä paahdettavaksi, ovat melkoisen luksuksen ainekset kasassa.

No niin, blogini armas, nyt on sinutkin pitkästä aikaa pastalla ruokittu!

Espanjalaisehko perunamunakas

2011-03-29T10:28:00.004+03:00

Tässä on nyt joku Eurooppa-innostus vallallaan, joten jatketaan vielä kolmannen postauksen verran kansainvälisessä hengessä. Tässä päivänä eräänä piti keksiä yhden hengen illallinen niukahkoista aineksista, ja päätin reteästi että teenpä espanjalaisen perunamunakkaan. Reteästi siksi, etten oikein tiedä, miten sellainen tehdään, oon vaan kuullut juttua, ja laiskuus asian todelliseen selvittämiseen oli liian suuri. Neuvot ja oikaisut otetaan auliisti vastaan. Esimerkiksi perunoita ainakin lykkäisin mukaan seuraavalla kerralla yhden sijaan kaksi, niin hyviksi viipaleet paistuivat.

Tässä siis espanjalaishenkinen munakas kuulopuheiden perusteella, por favor!

Perunamunakas (yhdelle)

1 peruna
muutama viipale mausteista kestomakkaraa (kuten chorizoa)
n. 1 rkl öljyä paistoon
mustapippuria, suolaa
2 munaa
2 rkl vettä

*Leikkaa peruna ohuen ohuiksi viipaleiksi. Paistele peruna- ja makkaraviipaleita pienellä paistinpannulla matalalla lämmöllä öljyssä noin 10-12 minuutin ajan välillä käännellen, tai kunnes perunaviipaleet ovat rapeita ja kypsiä. Mausta mustapippurilla ja pienellä ripauksella suolaa. Nosta lämpö korkeaksi.
*Sekoita kipossa haarukalla munat ja vesi. Kippaa munaseos kuumaan pannuun perunoiden ja makkaraviipaleiden päälle. Laske lämpö heti pienemmälle. Kun munakas on paistunut yhdeltä puolelta parin minuutin ajan, käännä se varovasti vaikkapa kattilankannen avulla ja paista toiseltakin puolelta. Nauti.

Ranskalainen sipulikeitto

2011-03-26T21:17:00.006+02:00

Alkaa olla kiire talvikokkailun kanssa, kun kevät tulee niin kovaa vauhtia!

Sipulipussi ja korpuiksi kuivahtaneet leivänpalaset olivat odottaneet vuoroaan ikuisuuden, kun jääkaapissa tuntui joka päivä olevan jotakin, joka pitäisi kokata pois tieltä ensin. Pelkäsin jo, etten ehtisi toteuttaa sipulikeittoajatustani ennen kuin kevät vyöryisi kunnolla päälle. Kevään ensimmäiset kunnon ruukkuyrtit/tomaatit/kevätsipulit/parsakaalit/mitkävaan kun huutavat pian päästä mukaan kaupasta sanelemaan, mitä tänään syötäisiin.

Vaan löytyihän se sopiva sauma vielä! Ranskalainen sipulikeitto valmistui parin eri kirjan ohjeiden evästyksillä. Hyvää leivällä ja juustolla kuorrutettuna, ja hyvää myös parin päivän päästä sellaisenaan lusikoituna. Niin hyvää, että ensi talvena voisi keitellä sopan jo syksyn puolella!

Ranskalainen sipulikeitto (6-8 annosta)

500-600 g sipulia ohueksi viipaloituna
3 rkl voita
1 rkl öljyä
ripaus suolaa
ripaus sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
n. 1 1/2 l kuumaa kasvislientä fondista
2 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa (oikeammin mukaan tulisi noin lasillinen valkoviiniä)
mustapippuria
kuivahtanutta maalaisleipää
vahvaa juustoa (esim. Emmental) raastettuna

*Valmista keitto suuressa kattilassa. Kuullota sipulia voissa ja öljyssä, miedolla lämmöllä, vähän väliä sekoitellen noin 40-50 minuuttia eli kunnes sipuli on kauttaaltaan kullanruskeaa väriltään. Kun sipuli on kuullotuksen alkuvaiheessa pehmennyt, lisää joukkoon suola ja sokeri (sokeri vauhdittaa sipulin ruskistumista, mutta veikkaan että jos lisäät sen ihan alussa, se saattaa kärähtää turhan helposti, siispä siksi näin). Pitkä kypsyttely kysyy hermoja, mutta kyllä se väri siitä vaaleanruskeaksi muuttuu!
*Lämmitä kasvisliemi kiehuvaksi (tai jos käytät vettä ja fondia, kiehauta vesi vedenkeittimessä). Sirottele vehnäjauhot kattilaan ja sekoita noin kolmen minuutin ajan. Ota kattila sivuun ja kaada kuuma kasvisliemi kattilaan koko ajan sekoittaen. Mausta balsamiviinietikalla ja mustapippurilla. Keitä hiljalleen noin 30-40 minuuttia tai mieluusti pitempäänkin. Maista, mausta tarvittaessa suolalla.
*Kun keitto on valmista, voit laittaa soppalautasten pohjalle maalaisleipäviipaleet ja juustoa, ja kaataa keiton päälle. Tai jos haluat kantaa pöytään kauniin gratinoidun keiton kuten minä, kauho keittoa uuninkestävään astiaan, asettele päälle leipäviipaleita ja runsaasti juustoa, ja anna koko komeuden levähtää uunin ylätasossa 225°C:ssa (tai grillivastuksen alla), kunnes juusto on saanut ruskeaa väriä.

Unkarilainen makkarapata

2011-03-22T22:45:00.003+02:00

Edellisen kerran tein pataruokaa viikonloppureissulla kotikotona, ja pata laitettiin kiehumaan samoissa maisemissa tälläkin kertaa. Kylmiön tarjonta vinkkasi kovasti makkararuoan suuntaan, sillä Itä-Suomen tuliaisina kaappiin oli ilmestynyt Tuotteen grillimakkaraa sekä Aromilihan bratwursteja. Lähikaupan paprikoita taas on kiittäminen pataruoan kansainvälisestä nimestä. Hyvää!

Unkarilainen makkarapata (viidelle)

tilkka öljyä
2 sipulia
2-3 punaista tai keltaista paprikaa (käytin yhden tavallisen paprikan sekä kaksi pienehköä suippopaprikaa)
2-3 valkosipulinkynttä
2 tl paprikajauhetta
n. 600 g erilaisia makkaroita, kuten A-luokan mausteista grillimakkaraa tai bratwurstia
1 tl oreganoa
mustapippuria myllystä
1 tlk (n. 200 g) öljyyn säilöttyjä, chilillä maustettuja tomaatteja (omani oli joku kaapista löytynyt kummallinen purkki, voit siis käyttää myös purkillisen tavallisia säilyketomaatteja sekä makusi mukaan chiliä)
3-4 dl vettä
n. 1 dl ranskankermaa

*Hienonna sipulit ja valkosipuli, paloittele paprika. Viipaloi yksi makkara ja jätä muut odottamaan.
*Kuullota paistinpannussa sipuleita, paprikaa ja yhden makkaran viipaleita keskilämmöllä noin 7-10 minuutin ajan. Paloittele säilyketomaatit. Lisää tomaatit ja mausteet pannuun ja anna seoksen paistua vielä parin minuutin ajan. Kumoa pannun sisältö sitten uunipataan, lisää vettä noin 3 desilitraa ja lykkää 200°C-asteisen uunin alatasolle.
*Viipaloi loput makkarat. Paista niitä paistinpannussa melko kovalla lämmöllä silloin tällöin käännellen noin 5-10 minuutin ajan, kunnes viipaleet ovat saaneet rapean pinnan ja kauniin ruskean värin.
*Ota pata uunista ja sekoita vihannesseoksen joukkoon paistetut makkarat. Lisää vettä tarvittaessa: ainesten ei tarvitse kuitenkaan kokonaan peittyä veteen. Laita pata kansineen takaisin uuniin ja anna hautua vielä noin 20 minuutin ajan.
*Sekoita juuri ennen tarjoilua padan joukkoon ranskankerma, älä kypsennä enää.
*Tarjoa perunalumen ja raikkaan salaatin kera.

Mutakakku

2011-03-20T20:03:00.006+02:00

Suklaisaa ja mutaisan pehmeää. Niitä pitää mutakakun olla. Tämä visio mielessäni leivoin kakkua eräänä iltana sisarusteni kanssa, ja samalla tavoitteella sitten uudelleen parin päivän päästä teekutsujen merkeissä.

Ensimmäinen kerta ei mennyt ihan putkeen. Liian syvään vuokaan lykätyn kakun kypsyyttä oli todella vaikeaa arvioida. Ensin liian raakana hyllynyt suklaamassa paistuikin pian kuivakakuksi. (Jotain tekemistä asian kanssa voi olla myös sillä, että uunivaiheen aikana yksi paistaja lähti töihin ja muut katsoivat keskittyneesti telkkaria.)

Uusintaottelu sen sijaan lunasti odotukset. Pikku-uunimme uunipannu osoitti jälleen kerran oivallisuutensa, sillä se oli mutakakkutaikinalle täydellinen alusta. Ohut kakku paistui tarpeeksi kypsäksi, mutta sopivan mutaisaksi lyhyessä ajassa, ja siitä oli helppo leikata pieniä paloja tarjoiltavaksi kermavaahdon kera. Kauniiden kakkuvuokien ystävillä saattaa olla sanansa sanottavana tästä pannukakkuharrastukseni visuaalisesta puolesta, mutta sitä odotellessa pistelen neliöpaloja tyytyväisenä omaan ja muiden napaan.

Mutakakku (Maku-lehden ohjeeseen pohjautuen)

4 munaa
2 dl sokeria
200 g voita
200 g tummaa suklaata
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

*Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sulata toisessa kulhossa voi sekä suklaa. Sekoita kolmannessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe sekä suola.
*Sekoita muna-sokerivaahdon joukkoon kevyesti vatkaten voi-suklaasulaseos sekä pienissä erissä myös jauhoseos. Kaada taikina leivinpaperoituun, puolikkaan uunin kokoiseen uunipannuun tai esimerkiksi voideltuun ja korppujauhotettuun lasagnevuokaan. (Tai laakeaan kakkuvuokaan.)
*Paista 200°C:ssa uunin alatasossa noin 10-15 minuuttia. Testaa kakun kypsyyttä heilauttamalla vuokaa edestakaisin. Huomaat kyllä, jos taikina on vielä ihan nestemäistä: silloin kakku on raakaa. Jos taikina hytkyy vuoassa vielä hieman, ja ylin pintakerros on paistunut kypsäksi, mutakakku on juuri sopivaa. Jos taikina ei liikahtele vuokaa heilauttaessa, on kakku jo kypsä - ei paha, muttei mutainenkaan.
*Jäähdytä mutakakku huoneenlämpöiseksi ennen tarjoilua: siten se on helpompi leikata palasiksi. Kakun maku syvenee ja rakenne tiivistyy, jos kakku saa levätä yön yli jääkaapissa.
*Tarjoile kermavaahdon kanssa.

Kello kuuden tee

2011-03-16T15:20:00.007+02:00

Villa Ainala Cuisine -blogin Kirsikka kirjoitti helmikuussa teekutsuista, ja minä hurmaannuin englantilaisesta tunnelmasta niin, että kävin katselemassa postausta uudelleen varmaan parin päivän välein. Kun sitten päätin kutsua kavereita kylään, pääsin teetarjoiluissa viimein haaveista toteutuksen asteelle!

Kirsikan blogipostauksessa tunnelma ja kattaus olivat tosiaan kuin suoraan englantilaisen kartanon iltapäivästä. Kuittasin autenttisen tunnelmaosuuden kätevästi linkittämällä vieraat etukäteen katsastamaan Villa Ainalan meiningin. Tämän keittiön todellisuudessa teetä juotiinkin sitten kuudelta viiden sijaan, muumimukeista teekuppien sijaan, ja astiatkin olivat eri paria, vaan maut ja hyvä mieli olivat kohdallaan!

Teekutsuillani oli tarjolla skonsseja, croissantteja, maalaisleipää, kurkku- ja savusilakkatahnaa, vuohenjuustoa, kermavaahtoa, hilloja ja mutakakkua. Vuohenjuusto ja mansikkahillo on muuten mahtava makutrio croissantin kanssa - kiitokset tuliaisista Lauralle ja muille vieraille!

Otin Kirsikan vinkeistä vaarin ja satsasin hyvään Earl Grey -teehen. Hakaniemen hallin Parhialan Siirtomaatavaraliikkeen musta Earl Grey olikin todella ihanan tuoksuista ja makuista - taidanpa ostaa teetä irtomyynnistä jatkossakin.

Tein skonssit uskollisesti Villa Ainala Cuisine -blogin ohjeella. Taikina oli ihan mielettömän hyvän makuista! Kypsentämisessä taas kannattaa olla tarkkana ja huomioida oman uuninsa omituisuudet, sillä pikkuiset leipäset kuivahtavat helposti jos ovat uunissa yhtään liian kauan. Skonssit ottivat suvereenisti seurakseen niin suolaiset kuin makeatkin höysteet. Omat versioni suolaisista skonssin- ja leivänpäällisistä olivat brittiläisittäin reippaan happamia ja raikkaita.

"Skonssit

4 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
50 g pehmeää voita
1 1/2 dl piimää

Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja suola. Nypi voi ja jauhot. Kaada sekaan piimä ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja muotoile taikinasta noin 2 cm paksuinen levy. Painele levystä lasilla tai muulla muotilla pyöreitä leivoksia. Voitele munalla. Paista skonsseja 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Tarjoile vadelmahillon ja kermavaahdon kera."

Savusilakkatahna

4 savusilakkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl (vaaleaa balsamico-)etikkaa
mustapippuria

*Perkaa savusilakat ja muusaa kala haarukalla tasaiseksi massaksi kulhossa. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja etikka, mausta mustapippurilla.

Kurkku-piparjuuritahna

1 pieni kurkku
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 - 1 1/2 rkl piparjuuritahnaa
2 tl (vaaleaa balsamico-)etikkaa
mustapippuria (ja suolaa)

*Raasta kurkku. Painele raasteesta siivilässä ylimääräinen neste pois.
*Sekoita kurkkuraaste, tuorejuusto, piparjuuritahna ja etikka. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla.

Lasi kädessä opittua

2011-03-14T21:58:00.009+02:00

Viimeksi tänään taisin julistaa, että "kuvat ei oikein ole mun juttu". Koska omilta raiteilta poikkeaminen on pop, seuraa suoranainen kuvapostaus. Olen oppinut viikon sisään näet niin paljon uutta, että nyt jos koska tarvitaan niitä tuhatkertaisia kertojia sinne sanojen lomaan.

Olen oppinut kuluneella viikolla, että viinilasin muodolla on väliä. Uskomattoman paljon väliä, itse asiassa. Lempimaut puhkeavat oikeassa lasissa kukkaan, rajatapaukset muuttuvat vääränlaisessa lasissa bensiiniksi. Lukekaa seikkaperäinen selostus Riedelin viini- ja viinilasitastingista vaikkapa Chez Jasu -blogista!

Opin myös, että aasialaiset riisirullat ovat mahtavaa sormiruokaa. Hurjan kauniita, ja raikkaan makuisia. Pehmeitä ja rapeita, suolaisia ja yrttisiä. Riisirullien kaverina kannattaa nauttia tavallisen viinin sijaan kuohuviiniä tai vaaleaa olutta, oli juomalasin muoto mikä tahansa.

Opin, kuten joka kevät, että parsa-aika on pian taas käsillä! Ne tulevat viikko viikolta lähempää ja lähempää, ja ovat pian ihan lähikaupoissa asti.

Opin sellaisenkin jutun, että klassisen hollandaise-kastikkeen joukkoon voi lorauttaa siideriä. SoupOpera-blogin Anuliina valmisti kastiketta ja minä ihailin vieressä, kuinka varmoin ottein ja hämmentymättä ammattilainen selvisi läpi vesihauteen, emulgoitumisen, vatkaamisen, kokkaroitumisuhkan ja jäähdytyksen. Aina sinne pehmeän kirpeään lopputulokseen saakka.

Opin, että pienet juustomunakasmuffinsit ovat hurjan suloisia, ja että niihinkin voi valmistusvaiheessa lorauttaa hieman olutta.

Opin, oluesta puheenollen, että suklainen sellainen sopii yhteen tandoorilampaan kanssa. Näihin olut ja ruoka -tyyppisiin juttuihin kannattaa muuten perehtyä Sinebrychoffin mainiolla reseptisivulla.

Opin sellaisen mullistavan jutun, että kun käytän uunia kiertoilmatoiminnolla, voin lykätä yhden piiraan uunin pohjalle, jos ritilät eivät riitä! Sarjassamme asioita, joita ei uskalla kokeilla kotona, mutta jotka on pakko uskoa kun keittiömestari kädestä pitäen opettaa.

Ja tässä vaiheessa olen jo etääntynyt alusta niin kauas, etten todellakaan voi väittää oppineeni sitä, minkälaisessa lasissa kuoharinomainen siideri kannattaisi juoda. Mutta tiedän sen että söpössä piccolopullossa sitä ainakin on tarjolla.

Kiitokset tiedon ja oivallusten kartuttamisesta Decanterille ja Sinebrychoffille. Soiva kippis kauniilla laseilla, juomalla tai toisella, nautitaan ruoasta ja keväästä!

Pinaattiletut

2011-03-09T20:50:00.006+02:00

"Jotain ihan tavallista, perinteistä ruokaa?"

Jokusen kerran on yllämainittu pyyntö tässä keittiössä kuulunut. Otan kaikenlaiset pyynnöt ilolla vastaan, etenkin ehdotusten kera, ja eräs ehdotus oli pinaattilettujen paistelu. Sopii!

Olen tehnyt pinaattilettuja viimeksi joskus vuosia, vuosia sitten yksin ja itselleni. Niistä tuli silloin jotenkin ankeita lerppanoita. Kannatti hommata asiansa osaava letunpaistaja elämäänsä, sillä näistä ohukaisista tuli hurjan rapeita ja maukkaita. Maukkaudesta kiinnitän tosin sulan myös omaan hattuuni, kun keksin taikinaa tehdessäni laittaa mukaan tattarijauhoja. Homma toimii varmasti pelkillä vehnäjauhoillakin, tai vaikkapa ruis- tai ohrajauhojen kanssa.

Perinteiden tieltä poikkesin pikkuisen, kun puolukkasurvoksen sijaan katoin pöytään lettujen kaveriksi omenakuutioita ja raejuustoa. Omenan ja pinaatin yhteensopivuus tuli todettua jälleen!

Pinaattiletut (n. 8-10 keskisuurta lettua)

5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoa
1 dl tattarijauhoa
150 g pakastepinaattia sulatettuna
3/4 tl suolaa
2 kananmunaa
1/4 dl öljyä

paistamiseen voin ja öljyn sekoitusta

*Vatkaa kulhossa sekaisin maito, jauhot ja pinaatti. Anna taikinan turvota noin puolen tunnin ajan.
*Vatkaa taikinan joukkoon suola, kananmunat ja öljy.
*Kuumenna rasva pienehköllä paistinpannulla. Annostele taikinaa kauhalla pannuun. Paista, kunnes reunat ovat rapeat ja lettu pysyy koossa, käännä ja paista toiseltakin puolelta. Sekoittele taikinaa aina ennen seuraavaa kauhallista.
*Nauti perinteisesti puolukkasurvoksen tai vaihtoehtoisesti omenan ja raejuuston kera.

Savuttomat blinit eli tattaripannari

2011-03-04T10:42:00.008+02:00

Kun pitkällinen projekti saatiin päätökseen, vietettiin juhlapäivää kera kuohuviinin. Kuohuviiniä sai Alkosta, ja Alkon vieressä oli Hakaniemen Halli, ja sieltä taas matkaan tarttui juhlavinta mahdollista syötävää eli mätiä. Suu alkoi napsaa blinien suuntaan.

Oikeastaan olin haaveillut blineistä jo pidempään. Viime talven blini-ilta huuteli perinteelle jatkajaa, ja blogimaailmassa esimerkiksi Pippurimyllyn Sanna tarjoili ihania blinitäytteitä. Samaisen Sannan postauksen kommenttilaatikossa tuskailinkin sitten tätä nykyistä tilannettani: asun asunnossa, jossa on koko talon yhteinen palohälytysjärjestelmä, ja yleisesti tiedossa on, että käristämistä ei kannata harrastaa. Kaiken kukkuraksi talon ilmastointi lakkasi tässä päivänä muutamana toimimasta, joten blinien paisto olisi taatusti vienyt kaikki naapurini pihalle värjöttelemään.

Vaan ei hätää! Muutama viikko sitten sain nauttia Valion tarjoamaa mahtavaa tattaripannukakkua, jota tarjoiltiin perinteisten blinitäytteiden kanssa. Kaivoin ohjeen nyt muistilokeroistani ja materiaalipaketista esiin, ja paistelin pöytään pannarin.

Ja siitä tuli aivan mahtavaa. Käryn sijaan kämpässäni leijaili vain miedon kutsuva tattarin tuoksu. Ohjeella syntyi todella kuohkea ja pehmeä, pinnalta rapea ja ennen kaikkea maukas lopputulos. Leikkasin pannukakun pikkublinien kokoisiksi palasiksi, ja palaset maistuivat paitsi lämpiminä täytteiden kanssa, myös yön yli pöydällä kuivahtaneina aamupalaksi. Maku ja rakenne pysyivät. Hiiva, hapanmaitotuote, tattari ja riittävä suola lienevät taikinan salaisuus.

Jos olisin Top Chef-kokki cocktail-tarjoiluja järkkäämässä, valkkaisin tämän kätevän tattaripannarin pohjaksi taideteoksille. Itse kasasin palasten päälle enemmän tai vähemmän taiteellisesti vuoroin mätiä, smetanaa, tilliä, paprika-oliivi-tomaattitahnaa ja valkosipuli-yrttiherkkusieniä.

Mitä kuohariin tulee; kun kysyin Alkon myyjältä, mikä kuohuviini sopisi blinien kaveriksi, sain vastaukseksi "oikeastaan kaikki", ja suositukseksi Santa Julian. Jostain syystä mulle suositellaan aina tv:stä ja bussimainoksista tuttuja viinejä (kuten kerran risottoon El Tiempoa), ja jostain syystä myös uskon aina Alkon myyjiä (paitsi siitä Timpasta silloin kyllä kieltäydyin). Ehkä se syy on siinä, että aloitan aina sanomalla "jotain halpaa"... :D. Santa Julia oli hyvää sellaisenaan, mutta tiedoksenne vain, ei tosiaankaan sopinut yhteen happamansuolaisen tattaripannariaterian kanssa.

Vaan pääasia että kuohui, onhan gradun valmistuminen kuitenkin maljannoston arvoinen juttu!

Tattaripannukakku (18-24 pikkupalaa)
(alkuperäinen ohje Valion, ohessa oma versioni)

7 dl rasvatonta maitoa
120 g turkkilaista jogurttia
1/2 pss kuivahiivaa
1 1/2 tl suolaa
2 dl tattarijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
3 munaa
3/4 dl rypsiöljyä

*Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, sekoita joukkoon jogurtti. Liuota nesteeseen hiiva. Vatkaa joukkoon suola ja jauhot. Laita kulho lämpimään veteen. Peitä leivinliinalla. Odota kunnes taikina kuplii, n. 30 min - 1 tunti.
*Vatkaa sekaan munat ja öljy. Kaada taikina uunipannulle leivinpaperin päälle. Paista uunin keskiosassa 225°C:ssa noin 25 minuuttia tai kunnes pannukakku on kypsä. Pinnan tulee olla kauniin ruskea. (HUOM! Paistoin pannukakun kapeassa pikku-uunissani. Uskon että juuri siksi siitä tuli sopivan paksu eli pehmeä ja rapea yhtä aikaa. Normaalileveällä uunilla ainemäärät kannattaa siis puolitoistakertaistaa tai tuplata, ellei tahdo ohuempaa ja ehkä hieman kuivempaa lopputulosta.)

Höysteet:

Kirjolohen mätiä, smetanaa ja tilliä

Kasvis-tuorejuustotahna

1 paprika pieneksi kuutioituna
n. 10 kalamata-oliivia kivet poistettuina ja hienonnettuina
n. 7-8 aurinkokuivattua tomaattia hienonnettuna
n. 100 g turkkilaista jogurttia
n. 100 g valkosipulituorejuustoa
ripaus mustapippuria

*Sekoita ainekset kulhossa keskenään.

Valkosipuli-yrttiherkkusienet

1 rasia tuoreita herkkusieniä
2 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi pariin osaan viipaloituna
pari hyppysellistä kuivattuja yrttejä
tilkka juoksevaa hunajaa
merisuolaa, mustapippuria

*Paloittele herkkusienet puolikkaiksi tai neljäsosiksi. Kuumenna pannulla öljy ja valkosipuliviipaleet. Kun valkosipulit ovat tirisseet öljyssä hetken mutta eivät ole vielä ruskistuneet, nouki valkosipulit pois ja heitä sienet pannuun niiden tilalle. Lisää joukkoon myös pari hyppysellistä yrttisekoitusta.
*Kääntele sieniä keskilämmöllä muutaman minuutin ajan. Mausta hunajatilkalla, merisuolalla ja mustapippurilla.

Oivallinen kotivoi

2011-03-02T14:56:00.004+02:00

Veikkaan, että ainakin joka toinen teistä on kuullut blogien kommenttilaatikoissa supistavan levitteestä, johon tulee 1/3 voita, 1/3 öljyä ja 1/3 vettä. Hyvä vaihtoehto, jos tykkää voin mausta mutta tykkää myös helposti levittyvästä leivänpäällisestä, jossa on pehmeitä rasvoja.

Röyhistelen nyt vähän tässä ja mainitsen, että minäpä tiesin tuosta jo kaaaaaauan kauan sitten. Kiitos serkkuni Riikan, joka perehdytti pikku-Annan voi-öljylevitteen saloihin joskus 2000-luvun alun Päijät-Hämeessä.

Ne salat ovat äärimmäisen helpot. Mittaa ainekset, esimerkiksi 100 g huoneenlämpöistä voita, 1 dl rypsiöljyä ja 1 dl vettä, syvään ja kapeaan kulhoon. Sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi - varo, ja käytä kantta jos sellainen on, sillä tämä seos roiskuu helposti! Mausta halutessasi merisuolalla tai muilla mausteilla. Siirrä pienempään kippoon ja anna jähmettyä jääkaapissa, ja sinulla on käytössäsi juuri sopivan pehmeä leivänpäällinen.

Kuvassa voi-öljy-vesi matkalla jääkaappiin jähmettymään

Tämän levitteen ydinjuttu on lisäaineettomuus. Ja kun maistaa, miten hyvältä omatekoinen, tuoreesta voista tehty levite maistuu, voi vain todeta, että sen kyllä huomaa.

(Lisäainepuritaanien kauhistukseksi tosin todettakoon, että silloin kymmenen vuotta sitten Päijät-Hämeestä palattuani roiskaisin reseptiin pussillisen American-dippiä. Törkeän hyvää, ja veikkaan että uppoaisi vieläkin!)

Keväisen pizzaiset Italian-terveiset

2011-02-27T12:59:00.006+02:00

Rooma + Firenze + Pisa + Venetsia + Milano + kevätsää + opiskelijabudjetti + yksi ruokabloggaaja + yksi ruokabloggaajan kanssamaistelija + yksi ehtoisa Erasmus-emäntä = aurinkoiset päivät täynnä pizzaa ja vatsa täynnä vehnäjauhoja. Sekä ehkäpä nyt muutama kirkko freskoineen ja tietysti romanttinen gondoliajelu.

Luulin Italiaan matkatessani että pizza on ilmiö, joka toki on Italiasta lähtöisin, mutta josta muu maailma on paisutellut sellaisen joka kadunkulman lättysen. Kuinka väärässä olinkaan. Pizzaa ei ollut vain joka kadunkulmassa, vaan myös jokaisen korttelin varrella useampaan kertaan. Sitä sai nauttia sekä ravintolassa istuen että tavola calda -pikaruokapöydistä viipaleina nappaillen. Se oli sekä hyvää että ei niin hyvää. Sikäli maailmalle levinneisyys pitää paikkansa, että täydellistä pizzaa on mahdollista saada yhtä hyvin Italiasta, Saksasta kuin ehkä Suomestakin, väitän minä.

Koska lomayhtälöömme kuului tosiaan rajallinen budjetti, lämpimän ruoan nälkä täyttyi pizzalla usein. Olin kaavaillut matkasta risotto-, polenta- ja pastaretkeä, mutta jotenkin nuo olisivat aina olleet osa mittavaa, istuvaa ja hieman hintavampaa pidemmän kaavan illallista, eikä meidän tehnyt sellaista kovin usein mieli koska olimme syöneet päivällä Italian-nälässämme kaikkea pientä. Illalla nälkä oli siis juuri pikaisen pizzapalan kokoinen. Yhtenä iltana söimme pastat, juuri sopivan kokoiset, mutta koska italialaiset pitävät pastaa vain alkuruokana, tuli pelkän pastan syömisestä epämukava olo. Ihan kuin olisi rikkonut sääntöjä. Pizza oli jotenkin sosiaalisesti hyväksytympi yhden ruokalajin ateria, kertokaa vaan neuroottisille hermoilleni miksi.

Jossain vaiheessa pizza alkoi töksähdellä niin, että se pizzapalan kokoinen nälkä oli täytettävä jollain muulla. Milanossa tutustuimme alkuillan aperitivo-kulttuuriin: ravintolan drinkkilistalta valitaan noin kahdeksan euron hintainen drinkki, jonka kylkeen saa sitten hakea noutopöydästä naposteltavaa mielensä mukaan. Tarjolla oli esimerkiksi pinaattimunakasta, antipasto-vihanneksia ja maukkaita bruschetta-leipiä. (Sekä nakkeja.) Viimeisen illan aperitivo-paikka yllätti tarjoilemalla maistiaisiksi myös risottoa ja polentaa, joten tuli sitten henkinen ruksi rustattua niidenkin kohdalle!

Pizza ja naposteluruoat ilahduttivat, mutta parasta Italiassa oli - yllätys yllätys - se, kuinka hyviä ihan yksinkertaiset raaka-aineet olivat. Muutama sardelli riitti maustamaan koko tomaattilätyn. Yksi reissun ylivoimaisesti parhaista aterioista oli eräästä firenzeläisestä kulmakioskista ostettu bresaola-rucola-artisokka-foccaccia. Kaikki täytteet maistuivat täydellisiltä sellaisenaan ja yhdessä, ja leipä oli ihanan pehmeää, oliiviöljyisen rapeaa ja suolakiteillä silattua. En tiedä olenko koskaan syönyt parempaa täytettyä leipää.

Toinen ylivoimaisesti parhaista aterioista taas oli piknikkimme Milanon linnapuistossa. (Kyllä, siellä todella oli piknik-sää näin helmikuun lopun kunniaksi.) Dippasimme leipää tuoreeseen pestoon ja käärimme kotijuuston tapaista tuorejuustoa parmankinkkuun. Kirsikkatomaattien kanssa toimi mielettömän hyvin taleggio-juusto: kiitos vain Lentävän Lehmän kauppiaalle joka vinkkasi minulle ennen matkaa, että juuri taleggiota kannattaa Pohjois-Italiaan matkaavan maistaa! Jälkkärirasioista kaivettiin esiin äkkimakeita marsipaani-ricottaleivoksia. Jotenkuten onnistuimme lopulta vyörymään puistosta ulos.

Ennen Suomeen paluuta tein vielä pyhiinvaelluksen supermarkettiin, josta piknikherkutkin oli aiemmin noudettu. Jos lentomatka olisi ollut vaihdoton eli lyhyempi, olisin varmaankin kantanut kotiin parmesania ja ties mitä muuta perustavaraa, nyt järkeilin ja tyydyin hyvin säilyviin tuotteisiin, joita Suomesta on vaikea metsästää: suolaan säilöttyihin kapriksiin, kuivaan paprikamakkaraan sekä tietysti suolaisiin sardelleihin, joista tykkään hurjan paljon enemmän kuin Suomen anjoviksista. Vaan katsokaa oikeasti tuota kuvan vihanneshyllyä! Olisin halunnut tuoda sen kotiin sellaisenaan. Jalkapallon kokoisia fenkoleita, salaattisikuria eri väreissä, artisokkaa eri muodoissa… onneksi kevät on pian tulossa Suomeenkin! Sitä odotellessa nälkä lähtee taatusti vaikkapa pizzalla, ihan joka puolella maailmaa.

Suklaauskallus kannattaa!

2011-02-13T18:17:00.010+02:00

Tiedättekö, miltä tuntuu, kun laittaa suuhunsa jotakin ja tietää saman tien rakastavansa makua? Ja tiedättekö, miltä tuntuu, kun ei osaa päättää olisiko a) iloinen siitä, että on löytänyt jotain aivan uutta vai b) harmissaan siitä, että on voinut elää koko tähänastisen elämänsä tietämättä, että tuo mahtava juttu on olemassa?

Aloitetaan taustoista. Juttuja ideoivat toimittajat sanovat, että aihe yksin ei riitä, tarvitaan hyvä kulma aiheen valottamiseen. Leafin TV Mix-porukan aiheena oli uusien "suklattujen" karkkisekoitusten ja bloggaajajoukon saattaminen yhteen. Kulma taas, se oli viedä tämä bloggaajaporukka Maikkarin Huomenta Suomen studiolle, jossa Makuja-kokki Oula Hännisen opastuksella dippailtiin maito- ja tummaan suklaaseen TV Mix-karkkeja ja vaikka mitä muuta. Nyt oli kulma hallussa, sanommää, ja paikalla olleille tämä mielipide varmaan kävikin selväksi ylitsevuotavana innokkuutenani.

Aluksi olin tosin enemmän epäilevä kuin innokas. Suklaafonduen tykötarpeiksi kun oli katettu tosiaan karkkien, vattujen ja mansikoiden ohella muun muassa äyriäisiä, naudan sisäfilettä, raakaa parsakaalia ja raakaa kukkakaalia. Kukkakaali ja tumma suklaa? Omituinen ajatus, mutta juuri siksi heti ensimmäisenä kokeiltava. Kolmen maistelijan voimin löysimme herkullisen yhdistelmän jälkimausta kookosta!

Kuva: Hannu Peltola

Entä jättikatkarapu ja maitosuklaa? Dippasin ensimmäisen rapusen varovasti maitosuklaaseen ihan vain siksi, etten kehdannut tilaisuuden luonteen vuoksi laittaa suuhuni mitään käyttämättä sitä ensin suklaakulhossa. Harmitti vähän, sillä ajattelin harvinaisen scampielämyksen menevän ihan piloille. Vaan kuinka väärässä voi ihminen olla, ihan oikeasti?

Kyllä vain, tässä palataan tämän vuodatuksen alkuun. Armoitettuun makuyhdistelmään. En edes laskenut, kuinka monta kertaa käsi kävi katkarapu- ja maitosuklaakulhoilla. Huh. Mikä mieletön suolaisen ja makean, pehmeän ja napakan vuoropuhelu. Ajattelin makua koko loppupäivän ja pohdin kuumeisesti, kuinka pian voisin järjestää suklaamaistelujuhlat teemalla "jättimäärin jättikatkarapua ja maitosuklaata". Mikä parasta, en ole aivan sekopää: kun ihan vilpittömästi kysyin Oula Hänniseltä hänen lempiyhdistelmäänsä pöydän tarpeista, oli vastaus juuri tämä makupari!

Kuva: Hannu Peltola

Leafin porukan viesti meille oli se, kuinka monipuolinen ja yllättävä juttu voi suklaakuorrutus olla. Osui ja upposi. Jättikatkarapua ette TV Mix Choco Candy-pusseista löydä, sitä varten pitää järjestää ne maistelubileet, mutta koko joukon tuttuja karkkeja suklaakuorrutusten kera kyllä. Jänniä uusia makuyhdistelmiä, elämän suolaa ja sokeria, etsiessä kannattaa hakeutua vaikkapa suklaakuorrutetun liitulakun ääreen, se toimi ainakin allekirjoittaneelle.

Ja sanoinko jo, että jatkossa kannattaisi hakeutua myös katkaravun ja maitosuklaan luo?

Tytöt ja pojat keittiössä

2011-02-09T12:39:00.004+02:00

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (SRE) heitti haasteen ja kysyi minulta: "Minkä asian (raaka-aine, tapa, piirre ) suomalaisesta ruokakulttuurista tahtoisit siirtyvän/vahvistuvan jälkipolville ja mikä on oma keinosi sitä vahvistaa/siirtää?"

Vastaukseni on sukupuolten tasa-arvo kotikeittiössä. Suomi on maa, jossa kauhanvarteen tai tiskiharjaan tarttuminen ei ole vieras ajatus miehille eikä naisille. Tai toisin päin: sopan hämmentäminen ja astioiden tiskaaminen voi tuntua yhtä kauhistuttavalta ajatukselta miehen ja naisen mielestä. Yhtä kaikki: tytöksi syntyminen ei Suomessa tarkoita sitä, että tulee olemaan yksin vastuussa kodin ruokatalouden hoidosta.

Käytännön keittiöelämässä kaikki ei mene tasan. Monessa perheessä pienituloisempi äiti hoitaa arjen pyöritystä ja keittää jauhelihakastikkeet, isä keskittyy työhön ja briljeeraa grillin ääressä viikonloppuisin. Toisinaan toinen ei kertakaikkiaan tykkää keittiöhommista, ja keskittyy mieluummin johonkin ihan muuhun. Mitä vanhempien ihmisten kotitalouksiin kurkistetaan, sitä sukupuolittuneemmat saattavat olla lapsuudessa opitut kodin työnjaot.

Vaan mitä nuorempi perhe on kyseessä, sitä todennäköisemmin elää ajatus siitä, että mies ja nainen voivat kumpikin yhteisymmärryksessä tehdä mitä parhaiten taitavat. Suomessa miehen ei tarvitse häpeillä sitä, että hän kattaa perheelleen pöytään arkisenkin aterian ja pesee likaiset astiat.

Sukupuolten tasa-arvo arkisessa ruokakulttuurissa on iso juttu. Naisten tulisi olla työmarkkinoilla tasaveroisessa asemassa miesten kanssa, mutta kiivainkaan keskustelu aiheesta ei johda kestävästi mihinkään, ellei hommia jaeta myös kotona.

Kuva: www.endpoverty2015.org

Meillä asenneilmapiiri on jo hyvällä tolalla, mutta keskustelu aiheesta on toki tarpeellista. Useissa kehitysmaissa ongelma on kärjekkäämpi: perinteet ja kulttuuri sanelevat elämänalueiden sukupuolittumisen. Naisten on taisteltava tiensä työelämään ja yhteiskunnan areenoille, mies keittiössä on kummajainen. Sukupuolten tasa-arvon lisääminen onkin yksi YK:n kahdeksasta vuosituhattavoitteesta.

Miten minä aion vahvistaa sukupuolten tasa-arvoa meillä ja muualla edelleen? Juttelemalla aiheesta. Olemalla ylpeä siitä, että meillä Suomessa opetetaan kotitaloutta peruskoulussa sekä tytöille että pojille. Olemalla ylpeä siitä, että keittiötaidot voivat siirtyä äidiltä pojille ja isiltä tyttärille. Suomalaisten kotien ruokakulttuuri syntyy kookkaissa kourissa ja siroissa sormissa: sitä kannattaa vaalia ja siitä kannattaa kertoa maailmalle!

Kunniaa pavuille

2011-02-08T12:05:00.007+02:00

Parisen viikkoa takaperin Glorian Ruoka & Viinin viimeisin numero aiheutti ruokablogipiireissä ihastelun aallon, jossa minäkin uiskentelin mukana soppaa ja silakkapihvejä kokkaillen. Sienikeiton ja kalan jälkeen kokeiluvuoroon marssivat papuruokaohjeet, joita sesonkiruokaan keskittynyt numero tarjoili usein kappalein. Kahdesta houkuttelevimmasta syntyi kaksi hyvää arkiruokaa.

Ensimmäiseksi pannulla sai luvan porista "kiinankaalia ja tofua inkiväärikastikkeessa", Kasvisbaarin ravintoloitsija Tuija Ruuskan ohjeella. Epäilin, ettei simppelissä ruoassa olisi riittävästi makua, ja kuin lietsoakseni epäilystäni päätin vielä vaihtaa rapsakan tofun - yhden lemppariraaka-aineeni - valkopapuihin, joihin minulla ei ollut minkäänlaista tunnesuhdetta. Vaan kuinka väärässä olinkaan epäilyksieni kanssa! In-ki-vää-ri, se toimii, uskokaa vaan, ja hieman överisti lisättynä vasta toimiikin.

Papujutun "marinoidut pavut" puolestaan sisälsivät niitä keitettyjä papuja jo ihan lähtökohtaisesti. Suhteeni raaka-aineeseen oli jo lämmitelty. Harras jääkaappimarinointi lämmitti välejämme edelleen. Peukkua täytyi jälleen nostaa, kun lopputulos oli nenän edessä. Marinoidut pavut nautittiin lehden ohjeen mukaisesti uunijuuresten ja fetajuuston kera. Ei paha! Senkin numero 1/2011, olet tehnyt minusta ruokaohjeiden orjan!

Kiinankaalia ja papuja inkiväärikastikkeessa
(pohjautuu Tuija Ruuskan ohjeeseen)

1 pieni kiinankaali
1/2 purjoa
2-3 valkosipulinkynttä
3 rkl inkivääritahnaa (alkuperäisessä ohjeessa 1-2 rkl raastettua inkivääriä)
1 tlk (2-3 rkl) tomaattipyreetä
3 rkl rypsiöljyä
250 g paseerattua tomaattia
2-3 dl vettä
1/2 tl mustapippuria myllystä
1-2 tl suolaa
n. 2 dl keitettyjä valkoisia papuja (alkuperäisessä ohjeessa 250 g tofua, joka paistetaan kastikkeen pinnalle rapsakaksi)
1 rkl - 1 dl hienonnettua (lehti)persiljaa

*Viipaloi kiinankaali ja purjo. Kuori ja hienonna valkosipuli. Kuullota purjoa, valkosipulia ja inkivääritahnaa tomaattipyreen ja öljyn kanssa pannussa miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.
*Lisää kiinankaali, paseerattu tomaatti ja vesi. Hauduta kastiketta miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, lisää keitetyt pavut ja hauduta vielä 10 minuuttia.
*Mausta kastike mustapippurilla ja suolalla. Sekoita joukkoon ja ripottele pinnalle persilja. Annostele tavallista persiljaa varovasti, sillä se on paljon vahvemman makuista kuin lehtipersilja.
*Tarjoile esimerkiksi keitetyn ohran tai perunoiden kanssa (meillä lisäkkeenä oli bulguria).

Marinoidut pavut
(pohjautuu Sanna Kekäläisen ohjeeseen)

6 dl keitettyjä papuja

Marinadi:
1 pieni punasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1/2 dl vaaleaa balsamicoviinietikkaa
1 rkl hunajaa (alkup. ohjeessa etikan ja hunajan korvaa omena-hunajaviinietikka)
1 dl rypsiöljyä
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 tl kuivattuja yrttejä
1/2 luomusitruunan mehu ja raastettu kuori

*Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Yhdistä ne viinietikan, öljyn, mausteiden ja sitruunan mehun sekä kuoriraasteen kanssa. Sekoita keitetyt, valutetut pavut marinadiin. Anna papujen maustua peitettynä viileässä vähintään 12 tuntia.

Lämmin papu-juuressalaatti (kahdelle)
(pohjautuu Sanna Kekäläisen ohjeeseen)

300-400 g juureksia (meillä punajuurta, lanttua, porkkanaa ja perunaa)
1 1/2 rkl rypsiöljyä
1/2 rkl vaaleaa balsamicoviinietikkaa
1 rkl fariinisokeria
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Lisäksi:
1/2 dl auringonkukansiemeniä
marinoituja papuja
n. 2 rkl papujen marinointilientä
100 g fetajuustoa

*Kuori ja leikkaa juurekset tasakokoisiksi paloiksi. Laita palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pirskottele öljyä, viinietikkaa ja sokeria päälle, mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele uunipellille myös auringonkukansiemenet (alkuperäisessä ohjeessa ne paahdetaan erikseen pannulla).
*Paista juureksia uunissa makusi mukaan (alkup. ohjeessa 180°C:ssa noin 40 minuuttia, itse tykkään hieman korkeammasta lämmöstä ja lyhemmästä ajasta). Kääntele juureksia muutaman kerran kypsennyksen aikana.
*Tarjoilua varten yhdistä juurekset ja siemenet sekä marinoidut pavut. Valuta papujen marinointilientä päälle, murusta fetajuustoa pinnalle.

Helkan kelkassa

2011-02-07T08:37:00.008+02:00

Hotelli Helka ja ravintola Helkan keittiö hemmottelivat lauantaina joukkoa suomalaisia ruokabloggaajia. Ohjelma oli monipuolinen, ja päivästä ovat raportoineet tähän mennessä ainakin Sillä Sipuli, Kannat kattoon ja Kulinaarimurula. Helkaa on syytä kiittää muun muassa mielenkiintoisten luennoitsijoiden, Essi Avellanin ja Helene Auramon pestaamisesta, kanssabloggaajia syytä kiittää siitä, että olette huiman kivaa porukkaa! :)

Päivän mainioin oivallus oli kyllä laittaa joukko meitä ruokaintoilijoita kokkaamaan itse osan illallisruoasta. Ammattilaiset suunnittelivat reseptiikan ja tarjosivat puitteet, innokkaat harrastajat pääsivät toteuttamaan itseään ja lopuksi ammattilaiset vielä varmistivat että lopputulos päätyi kauniisti lautasille: kasassa olivat kokonaisvaltaisen elämyksen ainekset!

Ihastelevalla hartaudella illallispöydässä nautittiin siis muun muassa siikacevicheä, perunasalaattia, savuporomoussea, marinoituja punasipuleita, kirsikkatomaattihilloketta, sinihomejuustomoussea sekä calvados-omenoita. Ja siinä oli vasta osa alkuruokalautasesta. Keittiö vastasi alkuosuuden täydennyksestä sekä pääruokaporosta, väli- ja jälkiruokapuolella bloggarit pääsivät jälleen loistamaan rosmariinisorbetilla sekä herukkajäädykkeellä. Ja toki keittiö tarjosi vielä omat bonuskomponenttinsa jälkiruokalautasellekin. Niitä oli useita.

Aika mahtava illallinen, siis! Käteen jäivät paitsi muistot rennosta päivästä ja ravintolaillasta tuttujen kanssa, myös tukku uutta tietoa ja kotona uudelleen toteutettavia ruokajuttuja muistelufiilistelyä varten. Kuvan sorbettia saadakseen pitää tosin jatkossakin poiketa ravintolassa, sen valmistukseen kun tarvitaan pienen pesukoneen kokoinen masiina... Vaan muihin ohjeisiin ja uusintaottoihin palaan taatusti lähitulevaisuudessa!

Seuraavaksi kaupallisehkoja tiedotteehkoja

2011-02-03T22:37:00.006+02:00

Reippaan viikon sisällä tälle ruokabloggaajalle tarjoutui poikkeuksellisen runsaasti mahdollisuuksia nuuskia uutuuksia ja ruokamaailman uusia tuulia.

Tropicanan uutuustuotetilaisuudessa maisteltiin tietysti Tropicana-mehuja. Päällimmäinen fiilis, oli juuri se mikä mehun erottaa monista muista: tuorepuristaminen ja hedelmälihan runsaus todella maistuvat. Minulle se tarkoitti kahta eri asiaa. Uuden kolmasosalitran appelsiinimehun totesin toimivan melkoisen kätevänä välipalana, vähän samaan tapaan kuin smoothien nauttisi. Tropiikin hedelmät taas oli puristettu uutuusmehuun niin aidosti, että lievästi eräille hedelmille allerginen suukin tulkitsi saavansa täyttä tavaraa tavanomaisen mehun sijaan ;). Pakkaus lunastaa siis lupauksensa.

Darwin Foodin showroomin avajaisissa mielikuvituksellisia kahvidrinkkejä surautteli Daniel Chomieniec, barista maailman huipulta. Kahvia ja kurkkua? Toimii! Kahvia ja passionhedelmää? Toimii, ja jälkimaku hymyilyttää tunteja! Ennakkoluuloton asenne sai minutkin laajentamaan kahvimukavuusaluettani.

Kuva: Valio

Valion uutuustuoteaamupäivässä taas tarjoiltiin melkoinen määrä ihan uutta, tuoteperheiden tulokkaita ja tutkimustietoa. Tammikuun uutuustuotteista nousi heti esiin pari lempparia. Pehmeä maustamaton maitorahka oli maultaan ja rakenteeltaan jogurtin ja perinteisen rahkan välimaastossa, ja ainesosalista oli lyhyydessään hurjan ilahduttava: "pastöroitu rasvaton maito ja hapate". Pehmeä oli myös toinen suosikkini, levittyvän pehmeä Aura-juusto. Sen maku oli tunnistettavasti Auraa, mutta jotenkin paljon tasapainoisempi. Käyttäisin siis tätä ihan vaikkapa voileipäkeksin päällä - tahnamaiset sinihomejuustot kun ovat yleensäkin makuuni.

Kuva: Valio

Valion kuluttajatutkimusten valossa suomalaiset näyttäytyvät mansikka- ja mustikkajogurttikansana, ja Valion tuotteissa lusikoidaan ja kulautellaankin napaan vuosittain niin suuri osa suomalaisesta marjasadosta kuin meijerijätin on mahdollista haalia kasaan. Tämän ajan ilmiönä vaikuttaa olevan aidon sokerin ja tavallisen rasvapitoisuuden arvostus erilaisten makeutusaineiden ja rasvattoman linjan sijaan, ilahduttavaa jos mikä!

Luomu loisti uutuustuotevalikoiman esittelyssä harmikseni poissaolollaan. Jotenkin toivoisi luomutuotteiden ylipäänsä arkipäiväistyvän niin valikoiman kuin hinnankin suhteen - silloin minä ja muut ostaisimme niitä enemmän, ja suuret tuottajat myös tarjoaisivat niitä enemmän.

Vaikka blogien ja tavaramarkkinoiden yhteistyö herättääkin blogiavaruudessa monenlaisia tunteita, on minusta mainiota päästä maistamaan uusia juttuja ja kertomaan kokemuksistani kaikelle kansalle. Kaupassa kun kuitenkin jokaisen kokkaajan on käytävä, ja vaikka itse tuotteista ei aina niin inspiroituisikaan, herättää niistä kertominen itsessä ja muissa ajatuksia raaka-aineista ja kauppojen tarjonnasta ylipäänsä. Tai herättääkö? Kertokaa toki!

Sushi ja kaikki taiteen säännöt

2011-01-29T16:09:00.007+02:00

Olin tässä patafiilistelyhässäkässä unohtanut postausta odottavan sushi-iltaraportin! Nautimme eräänä tammikuisena iltana ystäväni Reetan luona täysipainoisen japanilaisen illallisen: misokeiton kautta edettiin sushiin ja kunniakkaaksi lopuksi aina teeseremoniaan asti.

Illan emäntä vastasi sushiriisin ja misokeiton valmistuksesta. Ohjeosviittaa löytyy netistä sekä misotahnapakkauksen kyljestä. Reetan vegaanisen tammikuun hengessä makien ja nigirien täytteenä loistivat tällä kertaa kasvikunnan tuotteet. Tai no millä "tällä kertaa", ekaa kertaa kotisushin parissa mentiin ainakin allekirjoittaneen osalta! Ja sen piikkiin saikin kätevästi laitettua sen, ettei yksityiskohtien suhteen nyt oltu ihan piiruntarkkoja. Luova mieli näkee makirullien päätypaloissa epäsymmetrisyyden sijaan suurkaupungin profiilin pilvenpiirtäjineen.

Luova mieli oli vallalla siis myös täyteosastolla. Täytteenä oli vaihtelevina yhdistelminä kurkkua, porkkanaa, avokadoa, mung-pavun ituja, tofua, tofua paistopinnalla, etikkasieniä sekä Reetan valmistamaa mainiota seitania. Enemmän on enemmän!

On hyvä, etteivät Todellisen Japanilaisen Ruoan Ystävät löytäneet kesteihimme, sen verran suurpiirteisellä otteella mentiin. Tässä vaiheessa arvaattekin jo, että teeseremoniaan liittyivät erottamattomasti vedenkeitin, teepussit ja muumimukit.

Mutta hyvälle maistui! Oli ihanaa, kun pöydässä oli aivan överipaljon kaikkea hyvää. Esimerkiksi lohta, jota yleensä syön sushiaterialla ai-na, ei jäänyt kaipaamaan lainkaan.

Ei sillä, taiteellisiin sushitunnelmiin voisi toki palata myöhemmin lohenkin kera, ainakin virallinen valvojamme osaisi varmasti arvostaa kalaillallista ;).

Appelsiinia ennen, appelsiinia jälkeen

2011-01-27T10:08:00.003+02:00

Oranssinraikas ja makea appelsiini sopi mainiosti burgundinpata-aterian alku- ja jälkiruokaan. Ensin sitä päätyi molempiin vähän puolivahingossa, kun nyt sattui olemaan niin runsain mitoin saatavilla, mutta lopulta appelsiini loi aterialle suorastaan kehämäisen kaaren, joka innoitti ruokailijat kylläisiin analyyseihin osasten tasapainosta. Tyytyväistä porukkaa siis pöydän ympärillä, ja sekös ilahdutti!

Salaattiin pääsivät appelsiinin seuraksi suloiset pikkupalsternakat vielä kertaalleen pienittynä, sekä avokado ja pinjansiemenet, jotta olisi vähän suutuntumien skaalaa tarjolla. Myös Pastanjauhajat ovat muuten valmistaneet palsternakkasalaattia samoihin aikoihin! Appelsiinihyytelön ohje puolestaan löytyi Elina Halttusen mainiosta Äidiltä tyttärille -keittokirjasta.

Appelsiini-palsternakkasalaatti

1 suuri tai useampi pikkuinen palsternakka
1 rkl pinjansiemeniä
1 tl öljyä
1 tl hunajaa
ripaus suolaa, ripaus pippuria
salaatinlehtiä
1 appelsiini
1/2 avokado

*Leikkaa palsternakka viipaleiksi tai paloittele tikkumaisiksi, pienehköiksi paloiksi. Kääntele lautasella sekaisin palsternakkapalat, pinjansiemenet, öljy, hunaja, suola ja pippuri. Paahda palsternakkaa ja pinjansiemeniä uunin ylätasolla, kunnes pinjansiemenet ovat saaneet väriä ja palsternakat ainakin pinnalta kypsyneet. (Paahtaminen tapahtui samalla kun pata porisi samassa uunissa, eli lämpöä oli 160°C. Homma onnistuu varmasti korkeammissakin lämpötiloissa, mutta valvo pinjansiemeniä. Paahtoaika riippuu luonnollisesti lämpötilasta, mutta varaa noin 10-15 minuuttia.)
*Revi salaatinlehdet astiaan. Kuori appelsiini terävällä veitsellä, puolita hedelmä ja leikkaa puolikkaat viipaleiksi. Viipaloi myös avokado. Asettele salaattipedin päälle appelsiiniviipaleet, avokado sekä paahdetut palsternakanpalat ja pinjansiemenet.
*Tarjoa salaatin kanssa yksinkertaista salaatinkastiketta: 3 osaa öljyä, 1 osa viinietikkaa, mausteena suolaa ja sokeria.

Appelsiinihyytelö (Elina Halttunen: Äidiltä tyttärille)

2-3 appelsiinia
1 prk (200g) maitorahkaa
4 liivatelehteä
1/2 dl vettä (liivatteen kiehauttamiseen)
1 dl kermaa
2 tl sitruunamehua (käytin limettimehua)
1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

*Laita liivatelehdet kylmään veteen viideksi minuutiksi.
*Vuoraa noin litran vetoinen vuoka 1 1/2 - 2 kuoritun appelsiinin viipaleilla ja sekoita loput pieneksi pilkotuista appelsiineista rahkan joukkoon.
*Liuota kuiviksi puristetut liivatelehdet kiehuvaan veteen (1/2 dl). Lisää jäähdytetty liivateliuos appelsiiniseokseen.
*Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja lisää kerma mausteiden kanssa seokseen varovasti sekoittaen. (Itse tykkään lisätä kiehautetun liivatteen seokseen vasta viimeisenä, joten tämä ja edellinen vaihe vaihtoivat allekirjoittaneen hyppysissä paikkaa.)
*Kaada seos vuokaan ja anna hyytyä kylmässä noin 4 tuntia (tai yön yli). Kumoa hyytelö tarjoiluvadille.

Burgundinpata, tuo yllätyksien yllätys

2011-01-25T22:40:00.007+02:00

Olen ajatellut, että liharuokien taidokas valmistaminen ei oikein ole mun vahvaa aluetta. Olen myös ajatellut, että pataruokien taidokas valmistaminen ei oikein ole mun vahvaa aluetta. Vaan sitten tuli uunista sunnuntainen burgundinpata, ja pääsin suorastaan kylpemään tyytyväisyydessä. Kannatti siis kokeilla sellaista, mitä nyt vain tarkemmin ajatellen ei ole ennen tullut kokattua. Kiitokset siis veljelle, joka tuota kyseistä pataa pöytään toivoi!

Tällainen rooli lihalla oikeastaan pitäisikin ruokavaliossa noin ylipäänsä olla: sunnutaipöytään hartaasti hauduteltuna, raaka-aineen parhaita ominaisuuksia korostavana harvinaisena herkkuna.

Tietä onnistuneeseen lopputulokseen tasoittivat monet seikat: Jyväskylän parhaan ruokakaupan Minimanin palvelutiski, Alkosta valkattu vähätanniininen Bushman, kotikodin keittiönkaapeista löytynyt nostalgisten keittokirjojen kavalkaadi sekä padan kanssa tarjoiltu tuhdihkon kermainen ja voinen perunamuusi, jonka veli valmisti kun minä vain haltioituneena nuuhkin uunissa kuplivaa pataa. Suosittelen!

Burgundinpata

600 g naudan ulkopaistia suikaleina
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl voita
1 dl vettä
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 laakerinlehteä
2 tl timjamia
n. 2 rkl tomaattipyreetä
1 1/2 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
4 dl punaviiniä
130 g pekonia
4 salottisipulia

*Ota liha huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen kuin aloitat padan valmistuksen.
*Viipaloi porkkana ja sipuli, hienonna valkosipulinkynnet.
*Kierittele lihasuikaleet tasaisesti vehnäjauhoissa. Kuumenna paistinpannulla (tai mikäli käytät liedenkestävää pataa, padassa) puolet voista, nosta pannulle puolet lihasuikaleista ja paista niihin nopeasti ruskea pinta. Siirrä suikaleet sivuun, lisää pannulle loput voista ja lihasuikaleista, paista toinen erä samaan tapaan. Mittaa pannulle 1 dl vettä. Huuhtaise pyöräyttäen paistonesteet mukaan pannulta ja kaada vesi pataan (ellet sitten ole jo paistanut lihoja padassa).
*Laita pataan myös lihasuikaleet, porkkana, sipuli, valkosipuli, laakerinlehdet, timjami, tomaattipyree, suola ja reilu hyppysellinen mustapippuria. Mittaa pataan punaviini. Ainesten pitäisi lähes peittyä; kasviksista irtoaa vielä nestettä.
*Laita pata kansineen uuniin 160°C:een ja anna kypsyä noin kaksi tuntia.
*Saksi pekoni suikaleiksi kylmälle pannulle, kuumenna ja paista pekonisuikaleita kunnes ne ovat rapeita. Kaada halutessasi ylimääräinen rasva pois pannulta. Viipaloi salottisipulit. Lisää pekoni ja salottisipuli pataan. Anna padan kypsyä uunissa vielä n. 45 minuuttia lisää.
*Tarjoile täyteläisen perunamuusin kera. Salaatti sopii nautittavaksi alkuruokana erikseen, jälkiruokana taas maistuu esimerkiksi appelsiinihyytelö.

Salsa ja guacamole: punaista, vihreää ja nopeaa

2011-01-20T19:22:00.005+02:00

Guacamole on itse tehtävä juttu, minkä nyt toki valistunut blogikansa tietääkin, sillä kaupan purkillista parempi ja hyvänmakuisempi avokadodippi syntyy helposti ja nopeasti vaikka päällään seisoisi ja kyynärpäillä hämmentäisi. Ainakaan kaupan guacamolejen avokadopitoisuuksien ylittäminen ei kotioloissa ole kovin vaikeaa...

...mutta tiedättekös mitä todistin tuossa eräänä iltana itselleni? Sellaisen jutun, että myös tomaattisen, kiehautetun salsakastikkeen voi tehdä lähes silmänräpäyksessä! Olin jotenkin ajatellut, että kunnon maku tulee vasta tuntikausien keittelyn myötä, eli että kotitekoinen salsa ei sopisi sellaiseen viiden minuutin mielitekoillalliseen. Mutta näin vaan hyvältä maistui, ja määräkin oli yhdelle kahden hengen nachoillalliselle melko optimaalinen.

Näillä dipeillä, nachoilla ja reiluilla turkkilaisen jogurtin nokareilla siis kohti dekadenttia tv- ja sohvaillallista:

Salsa

1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
kuivattua chiliä hienonnettuna
tilkka öljyä
250 g (1/2 tlk) paseerattua tomaattia
1 tlk ananaspaloja
1 tl vaaleaa balsamicoa
2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
mustapippuria

*Paloittele sipuli ja valkosipuli, valitse hienompi tai rouheampi silppu makusi mukaan. Kuullota sipuleita ja chiliä öljytilkassa. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti, ananaspalat sekä mausteet. Jos et tykkää sweet chili -tyyppisestä makeudesta, vähennä sokerin määrää. Anna kuplia hiljalleen sillä aikaa, kun valmistat guacamolen, nauti.

Guacamole

1/2 pieni sipuli
1-3 valkosipulinkynttä
1 kypsä avokado
1 tomaatti
kuivattua chiliä hienonnettuna
1/4 - 1/2 sitruunan mehu
ripaus suolaa, mustapippuria ja sokeria
1/2 dl turkkilaista jogurttia

*Hienonna sipuli. Halutessasi laita sipulisilppu siivilään ja kaada siivilän läpi kiehautettua vettä, näin sipulin kitkeryys taittuu. Hienonna valkosipuli. Paloittele avokado ja tomaatti pieniksi kuutioiksi. Sekoita kulhossa kaikki ainekset. Voit jättää seoksen joko kuutioiden ja silpun sekamelskaksi, tai painella haarukalla tai huhmareessa tasaiseksi.

P.S. Mainittakoon vielä guacamoleen liittyen: tänään Avaruusasema-blogia selatessani tajusin että olen tainnut aiemmin käyttää sitruunan sijaan limettiä avokadotahnan mausteena, ja se toimii tässä ruokalajissa kyllä loistavasti, ehkäpä vielä sitruunaa paremmin.

Köyhän miehen sunnuntaibrunssi

2011-01-17T20:58:00.004+02:00

Tässä postauksessa loistaa ruokaluomuksensa kanssa vieraileva, vaikkakin aika kotoisan tuttu, tähti eli kanssamaistaja J, joka niin ideoi, kokkasi, osin kuvasi kuin söikin ruoan. "Se on vähän niinku sellanen brunssijuttu", supatti hän arvoituksellisesti. Ja brekkarin ja lunssin yhdistelmäksi tuota tosiaan voi luonnehtia. Katsokaa nyt vaikka:

Tästä näkkärin, maksamakkaran, hernarin, munan ja maustekurkun muodostamasta taideteoksesta tuli mieleen Tuija Lehtinen. Joskus teininä luin näet jotakin kirjaansa, jossa oli sivuhenkilö, joka veisteli hernekeittopurkista viipaleita leivälle. Sivuhenkilö oli muistaakseni setä tai eno, ja nimeltään ehkä Mauno. Olisko ollut Kundi kesätukkainen, se kirja? Muistaisko joku?

Opiskelija-avomieheni alias kanssamaistaja alias master chef of the case huomauttaa muuten, että kuvassa näkyvä näkkärimerkki tekee annoksesta vähän kalliimmanpuoleisen. Todellinen köyhäilijä valitsee siis sitä halvinta toiseksi halvimman sijaan ;).

Soppaa ja silakkapihvejä - eli sesonkijuttuja läheltä

2011-01-15T11:11:00.008+02:00

No nyt löi vanha tuttu ällikällä! Olen tilannut vuosikaupalla Glorian Ruoka & Viini -lehteä. Vaikka tunteet lehden suhteen ovat vaihdelleet laidasta laitaan, olen aina ollut tyytyväinen kuviin, korkealle kurottavaan otteeseen ja inspiroivuuteen. Ohjeita olen toteuttanut yhteensä varmaan yhden käden sormilla laskettavan määrän, sillä niin inspiroivia kuin ne ovatkin, raaka-aineiden hinta ja/tai ruoanvalmistusaika on tullut tielle aika usein. Sekä tapani pitää erilaisia ruokaohjekokoelmia muutenkin lähinnä yleisen inspiksen lähteinä.

Vaan tässä uudessa numerossa oli paitsi rutkasti inspistä, myös toteutettavaa vaikka kuinka! Teemana oli sesonki- ja lähiajattelu, mikä tietty noin ruokamaailman tämänhetkisenä valtatrendinä kolisee itsellekin vallan kovasti, ja mikä toisaalta tarkoittaa että ihan toteutusmielessäkin raaka-aineita voi hankkia helposti ja edullisesti.

Niinpä marssin lehden saapumista seuraavana(!) päivänä kauppaan ja perjantai-iltana syötiin Menu tunnissa -sarjan ohjeiden mukaan (!) valmistettua siitakesienikeittoa ja silakkapihvejä lanttusipsien kera. Tuohon Menu tunnissa -lausumaan en ihan yhdy, vaikka jälkkäriä ei edes nautittu, mutta pistän sen enemmän oman verkkaisen tahtini kuin lehden piikkiin ;) Mutta joka tapauksessa, kalaisaa, lanttuisaa ja sienisavuisaa, ihan kuten kuuluikin.

Ohjeista kokkaamista juhlistamisen hengessä myös valmistusohjetekstit ovat tällä kertaa lähes sanasta sanaan lehden mukaiset. Kiitokset siis toimittaja Suvi Rüsterille, joka lehden sivut 52-55 on kynäillyt!

Savuinen siitakesienikeitto (Glorian Ruoka & Viini 1/2011)

100 g siitakesieniä
1 valkosipulinkynsi
ripaus kuivattua rosmariinia (alkup. ohjeessa 1 rkl tuoretta rosmariinia)
2 rkl voita
5 dl vettä
1 rkl kasvisfondia (alkp. ohjeessa 2 rkl sipulifondia)
1 1/2 dl savujuustolla maustettua ruokakermaa (esim. Valion Kippari)

*Kuori ja hienonna valkosipuli. (Hienonna rosmariini.)
*Kuumenna voi kattilassa. Lisää sienet (pienet kokonaisina, suuremmat paloiteltuina), valkosipuli ja rosmariini ja kuullota 3-5 minuuttia. Lisää vesi, fondi ja ruokakerma. Anna keiton porista miedolla lämmöllä 8-10 minuuttia.

Anjovis-yrttitäytteiset silakkapihvit (Glorian Ruoka & Viini 1/2011, määrät sovellettuna kahdelle hengelle)

12 silakkafileetä
ripaus suolaa

Anjovis-yrttitäyte:
1/2 dl hienonnettua tilliä
1/2 dl hienonnettua persiljaa
4 anjovisfileetä
1 rkl auringonkukansiemeniä
1/2 luomusitruunan raastettu kuori

*Hienonna tilli ja persilja. Murskaa anjovisfileet haarukalla kulhossa. (Tässä vaiheessa alkuperäinen ohje pyytää paahtamaan auringonkukansiemeniä, itse en paahtanut.) Siirrä siemenet kulhoon anjoviksen joukkoon. Pese sitruuna ja raasta sen kuori raastimen hienoimmalla terällä. Sekoita yrtit ja sitruunankuoriraaste anjoviksen ja siementen joukkoon.
*Leikkaa silakkafileistä selkäevät saksilla. Levitä puolet silakkafileistä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille nahkapuoli alaspäin. Ripottele suolaa pinnalle. Levitä anjovis-yrttitäyte tasaisesti kalafileiden päälle. Aseta loput silakkafileet täytteen päälle nahkapuoli ylöspäin ja paina kevyesti. Kypsennä pihvejä 200°C:ssa uunin keskitasossa noin 12 minuuttia.
*Tarjoa piparjuuritartarin ja lanttusipsien kanssa.

Lanttusipsit (Glorian Ruoka & Viini 1/2011, määrät sovellettuna kahdelle hengelle)

1/2 lanttu
2 rkl oliiviöljyä
1/2 rkl hunajaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

*Halkaise lantunpuolikas vielä puoliksi. Kuori palat ja viipaloi ne mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Levitä lanttuviipaleet leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
*Sekoita oliiviöljy, hunaja, suola ja mustapippuri kupissa. Hiero seos lanttuviipaleiden pintaan. Aseta lantut pellille niin, että ne ovat mahdollisimman vähän päällekkäin, jotta ne paistuvat rapeiksi. Kypsennä lanttusipsejä uunin keskitasossa 225°C:ssa 35 minuuttia. (Jos valmistat silakkapihvit kiertoilmauunissa samaan aikaan samalle aterialle, alenna uunin lämpöä loppuvaiheessa, kun lisäät pihvit uuniin.)

Piparjuuritartar (Glorian Ruoka & Viini 1/2011)

200 g kermaviiliä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
1 dl maustekurkkukuutioita
1/2 dl hienonnettua tilliä
1 rkl piparjuuritahnaa
1 tl sokeria
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

*Sekoita kermaviili, sitruunanmehu, sinappi, maustekurkkukuutiot ja tilli kulhossa. Lisää voimakasta piparjuuritahnaa vähän kerrallaan, tarkista maku. Mausta sokerilla, suolalla ja mustapippurilla.

P.S. Keksin muuten ruokia valmistaessani, että savujuusto ja silakat ovat esiintyneet yhdessä blogipostauksessani aiemminkin. Ja kapris myös, joka on melkein niinkuin kasvismaailman anjovis ;). Kapris-savujuustosilakoiden ohje on siis täällä.

Sitruunainen katkarapurisotto

2011-01-11T13:42:00.004+02:00

Valkkaripullon ilmestyminen jääkaappiin tietää hyvää ruokaa. Se viini, silloin kun sitä on, uppoaa tietysti ruoanlaittomielessä vaikka mihin, mutta ennen kaikkea nyt esimerkiksi risottoon. Makuasia tämäkin, kanssamaistaja kun epäröi vierastavansa risottojani ylipäänsä juuri viinin happaman maun takia... mutta laitan sitä sinne vaikka mikä tulisi. Happamien makujen juhlaa tämänkertaisesta risotosta tulikin, kun innostuin lisäämään joukkoon vielä sitruunanmehua ja -kuorta. Onneksi katkaravut ja juusto sekä tietysti voi toivat vastapainoa. Ja se juusto muuten, se oli Koskenlaskijaa, kun kaupassa ei ollut parmesan-tyyppistä. Testihomma, mutta toimi. Ja hyvää tuli, raikasta ja pehmeää yhtä aikaa!

Sitruunainen katkarapurisotto

1 sipuli
n. 10 cm pätkä purjoa
2 rkl öljyä, 1 rkl voita
3,5 dl risottoriisiä
1,5 rkl kalafondia
2,5 dl kuivaa valkoviiniä
n. 1 l kiehuvaa vettä
1/2 sitruunan raastettu kuori
1/2 sitruunan mehu
ripaus valkopippuria
ripaus korianteria
1/4 pkt vahvaa Koskenlaskijaa
1 pss (180g) pakastekatkarapuja
25 g voita
suolaa
tuoretta tilliä hienonnettuna sekä koristeluun

*Hienonna sipuli ja purjo. Kuumenna suuressa kattilassa öljy ja voi, anna sipulin ja purjon kuullottua mutta ei ruskistua. Sekoita joukkoon riisit, kääntele keskilämmöllä kunnes ne ovat läpikuultavia.
*Lisää joukkoon valkoviini ja kalafondi. Lisää vettä pieninä erinä ja seosta sekoitellen, uusi erä aina vasta kun edellinen on imeytynyt riisiin. Anna risoton kypsyä hiljalleen noin 15-20 minuuttia, sekoittele tasaisin väliajoin. Lisää kypsymisen aikana joukkoon sitruunamehu ja -kuori, mausta valkopippurilla ja korianterilla. Kypsymisen loppuvaiheessa sekoita joukkoon sulatejuusto pieninä nokareina. Risotto on valmista, kun se muistuttaa löysää puuroa, mutta riisiä voi vielä purra.
*Sekoita valmiin risoton joukkoon katkaravut ja voi, anna katkarapujen kuumentua, muttei kiehua. Maista, mausta suolalla ja tillillä. Koristele tillinoksilla.

Kinkku-juustomuffinsit

2011-01-06T15:45:00.004+02:00

Johan Åkerbergin Muffinsikirjan valtakausi tässä taloudessa jatkuu, sillä samasta kirjasta on testattu ennätysnopealla aikavälillä ennätykselliset kaksi ohjetta! Toiseksi valikoituivat nämä kinkku-juustomuffinsit.

Tein näitä ruoaksi, joten kinkkua oli ohjeen sadan gramman sijaan matkassa ainakin 200 grammaa, ja juustoakin reippahasti. Jauhojen laatuakin vaihtelin taas tapani eli kaapin sisällön mukaan. Vaan hyvin jaksoi taikina kantaa täytteensä, ja maku ja rakenne olivat jälleen kohdillaan!

Kirjan ohjeissa muuten sekoitetaan kuivat ja kosteat ainekset kahdessa eri kulhossa, kuten hommaan kuuluu, mutta yhdistäminen tapahtuu kaatamalla kosteat kuivien joukkoon. Itse tykkään tehdä toisin päin, sillä joudun tiskailemaan käsin. Kuivan jauhokulhon huuhtaisu on huomattavasti kahden taikinatahmaisen pesemistä miellyttävämpää. Siksipä siis myös omat työvaiheeni poikkeavat kirjan ohjeista. Joku ohjeidennoudattamisen ystävä lienee jo tähän mennessä saanut kasaan kritiikin ainekset; juurihan väitin seurailleeni kerrankin uskollisesti kirjan ohjeita ;)!

Sivuhuomiona mainittakoon, että suolaiset muffinsit maistuvat salaatin kanssa, ja salaatti taas maistuu erityisen hyvin jos on ostanut keittiölleen joululahjaksi hienon Emulstir-salaatinkastikepullohärpättimen. Hauska esine, ja toimiikin vielä!

Mutta niin siihen asiaan:

Juusto-kinkkumuffinsit
3 dl vehnäjauhoja
2 dl ruisjauhoja
3 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1/2 tl kuivattua chiliä hienonnettuna
n. 100 g juustoa raasteena
100-200 g savukinkkua pieninä paloina
2 munaa
2 1/4 dl maitoa
3/4 dl öljyä

*Sekoita kulhossa keskenään jauhot, mausteet sekä leivinjauhe.
*Sekoita toisessa kulhossa munat, maito, öljy ja mausteet. Siivilöi jauhoseos kulhoon, kääntele tasaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon juusto ja kinkku.
*Nostele reiluja kokkareita muffinsivuokiin. Paista 200°C:ssa noin 20 minuuttia, kunnes muffinsit ovat saaneet pintaansa hieman väriä. Paistoaika riippuu muffinsien koosta.

Valkosipulimuffinsit raejuustokatkaravuilla

2011-01-03T23:11:00.005+02:00

Ostin loppuvuodesta mainion opuksen nimeltä Muffinsikirja. Ensimmäisellä vilkaisulla ajattelin kyseessä olevan vain hassu leivontakirja muiden leivontakirjojen joukossa, mutta useampi selailu osoitti että ainesta oikeasti riittää. Lopulta totesin että haluaisin kokeilla kirjasta suurinpiirtein kaiken. (Ja mikä tärkeintä, ainakin teidän muutaman tyypin mielestä siellä, kirja on varmasti yksi syy siihen että muffinsi on alkanut kirjoitusmuotona miellyttää silmää aiemmasta muffinilinjasta huolimatta ;).)

Muffinsien lisäksi kirjassa on omistettu runsaasti sivuja kuorrutteille sekä erilaisille höysteille. Höystämisen ilosta päätinkin testata ensin yksinkertaisia valkosipulimuffinseja, koska kirja tarjoilee ne raejuustokatkarapujen kanssa. Hyvää! Vaihdoin muffinsien ruohosipulin punasipulisilppuun, yhden vehnäjauhodesin ruisjauhoihin ja katkishöysteen ainesuhteet muotoutuivat olosuhteiden mukaan, mutta muuten noudattelin kirjan ohjeita.

Valkosipulimuffinsit
(parikymmentä pientä muffinsia)

4 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 munaa
2 dl kermaviiliä
1 dl maitoa
1 dl öljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 dl punasipulisilppua

*Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja suola kulhoon, sekoita.
*Vatkaa munat, kermaviili, maito ja öljy. Sekoita jauhoseokseen.
*Kääntele hienonnetut sipulit taikinan joukkoon. Jaa taikina muffinsivuokiin, paista 200°C:ssa noin 15 minuuttia. Tarjoa raejuustokatkarapujen kanssa.

Raejuustokatkaravut

n. 2 dl raejuustoa
1 pss (180 g) pakastekatkarapuja sulatettuna ja pilkottuna
tillinoksia hienonnettuna
1 rkl piparjuuritahnaa
1 rkl sitruunamehua
(suolaa, valkopippuria)

*Sekoita kaikki ainekset keskenään. Maista, lisää halutessasi suolaa ja pippuria.

Unelias vuosi 2010

2011-01-02T00:25:00.014+02:00

Koska vuosikatsauksissa on juhlavaa mahtavuutta, koittakoon sellaisen hetki täälläkin! Tässä tapauksessa jo ihan siksi, että jonkinlainen kertomus lienee paikallaan.

Herkullisen pääsiäissalaatin kuvasi kanssamaistelija.

Vuonna 2010 blogiparka näet kolisi päivittämättömyyttään suorastaan ennennäkemättömässä tahdissa. Tämä siitä huolimatta, että reissattua tuli enemmän kuin koskaan, kokeiltua tuli vaikka mitä ja vaihtuvia kotikeittiöitäkin mahtui vuoden varrelle kokonaista viisi. Selitystä armaan blogin laiminlyönnille voisi hakea edeltävästä luettelosta, viimeisiään vetelevästä kamerasta ja lainakameran kiemuroista, kiireestä tai laiskuudesta mutta taidanpa vain tyytyä toteamaan että kun jo blogin nimi viittaa enemmän tai vähemmän säännölliseen horrostamiseen, on sitä taatusti luvassa jatkossakin aina silloin tällöin ;).

Alkuvuodesta valmistettiin hulppeita aterioita Lauttasaaren kimppakämpän vähintään yhtä hulppeassa keittiössä. Varustukseen kuului mm. sellainen maailman ihme kuin astianpesukone. Joululahjaksi saatua omenasorvia tosin tiskattiin käsin, mutta oli se sen arvoista: niin hupaisia ja hyviä perunakiemuroita sorvilla sai aikaiseksi.

Keväällä tein ahkeraan tahtiin leipää. Kärpäsenpuraisuksi laskettakoon lainassa ollut leipäkone, joka oli hauska tuttavuus, mutta onneksi juuri ja vain lainassa. Melko pian nimittäin oivalsin miten mukavaa leivän tekeminen on ihan ilman konettakin. Taikasanoihin kuuluvat raastettu omena, löysä taikina, puolentoista jenkkikomediajakson pituinen käsinvaivaus sekä piiitkä kohotusaika, mutta tarkempaa ohjetta ei kirjautunut blogiin. Keväthorrosta. Nyt kaivelisin sitä reseptiä täältä toki ihan mielelläni...

Samaiseen kevääseen mahtui monta ruoka- ja blogivuoden kohokohtaa. Blini-ilta ja pääsiäisateria ystävien kanssa jäivät erityisesti mieleen. Sain myös SRE:n Kuukauden ruokablogi -tunnustuksen, joka ilahdutti suuresti. Keväällä löysin myös maailman parhaan sinihomejuuston.

Tipo Cabrales <3

Niin ikään keväinen chorizo-postaus sisälsi paitsi makkararuokaa, myös miedon osallistumisen Suureen Rasvakeskusteluun. Se oli hyvä keskustelu kotimaamme medioissa se, etenkin koska aidon rasvan arvostus alkoi viimein saada hippasen enemmän jalansijaa Suomessa. Puhtaiden raaka-aineiden ja terveen järjen puolesta puhuminen onkin näkynyt paitsi mielipidepalstoilla, myös ravintola- ja ruokaviestintäpuolella. Ehkäpä vähitellen myös virallinen ääni taipuu samaan suuntaan!

Ensimmäisen market-reissun lopputulos.

Pizzeria Franco.

Rasva taisikin sitten olla kesän sana, ihan noin henkilökohtaisella tasollakin. Saksassa sitä nimittäin ei todellakaan vieroksuta. Touko-elokuu olikin sellaista ruokaelämää että huh! Koettua tuli lähimarkettien ilahduttavan bratwurst-tarjonnan lisäksi myös useahkot vierailut maailman parhaassa lähipizzeria Francossa sekä MM-futistarjouksena tyrkytetty oluen kotiinkuljetus.

Semmelknödeliä ihmeteltiin...

...tällaisissa maisemissa, Saksan ja Itävallan rajamailla.

Mieleen jäivät toki myös turistin riemut, kuten ranskalaistakin ranskalaisempi bistroillallinen Pariisin Montmartressa, Alppien Semmelknödelit eli maitoisat leipäpallot sekä Etelä-Saksan autenttiset ja saksalaisen ystävän kotona tarjotut Flammkuchenit.

Syksyllä Suomessa odotti uusi viihtyisä koti, ja yritystä salonki- eli blogikelpoiseen ruokakulttuuriin oli ainakin tuparitarjoilujen verran. Vaan se yritys taisi jäädä vinkumaan sinne jonnekin päällekkäisten epätyypillisten työsuhteiden ja kasautuvien projektien alle. Kiireessä ruokaideologiat siinsivät siellä jossain oikoteiden taustalla. Erityisesti ihan paras Kippari-pasta lievästi sanoen vakiinnutti asemansa tässä keittiössä.

Yksi syksyn kirjalöydöistä.

Onneksi sentään käytin osan syystunneistani viisaasti tehden töitä varsinaisessa joka foodien unelmatyöpaikassa, Suomen parhaassa keittokirjakaupassa! Kun kokemuksen lisäksi käteen jäi muutamahko valikoimasta parhaaksi valkattu ja omaan hyllyyn ostettu keittokirja sekä kauppiaalta joululahjaksi saatu superhieno kivinen huhmare, näyttää ruokatulevaisuus melkoisen valoisalta.

Joulu toi mukanaan uutta ja vanhaa sekä tunteita laidasta laitaan. Yhtä kaikki, karjalanpiirakat ja porkkanalaatikko eli meidän osuutemme joulutarjoiluihin onnistuivat yli odotusten. Varsinkin porkkanalaatikko oli todellinen yllättäjä, en edes tiennyt tykkääväni siitä ennen kuin maistoin itse multaporkkanoista asti tehtyä versiota. Ohjetta siihen seuraa luultavasti vuoden päästä, kun aihe on jälleen ajankohtainen. Ruokalahjaksi valmistettiin konjakkisinappia, joka sekin osoittautui sekä helpoksi tehdä että taivaallisen hyvänmakuiseksi.

Itse tekeminen on kyllä takuuvarma konsti saada mikä tahansa onnistumaan yli odotusten. Se todistettiin jälleen kerran uudenvuodenaattona, jota vietettiin nuha-yskä-kurkkuköhän kunniaksi mahtipontisesti kahdestaan kotisohvalla telkkaria katsoen. Vaan olosuhteiden sijaan tulen muistamaan maailman parhaan perunasalaatin- Se syntyi näppituntumalla perunoista, omenasta, maustekurkusta, purjosipulista, salaattijuustosta, kermaviilistä, itsetehdystä majoneesista, itsetehdystä konjakkisinapista, yrttisuolasta sekä tillistä. Nam. Ja koska kameravanhus todella vetää viimeisiään, eikä lähikuvaamisesta ole tullut yhtikäs mitään enää aikoihin, edustaa kuvassa se perunasalaatin sekoitellut vähemmän räkäinen osapuoli.

Vuoden 2010 hienoin ruokaoivallus oli, siis ei vain omassa pääkopassani vaan ruokakeskustelussa yleensäkin, että raaka-aineiden luonnollisuus sekä ruoan valmistaminen mahdollisimman paljolti itse ovat tie onneen. Siis parempiin makuihin. Mahtava maininki, jonka toivoisin etenevän ja laajenevan tavanomaista ruokatrendiaaltoa suureellisemminkin.

Ruokakulttuuria, viinikulttuuria ja palvelukulttuuria eli varsin kulturelli viikko

2010-11-28T09:27:00.007+02:00

Tämä viikko on ollut hyvä viikko. Ainakin yhdellä tapaa. Allekirjoittanutta on viety hyvässä seurassa toinen toistaan hienompiin paikkoihin, toinen toistaan mahtavampien makujen luokse. (Kameraa ei ole viety mukanani. Meidän välit ei tällä hetkellä ole kovin lämpimät.)

Logo: Muru Dining

Tiistaina istuimme iltaa - kiitos Kulinaarimurula-Jaanan pöytävarauksen - uutukaisessa Murussa Helsingin Fredrikinkadulla. Jo etukäteen esiin nostettu palveluasenne osoittautui todeksi ja odotukset ylittäviksi, ja ruoka toimi hurjan hyvin. Annokset olivat yksinkertaisia ja maut selkeitä, kuten luvattu oli. Suurta jännitystä tai vallankumouksellisia ennennäkemättömyyksiä lista ei pitänyt sisällään, mutta tuttavallisuudessaan Muru soikin sitten lempeät olosuhteet esimerkiksi ihan uusien raaka-aineiden kokeilulle. Itse uskaltauduin ankan kivipiiran pariin, kannatti! Hurjan hyvin tehdyn ruoan ja huomaavaisen palvelun lisäksi erityismaininta vielä tunnelmalle. Hämyistä ilmettä, tummaa puuta, korkeaa ja matalaa kattoa. Ravintolan sijaan tunsin olevani lämpöisessä pesässä kylmän talven keskellä.

Logo: Chef&Sommelier

Perjantaina juhlimme kulunutta ruokakulttuuripuheen täyteistä vuotta kera SRE:n. Tiemme vei Helsingin Huvilakadulle kuutisen viikkoa sitten avattuun Chef&Sommelieriin. Jo avaamishetkellään ravintola on ponkaissut Portaat luomuun -ohjelmassa kunnioitettavasti ylimmälle portaalle: ja kuten odottaa saattaa, omistajien kunnioitus raaka-aineita kohtaan maistui ruoissakin. Pöydissä ei ollut valkoisia pöytäliinoja, mutta esimerkiksi Muruun verrattuna Chef&Sommelier oli kyllä muutamaa askelta fiinimpi. Tämä tarkoittaa tässä yhteydessä siis sitä, että joka lautasellinen toi eteeni jotain uutta ja ennenmaistamatonta. Mistä olin tietysti ihan valtavan innoissani.

En tiennyt ravintolasta paljoa etukäteen, ja siksipä omistajatiimin tarinat paikan synnystä ja ruokafilosofiasta upposivat kuin se kuuluisa kuuma veitsi voihin. Mistä pääsemmekin voihin. Ja suolaan. Kaikkien uutuuttaan hengästyttävien huikeiden kokemusten keskellä tarinan suurin opetus minulle oli näet se, miten paljon ihan pienenkin tuntuiset asiat kuten merisuolan puhdistamattomuus auttavat saamaan vielä entistä enemmän makuja esiin jo ennestään laadukkaista raaka-aineista. Uutta suolahurmostani saivat paikalla olleet varmaan kestää aivan riittämiin, mutta tiedoksenne vain, olen tästä(kin) oivalluksesta Chef&Sommelierille edelleen kovin kiitollinen.

Mainittakoon, että sekä Murua että Chef&Sommelieria on kiittäminen myös todella hyvin valituista viineistä. Ja kun maininnan alkuun päästiin, ja kun en kuitenkaan osaisi sanoa viineistä mitään kovin analyyttistä muuta kuin että ne maistuivat hurjan hyviltä, mainittakoon myös, että molemmissa paikoissa sain jossain vaiheessa ruoanvalmistuskattilan kivipiiroineen/gnoccheineen nenäni alle tuoksuteltavaksi. Tervetullut trendi, tuo asiakkaan aistien arvostaminen.

Ravintolaviikkooni kuului muuten myös käynti Siltasessa. Vietimme Paulig Cafén porukalla raati-iltapäivää, ja napsimme samalla välimerellisiä ja lähi-itähenkisiä herkkuja maistelulautasilta. Olen vierastanut Siltasta ruokapaikkana, koska korviini on kantautunut vain turhautuneita kertomuksia palvelun hitaudesta ja töykeydestä sekä etanavauhdissa viilenneistä annoksista. Tämän kokemuksen perusteella osaan sanoa että ennakkoluuloista huolimatta paikkaan kannattaa astella syömään ainakin väljään iltapäiväaikaan. Ruoka oli hyvää, ja se palvelukin ystävällistä ja melko nopeaa. Kiitos Siltaselle siitä!

Välimerellinen kasvispiiras

2010-11-21T21:49:00.003+02:00

Pikku-uunipellillinen kasvispiirasta syntyi, kun maanantai-illaksi halusin tehdä tarjottavaa saunaseurueelle. Seurue kutistui hieman suunnitelmia pienemmäksi, mutta piirakka katosi parempiin suihin silti hujauksessa. Välimerelliseksi väitän, koska fenkoli ja tomaatit jotenkin toivat sitä fiilistä, ja koska salaattijuustokin ikään kuin muistutti fetaa, mutta etenkin koska tuo turkkilais-kreikkalaistyyppinen jogurtti toimi täytteessä niin hyvin.

Kasvispiiras
("Puolikas" uunipellillinen eli pikku-uunikokoinen sellainen)

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaurahiutaleita
100 g voita
3/4 dl oliiviöljyä
1/2 dl vettä

Täyte:
1/2 purjo
2 paprikaa
1 pieni fenkoli
tilkka öljyä
salaattijuustokuutioita (tai ihan aitoa feta-juustoa)
4 kananmunaa
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 dl maitoa
mustapippuria
oreganoa
3 tomaattia
kalamata-oliiveja (kivet poistettuina)

*Mittaa kulhoon pohjan ainesosat. Nypi tasaiseksi taikinaksi. Painele tai kaulitse taikina leivinpaperoidun uunipellin pohjalle ja reunoille. Laita pelti jääkaappiin siksi aikaa kun valmistelet täytettä.
*Hienonna täytettä varten purjo, paloittele paprika ja leikkaa fenkoli ohuiksi viipaleiksi. Kuullota kasviksia kattilassa öljytilkassa niin, että ne hieman pehmenevät.
*Sekoita tyhjentyneessä taikinakulhossa yhteen kananmunat, jogurtti ja maito. Lisää mustapippuri ja oregano.
*Asettele taikinapohjan päälle tasaisesti salaattijuustokuutioita. Lisää kasvisseos, kaada päälle jogurtti-maito-munaseos.
*Viipaloi tomaatit. Asettele tomaattiviipaleita sekä kalamata-oliiveja piirakan pinnalle.
*Paista 175°C:ssa uunin keskitasossa noin tunnin ajan.

Mutkat suoriksi

2010-11-12T17:46:00.013+02:00

Blogihiljaisuudesta huolimatta täällä on syöty ruokaa. Kyllä vain, ja päivittäin! Ja ideologisesta kirkasotsaisuudesta huolimatta täällä on nautittu oikoteiden suomasta ajansäästöstä ja helppoudesta. Ja koska oikotiesuosikeilla on nimet, jaettakoon ne kaikelle kansalle. Seuraa siis unelias oodi...

...Pataksin purkkicurrytahnoille. Edulliseen hintaan aasialaisista kaupoista. Tämä homma on oikeastaan kertausta aiempaan blogipostaukseeni viitaten. Hienonhienoksi silputtua sipulia, pari roimaa ruokalusikallista currytahnaa, tofua ja kasviksia, reippaasti pinaattia tai tomaattimurskaa, ja sitten vielä jogurttia tai kookosmaitoa. Ja siinä se.

...Valion juustomaustetuille ruokakermoille. Yritin pitkään vastustaa, koska ne on melko kalliita, eikä ihan ylimääräisistä ainesosista vapaitakaan. Mutta kun. Niillä syntyy niin hyvää ruokaa. Kipparipastaa tehdään meillä melkein kerran viikossa. Kyllä vain. Opiskelukaverin ohjeella puolestaan käytettiin Kolmen juuston kermaa tortillatäytteeseen - namm. Paistetun sipulin ja jauhelihan sekaan lisätään valkosipulista tomaattimurskaa, mausteita sekä osa kermapurkista, täyte kääritään uunivuokaan tortillojen sisään, kuorrutetaan juustokermalla ja juustoraasteella ja uunitetaan.

...Lapin Lihan poronkäristykselle. Ostin paketin ja tein käristystä ensimmäistä kertaa elämässäni - helpompaa kuin mikään tanssi ikinä. Helpompaa kuin jauhelihan ruskistus. Jäinen laatta kuumaan pannuun, kääntelyä ja vartissa valmista. Kaksi nälkäistä herkutteli kohtalaisen pienen satsin silmänräpäyksessä, ja annoskoon järkevä kohtuullisuus olikin ainoa hetkellisesti harmittamaan jäänyt asia...

...ja sen oodin loppukevennyssävelet vielä kamerakännykälleni ajalta ennen noh, oikeita kamerakännyköitä. Mutta ennen kaikkea kuvan kohteelle eli sitruunajogurtille! Tähän päivään asti tämä onni oli mennyt minulta täysin ohi. Sitruunaista, lohkeavaa ja kommervenkitöntä. Nam.

Kaskinaurismysteerio

2010-11-07T22:04:00.005+02:00

Kaskinauris. Siinäpä kiehtova tuote. Maatiaista, herkullista, aitoa ja puhdasta. Kannatan kulttuurimielessä täydestä sydämestäni. Ostin riemulla, kun sellaista ihan tavallisesta marketista eteen hyppäsi.

(Kuva: Viherlandia)

Mutta pahoittelen. Maistelun tasolla ei uppoa.

Mielikuvani nauriista on se sellainen omaperäinen juures, jota voi lohkoa iltapalaksi teeasetille. Toimii hunajan kanssa vaikkapa uuniruoissa. Maistuu samaan aikaan kirpeälle, mutta makealle. Tavallinen nauris siis toimii vallan mainiosti.

Mutta kaskinauris on suussani kirpeää, karvasta ja jättää suuta rutistavan jälkimaun. Kokeilin kaskinaurista sellaisenaan eli raakana (ei tullut mitään), hieman kypsennettyna hunajan kanssa (söi, kun ei viitsinyt poiskaan heittää) sekä oliiviöljyssä ja mausteissa pyöriteltynä, porkkanan, sipulin, vihreiden papujen, vuohenjuuston sekä runsaan hunajan kanssa uunitettuna (se vuohenjuusto oli tosi hyvää).

Koska niin harvaa ruoka-ainetta tähän tapaan vierastan, haluaisin antaa kaskinauriille mahdollisuuden. Ehkäpä jollakin olisi hyvä resepti takataskussa? Tai ehkä joku muu osaisi avautua kokemuksistaan hyvässä tai pahassa?

Kylmäsavulohi-pinaattiruukku

2010-10-26T09:20:00.006+03:00

Nyt ois selvästi sellainen kausi menossa, että tekee mieli uuniruokaa. Juustolla gratinoitua vuokaa vuoan perään. Tässä päivänä eräänä herkuteltiin mielettömän maistuvalla tortillavuoalla, jonka julkaisu odottaa yhden toisen julkaisun ilmestymistä eka, ja samassa flowssa syntyi sitten tämä Pippurimylly-blogin kylmäsavulohiruukku. Njam! Seuraavaksi voisi olla vuorossa vaikka Kotona-blogin kukkakaali-herkkusienipaistos.

Nautittiin ruukkua dippaamalla siihen leipää ja tortillaa. Kylkeen sopisivat muuten mainiosti myös valkosipulisen rapeaksi paahdetut patonginpalaset! Ja itselleni ja muille "puolikkaan" liesi-uunin omistaville muistutukseksi: siinä vaiheessa kun napsautat uunin päälle, toinen levy lakkaa tavallisesti toimimasta. Nimim. En opi näköjään ikinä, en nytkään, ja jauhon maku ei ehtinyt ihan kiehua kastikkeesta pois, kun kastike ei kiehunut ;)

Kylmäsavulohi-pinaattiruukku (kahdelle)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150 g tuoreita herkkusieniä
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kermaa
1/2 pss pakastepinaattia
n. 1-2 dl vettä
mustapippuria
100 g kylmäsavulohta
mozzarellajuustoa

*Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Paloittele sienet. Kuullottele sipuleita ja valkosipuleita pannulla öljyssä ja lisää sitten joukkoon sienet, anna niidenkin pinnan hieman kypsyä. Lisää vehnäjauhot ja sekoita huolellisesti. Sekoita joukkoon kerma, pakastepinaatti ja osa vedesä. Lisää vettä tarpeen mukaan ja keittele hiljalleen. Lisää vettä tarpeen mukaan ja keittele hiljalleen muutaman minuutin ajan, jotta vehnäjauhot kypsyvät. Mausta mustapippurilla. Lisää lopuksi joukkoon paloiteltu kylmäsavulohi.
*Jaa kastike tasaisesti kahdelle uuninkestävälle syvälle lautaselle. Revi pinnalle mozzarellajuuston palasia. Gratinoi uunissa 225°C:ssa kunnes pinta on saanut hieman väriä. Tarjoile leivän kanssa.

Metsäinen risotto

2010-10-12T09:46:00.003+03:00

Sain hiljattain rasiallisen kiehautettuja tatteja suoraan Keski-Suomen metsien syvyyksistä, ja huutelivat sieltä jääkaapista käsin että haluavat päästä risottoon. Risottoa siis. Sellaiseen ei ohjetta itse asiassa taida vielä blogistani löytyäkään, mikä on vallan kummallista, onhan risotto silkkaa mahtavuutta.

Ehkäpä ohjeen puute johtuu siitä, etten ole risottoa niin usein ihan itse laittanut - kauhanvarressa tai ainakin henkisenä tukena on ollut ystäväni, risottomestari Mirva. Tällä kertaa Mirva tuli syömään meille valmiiseen pöytään ja tykkäsi - mikä tarkoittaa, että tää on oikeasti hyvää! Itse tykkäsin lipstikkalisäyksestä, se tuo kokonaisuuteen vielä pari ripausta lisää luontoa tai metsää. Mutta - jostain täysin käsittämättömästä syystä - vahva lipstikka jakaa mielipiteitä, ja ainakin lehtiselleriä karttavien annokseen sitä ei kannata ylenmäärin tupata. Muutoin kyllä.

Sienirisotto

2 pientä sipulia
2 rkl voita tai öljyä
2 dl paloiteltuja, pannulla kiehautettuja mietoja metsäsieniä, etupäässä tatteja
4 dl risottoriisiä
2 tl yrttisuolaa
1-2 tl hienonnettua tuoretta lipstikkaa
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 l kiehuvaa vettä
1 - 1 1/2 dl parmesan-juustoa hienoksi raastettuna
aimo lusikallinen voita
(suolaa, pippuria)
koristeluun tuoretta lipstikkaa

*Hienonna sipulit. Kuullota sipulisilppu rasvatilkassa kattilassa läpikuultavaksi. Sekoita joukkoon sienipalat. (Mikäli aloitat käsittelemättömistä paloitelluista sienistä, paista niitä kattilassa ensin kunnes niiden neste on haihtunut ja lisää vasta sitten joukkoon sipuli.)
*Lisää riisi ja sekoita minuutin-parin ajan niin, että riisikin hieman kuullottuu, muttei ruskistu.
*Sekoita joukkoon yrttisuola ja lipstikka.
*Kaada kattilaan valkoviini ja anna nesteen imeytyä riisiin. Lisää vettä pieninä erinä ja seosta sekoitellen, uusi erä aina vasta kun edellinen on imeytynyt riisiin. Anna risoton kypsyä hiljalleen kannen alla noin 15-20 minuuttia, sekoittele tasaisin väliajoin. Risotto on valmista, kun se muistuttaa puuroa, mutta riisiä voi vielä purra.
*Sekoita valmiin risoton joukkoon juustoraaste ja voi. Maista, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tarjoiltaessa annosten pinnalle lipstikan lehtiä.

Makujen ahmintaa kirjan sivuilta

2010-10-07T09:16:00.005+03:00

Ostin muutamia päiviä sitten niin loistavan kirjan, että se vaatii ihan oman hehkutuspostauksensa. Se kantaa nimeä The Flavour Thesaurus - Pairings, recipes and ideas for the creative cook (Bloomsbury, 2010). Niki Segnit, teoksen kirjoittaja, kertoo kirjan esipuheessa, että halusi löytää oppaan, joka yksinkertaisesti selittäisi, miten ja miksi tietyt maut toimivat yhdessä. Segnit ei löytänyt juuri sellaista opasta jota etsi, joten hän päätti koota sellaisen itse. Melkoisen hienosti tuossa toimessaan onnistui, sanon minä.

Kirja rakentuu makuympyrän sektoreiden ympäreille. Tällainen ympyräkuvio on varmaankin tuttu vaikkapa juustoon ja viineihin perehtyneelle. Makua luonnehtivasta sektorista edetään liukuen toiseen, ja kunkin makuluonnehdintasektorin kohdalle on koottu liuta esimerkkiraaka-aineita. Sektorien mukaan syntyvät kirjan pääluvut, joiden alle raaka-aineet järjestyvät alaluvuiksi.

Ja sitten alkaa listaus ja tarinointi. Kirja kertoo paitsi sen, että possu sopii yhteen raparperin tai lantun, tai vesikrassi sardellien tai sinihomejuuston kanssa, myös sen, miksi näin, ja millaisissa ruokalajeissa ja millaisin valmistustavoin makuja erityisesti kannattaa yhdistää. Usein valmistustavat kerrotaan ruokaohjeen tapaan, yksityiskohtaisesti. Sinne tänne kirjailija on lisännyt anekdootteja eri maiden ruokakulttuureista. Näin on etenkin silloin, jos jokin makuyhdistelmä on meille ihan vieras mutta muualla tuttu. Tai sitten makuparien alta löytyy viittauksia ravintoloihin siellä täällä, tai vaikkapa tekijän omia lapsuusmuistoja. Ei liian ryppyotsaista meininkiä siis. Tunnelma on melko luova, mikä tekee kirjasta yhtä aikaa hakuteosmaisen ja jotenkin kaunokirjallisen.

Miksi tämä suuri ylistyksen määrä? No, koska kirja on ensinnäkin mainio keittokirja. Jo parin luvun lukemisen jälkeen olen napannut korvan taakse muun muassa idean tomaatti-maapähkinävoikeittoon sekä fenkoli-appelsiini-vuohenjuustotortellineihin. Ja toiseksi, koska kirja on niin paljon muutakin kuin keittokirja. Sen avulla omaa ideamyllyään voi pyörittää vauhdikkaasti ja loputtomasti, joko selailemalla tai sitten jokin yksittäinen raaka-aine mielessään. Ja hämmentävää kyllä - tämä kaikki ilman yhtäkään ruokakuvaa.

Currywurst!

2010-09-22T22:41:00.004+03:00

Saksan parasta grilliruokaa on bratwurstin kera valmistettu currywurst. Hehkuttelinkin sitä jo Saksa-postauksessani, ja syystä. Curry, tomaatti, hyvä makkara ja rannarit vaan toimii. Lamppu syttyi päässäni tässä päivänä eräänä, kun tajusin, että tomaattista soosia voisi varmasti valmistaa kotonakin. En arvannut kovin väärin, sillä jo ensimmäisen Google-osuman otsikko oli "47 Currywurst Rezepte". Kärkiohjeista päädyin soveltamaan yksinkertaisimman oloista, ja lopputulos oli ihan mahtavan autenttinen! Nommnom. Höysterannareina nautittiin takuuvarmoja kotitekoisia ranskanperunoita, toimivat jälleen. Itse tykkään, kun makkara on pilkottu kastikkeen joukkoon, mutta näkee tuota soosia nautittavan myös höysteenä kokonaisille wursteille.

Varoituksen sana: hapan ja suolainen kastike voi maistua oikeasti aika suolaiselta. Kannattaa siis suosia vähäsuolaista ketsuppia, currya ja soijakastiketta, ainakin pahimman suolakärjen eliminoidakseen.

Currywurst (2-3:lle)

4 bratwurstia
nokare voita tai tilkka öljyä

1 sipuli
1 tlk (70g) tomaattipyreetä
1/2 dl Heinzin ketsuppia
1-1 1/2 dl vettä
1 rkl vaaleaa balsamicoa
1 tl hunajaa
1 tl soijakastiketta
1 rkl curryjauhetta

pinnalle curryjauhetta

*Viipaloi bratwurstit ohuiksi viipaleiksi. Paista viipaleisiin ruskea väri kuumalla pannulla rasvatilkassa, ja siirrä makkaraviipaleet sitten sivuun odottamaan.
*Hienonna sipuli niin hienoksi silpuksi kuin mahdollista. Kippaa sipulisilppu pannuun, kuullota. Lisää tomaattipyree ja anna paistua hetken. Lisää sitten ketsuppi, vesi ja mausteet, anna kiehua hiljalleen hetken aikaa. Lisää lopuksi kastikkeeseen makkaraviipaleet.
*Tarjoile ranskanperunoiden kanssa. Ripottele annoksen päälle curryjauhetta.

Hippidippii sekä tonnikalaa kuohukermassa

2010-09-20T13:46:00.006+03:00

Ensin tarjoiltiin makeaa mahan täydeltä mokkapalojen muodossa, joten marssitettakoon vastapainoksi esiin tuparitarjoilujen suolaista osastoa. Alun alkaen juhlat julistettiin nyyttäreiksi, mutta koska kuitenkin halusin väsäillä jotain itsekin, päätin tehdä pari erilaista dippi-levite-tahna-juttua. Sopivat näet tuliaispatonkien ja perunalastujen seuraan, sellaiset.

Punainen paprika-tomaattilevite sai paljon kiitosta. Vegaanisen herkun salaisuus oli Pasilan Lidlin lasipurkeissa. Tonnikala-kapristahnaan olin puolestaan ajatellut käyttäväni ranskankermaa, ja ahdistus olikin suuri, kun tajusin jättäneeni kaupasta ostetut ranskispurkit luvattoman pitkäksi aikaa huoneenlämpöön. Onneksi jääkaapista löytyi vispikermapurkki: kermavaahto toimi näet ranskankerman korvaajana ihan hyvin. Ranskankerma toisi mukaan lisää raikkautta, joten suosittelen toki ensi sijassa sitä.

Paprika-tomaattilevite

6 paahdettua suippopaprikan puolikasta (säilyke)
10 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä (säilyke)
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
(pippuria, merisuolaa)

*Mittaa ainekset tehosekoittimeen, sekoita laitteella tasaiseksi. Mausta halutessasi suolalla ja pippurilla. Anna vetäytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Tonnikala-kapristahna

1 rkl kapriksia
1 tlk tonnikalaa öljyssä
2 tl sitruunamehua
1 tlk ranskankermaa tai 2 dl vispikermaa löysäksi vaahdoksi vaahdotettuna

*Mittaa kaprikset kulhoon ja hienonna niitä saksilla. Kaada tonnikalapurkista öljy pois, haarukoi tonnikala kulhoon ja hienonna edelleen haarukalla. Lisää sitruunamehu.
*Sekoita joukkoon ranskankerma tai vaahdotettu kerma. Anna vetäytyä jääkaapissa.

--

Ajattelin muuten tehdä myös vanhaa lemppariani hernelevitettä, ja kokeilin ensimmäistä kertaa Rainbown pakasteherneitä. Olivat homeessa, hittolaiset! Onneksi maistelin ajoissa...

Mokkapalat espressolla

2010-09-19T21:48:00.006+03:00

Mokkapalat ovat melkoisen takuuvarmaa juhlatarjottavaa. Jos joku maan päällä voi väittää, ettei tykkäisi siitä yltiömakeasta, voisesta sokerikuorrutteesta - joka tietysti on parhaimmillaan viimeiseksi nakerrettuna - hihkaiskoon ihmeessä, jotta pääsen kummastelemaan! Näissä leivoksissa makeus nousee totta vie melkoisiin sfääreihin, mutta ongelma ratkeaa kätevästi, kun paloja leikatessa pitää annoskoon pienenä. Mokkapalaversioni pitää sisällään kahvia niin pohjassa kuin kuorrutteessakin. Itse kiehautin vahvaa espressoa suloisella mutteripannullani, mikä osoittautuikin maun kannalta hyväksi ratkaisuksi.

Mokkapalat

Pohja:
3 munaa
3 dl sokeria
150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
1/2 dl vahvaa espressokahvia

Kuorrute:
25 g voita
4 dl tomusokeria
1/2 dl kaakaojauhetta
4 rkl vahvaa espressokahvia

(koristeluun valkosuklaata)

*Vaahdota munat ja sokeri. Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita muna-sokerivaahtoon jäähtynyt voisula, kuivat aineet sekä maito ja kahvi. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipannulle. Paista uunin keskitasossa 200°C:ssa noin 15 minuutin ajan. (Itselläni on käytössä "puolikas" uuni, joten kapealla uunipannulla paistettuna pohjasta tuli muhkean paksu.)
*Sulata kuorrutetta varten voi, sekoita siihen muut ainekset. Levitä kuorrute tasaisesti jäähtyneen pohjan päälle.
*Raasta halutessasi pinnalle valkosuklaata raastimen karkealla terällä.
*Anna jäähtyä, leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Punajuuripihvit

2010-09-13T19:13:00.003+03:00

Leivitys leviää vähän sinne tänne, koko keittiö on pinkinpunaisena, kuvat räpsitään nälästä tärisevin käsin, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että äitini tyylillä tehdyt punajuuripihvit ovat ihan parasta syksyruokaa! Äiti ei lisännyt kultaisella 90-luvulla sinihomejuustoa mukaan, minä lisäsin nyt, mutta syy ei liene niinkään ruokamielikuvitustemme eroissa kuin siinä, että minusta on tullut vähän vähemmän nirso. Sen sinihomejuuston kannattaa olla jotain hyvää, halpaa ja rasvaista, jotta sulaa ja maistuu asianmukaisesti.

Punajuuripihvit

suuria punajuuria
kananmuna
korppujauhoa
suolaa, mustapippuria
voita tai öljyä paistamiseen
(sinihomejuustoa)

*Keitä punajuuria 30-45 minuuttia, kunnes ovat lähes kypsiä, mutta vielä napakoita. Kuori punajuuret ja leikkaa ne noin 1,5 cm paksuisiksi viipaleiksi.
*Riko yhdelle laakealle lautaselle kananmuna, sekoita haarukalla tasaiseksi. Kaada toiselle lautaselle korppujauhoa, rouhi joukkoon mustapippuria ja suolaa.
*Kuumenna pannulla rasva. Kääntele punajuuriviipaleet molemmin puolin ensin kananmunassa, sitten korppujauhoissa. Paista niitä pannulla keskilämmöllä noin 5 minuuttia molemmilta puolilta. Halutessasi lisää punajuuripihvien päälle sinihomejuustoa sulamaan sen jälkeen, kun olet kääntänyt pihvit. Jos haluat ateriaan vähän proteiinia, lisää juustoa oikein reilusti, mutta periaatteessa sillä ei ole tällä kertaa niin väliä.
*Nauti perunoiden ja avomaankurkkuviipaleiden kanssa joko hyvässä seurassa tai päivällisaikaan sopivan tv-viihteen, kuten Pikku Kakkosen, parissa.